Töitä, shoppailua ja hauskanpitoa

Kansain alueella asuu yllättävän paljon suomalaisia ja heillä on eräänlainen oma yhteisönsä siellä. Porukka järjestää erilaisia tapahtumia ja minäkin ennen pitkää päädyin heidän sähköpostilistoilleen. Siellä alkoi sitten helmikuussa pyöriä viesti, että Osakassa haetaan kiireellisesti suomalaisia suomen kielen opettajia kielikouluun. Ekalla kerralla viittasin kintaalla koko viestille, tokalla kerralla pohdein etten tiedä mitään suomen kieliopista ja kolmannella kerralla vitsailin tädilleni hakevani opettajaksi. No siitä se soppa sitten lähti keittymään ja 19.2 löysin itseni matkalla Minamikataan työhaastatteluun.

Työhaastattelu hoidettiin kokonaan japaniksi vaikka paikan johtaja Emi osasikin hyvin englantia. Ei siinä paljon aikaa hukattu, lähes kättelyssä kysyttiin koska voin aloittaa. Huvittavinta tilanteessa oli se, että löin tiskiin heti ettei minulla ole minkäänlaista kokemusta suomen kielen opettamisesta saatika alan koulutusta. Kerroin myös etten pysty tekemään viikossa montaa tuntia töitä ja ilmoitin että olen lähdössä kahtena viikonloppuna reissuun, jolloin työt eivät onnistu. Kaikki oli ok hänelle ja niinpä minusta sitten tuli suomen kielen opettaja.

Opettaminen oli ihan kivaa, mutta haastavaa. Emihän siis sanoi, että voin puhua oppilaille suomeksi, mutta jo ensimmäisten oppilaitten kohdalla totesin ettei siitä kyllä tullut yhtään mitään. Niinpä siis opetin lähinnä japaniksi ja välillä yritin suomeksi, mutta huonolla menestyksellä. Osa oppilaista oli toki edistyneitä, mutta eivät sillä tasolla että pysyisivät kärryllä pelkän suomen kielen avulla. Töitä oli joka viikko ja palkka ihan kohtuullinen, riippuen aina ryhmäkoosta ja oppitunnin pituudesta.

Sovin työharjoittelupaikassa maaliskuulle noin 2 viikon loman, sillä muuten minulla olisi tullut tarvittavat tunnit liian ajoissa täyteen. Yksi kavereistani päätti sitten valmistumisen kunniaksi tulla Osakaan shoppailemaan ja moikkaamaan minua. Meillä olikin oikein vilkas viikko, kun kävimme kaikki perus nähtävyydet katsomassa ja ystävän toiveesta shoppailemassa. Itsella rahatilanne alkoi olla jo kriittinen, joten tyydyin lähinnä katselemaan. Tosin löysimme kivan 390 jenin kaupan, mistä sai ihan älyttömän hienoja kännykän kuoria ja aurinkolaseja enkä voinut vastustaa kiusausta.

Tämä kaveri sattuu olemaan aikamoinen kenkien ystävä ja voitte kuvitella millainen paratiisi Osaka oli hänelle. Kahdet kengät hän löysikin ja voi pojat, kyllä oli hintaa ja ulkonäköä! Itsehän en löydä kenkiä Japanista, sillä jalkani on sen verran iso että välillä on Suomestakin vaikea löytää sopivia. Sattumalta löytyi kerran yhdet tennarit Don Quijotesta, mikä oli iloinen yllätys. Laatu tietysti luokkaa "Made in China", mutta parempi kuin ei mitään siinä tilanteessa kun vanhat kengät näyttää kuin kaatopaikalta tongituilta.

Lopuksi kuvia lomaviikolta:

Kaverin kynnet :)

Luumunkukkia

Baby penguin!

結婚式 - Häät

Hyvät naiset ja herrat, olen virallisesti palannut takaisin tähän maailmaan. Halusin heti palattuani Suomeen toukokuun lopussa kirjoittaa blogiin vaikka mitä, mutta eihän siitä oikein mitään tullut kun aluksi aika meni totutteluun ja sukuloimiseen, sitten alkoikin jo työt ja sitten piti suunnitella häät.

Ja hääthän siis olivat viime viikonloppuna 16.7, samana päivänä kun Pokemon Go julkaistiin virallisesti Suomessa. Miettikää sitä! :D

Päätimme jo viime kesänä ennen kuin lähdin vaihtoon, että Japanista palattuani menisimme naimisiin. Ja niinpä varasimme kirkon ja hääpaikan. Kutsut jouduin suunnittelemaan ja toteuttamaan Japanista käsin, mikä oli super stressaavaa. Samoin hankin erilaisia koristeita ja muita juttuja häihin Japanista käsin, sillä (yllätys, yllätys) teemana tietysti Japani, ainakin jollakin kaukaisella tasolla. Japanilaista ruokaa ei valitettavasti ollut tarjolla, sillä sellainen olisi ylittänyt budjettimme hävyttömästi, mutta koristeluissa ja muissa pienissä yksityiskohdissa toimme mielestämme japanilaisuutta hyvin esiin.

Hääkarkkirasiat teimme itse. Kuva: Marika Sungren

Koristepalluroita ja veljentytön tekemä origami-perhonen. Kuva: Maria Morri

Kaason ja morsiustyttöjen puvut tilasimme suoraan Japanista. Kuva: Teijo Ketonen

Kirsikankukat kuuluivat myös teemaan. Kuva: Maria Morri

Hääkakku
Kuva: Maria Morri

Asahia oli varattu jokaiselle maistiaisiksi. Kuva: Teijo Ketonen

Turhamaisuutta Japanin malliin

Japanissa ollessani olen ihastunut geelikynsiin totaalisesti, sillä täällä niiden ottaminen liikkeessä on paljon halvempaa kuin Suomessa ja japanilaiset kynsimallit on vaan niin ihania. Itse käyn pienessä kynsisalongissa Umedassa, missä henkilökunta on tosi mukava ja kaikki ovat todella taitavia tekemään mitä hienompia kynsiä.

