Winter Adventure 2017: sotkun munkkeja ja japanilaista sobaa

Tämä postaus on jatkumoa edelliselle postaukselle liittyen talvikouluun. Talvikoulu järjestettiin siis jo viime kuussa, mutta kiireiden takia sain jatkettua juttua vasta nyt. Edellisen postauksen voit lukaista täällä.

Japanilaisten esitys (unohdin mainita tekstissä)

Saavuin torstaina jälleen Kankaanpäähän ja aamupäivän aikana japanilaiset vieraamme olivat ehtineet tehdä monenmoista taidetta, taidekoululla kun olivat. Itse saavuin iltapäivällä vasta Kankaanpäähän, sillä minun oli tarkoitus lähteä mukaan Niinisaloon munkille ja kahville, ja ylipäätänsä vähän selittämään mistä koko paikassa oli oikein kyse. Nyt joku saattaa miettiä että miksi ihmeessä raahamme japanilaiset Niinisalon sotkuun, kun ei siellä juurikaan mitään ole. Meidän tuurilla siellä oli kuitenkin aimo joukko varusmiehiä ja siitäkös meidän japanilaiset ihastuivat ikihyviksi. Japanissa ei nimittäin ole armeijaa, joten sotilaskotikin oli heille ihan kiva elämys.

Sotkun edustalla

Siellä sattui muuten olemaan joku random suomalainen ukko, joka tuli kysymään mistä päin maailmaa vieraat ovat. Kerrottuani hänelle heidän tulevan japanista hän totesi, että menee vähän juttelemaan heille. Huikkasin nopeasti perään, että suomeksi on turha yrittää ja englantikin on vähän niin ja näin... No mitä vielä, äijä rupesi kovaan ääneen kailottamaan JAPANIKSI hyvää päivää ja "sinä olet kaunis"- juttuja! Olin siinä aika ristiriitaisissa fiiliksissä hämmästellen äijän kielitaitoa samalla tuntien syvää myötähäpeää.

Tämän episodin jälkeen siirryttiinkin sitten takaisin koululle viettämään "leffailtaa". Tähän oltiin kai suunniteltu jotain eri tilaa, mutta sattuneista syistä päädyttiin sitten ihan vaan luokkahuoneeseen. Aluksi ei ollut mitään naposteltaviakaan, kun tyyppi jonka herkut piti tuoda oli reippaasti myöhässä. Itse leffaksi oli valikoitunut Kamome Shokudô, eli Ruokala Lokki - ensimmäinen Suomessa kuvattu japanilainen elokuva, kuten DVD:n kannessa lukee. Tosi hidastempoinen ja erikoinen elokuva, ainakin minun mielestä. No, näyttelee siinä mun pikkuserkkuni yhdessä ensimmäisistä rooleistaan.

Perjantai oli melko erikoinen päivä. Japanilaiset valittivat kun siirryimme joka paikkaan autolla, joten suostuimme kävelemään enemmän. Päivä oli varattu heidän pienelle "taidenäyttelylle" aamusella, mikä meni ihan hyvin, minkä jälkeen oli tarkoitus valmistautua illalla pidettävään International Nightiin. Vieraat tuovat joka vuosi jotain syötävää, joten päiväksi oli varattu paljon aikaa ruoanlaittoon. No, muuten kiva, mutta meillä oli lähes 5 tuntia aikaa ja ruoka tuli valmiiksi tunnissa. Siinä sitten osa porukasta otti vähän välikuolemaa ja osa lähti tutkimaan Kankaanpäätä itsekseen.

Löydä nukkuva japanilainen

Lopulta oli aika palata koululle ja pistää International Night käyntiin. Iltaa vietettiin nyyttärimeiningillä, joten ruokaa oli tarjolla runsaasti. Itse en ehtinyt paljoa nauttia illasta, sillä minun piti haastatella japanilaiset illan aikana opparia varten. Kuvia ehdin onneksi ottaa hiukan. Ilmeisesti japanilaiset opettivat suomalaisille origamien tekemistä pitkin iltaa, mikä oli kiva idea. Me puolestaan järjestimme Finnish Fear Factoryn vieraille ja pistimme heidät maistamaan suomalaisia erikoisuuksia, kuten mustaa makkaraa, salmiakkisuklaata ja maksalaatikkoa. Hyvin pärjäsivät, mutta kaikki halusivat kovasti vettä episodin jälkeen :D

Kaiken kaikkiaan viikko oli raskas, mutta antoisa. Pääsin pitkästä aikaa puhumaan vähän japania, mikä on aina hyvä, ettei pääse kielitaito unohtumaan. Näytti siltä, että heillä oli seuraavalla viikolla Helsingissä myös hauskaa Haaga-Helian tyyppien kanssa. Nyt he ovat jo takaisin Japanissa ja osa heistä valmistuikin tuossa viikko pari sitten. Lopuksi vielä yhteiskuva, minkä otimme kiertäessämme pitkin Kankaanpäätä.

