Kesennuma vol 2.

Lauantai 7.11

Tiukan aikataulun vuoksi jouduimme heräämään aikaisin seuraavaan päivään ja kävelimme hotellilta läheisille kalamarkkinoille jo aamu seitsemältä. Seurasimme silmät ristissä huutokauppaa, mutta onneksi suuntasimme pian maittavalle aamupalalle läheiseen ravintolaan. Söimme perinteisen aamupalan mihin kuului mm. kalaa ja misokeittoa. Kaikki oli hyvää, mutta misokeiton joukossa olleet kalapullat olivat hitusen omituisia.

Seuraavaksi suuntasimme bussilla hyvin lähelle merta, pienen mäen nyppylän päälle, missä seisoi pieni muistomerkki. Mukanamme ollut opas selitti, että kyseinen alue oli täyteen rakennettu ennen tsunamia, eikä merta nähnyt kyseiseltä paikalta ollenkaan. Paikka oli tsunamin aikaan virallinen evakuointipaikka, minne monet ihmiset pakenivat tsunamia. Kukaan ei kuitenkaan aavistanut, eikä kyennyt näkemään, että tsunami oli niin valtava että se pyyhkäisi evakuointialueen ihmiset mennessään. Muistomerkkiin on kaiverrettuna heidän nimensä ja ikänsä; nuorin menehtynyt oli vain viisivuotias. Paikka veti hiljaiseksi. Tsunamin uhreja oli niin paljon, ettei kaikkia pystytty tuhkaamaan kuten Japanissa on tapana ja sivussa näkyikin muutamia hautoja.

Kesennuma vol 1.

Perjantai 6.11

Kokoonnuimme Shin-Osakan asemalla puoliltapäivin ja ahtauduimme suurena laumana luotijunaan. Pitkä matkamme oli alkanut. Monet ulkomaalaisista olivat ensimmäistä kertaa luotijunan kyydissä ja suorastaan tutisivat innosta. Itse tyydyin nauttimaan miellyttävän tasaisesta kyydistä ja kännykkäni pelivalikoimasta. Fuji-vuori näkyi tällä osuudella ja siitä yritti useampikin saada hyvää otosta.

Tokiossa vaihdoimme luotijunaa ja matkamme jatkui kohti Sendaita. Meille oli varattu bentot mitkä söimme hyvällä ruokahalulla heti päästyämme niihin käsiksi. Oli vinhaa samalla seurata kuinka Tokion betoniviidakko vaihtui pikkuhiljaa maaseuduksi ja maisemat henkeä salpaaviksi. Ruska oli jo täydessä loistossaan ja vuoret olivat kauttaaltaan oranssinpunaiset, mikä sai maisemannäyttämään kuin maalaukselta. Tuli vähän Suomeakin ikävä kun näkyi peltoja ja metsää ja siellä täällä maalaistaloja. Sendaihin saavuttuamme vaihdoimme bussiin, missä istuimme seuraavat pari tuntia. Tässä vaiheessa alkoi jo hitusen väsyttää ja taisin torkahtaakin hetkeksi. Maisemat olivat täysin erilaisia kuin täällä Osakassa; luontoa ja raikasta ilmaa joka puolella.

Saavuimme Kesennumaan vasta illalla pimeän tultua ja asetuimme väsyineinä huoneisiimme. Meille oli varattu isot, hienot japanilaistyyliset huoneet, joissa kelpasi viettää yönsä. Tosin kauaa emme ehtineet levähtää kun luvassa oli jo illallista. Leukahan siinä suorastaan loksahti auki kun pääsimme isoon saliin, missä ruoka oli jo katettuna; jokaisella oli oma pieni pöytä täynnä herkullista ruokaa. Ruoka oli suurimmaksi osaksi merenelävää, tuoretta ja herkullista sellaista. Oudoin asia mitä maistoin oli luultavasti hain rusto, ja jos olisin tiennyt mitä se on niin en olisi sitä luultavasti edes maistanut. Ei sillä että olisin nirso, mutta hait ei ole minun mielestäni syötäväksi tarkoitettu.

Ruoan jälkeen tapasimme muutamia paikallisia henkilöitä, jotka juttelivat kanssamme Kesennumasta samalla alkomahoolia lipitellen. Mistä onkin pitänyt muuten mainita, että melkein absolutistista on tullut täällä ihan kauhea juoppo. Hu-hups! Sitä se Japani teettää! Paikalliset olivat mukavia ja heidän oli tarkoituksena viedä meidät syömään seuraavana päivänä illallista eri paikkoihin (neljä ryhmää ja neljä eri ravintolaa, arvonnalla päätetty).

Sitten koittikin illan kohokohta: onsen! Sellasella kiireellä vipatin sinne, että unohdin pikkupyyhkeeni, mutta onneksi huonekaverini pystyi tuomaan sen minulle. Näin suomalaisena onsenhan on ihan mahtava juttu, mutta samaa ei voi sanoa joistakin muista vaihtaresta. Yksi puolalaistyttö oli lähes tulematta ja tsekkiläinen jäi suosiolla huoneeseen, amerikkalaisisista molemmat tytöt tulivat. Kainostelua oli ilmassa, mutta kyllä kaikki vaihtaritkin lopulta rentoutuivat kun pääsivät lämpimään veteen lillumaan.