Ensimmäisellä kerralla kyseisessä paikassa oletin heillä olevan joitakin malleja mistä voisin valita minkälaiset kynnet haluan, mutta eihän heillä sitten hirveästi mitään ollutkaan. Niinpä päädyimme sitten suunnittelemaan yhdessä manikyristin kanssa söpöt kynnet ja tällaiset niistä sitten tuli:

Seuraavalla kerralla osattiin tietenkin kaverin kanssa varautua ja etsimme netistä etukäteen mallit, jotka sitten vain näytettiin manikyristille. Tuolla kynsi paikassa on myös Osakan paras sitruunatee, mitä odottelen joka kerta innolla. Japanissa tykätään enemmän tollasesta pyöreästä kynnen mallista, sillä se on heidän mielestään jotenkin naisellinen. Olen itsekin tykästynyt siihen, vaikka aluksi ne tuntuikin vähän oudolta, sillä en yleensä pyöristä kynsiäni lainkaan. Tässä siis tokan kerran kynnet:

Flashy much? Innostuin vähän kasvattamaan kynsiä ja niistä tulikin aika monsterit. Nämä kynnet on jo vähän terävimmiksi viilatut, mutta väri sopi hyvin joulun aikaan. Tämän jälkeen otin vähän hillitymmät, joista en kuitenkaan muistanut ottaa kuvaa. Nyt piti työharjoittelun takia ottaa extra-hillityt (nyyh) ja niistä tuli tällaiset:

Niin lyhkäset! Tykkään näistä silti kovin ja toimistossa on kiva näpytellä konettakin kun on kynnet nättinä. Hintaa kynsille tulee joka kerta n. 4800 jeniä eli 38 euroa. Ei hinta eikä mikään verrattuna Suomen hintoihin. Kuolen Suomessa kun ei oo enää varaa laittaa kynsiä :(

Mitä tulee kampaajiin niin niitäkin piisaa eikä hinta ole todellakaan paha. Itse kävin Umedassa melko suositussa paikassa ja otin värin koko päähän sekä latvojen tasoituksen, ja hinta oli noin 6500 jeniä, 50 euroa. Tähän kuului myös hiusten kuivaaminen ja laittaminen lopuksi (trust me, ei oo itsestään selvyys kaikissa maissa), ja hiusten pesun aikana tuli kaupanpäälle taivaallinen päähieronta.

Näin parturi-kampaajaksi aikoinaan lukeneena oli mielenkiintoista seurata miten monia asioita tehtiin niin eri tavalla kuin Suomessa. Esimerkiksi hiusrajan värjääminen oli tosi varovaista puuhaa verrattuna Suomeen ja pesun aikana hieronta tapahtui shampoon levitysvaiheessa eikä hoitoaineen aikana. Hieronta tyyli oli myös erilainen, mutta silti jees. Tämän lisäksi hiuksia kuivatessa kampaaja käytti kahta fööniä samaan aikaan ja samassa kädessä! Se oli aika hurjaa. Jossakin välissä kampaaja myös vaihtui hetkeksi, sillä toisen piti mennä levittämään väriä toisen asiakkaan päähän.

Uusi tukka, mutta eipä tuo värin muuttuminen juurikaan näy tässä.

Lopputulos oli tosi kiva ja juuri sitä mitä toivoin. En halunnut vaalentaa hiuksia vaan hiukan vaihtaa sävyä ja piristää ilmettä. Itseasiassa kampaaja sanoi, että minun oma väri on juuri sellainen millaisen monet japanilaiset naiset haluaa, joten ei tarvi turhaan hirveesti väriä muuttaa. Se tuli aikamoisena yllätyksenä.

Tällaista tänään kauneudenhoidosta, itseasiassa kosmetologi ja hieroja on vielä kokeilematta, mutta onhan tässä aikaa vielä. Tosiaan Suomeen verrattuna tällaiset asiat täällä on paljon edullisempia ja naiset kyllä ihan oikeesti satsaa aika hyvin aikaa ulkonäköönsä. Meikkejäkin myydään joka puolella ihan hirveästi ja kaikenlaisia hilavitkuttimia, millä naamaa pystyis muka muokkaamaan ja kiinteyttämään sun muuta. Tosi tunnetut ja kalliit merkit on täällä itseasiassa aavistuksen verran kalliimpia kun Suomessa ja luulen sen johtuvan osittain siitä, että japanilaiset naiset ovat oikeasti valmiita maksamaan laatutuotteista.

Työharjoittelu unelmista totta

Niin siinä sitten kävi, että jään Japaniin tekemään työharjoitteluni vaihto-opiskeluiden jälkeen. Sain tietää asiasta jo pari viikkoa sitten, mutta olen ollut liian kiireinen päivittääkseni tietoa blogiin asti. Joka tapauksessa fiilikset on tietenkin mahtavat ja samalla jännittää jo tosi paljon töitten alku.

Sain tietää jo lokakuun loppupuolella, että minut oltiin hyväksymässä 90% varmuudella. 90% siksi, että International Centerin johtaja ei ollut antanut vielä virallista hyväksyntää eikä minua oltu vielä haastateltu. Haastatteluni siirtyi hieman myöhemmäksi Kesennuma-viikonlopun takia (mistä aion kyllä kirjoittaa mahdollisimman pian), mutta kun se päivä lopulta koitti heti matkan jälkeen, tajusin etten ollut ehtinyt valmistautua siihen millään tavalla. Aamulla heitin sitten parhaimmat päälle ja sipsutin korkkareissani tukka putkella haastatteluun, mikä taitaa olla tämän hetkisen elämäni haastavin tilanne. Yritä siinä sitten hymyillä kun kolme haastattelijaa alkaa kyselemään japaniksi miten mielestäni japanilainen toimistotyö eroaa suomalaisesta ja muuta kivaa settiä. Haastattelu oli erittäin japanilaistyylinen, mutta onneksi vain muodollisuus, sillä sain heti haastattelun jälkeen tietää, että sain harjoittelupaikan.

Tämän jälkeen alkoikin sitten se tuttu lomakerumba, minkä itseasiassa sain tänään päätökseen. Piti täyttää uusi viisumihakemus, täyttää monenmoisia sopimuksia ja toimittaa kaikenlaisia todistuksia mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensi viikolla onkin sitten vuoro suunnata paikalliseen maahanmuuttovirastoon ja anoa viisuminen vaihtoa sellaiseen viisumiin, millä voi suorittaa harjoittelun täällä. Työni alkaa tammikuun puolen välin tienoilla ja päättyy toukokuun puolessa välissä, joten nelisen kuukautta pidempään täällä tulee sitten oltua. Onneksi saan asua samassa asunnossa harjoittelunkin aikana, joten siitäkään ei tarvitse murehtia. Vielä pitää kirjoitella koululle suunnitelma harjoittelusta ja hoitaa muutamia käytännön järjestelyitä, kuten paluulennon vaihtaminen, ja olen valmis aloittamaan työt.