Winter Adventure 2017: Seikkailu alkakoon!

Meidän koulu järjestää jälleen tänä vuonna Winter Adventure- talvikoulun Osaka Gakuinin yliopiston opiskelijoille ja niinpä viime lauantaina Suomeen saapui kuusi japanilaista opiskelijaa tutustumaan Suomeen ja opiskelemaan englantia. Tänä vuonna projektissa on ollut pari muuttujaa. rauman sijasta talvikoulu järjestetään tänä vuonna Kankaanpäässä taidekoululla, mikä on tuonut jos jonkinlaisia haasteita tapahtuman järjestämiseen. Tämän lisäksi vieraat saapuivat ensimmäistä kertaa ilman opettajaa, mikä aiheutti hieman kohinaa koululla.

Itse olen tänä vuonna projektissa mukana lähinnä ulkopuolisena kytistelijänä ja tulkkaajana, sillä teen opparini liittyen tapahtumien järjestelyyn ja japanilaisiin. Talvikoulu onkin minun case study- kohteeni, vaikka pyrinkin löytämään laajempia vastauksia, mitkä voisivat hyödyttää myös muita tahoja.

Menin Kankaanpäähän maanantaina opettajan kyydillä ja siellä tapasin vieraamme ensimmäisen kerran. Kaikki olivat todella kivoja ja innostuneen oloisia. Tänä vuonna heitä saapui yhteensä kuusi henkilöä; viisi tyttöä ja yksi poika. Päivä alkoi kampuskierroksella, missä tutustimme taidekoulun tiloihin sekä kulttuurien eroja tutkimalla ja englantia harjoitellen. Lounasta syötiin koulun ruokalassa. Hieman näytti tällä kertaa siltä, että vieraat epäröivät syödä suomalaista ruokaa, vaikka aikaisempina vuosina ruoka on kelvannut yllättävän hyvin.

Myöhemmin tutustuimme kävellen Kankaanpäähän kauheassa lumipyryssä. Olin itse ihan naatti kyseisen kävelyn jäljiltä, mutta vieraissa näytti virtaa riittävän ihan mukavasti.

Tiistaina päivä alkoi taidetta luoden, toisin sanoen piirtäen. Omasta mielestäni piirtämistä oli vähän liikaakin, mutta ainakin osa japanilaisista näytti tykkäävän. Sää oli tiistaina todella upea ja oli todella sääli, ettei ohjelmassa ollut mitään ulkoaktiviteetteja. Myöhemmin kävimme tutustumassa paikalliseen päiväkotiin, missä lapset esittivät lauluja ja veivät tutustumaan erilaisiin peleihin. Lapset olivat todella innoissaan vieraista ja niin uteliaita. Kunpa tuollainen avoimuus pysyisi aikuisuuteen saakka... Japanilaisetkin tuntuivat pitävän vierailusta kovin ja innostuivat lopuksi kokeilemaan keinuja pihalla.

Tämän jälkeen suuntasimme syömään paikalliseen ravintolaan, missä vieraat pääsivät ihmettelemään jättimäisiä 0,5L juomia ja isoja hampurilaisannoksia. Yksi tytöistä ihastui savuloheen ikihyviksi ja sanoi, ettei ole ikinä syönyt yhtä hyvää lohta. Se tuntui isolta kehulta, sillä Japanissakin tuore kala on kyllä mahdottoman hyvää.