Sitten päästäänkin siihen mikä löi minut ällikällä; japanilaiset tytöt ihan oikeasti vertailivat rintavarustuksiaan ja kiusoittelivat yhtä tyttöä jolla oli joukon "muhkein" varustelu. Excuse me, luulin että se oli vain animejuttu? Ja pyh! Kourimaan eivät sentään alkanut, mikä ei olisi niitten puheiden perusteella ollut enää oikeastaan edes yllätys. Onsenista mainittakoon myös sauna, mikä oli parasta mitä olen kokonut sitten Japaniin saavuttuani. Lämmin vesi on ihanaa, mutta kuuma sauna on  parasta. Opetin muille vähän suomalaista saunakulttuuria, mutta toinen amerikkalaisista pakeni heti kättelyssä... Muut kävivät välillä nauttimassa jääkylpyä, mutta itse en siihen touhuun lähtenyt.

Ja lopuksi fun fact number two: palattuani huoneeseeni ja yrittäessäni nukkua kaksi japanilaista tyttöä alkoivat puhua kuinka he uskoivat, että yksi taiwanilaistyttö on kiinnostunut yhdestä pojasta ja kikattelivat kuin teini-ikäiset konsanaan. Kyseessä oli kuitenkin kaksi täysi-ikäistä ihmistä, ja vielä Japanin mittapuulla, mutta käytös oli kyllä jotain ihan muuta. Lopulta kaikki kolme aasialaista tyttöä nukkuivat söpösti kahdella futonilla ja itse yritin itkeä itseni uneen.

Vol. 2 tulossa mahdollisimman pian! Tähän postaukseen tuli harmillisen vähän kuvia, mutta seuraavassa pitäisi olla jo vähän enemmän.

Kesennuma kutsuu

Mainitsin aikaisemmassa postauksessa projektista, johon Darryl pyysi minua mukaan ja lupasin kertoa asiasta paremmin mikäli suunnitelmat käyvät toteen. Nyt on tullut aika paljastaa mistä on oikein kyse!

Kyse on projektista, mikä toteutetaan yhteistyössä Kesennuman kaupungin kanssa ja Darrylin vetämän kurssin opiskelijat ovat mukana projektin toteuttamisessa. Mukaan haluttiin myös ulkomaalaisia, sillä projektin tarkoituksena on lähteä katsomaan millainen paikka Kesennuma on ja mitä sillä on tarjottavaa turisteille. Kesennuma kärsi pahasti vuoden 2011 tsunamin aiheuttamista tuhoista ja turismin lisääminen on Kesennuman yritys kohentaa pahasti kärsinyttä taloutta. Kesennuma on siis n. 66 000 ihmisen asuttama kaupunki Miyagin prefektuurissa, Tokiosta noin 450 km pohjoiseen päin.

Kesennuma on melko tuntematon paikka sekä ulkomaalaisille että japanilaisille, minkä takia projektiryhmä lähtee henkilökohtaisesti paikan päälle tarkoituksena kertoa samalla sosiaalisen median kautta mitä näemme ja koemme. Monet turistit suuntaavat yleensä Tokioon ja muihin isoimpiin kaupunkeihin ja meidän tehtävänä onkin myös kertoa Kesennuman kaupungille rakentavaa palautetta turismin lisäämisen kannalta.

Lähdemme matkaan 6. marraskuuta ja suuntaamme luotijunalla kohti Tokiota, missä vaihdamme toiseen luotijunaan ja jatkamme matkaa pohjoiseen. Matkan loppuosuus pitää mennä bussilla ja saavumme perjantai-illalla perille. Meillä on paljon nähtävää viikonlopun aikana ja alustavan ohjelman mukaan mennään lähes minuutti aikataululla eteenpäin.

Kun Kesennumaa hakee Google kuvahaulla, näytön täyttää surulliset kuvat tsunamin jälkeisestä kaaoksesta. Youtubessa on videoita, joista näkee minkälaista tuhoa tsunami saa aikaan vyöryessään kohti kaupunkia. Kesennumassa ihmishenkiä ei onneksi menetetty niin paljon kuin monissa muissa kaupungeissa, sillä suurin tuho kohdistui satamaan eikä asutusalueisiin. Siltikin moni menetti talonsa ja omaisuutensa rakkaista ihmisistä puhumattakaan.

Japani on antanut minulle niin paljon, että olen iloinen saadessani tehdä edes pienen vastapalveluksen menemällä paikan päälle ja kertomalle muille näkemästäni. Kyseessä on pieni projekti, mutta toivon että tämän projektin myötä edes muutama ihminen päättää nähdä muitakin osia Japanista kuin perinteisen Tokion ja Osakan. Itse tunnen olevani etuoikeutettu saadessani osallistua tähän projektiin ja päästessäni näkemään Japania ihan uudelta kannalta.

Seurataksesi eturivistä reissuani Kesennumaan, suosittelen seuraamaan minua ja blogiani Instagramissa tai vaihtoehtoisesti Twitterissä. Reissupäivitystä on tietysti luvassa myös blogiin, mutta vasta reissun jälkeen kun aikaa riittää kirjoittamiseen. Tukea voi osoittaa mm. tykkäämällä projektin sivuista Facebookissa.