Työni tulee sisältämään mm. hallinnollisia tehtäviä, mediasuunnittelua, erilaisten tapahtuminen suunnittelua ja järjestämistä, erilaisia kansainvälisyyttä edistäviä tehtäviä, opiskelijaryhmien kanssa toimimista sekä muita avustavia tehtäviä toimistossa. Ymmärsin, että lopuksi minun pitää tehdä jostakin aiheesta esitys kansainvälisen toimiston väelle ja mahdollisesti japanilaisille opiskelijoille japaniksi, mutta sitä en viitsi stressata vielä. Jokatapauksessa työt tulevat varmasti olemaan monipuolisia ja kokemusta kartuttavia. Koulumme vaatii 400 tuntia työtä, mikä on n. 3 kuukautta, mutta täällä päässä toivottiin, että olen toukokuuhun asti töissä. Tämän takia teen vain 4 päivän viikkoja, joten pitkät viikonloput mahdollistavat myös matkustelun. Jihuu!

Lopuksi on pakko kertoa, että tapasin toimiston johtajan viime viikolla ensimmäistä kertaa ja en ollut uskoa silmiäni nähdessäni hänet. Hän on komein japanilainen kenet olen ikinä tavannut! Hän on pitkä, raamikas, hyvännäköinen, ehkä jossakin 35-40 välillä... Simppelisti tajuton pakkaus. Vaikutti miellyttävältäkin kun esittäydyimme. Tosin sen verran meni pasmat sekasin testosteroonista, että ojensin kättä tosi länsimaalaisesti (hups), mutta ainakin sain testata millaiset kädet herralla on (huhups!). Isot ja lämpimäthän ne oli. Harmi että häntä saa ihastella toimistolla vain ajoittain, kiireinen mies kun on. Harmi että olen jo varattu! ;) Siitä saisi kyllä joku itselleen kunnon kollin! ♥

Julkinen liikenne Kansain alueella

Julkinen liikenne on Osakan kaltaisissa suurkaupungeissa aivan omaa luokkaansa ja paikasta A paikkaan B siirtyminen onnistuu lähes vaivattomasti. Aikataulujen täsmällisyys on jotain mitä aluksi hämmästelee suuresti ja jotain mihin tottuu niin nopeasti, että ärtyy jos juna on kaksikin minuuttia myöhässä. Tälläisessä harvinaisessa ilmiössä sekä junassa että asemalla kuulutetaan asiasta ja pyydetään anteeksi. Junia lähtee usein, joten asemalla harvoin joutuu odottamaan kauaa seuraavaa junaa. Ainoa huono puoli junissa ja metroissa on se, että ne pysähtyvät yhden aikoihin yöllä ja lähtevät vasta aamu viiden jälkeen liikenteeseen. Suunnitteletko bailaavasi koko yön keskustassa? Varaudu maksamaan taksista tai valvomaan läpi yön.

Osakaan saapuessani (Kansain lentokentälle) olen aina ottanut bussin haluamaani päämäärään, sillä se on yleensä ollut se mukavin vaihtoehto. Taksilla ei missään tapauksessa kannata lähteä porhaltamaan Osakaan, sillä lentoasemalta Osakan ytimeen on pitkä matka ja sellainen matka taksilla maksaa maltaita. Bussipysäkit ovat heti saapuvien lentojen terminaalin ulkopuolella ja ulkopuolelta löytyy myös automaatit, joista voi ostaa lipun haluaamaansa bussiin. Bussijonossa sinulta kysellään jo laukkujen lukumäärää ja laukkuihin kiinnitetään numerolappu, minkä vastakappaleen saat itsellesi. Poistuessasi bussista annat lapun ja saat laukkusi kyydistä mukaasi. Helppoa kuin heinän teko.

Osakan ydinkeskustassa kulkee sekä metroja että junalinjoja ja molempia on suhteellisen helppo käyttää. Helpointa on ostaa Kansai K-card tai Icoca, mutta liput saa ostettua joka kerta myös erikseen porttien läheisyydessä olevista automaateista. Samaisista automaateista saa useimmiten myös Kansai kortteja ja isompien asemien sinertävistä laitteista Icocan. Kansai-korttiin voit ladata kerralla 1000, 2000 tai 3000 jeniä, Icoca maksaa 500 jeniä ja siihen voi ladata huomattavasti enemmän rahaa verrattuna Kansai-korttiin. Kannattaa huomioida, että vain punaiset automaatit hyväksyvät 10 000 jenin seteleitä, ettei sitten ihmetellä kun kone ei syöksee seteleitä takaisin päin. Vinkki: kaikkia seteleitä ei tarvitse syöttää erikseen; setelit nivaskaan ja kone nielee ne tyytyväisesti.

Icocalla pystyy maksamaan lähes kaikkialla (jopa juoma-automaateissa), mutta Kansai-kortti ei toimi JR:n linjoissa eikä sillä pysty maksamaan muualla kuin junissa ja metroissa. Kansai-kortti syötetään sisään korttiaukosta ja se popsahtaa ulos portin toisesta päästä, Icocaa puolestaan näpäytetään siihen tarkoitettuun selkeästi erottuvaan lukijaan. Tavallista lippua käytetään samoin kuin Kansai-korttia, mutta laiturilta poistuttaessa laite ei anna käytettyä lippua enää takaisin.

Oma maa mansikka...

Katselemme elokuvaa yhdellä kurssilla ja minulla on tapana ottaa mukaan pientä naposteltavaa kyseisille tunneille luodakseni täydellisen elokuvatunnelman. Tosin, Japanissa täydellinen leffatunnelma on mahdotonta saavuttaa, sillä naposteltavistani kuuluu väkisinkin kauhea rapina. Mistä se johtuu? Siitä, että täällä lähes kaikki on yksittäispakattu tai vähintään kääritty muoviin.

En voi käsittää, miten näinkin edistyksellinen maa on aivan lasten kengissä mitä tulee ekologisuuteen (ja olen asiasta luultavasti marissut aikaisemminkin). Ei Suomikaan toki ole mikään erityisen hyvä mallimaa, mutta verrattuna Japaniin roskaa syntyy minimaalisen vähän. Nytkin tuijotan täpötäysiä roskapusseja ihmetellen miten yksi ihminen voi tuottaa näin paljon roskaa viikossa. Ja ihan tiedoksi, että molemmat roskikset ovat 45 litraiset säkit!

Japani tuntuu olevan asiantuntija mitä tulee jätteiden käsittelyyn, mutta jätteiden syntymistä täällä ei joko osata tai haluta estää syntymästä. Esimerkkejä mm. älyttömistä pakkauksista löytyy vaikka kuinka paljon. Etsin margariinia kaupasta vaikka kuinka kauan löytämättä niitä kunnes tajusin, että margariinirasiat olivatkin vielä erillisissä pahvikuorissa. Ei ihmekään etten löytänyt niitä kun silmilläni etsin normaaleja rasioita. Kananmunat ovat läpinäkyvissä muovikennoissa, banaanit on kääritty muoviin, jäätelötuutit ovat muovisessa rasiassa ja deodorantitkin muovikääreissä, kuten monet muutkin samankaltaiset purnukat. Muovipusseja tulee joka tuutista pyytämättä ja jollei muovipussia halua niin tuotteihin laitetaan kaupan teippiä. Aaaaarrrrrgggghhhh!