Itse lähdin lepäämään Raumalle keskiviikoksi, mutta illalla vieraat pääsivät vielä tapaamaan Arabialle mukeja suunnittelutta Heini Riitahuhtaa, joka on itseasiassa saanut Japanissa keramiikkafestivaaleilla kunniamaininnan. Riitahuhta asuu nykyään helsingissä, mutta on kotoisin Kankaanpäästä. Hän on sattumalta juuri nyt lomalla perheensä kanssa Kankaanpäässä ja pienessä kylässä sitten tälläinen vierailu saatiin nopeasti järjestettyä. Olisi ollut kyllä mukava päästä tapaamaan hänet henkilökohtaisesti, mutta tämä päivä oli varattu opparin työstämiseen, joten näin tällä kertaa.

Tänään vieraat ovatkin olleet Jämillä saunomassa ja ulkoilemassa. Kuvia siitä saan ehkä myöhemmin tänne blogiin myös laitettua. Huomenna suuntaankin sitten jälleen Kankaanpäähän, missä olen perjantai iltaan asti. Loppuviikon tunnelmista kirjoittelenkin sitten myöhemmin.

Töitä, shoppailua ja hauskanpitoa

Kansain alueella asuu yllättävän paljon suomalaisia ja heillä on eräänlainen oma yhteisönsä siellä. Porukka järjestää erilaisia tapahtumia ja minäkin ennen pitkää päädyin heidän sähköpostilistoilleen. Siellä alkoi sitten helmikuussa pyöriä viesti, että Osakassa haetaan kiireellisesti suomalaisia suomen kielen opettajia kielikouluun. Ekalla kerralla viittasin kintaalla koko viestille, tokalla kerralla pohdein etten tiedä mitään suomen kieliopista ja kolmannella kerralla vitsailin tädilleni hakevani opettajaksi. No siitä se soppa sitten lähti keittymään ja 19.2 löysin itseni matkalla Minamikataan työhaastatteluun.

Työhaastattelu hoidettiin kokonaan japaniksi vaikka paikan johtaja Emi osasikin hyvin englantia. Ei siinä paljon aikaa hukattu, lähes kättelyssä kysyttiin koska voin aloittaa. Huvittavinta tilanteessa oli se, että löin tiskiin heti ettei minulla ole minkäänlaista kokemusta suomen kielen opettamisesta saatika alan koulutusta. Kerroin myös etten pysty tekemään viikossa montaa tuntia töitä ja ilmoitin että olen lähdössä kahtena viikonloppuna reissuun, jolloin työt eivät onnistu. Kaikki oli ok hänelle ja niinpä minusta sitten tuli suomen kielen opettaja.

Opettaminen oli ihan kivaa, mutta haastavaa. Emihän siis sanoi, että voin puhua oppilaille suomeksi, mutta jo ensimmäisten oppilaitten kohdalla totesin ettei siitä kyllä tullut yhtään mitään. Niinpä siis opetin lähinnä japaniksi ja välillä yritin suomeksi, mutta huonolla menestyksellä. Osa oppilaista oli toki edistyneitä, mutta eivät sillä tasolla että pysyisivät kärryllä pelkän suomen kielen avulla. Töitä oli joka viikko ja palkka ihan kohtuullinen, riippuen aina ryhmäkoosta ja oppitunnin pituudesta.

Sovin työharjoittelupaikassa maaliskuulle noin 2 viikon loman, sillä muuten minulla olisi tullut tarvittavat tunnit liian ajoissa täyteen. Yksi kavereistani päätti sitten valmistumisen kunniaksi tulla Osakaan shoppailemaan ja moikkaamaan minua. Meillä olikin oikein vilkas viikko, kun kävimme kaikki perus nähtävyydet katsomassa ja ystävän toiveesta shoppailemassa. Itsella rahatilanne alkoi olla jo kriittinen, joten tyydyin lähinnä katselemaan. Tosin löysimme kivan 390 jenin kaupan, mistä sai ihan älyttömän hienoja kännykän kuoria ja aurinkolaseja enkä voinut vastustaa kiusausta.

Tämä kaveri sattuu olemaan aikamoinen kenkien ystävä ja voitte kuvitella millainen paratiisi Osaka oli hänelle. Kahdet kengät hän löysikin ja voi pojat, kyllä oli hintaa ja ulkonäköä! Itsehän en löydä kenkiä Japanista, sillä jalkani on sen verran iso että välillä on Suomestakin vaikea löytää sopivia. Sattumalta löytyi kerran yhdet tennarit Don Quijotesta, mikä oli iloinen yllätys. Laatu tietysti luokkaa "Made in China", mutta parempi kuin ei mitään siinä tilanteessa kun vanhat kengät näyttää kuin kaatopaikalta tongituilta.

