Luistelua ja jääkiekkoa ♥

Japanilaisten vieraidemme ensimmäinen koulupäivä koitti maanantaina 23.2. Esittelimme heille vähän koulua ja söimme (japanilaisten mielestä) hyvää kouluruokaa. Ei niin yllättävästi heitä ihmetytti suomalaisten tapa juoda maitoa ruoan kanssa, minkä olen huomannut aiheuttavan yllätystä melkeinpä kaikissa ulkomaalaisissa.

Myöhemmin kävimme myös näyttämässä heille vähän Raumaa. Kiersimme tietysti vanhan Rauman, minkä pikkuiset putiikit kiehtoivat kaikkia todella paljon. Myös koristeelliset puutalot tuntuivat kiinnostavan heitä paljon sekä kapeat kujat joita vanha Rauma on pullollaan. Kävimme näyttämässä heille myös majakan, mistä Ryota ainakin innostui kovasti. Lumiukkojakin ehdittiin tehdä lyhyen kaupunkikierroksen aikana.

Illalla oli luvassa päivän pääaktiviteetti eli luistelu. Olin saanut lainaan ison kasan erikokoisia luistimia, mutta pelkäsin silti ettei kaikille löytyisi oikean kokoisia. Onneksi opettaja oli löytänyt vielä jostain 43 koon luistimet, sillä kävi ilmi että joukon pojalla olikin odotettua isompi jalka! Muuten luistimet mahtuivat hyvin kaikille ja kaikki pääsivät näyttämään taitonsa jäällä.

Itse en valitettavasti nähnyt tyttöjen ensi metrejä, mutta kun vihdoin Ryotan kanssa pääsin jäälle niin Risa ainakin viiletti jo täysillä niin että oikein hävetti itse mennä jäälle. Siitä on varmaankin 10 vuotta kun viimeksi olen luistellut ja niin oli kyllä menokin sen mukaista. Menimme yhdessä Ryotan kanssa laitoja pitkin aluksi, mutta itse sainkin sitten nopeasti vähän tuntumaa. Tsemppailin siinä sitten Ryotaa ja yritin vähän näyttää miten homman käytännössä pitäisi toimia.

Ryotan ensi"askeleet" :)

Shiori jäällä :)

Aoi taistelee eteenpäin ;)

Kaikkien piti olla samassa kuvassa, mutta Ryota piiloutuikin Risan taakse x)

Aoi ja Shiori pärjäsivät myös hyvin ja muutenkin luistelu tuntui olevan heidän mielestä mukavaa. Kaikki olivat aivan poikki lopuksi (minä mukaan lukien) ja jalat huusivat kaikilla hoosiannaa. Luistelu-ilta oli tosi onnistunut ja mukaan tuli muutava kaverikin, jotka sitten näyttivät vähän miten homma toimii. Itse pyörin vähän siellä sun täällä tsemppailemassa porukkaa ja näpsimässä valokuvia.

Tiistaina 24. 2 kävimme tutustumassa paikalliseen kuntosaliin ja myöhemmin Joe (heidän opettajansa) piti luennon siitä millaista on olla ulkomaalainen Japanissa. Luento oli mielenkiintoinen, vaikka suurinosa olikin itselleni jo etukäteen tuttua asiaa. Joe mainitsi muun muassa kätevyyden, mihin sisältyy lukuisat automaatit ja konbinit, joita Japani on pullollaan sekä sen kuinka on tavallaan julkkis, eli kaikkien tuijottama, mutta samalla anonyymi, sillä todella harva japanilaisista osaa muita kieliä kuin Japania. Omaa kieltään voi siten puhua muitten ymmärtämättä sanaakaan. Minusta oli niin ihanaa kuinka Joe kuitenkin sanoi, ettei tämä tarkoita sitä että missään tilanteessa pitäisi puhua jostain toisesta pahaa vain sen takia ettei toinen ymmärrä; sehän on vain äärimmäisen tyhmää ja raukkamaista.

Yleisöä luennolla oli sopivasti ja oli todella ilahduttavaa, että heillä oli paljon kysyttävää mm. Japanin ruokakulttuurista, työkulttuurista, tavoista ja esimerkiksi pukeutumisesta. Itse kysyin onko Joen mielestä nykyään ulkomaalaisen löytää töitä itselleen Japanista ja millaista sitten loppujen lopuksi on työskennellä Japanissa ulkomaalaisena. Hän kertoi, että hänen oma näkemyksensä asiasta voi olla hieman vääristynyt ,sillä hänen muuttaessaan japaniin ja saadessaan sieltä töitä hän osasi jo japania todella hyvin. Hänen oli siis oikeastaan aika helppo saada töitä. Kuulemma työnsaanti on nykyään helpompaa ja sillä että on valmis tekemään töitä kunnolla voi varmasti menestyä Japanissa.
Työnteko on kuulemma mukavaa ainakin hänen mielestä, mutta hänen työnsä onkin aika paljon leppoisampaa kuin esimerkiksi salariimanien työ.

Illalla koitti jännät paikat sillä menimme katsomaan Lukko- Kalpa ottelua Äijänsuolle! Täysin kommelluksilta ei vältytty, sillä jostain käsittämättömästä syystä Risa oli myöhässä lähes 20 minuuttia, mutta lopulta ehdittiin istumaan paikoilemme ennen kuin peli edes alkoi. Ottelu oli jännittävä ja aina jäähyn tullessa selitin kaikille mistä syystä jäähy tuli jne. Eetu-kettu (Lukon maskotti) otti meidät myös täysin omakseen ja istuskeli meikäläisen vieressä pitkiäkin aikoja ottelun aikana. Toi hän jossain välissä meille vähän popkornia ja "vahingossa" kaatoi niistä puolet japanilaisten päälle. Hauskaa siis oli! Ja päästin Risa ja minä ihan telkkariinkin asti!

Saatiin leivottua vieraistamme kovan luokan Lukko fanit, sillä mukaan lähti ainakin pari hupparia ja muuta pientä kivaa, mikä tietysti lämmitti Lukko-fanin sydäntä ♥ Ohjelmaa suunnitellessa hesalaiset meinasivat viedä meidän jääkiekkoillan, mutta sen verran oli pakko pistää hanttiin ettei heistä vahingossakaan tule hifkiläisiä! ;)

Myöhemmin luvassa lisää tarinoita seikkailuista japanilaisten kanssa.