Ja tähän lisäksi vielä ne yksittäispakkaukset. Mur.

Keltainen vai punainen aurinko?

Värit ovat mielestäni kiehtova asia, sillä niihin liittyy niin paljon asioita mitä ei heti tule ajatelleeksi. Tiesittekö, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat herkempiä väreille ja pystyvät näkemään paljon enemmän sävyjä kuin normaali ihminen?

Joskus aikaisemmin olen mielestäni maininnut, kuinka aiemmin Japanissa sinistä ja vihreää ei eroteltu eri väreiksi, vaan niitä pidettiin saman värin eri sävyinä. Vielä nykyäänkin esimerkiksi liikennevalojen vihreää valoa sanotaan siniseksi Japanissa, samoin on sinisiä puiden lehtiä (青葉) ja sinisiä omenoita (青りんご).

Värien eroavaisuuksista eri kulttuureissa on olemassa myös yksi toinen loistava esimerkki, mihin sain eräänlaisen vahvistuksen talvella talvikouluprojektin aikana.

Kuvitellaanpa, että suomalainen lapsi saa tehtäväkseen piirtää auringon paperille. Annamme lapselle kasan värikyniä ja tämä valitsee sieltä automaattisesti keltaisen kynän ja piirtää keltaisen auringon. Nyt annamme saman tehtävän japanilaiselle lapselle, mutta tämä ei piirräkään keltaista aurinkoa vaan punaisen. Sehän on täysin luonnollista; onhan Japanin lippuunkin ikuistettu aurinko selkeästi punainen!

Nisshouki eli aurinkolippu, tuttavallisesti hinomaru.

Helmikuussa saimme japanilaisten kanssa osallistua ala-asteen kuvaamataidon tunnille ja kappas, japanilainen vieraamme piirsi paperille auringon, totta totisesti, punaisella värillä. Myöhemmin suomalaiset lapset auttoivat japanilaista vierastamme viimeistelemään kuvan ja arvatkaa mitä he tekivät? Yrittivät korjata auringon keltaiseksi.

Itseasiassa se minkä väriseksi aurinko ajatellaan vaihtelee paljonkin ympäri maailmaa, mutta sille saattaa olla tieteellinenkin syy.

Oikeastihan aurinko on valkoinen, mutta me näemme auringon ilmakehän läpi, joten se näkyy silmiimme useimmiten kellertävän oranssina. Mitä alempana horisontissa aurinko on, sitä punaisempana se näkyy meille. Japaniahan sanotaan nousevan auringon maaksi ja niinpä niin, nouseva aurinko aivan horisontissa on punaisempi kuin normaalisti.

Se miksi me sitten ajattelemme aurinkoa keltaisena on minusta melko luonnollista, sillä meillä aurinko kieppuu melko korkealla koko kesän ja talvella hädin tuskin näemme sitä. Ja mitä korkeammalla aurinko on, sitä vaaleammalta se näyttää meille.

Huomatkaa punaiset auringot ja yksi lasten piirtämä keltainen aurinko.

Näitä pieniä eroavaisuuksia kulttuureiden välillä on vaikka millä mitalla. Mitä sinulle tulee ensimmäiseksi mieleen?

Leipomista, koulua ja japanin kielen innokasta opiskelua!

Viikko jatkui vauhdikkaana japanilaisten seurassa. Keskiviikkona 25.2 oli luvassa kokkaamista Winnovassa, paikallisessa ammattikoulussa. Siellä he saivat päälleen ihanat kokin vaatteet ja pääsivät tekemään mm. karjalanpiirakoita ja laskiaispullia. Radiostakin käytiin heitä moikkaamassa ja jutun voitte käydä kuuntelemassa täällä. Itse en jäänyt kuitenkaan paikan päälle vaan pidin ansaitun vapaapäivän! Opettaja oli ystävällisesti luvannut mennä hakemaan heidät ja päivän muu ohjelma olikin vain oppitunteja. Illalla he menivät vielä katsomaan läheiselle farmille poroja! Siitä he olivat kuulemma olleet innoissaan ja minua harmitti kovasti etten päässyt mukaan niitä katsomaan. Minulla oli kuitenkin keskiviikko illalla tunnit Huittisissa, enkä halunnut niitä perua.

Luistelua ja jääkiekkoa ♥

Japanilaisten vieraidemme ensimmäinen koulupäivä koitti maanantaina 23.2. Esittelimme heille vähän koulua ja söimme (japanilaisten mielestä) hyvää kouluruokaa. Ei niin yllättävästi heitä ihmetytti suomalaisten tapa juoda maitoa ruoan kanssa, minkä olen huomannut aiheuttavan yllätystä melkeinpä kaikissa ulkomaalaisissa.

Myöhemmin kävimme myös näyttämässä heille vähän Raumaa. Kiersimme tietysti vanhan Rauman, minkä pikkuiset putiikit kiehtoivat kaikkia todella paljon. Myös koristeelliset puutalot tuntuivat kiinnostavan heitä paljon sekä kapeat kujat joita vanha Rauma on pullollaan. Kävimme näyttämässä heille myös majakan, mistä Ryota ainakin innostui kovasti. Lumiukkojakin ehdittiin tehdä lyhyen kaupunkikierroksen aikana.

☆ Muumimaailman taikatalvi ☆

Projektin vaikein osuus on nyt ohi, sillä japanilaiset viettivät viime viikon Raumalla ja siirtyivät sunnuntaina Helsinkiin. Viikko oli kaikin puolin uuvuttava, mutta erittäin antoisa.

Sain veljeltäni ison 8 hengen auton lainaan 21.2 lauantaiksi ja niinpä suuntasin yhdessä V:n ja J:n kanssa (J oli meillä koko viikonlopun, oli ihana nähdä pitkästä aikaa ♥) Turkuun poimimaan vieraamme Turun bussiasemalta, minne heidän bussinsa oli määrä saapua ennen kuutta. Heidät ohjasi Helsinki-Vantaalta bussiin yhteistyökumppanimme HAAGA-HELIAn oppilaat ja kaikenlaisista sählingeistä huolimatta vieraamme saapuivat jopa etuajassa Turkuun.