Lopuksi kuvia lomaviikolta:

Kaverin kynnet :)

Luumunkukkia

Baby penguin!

Orientaatioviikon päätös

Orientaatioviikko oli ohjelmantäytteinen, eikä aikaa jäänyt paljonkaan muuhun kuin uuden informaation imemiseen ja uusiin ihmisiin tutustumiseen. Buddyjä on vaikka muille jakaa ja minulla on ainakin älyttömiä vaikeuksia muistaa kaikkien heidän nimiä, saatika sitten vaihtareitten nimiä, joista iso osa on Aasiasta... Pikkuhiljaa hyvä tulee. Lähes kaikki tyypit ovat olleet mukana, mutta toki näin isoon porukkaan mahtuu myös tyyppejä joista ei oikein ota selvää :D

Mitä tulee testeihin niin itkin verta kanjikokeessa ja tärisin lievästi haastattelussa, mutta pääsin Upper-Intermediate ryhmään (toiseksi ylin ryhmä) ja siihen tähtäsinkin, joten ei ne testit sitten niin huonosti ilmeisesti menneetkään! Meillä on eri ryhmät kieliopille ja kanjeille ja vaikka luulin etteivät ne vaikuta toisiinsa niin myöhemmin kuulin, että jos ero on huomattava kielellisen osaamisen ja kirjoittamisen välillä niin se on huonompi homma. Kielioppiryhmissä kuitenkin oletetaan opiskelijan osaavan tietyn määrän merkkejä ja jos merkkien kanssa on ongelmia niin ei pääse välttämättä "oman tason" kielioppiryhmään. Näin kävi yhdelle suomalaiselle, joka osaa puhua mielettömän hyvin japania, mutta ei ole juurikaan opiskellut kanjeja. 

Eilen oli koululla tervetulojuhlat ja meidän piti esitellä omaa maatamme erilaisten esitysten muodossa. Monilla oli perinteinen PowerPoint höystettynä esimerkiksi maistiaisilla, mutta me suomalaiset repäisimme ja esittelimme kuinka hullua kansaa olemme pienimuotoisen "näytelmän" muodossa. Esittelimme mm. saappaanheittoa, eukonkantoa ja ilmakitaran soittoa, sekä tietysti kuinka intohimoista lätkäkansaa olemme ;) Myöhemmin juhlassa saikin vetää napansa täyteen erilaisia pieniä ruokalajeja ja ihastella buddyjen tekemää videota orientaatioviikostamme. Toivotaan, että video julkaistaan jossain niin voin linkitellä sen myöhemmin tänne blogiin.

Illalla olikin sitten luvassa ilotulituksia japanilaisessa hengessä ja ihania pikku sädetikkuja sun muita tuli polteltua iloisissa tunnelmissa läheisen joen rannalla. Myöhemmin suunnattiin myös izakayaan nomihoudaihin, eli baari-ravintolaan juomaan yhdellä summalla niin paljon kuin ehtii. Meillä taisi olla 120 minuutin setti ja itse maistelin mm. umeshua, erilaisia sawaa (makulonkero tyylinen)- juomia, ja jotain ihmeen appelsiini-viina sekoitusta, mutta aloin epäilemään juomien prosenttimääriä jossakin vaiheessa kun ei noussut päähän mikään :D Kyllä niissä prosentteja taisi silti olla, sillä yksi suomalainen kaveri oli nomihoudain jälkeen sen verran tuitelissa, ettei siihen kuntoon ihan vedellä päästä... Umeshu oli kyllä tajuttoman hyvää ja suosittelen kaikkia maistamaan sitä! Umeshu on japanilaista likööriä, mikä valmistetaan uuttamalla ja sisältää japaninaprikoosia. Todella makeaa, mutta lasillinen menee ihan mukavasti huiviin.

Onneksi päätin ottaa oman asunnon host perheen sijaan, sillä nyt ei tarvi murehtia mihin aikaan tulee kotiin tälläisten iltojen päätteeksi. Todella monet host perhe-tyypit lähtevät aikaisin kotiin, sillä eivät halua olla häriöksi tulemalla myöhään takaisin. Itse en enää osaisi elää lainkaan "kotiintuloaikojen" alla.

Tänään onkin sitten ensimmäinen kokonainen vapaapäivä ja suunnitelmissa oli lähteä shoppailemaan, mutta sää näyttää taas olevan pahenemaan päin. Tuskinpa se silti estää meitä lähtemästä, sillä näissä pienissä kämpissä ei kauaa jaksa istuskella lähtemättä jonnekin.

Until next time,

Johanna

International Night ja FFF (*≧▽≦)

Perjantaina 27.2 suuntasimme aamulla Poriin Soteekkiin, missä joukko opiskelijoita piti meille lyhyen esittelyn Soteekin toiminnasta ja esitteli vähän paikkoja. Olin kuullut, että opiskelijoiden oli tarkoitus tehdä meidän kanssa jotain venyttelyä tai vastaavaa, mutta mikäs meitä odottikaan: Youtube-video muumihumpasta ja jostain ihan ihme hyppimisestä ja pomppimisesta. Tämän lisäksi tarjolla oli muumikeksejä ja muumiteetä... Eli mentiin kyllä vähän överiksi tämän Muumi-teeman kanssa minun mielestä. Muutenkin ärsyttää se oletus että kaikki japanilaiset ovat ihan hulluina muumeihin, mikä ei tietenkään pidä paikkansa.

No, saimme kuitenkin ihan kivan esittelykierroksen pitkin koulua ja ottivat Soteekin porukka ja japanilaiset kisaa vähän mahalautailussakin. Ihan uusi juttu mulle, mutta näytti kyllä hauskalta!

Kierroksen jälkeen syötiinkin sitten lounasta ja palattiin takaisin Raumalle. Piti poiketa myös kauppaan, sillä vieraat tarvitsivat kananmunia iltaa varten. Meillä oli nimittäin perjaintai-iltana koululla International Night, minne piti kaikkien tuoda jotain syötävää. Niinpä kävimme nopeasti kaupassa ja heitimme kaikki Joen asunnolle valmistautumaan iltaa varten. Itse suuntasin kotiin tekemään omia valmistautumisia ennen kuin suuntasin neljäksi koululle.

Pakko sanoa, että kello neljän ja viiden välillä oli sellasta hyörinää koululla ettei mitään järkeä. Piti järjestää pöydät kasaan, laittaa ruuat esille, tervehtiä kaikkia sekä auttaa ja opastaa muita osallistujia. Ruokaa tuli loppujen lopuksi todella mukavasti ja melko tasaisesti makeaa ja suolaista, mikä oli tietysti mukavaa.

Aloitimme illan Finnish Fear Factorillä eli FFF:llä mihin japanilaiset vieraamme ja Joe joutuivat osallistumaan. Opettaja oli koonnut lautasille kasan suomalaisia "herkkuja", joita kaikki pääsivät sitten maistelemaan. Mukana oli tietysti mämmiä, mustaa makkaraa, puolukoita, kokkelipiimää ja salmiakkisuklaata. Viikon aikana olimme jo ainakin oppineet, ettei salmiakki ollut heidän mieleensä, mutta olisittepa nähneet heidän ilmeensä kun he säästivät "parhaan" loppuun! Ei ollut tavallista suklaata ei. Joe oli ihan pro ja veti kaiken alas mukisematta ja nopeiten. Yleisön mukaan eniten vaikeuksia tuntui aiheuttavan musta makkara!

Luistelua ja jääkiekkoa ♥

Japanilaisten vieraidemme ensimmäinen koulupäivä koitti maanantaina 23.2. Esittelimme heille vähän koulua ja söimme (japanilaisten mielestä) hyvää kouluruokaa. Ei niin yllättävästi heitä ihmetytti suomalaisten tapa juoda maitoa ruoan kanssa, minkä olen huomannut aiheuttavan yllätystä melkeinpä kaikissa ulkomaalaisissa.

Myöhemmin kävimme myös näyttämässä heille vähän Raumaa. Kiersimme tietysti vanhan Rauman, minkä pikkuiset putiikit kiehtoivat kaikkia todella paljon. Myös koristeelliset puutalot tuntuivat kiinnostavan heitä paljon sekä kapeat kujat joita vanha Rauma on pullollaan. Kävimme näyttämässä heille myös majakan, mistä Ryota ainakin innostui kovasti. Lumiukkojakin ehdittiin tehdä lyhyen kaupunkikierroksen aikana.