Matka Raumalle taittui joutuisasti; V piti seuraa ryhmän opettajalle edessä ja me puolestaan J:n kanssa vietimme aikaa oppilaiden kanssa takana. Yksi ryhmän oppilaista on selkeästi muita paremmalla tasolla englannissa ja hän hoitikin puhumisen pitkälti. Kävi ilmi, että hän on asunut jonkin aikaa Singaporessa isänsä töiden takia ja siellä hän oli ymmärtänyt englannin kielen tärkeyden. Raukat olivat aika uuvuksissa pitkästä lentomatkasta ja pari heistä taisi hetkeksi torkahtaakin autoon.

Perillä Raumalla meitä odottivat jo oppilaiden isäntäperheet innoissaan ja lyhyiden esittelyiden jälkeen päästimme kaikki lepäämään rankan päivän jäljiltä. Itse olin aivan poikki vaikka en ollut edes tehnyt mitään erikoista.

Seuraavana päivänä meitä odottikin aikamoinen näky kun heräsimme; yön aikana oli satanut tajuttomasti lunta ja tupruttihan sitä vieläkin alas. Täällä Raumalla asuessani olen todennut että teiden huoltaminen ei toimi ihan niin kuin pitäisi, joten varasimme paljon ylimärräistä aikaa että pääsemme koululle. Ja hyvä niin. Auton putsaaminen vei aikaa, rahan nostaminen vei aikaa, ja ylipäätänsä auraamattomilla teillä ajaminen vei aikaa. Saavuimme juuri parahiksi koululle missä bussi jo odottikin. Pieniä kommelluksia huolimatta ja hieman aikataulusta myöhässä pääsimme kuitenkin matkaan.

Olin positiivisesti yllättynyt kuinka monta meitä loppujen lopuksi oli reissussa. Kävely bussilta itse Muumimaailman kesti melkoisen kauan kun japanilaisten piti saada kuvia joka puolelta ja muutenkin heidän tahtinsa on melko rauhallinen. Itse Muumimaailmassa kuvia tietysti räpsittiin tajuttomasti :D Ensimmäisinä hahmoina vastaan tuli Aliisa ja Mymmeli, heti niiden perään Pikku Myy. 

Lomakerumba (｡☉౪ ⊙｡)

Tänään olin saada sydänkohtauksen kun tarkistin koulun sähköpostia: saimme viimeinkin ohjeet missä ja miten täyttää ne miljoona lomaketta mitä koulu Japanin päässä vaatii. Pienten tuskaisten hetkien jälkeen pääsin vihdoin sisälle nettilomakkeisiin ja voi apua sitä lappujen täyttämisen määrää minkä joudun käymään läpi! (」゜ロ゜)」

Ensinnäkin tämä vuosi on ensimmäinen kerta kun kaikki lomakkeet palautetaan internetin välityksellä, joten homma on ihan uutta myös opettajille ja niille joiden on meitä tarkoitus auttaa. Heti ensi metreillä jouduin lähettämään pitkän sähköpostin varmistaakseni että täytän lomakkeita oikein.

Eniten hämmästytti ehkä se kuinka tarkkaan kaikki asiat kysytään ja se, että he oikeasti olettavat meidän jo tietävän päivälleen saapumisaikamme. Herranen aika, en mä ole ainakaan ehtinyt sellaista miettiä sen enempää! Japanissa pitää olla viimeistään elokuun lopussa, mutta luultavasti lähden jo elokuun puolessa välissä: tarkoituksena vähän matkustella ennen kuin koulu alkaa. Saattaa olla että kaverini lähtee seuraksi, mutta se jää nyt vielä nähtäväksi. Joka tapauksessa tarkkaa päivämäärää ei ole, joten heitin jonkun kivan päivän elokuun puolesta välistä ja toivon että se on ihan ok.

Nyt pitää sitten varailla aikaa koulun lääkärille ja pyytää suosituskirjeitä vähän joka puolelta, tulostella ja skannailla, kirjotella ja ympyröidä. Stressitaso on muutenkin ollut aika huipussa lähiaikoina, eikä tämä ruljanssi alenna sitä laisinkaan. Toisaalta olen jo vähän odotellut että pääsen täyttelemään kaikkea, mutta nyt kun se on tässä työn alla niin toivoo vaan että se olisi jo ohi!

Ehkä mielenkiintoisin osio on japanin kielen taitoja mittaava osio, missä kysellään todella tarkkaan kuinka kauan on opiskellut japania, mitä kirjoja on käyttänyt, kuinka monta kanjia on käynyt läpi yms. Lopuksi pitää vielä kirjoittaa 400 merkkinen essee japaniksi aiheesta 'mitä haluat ja aiot tehdä saavuttuasi Japaniin?'. Ilmeisesti tämä osio määrittää minkä tasoiseen ryhmään tulen pääsemään Osakassa, joten yritän parhaani esseen parissa. Sanakirjaa saa ohjeiden mukaan käyttää apuna, mutta ulkopuolista apua puolestaan ei.

Kaikki pitää olla täytettynä viimeistään maaliskuun lopussa, joten kyllä tässä aika vauhdilla saa kaikki dokumentit hankkia. Ihan kuin tässä ei muut hommat painaisi päälle ja nyt sitten vielä tämä.

Pakko muuten kertoa tähän loppuun yhdestä keskustelusta minkä kävin yhden luokkalaiseni kanssa!
Hän kysyi minulta kuinka monta kertaa olen käynyt Japanissa ja olenko tosiaan opiskellut japanin kieltä yliopistossa ym. ja ihmetteli siinä vielä ääneen kansalaisopiston duuniakin. Sitten tuli puheeksi vaihdot ja se, että olen lähdössä Osakaan. Siihen hän vain sitten tuumi että enkö minä lainkaan kyllästy Japaniin! :D Vastasin vain suoraan että en ainakaan vielä ole kyllästynyt. Siellä on niin paljon kaikkea mitä en ole vielä päässyt näkemään ja kokemaan, joten miten voisin olla kyllästynyt?

Ja nyt kun tähän aiheeseen päästiin niin pakko kommentoida viimeisintä kommenttia minkä sain blogiini. Siinä eräs anonyymi kertoi kuinka häntä lähinnä huvittaa tällaiset japanijapanijapani-höpöttäjät eikä hän ilmeisesti voi ymmärtää miten joku voi olla näin innoissaan Japanista.

Ensinnäkin haluan huomauttaa, että tämä blogi keskittyy siihen osaan elämästäni millä on jotain tekemistä Japanin kanssa. Kaiken japanihömpötyksen lisäksi opiskelen, katselen amerikkalaisia TV-sarjoja, luen kirjoja ja hengailen kavereideni kanssa. Ja toisin ehkä voisi olettaa, ei, en höpötä koko ajan Japanista saatika mistään Japaniin liittyvästä kavereideni kanssa.

Toisin sanoen elämässäni on paljon muutakin kuin Japani.

Anyway, nyt taidan laittaa sähköpostia menemään yhdelle opettajalle koskien suosituskirjettä ja sen jälkeen voisikin sitten pelailla tai lukea kirjaa. :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

P.s Saiko pojat lainkaan suklaata ystävänpäivänä? Itse ostin pinkkejä berliininmunkkeja sydämien kera V:lle ♥

Vuosikatsaus 2014

Näin vuoden viimeisenä päivänä on aika kurkata kuluneeseen vuoteen ja kerrata mitä kaikkea sitä oikein tapahtuikaan!

Tammikuu:
Tammikuussa minun piti ajaa joka viikko keskiviikkoisin Raumalta Vaasaan kandikurssin tunneille, mikä oli jokseenkin kettumaista. Lisäksi ahdisti mahdoton koulutöiden määrä ja kandin kirjoittaminen. Positiivista oli Japanin reissuun valmistautuminen.

Helmikuu:
Kohokohta oli tietysti Mian ja Markon näkeminen ja seikkailut Japanissa.

Maaliskuu:
Maaliskuussa myös hiljaista blogin suunnalla, mutta järjestin arvonnan blogin lukijoille. Jihaa! Ehkä ensi vuonna olisi jälleen aihetta moiselle? Blogi hiljaisuuden syynä oli kandin kirjoitus ja muut koulukiireet.

Huhtikuu:
Keväällä alkoi tapahtua myös blogin saralla enemmän: uusia reseptejä, muistoja Japanista sekä muuta mukavaa. Ehdin myös vihdoin kirjoittaa helmikuisesta japanilaisten vierailusta Raumalla, josta olen itse vastuussa ensi vuoden osalta. Raumalla järjestettiin myös Japani-päivä mikä oli tosi miellyttävä yllätys.

Toukokuu:
Tällöin starttasi prefektuurit-sarja, jota pyrin jatkamaan aina kun kiireiltäni ehdin. Tavoite "kaksi postausta kuussa" ei ole aivan toteutunut, mutta eipä tuo kai haittaa. Suosittuja postauksia olivat Kommelluksia Japanissa, joihin monet teistä kommentoivatkin. Ruokapostauksiltakaan ei vältytty. Sain kandin valmiiksi ja palautin sen tarkastettavaksi.

Kesäkuu:
Sain tietää, että kandiseminaarini pidetään vasta syksyllä ja sekös otti päähän! Lisäksi hommasin lisää välineitä japanilaisen ruoan valmistukseen ja pohdiskelin kuka minun mielestäni on kaikkien aikojen parhain anime-isä. Matkustin muuten Norjaankin, minkä mainitsen ohi mennen yhdessä postauksessa :D

Heinäkuu:
Heinäkuussa tuskastelin rusketusraitojen parissa ja empatisoin japanilaisia, jotka haluavat suojautua auringolta parhaansa mukaan.

Elokuu:
Vuorossa oli omia ja muitten ajatuksia japanilaisesta kesästä. Mielipiteitä oli monenlaisia.

Syyskuu:
Oli kandiseminaaria, Final Symphonya ja Traconia. Syyskuu suorastaan sujahti vauhdilla ja pian oltiinkin jo lokakuussa.

Lokakuu:
Sain tietää, että pääsen vuoden 2015 syksyksi Osakaan vaihtoon! Jihuu! Aloitin myös matkablogin kirjoittamisen sillä rakastan matkustelua ja tänäkin vuonna tuli matkustettua 5 eri maahan. Lokakuussa vuorossa oli Thaimaa.

Marraskuu:
Ja marraskuussa Istanbul, mutta blogin puolella keskityttiin japanin kieleen. Ostin uuden puhelimen ja sen myötä osallistuminen sosiaaliseen mediaan laajeni Instagramin myötä.

Joulukuu:
Matkustin Tukholmaan One Ok Rockin keikalle! Keikka oli mahtava ja reissu muutenkin ihan onnistunut lukuunottamatta lukuisista vastoinkäymisistä mitä kohtasimme matkalla. Jäin myös koukkuun kännypeli Valkyrie Crusadeen ♥

Kaiken kaikkiaan oli erittäin mukava ja matkustelua täynnä oleva vuosi. Blogin osalta vuosi meni myös mukavasti; sain uusia lukijoita ja mukavia kommetteja pitkin vuotta.

Facebookissa Matsukazea seuraavat saattoivatkin huomata, että vuoden kanji valittiin jälleen tänä vuonna. Tämän vuoden kanjiksi valikoitui 税 (zei), mikä tarkoittaa veroja. Tämä ei tullut sinänsä ainakaan minulle yllätyksenä, sillä verojen nousu Japanissa on ollut japanilaisten huulilla koko vuoden. Toiseksi jäi 熱 (netsu, atsu) mikä tarkoittaa kuumaa, mutta myös kuumetta. Tämä perustuu luultavastikin Japanin erittäin kuumaan kesään sekä Ebola-kuumeeseen, josta on uutisoitui paljon tämän vuoden puolella. Kolmanneksi jäi 嘘 (uso) eli valhe, mikä tulee luultavastikin mm. Nonomura Ryuutaroun itku-nyyhky showsta ja paljastuksesta että kuuro säveltäjä Samuragouchi Mamoru (joka ei välttämättä olekaan kuuro) on käyttänyt haamukirjoittajaa luodessaan suosituimpia sävellyksiään.

Oma vuoden kanjini on sanomattakin selvä: 旅 (tabi, ryo) eli matka/matkustaa.

Tämän postauksen myötä toivotan ihanaa uutta vuotta 2015 kaikille lukijoille ja toivon, että uusi vuosi tuo tullessaan ilahduttavia asioita itse kullekin. Pitäkää hauskaa ja juhlikaa jos siltä tuntuu, onhan kyseessä kuitenkin japanilaistenkin tärkein juhla!

Uusi sivublogi Matsukaze Travel

Ihan ensimmäiseksi ilmoitusluontoinen asia: aloin kirjoittamaan omaa matkablogia nimeltä Matsukaze Travel, joten kannattaa ihmeessä käydä tsekkaamassa jos matkailu vain kiinnostaa. Juttua on tulossa niin uusista kuin vanhoistakin reissuista, joten sisältöä kyllä tulee olemaan mukavasti :) Tykkään ihan hirveästi mennä pitkin maailmaa ja olen jo pitkään haaveillut blogista, jossa voin kertoa kaikista reissuistani enkä vain Japaniin suuntautuvista.

Uuden blogin kansikuva. Kuva otettu Turkin reissulta.

Toiseksi, kuten edellisessä postauksessa mainitsin, helmikuussa on Raumalle tulossa joukko japanilaisia ja nyt kysynkin teiltä raumalaiset: haluaisitteko majoittaa yhden tai kaksi japanilaista perheissänne viikon ajan alkaen 21.2.2015? Tässä olisi nyt loistava tilaisuus treenata vaikka japanin kielen taitoja ja tutustua uusiin ihmisiin. Opiskelijaboksi ei valitettavasti käy, sillä japanilaisten toiveina on päästä perheisiin. Perheellä ei välttämättä tarkoiteta lapsiperheitä, vaan kyseessä voi olla pariskunta ja yksineläväkin, kunhan tosiaan mistään opiskelijakämpästä ei ole kyse. Vieraille pitää pystyä tarjoamaan sänky tai vuodesohva, sekä aamu-ja iltapala. Ruokamenoista saa rahallista korvausta ja tarvetta olisi vielä ainakin 5 perheelle. Kiinnostuneet: ottakaa rohkeasti yhteyttä mieluiten sähköpostitse. :)

Mielenkiintoisia asioita on nyt vaikka millä mitalla. Eilen otin yhteyttä myös sijaiseen, joka tulee pitämään tunteja Raumalla sillä välin kun reissailen Thaimaassa ja Istanbulissa. Viime vuonna sijaisena toimi mukava kiinalaistyttö, joka oli viettänyt mm. vaihtovuoden Japanissa, mutta tällä kertaa saan sijaiseksi nuoren japanilaisnaisen, mikä on tietysti valtavan kivaa opiskelijoille. Sovimme tapaamisen ensi viikolle, niin pystyn paremmin selittämään mitä kurssilaisten kanssa olisi hyvä käydä läpi. Harmi vaan, että joudun olemaan kaksi viikkoa putkeen poissa, mutta sellaista se on välillä.

Johanna

Ensi vuonna sattuu ja tapahtuu! ♥

30.9 taitaa olla jatkossa mun onnenpäivä. Ensinnäkin tilaamani Supernatural-paita saapui parahisti tuolloin ja pakkohan sitä oli testata heti... Aivan ihana ostos, vaikka itse sanonkin! Mutta se ei pelkästään nostanut tuota päivää onnenpäivieni listalle vaan se mitä kuulin yhdeltä opettajalta koulussa.

Itseasiassa tiistai oli toooosi kiireinen koulussa. Meillä on meneillään nyt kansainvälinen projekti yhteistyössä saksalaisen ja amerikkalaisen koulun kanssa, ja osa saksalaisista tuli Suomeen projektin kick.off tapaamiseen. Sitä siinä sitten työstimme kun tämä mainitsemani opettaja kurkkasi luokkaan sisään ja näytti minulle peukkua.

Ja en voinut uskoa sitä todeksi.

Muotoilin huulillani: "Oikeesti?" ja sain vastaukseksi nyökyttelyä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vakuuttamaan minua. "Entä ehdot?" Opettaja vakuutti, että ne on samat kuin viime vuonna.

Mistä ihmeestä on siis oikein kyse?

Noh, kirjoitinkin tänne aikaisemmin keväällä kuinka Japanista palattuani täällä oli japanilaisia vieraita koululla. He tulivat kahdeksi viikoksi intensiivikurssille tänne ja hommaa veti yksi oppilas, joka sai kyseisestä hommasta opintopisteitä.

Minut valittiin siis vetämään samaa projektia tänä vuonna :) Siitä oli puhetta jo keväällä sekä japanilaisten opettajan, että meidän opettajan kanssa ja nyt se siis todella on päätetty, että pääsen siihen hommaan. Tarkkaan en vielä tiedä mitä toimenkuvaan kuuluu, mutta periaatteessa kaikki mahdolliset järjestelyt ja ohjelmat intensiivikurssin aikana. Woah!

Intensiivikurssin järjestäminen on toki coolia, mutta vielä mahtavampaa ja antoisampaa työstä tekee niiden muutamien opintopisteiden lisäksi palkinto, minkä saan tekemästäni työstä. Ei, se ei ole rahaa eikä ylimääräisiä pojoja, eikä mitään muutakaan vastaavaa. Ehei, se on jotain paljon, paljon parempaa.

Japanilainen kesä

Siis apua, mihin tää kesä oikein menee? Nyt on jo elokuu ja kalenteri pursuaa kaikkea tekemistä tälle kuulle. En tajua mistä löydän energiaa selvitä tästä kuusta. Blogin kirjoittelu on tuntunut hirveän ylivoimaiselta jälleen kerran; lieneekö syynä kuumat ilmat vai yksinkertaisesti laiskuus. Viime kuussa ei tullut siis lainkaan prefektuuri-postausta, mutta yritän saada aikaiseksi kirjoittaa tässä kuussa. Tänään sen sijaan ajattelin kertoa hieman paremmin japanilaisesta kesästä.

Ennen ensimmäistä reissuani Japaniin, saatoin vain kuvitella millainen Japanin kesä on. Tiesin sen olevan kuuma ja kostea. Kaikkialla sanottiin vain että "Älä vain mene Japaniin kesällä!". Tasan kaksi vuotta sitten päätin uhmata tuota kieltoa ja suuntasin Japaniin intoa täynnä. Ja mitä mieltä olen nyt tuosta kuuluisasta kiellosta? Joo, jos nämä Suomen "helteet" on tässä muutaman viikon aikana ottanut koville niin en suosittele tutustumaan japanilaiseen kesään. Se on helvettiä tähän verrattuna!

(Itse rakastan kuumuutta ja kosteuskaan ei yleensä ole haitannut minua, mutta Japani vei minut äärirajoille.)

Silti, japanilainen kesäni oli mahtava. Ja koin paljon kaikkea kivaa, mitä muina vuodenaikoina ei yleensä pääse kokemaan.

Jätskimaatti! Tuo imettävä Coolish-jäätelö oli hyvää, mutta ehdoton lemppari on matcha-jätski ♥

Ultimate father; ultimate decisions

Heipä hei taas kaikki. Hiljaisuudessa on taas hetki oltu, sillä kesälaiskuus on iskenyt vakavana päälle. Tarkoituksena on ollut jo monta päivää kirjoitella tänne vaikka mitä, mutta koskaan ei tunnu löytävän riittävästi voimia kirjoitella.

Eilen oli Japanissa kuitenkin isänpäivä (kuten monessa muussakin maassa), mikä sai sitten minut keräämään voimani. Huomasin yhden NTT DoCoMon äänestyksen, missä oli äänestetty kaikkien aikojen cooleinta isää animessa ja Dragon Ballin Goku oli vienyt äänestyksen voiton. Itse olisin äänestänyt ehdottomasti 4. sijalle yltänyttä Vegetaa. Vegeta vaan on kaikkien aikojen ultimate isä x)
Kuinka moni isä todella olisi valmis uhraamaan itsensä muijansa ja lapsensa vuoksi? No, ehkä useampi kuin uskonkaan, mutta minulle tuo Vegetan uhrautuminen vaan on jotenkin ultimate-isän merkki. Taustalla saattaa piillä kyllä jotain psykologistakin, kuka tietää.

Pakkohan tähän on linkittää kiteytys siitä kaikesta, mitä mainitsin tossa yläpuolella. Tää on vaan niin legenda.

Uusia keittiövälineitä japanilaisen ruoan valmistukseen

Täällä sitä hillutaan vieläkin vailla työtä. Mietin mitä ruokaa laittaisin tänään uusilla hienoilla vempeleilläni, jotka hain Lidlistä. Lidlissä oli nimittäin viime viikolla (mahdollisesti vieläkin?) myynnissä mm. riisinkeitin ja teppanyaki-grilli + paljon muuta kiinnostavaa. Mukaani lähti riisinkeitin, grilli, sushiriisiä ja sushilautasia, soba-nuudeleita sekä wafu ja yuzu-kastiketta.

Grilli ei oo valitettavasti kuvassa.

Kesäloman alku kuvina

Yhyy. En ole saanut mistään kesätöitä ja tylsistyn kuoliaaksi kotona. Olen siivonnut ja järjestellyt kämpän jo monta kertaa uudelleen (ja sekoittanut sen vielä useammin), pelaillut paljon pelejä, pyöritellyt peukaloita, lukenut hämäriä novelleja Haruki Murakamilta ja vaikka mitä muuta.

Odottelen yhdestä tietystä paikasta erityisen paljon yhteydenottoa, joten peukut pystyyn!

Koska olen tosiaan tylsistymässä kuoliaaksi, niin päätin napata muutaman kuvan kämpästäni ja peleistä mitä olen viime aikoina pelannut + muuta randomia, ehkä Japaniin jotenkin liittyviä juttuja. Jep, puran tylsyyteni tänne blogiin. Jipii. No ehkä ensi kerralla kirjoitan oikeesti jotain asiaa.

Tales of Graces

Tämän kuvan nappasin itseasiassa Facebookin arkikuvahaasteeseen jo kauan aikaa sitten. En itse ole ehtinyt kyseistä peliä kauheesti pelailla, vaan homman on hoitanut tuo parempi puolisko. Minä olen toiminut lähinnä vain tulkkina :D Mutta nyt kun on tylsää niin voisin jopa koittaa tätä pelailla. Buah.

Arjen höpinöitä

Viime aikoina on tullut kirjoiteltua monenmoista juttua, mutta jutut ihan arjestani ovat jääneet vähemmälle. Se saattaa kylläkin johtua siitä, ettei elämässäni tapahdu juurikaan mitään ihmeellistä.

Kevät oli kyllä äärimmäisen kiire koulujen kanssa. Raumalla aloittamani koulu on mennyt ihan hyvin, mutta talvella jouduin ajelemaan joka viikko Vaasaan kandikurssille. Se oli kyllä puuduttavaa, mutta mitä sitä nyt ei tekisi valmistumisen eteen. Jouduin siis painimaan sekä Rauman että Vaasan tehtävien kanssa ja ennen joulua ajattelin menettäväni järkeni. Mutta selvisin siitä ja kevät oli jo paljon rauhallisempi. Se oli tietenkin hyvä, sillä kandin kirjoittaminen käynnistyi myös maaliskuun puolella.

Keräsin materiaalia työtäni varten Japanissa ja sain aloitettua kirjoittamisen maaliskuussa. Aloittaminen oli vaikeaa, mutta tekstiä vain lopulta tuli ja tuli kunnes tajusin kirjoittaneeni kaiken mitä olin suunnitellut. Palautin työni 16. päivä ja nyt odottelen jännityksellä kuinka käy. Tukholman päässä kaikki sujuu tunnetusti vähän turhankin hitaasti, joten en tiedä yhtään kuinka kauan joudun odottamaan. Jos työtä ei hyväksytä vielä, saan syksyyn saakka aikaa korjailla sitä.

Mikäli työni hyväksytään, minun pitää lähteä Tukholmaan seminaariin esittelemään työni. Ja sitten puolentoista tunnin kuulusteluiden jälkeen minulle kerrotaan onko työ hyväksytty lopullisesti ja minkä arvosanan siitä saan. Jos työ hyväksytään, voin vihdoinkin hyvällä omalla tunnolla sanoa itseäni japanologiksi! Joten pitäkää peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin!

Kansalaisopiston työni jatkuvat myös syksyllä, mikä on tietenkin mahtavaa! Raumalla alkaa luultavasti myös uudet alkeet, joten kaikkien innostuneiden kannattaa tulla kurssille syksyllä :) Olen tykästynyt opettamiseen todella paljon, ja toivon että saan jatkaa työtäni vielä jatkossakin.

Kommelluksia Japanissa osa 2

Tilanne 8 Vessassa

Vessat ovat ihanteellinen paikka kommelluksille Japanissa. Välillä saa hätkähtää pytyn lämmitettyjä "lauteita" tai ääniä mitä pytty alkaa pitämään heti kun pehvansa laskee alas. Välillä saa pohtia vetääkö vessa itsestään vai löytyisikö jostain joku vipu, nappi tai sensori millä asia hoituisi. Itseasiassa, ensimmäisellä kerralla Japanissa olin varautunut japanilaistyylisiin vessoihin, mutta en ollut sivistänyt itseäni siitä miten päin niissä pitäisi toimia! Yleensä julkisissa vessoissa on vähintään yksi länsimaalainen vessa, mikä sattui minun tapauksessani olemaan varattuna, eikä minulla ollut aikaa eikä kärsivällisyyttä jäädä odottamaan sen vapautumista. Niinpä suuntasin tälläiseen japanilaistyyliseen vessaan. Siinä sitten pyörin hetken aikaa pohtien miten päin toimia ja päädyin kuin päädyinkin oikeaan vaihtoehtoon eli naama kohti sitä päätä mistä allas hieman kohoaa maasta ja missä yleensä on näkyvillä putkia sun muuta. Tyhmä juttu, mutta eipä ollut tullut mieleen aikaisemmin :D

Eli tässä tapauksessa naama osottaisi vessapapereiden suuntaan ;)

 (Japan Today)