Huonoja tapoja ja taikauskoa Japanissa

No niin. Päätin tehdä hieman listausta asioista mitä pidetään huonona tapana Japanissa. Ehkä tästä on hyötyä niille jotka ovat suuntaamassa Japaniin tai niille jotka haluavat vain paremmin tuntea japanilaista kulttuuriä. Oli miten oli, olen yrittänyt kerätä erilaisiin tilanteisiin liittyviä huonoja tapoja ja osa näistä saattaa olla jo tuttuja, osa vähän vähemmän tuttuja.

1. Niistäminen julkisilla paikoilla

Kuten mainitsin Kommelluksia Japanissa postauksen kommenttiosiossa, tätä pidetään yleisesti huonona tapana Japanissa. Kannattaa siis välttää sitä ja siirtyä vaikka WC-tiloihin niistämään. Mikäli tämä ei ole mahdollista niin niistäminen olisi hyvä hoitaa mahdollisimman huomaamattomasti ja siististi kääntyen poispäin muista ihmisistä.

2. Puikot pystyssä riisissä

Jos jotakin pahaa tapaa haluatte välttää Japanissa tai japanilaisten seurassa (pätee myös useaan muuhun aasilaiseen kulttuuriin), niin älkää missään nimessä iskekö syömäpuikkoja pystyyn riisiin. Tätä pidetään todella huonona tapana ja pahaa onnea tuovana enteenä. Puikkojen asettaminen riisiin pystyyn kuuluu buddhalaisuudessa hautajaisseremoniaan, joten kyseessä on kuolemaan viittaava tapa. Japanissahan vältellään kuolemaan viittaavia asioita, mistä kielii myös numeron 4 eli shi välttely joissakin tilanteissa. Numeron neljä lukutapa shi voi tarkoittaa myös kuolemaa.

3. Kengät jalassa sisällä

Japanilaiset ottavat aina kengät pois eteisessä siihen tarkoitukseen varatulla alueella. Kengille on usein oma säilytyskaappi tai sitten ne voi jättää kauniisti esille kääntäen ne niin, että ne osoittavat ulko-ovelle. Näin ne on helppo laittaa jalkaan lähtiessä. Sisätiloissa käytetään yleensä tohveleita, mutta muistakaa, ettei tohveleita tule käyttää tatami-matolla. Eli ei ulkokengillä sisälle, eikä tohveleilla tatamille!

Sisätohveleilla ei myöskään saisi mennä vessaan, vaan pitäisi käyttää erillisiä vessatohveleita tätä varten. Sama pätee myös toisinpäin; vessatohvelit pitää muistaa vaihtaa tavallisiin tohveleihin vessasta poistuttaessa.

4. Pesemättä kylpyyn meneminen

On tärkeää olla puhdas ennen kuin hyppäät lillumaan kuumaan veteen. Japanissa perheenjäsenet kylpevät yleensä samassa vedessä ja mikäli menisit veteen pesemättä ensin itseäsi, perhe joutuisi tyhjentämään ammeen, putsaamaan sen ja täyttämään uudelleen. Sama sääntö pätee julkisissa kylpylöissä. Luin myös jostain, että joku oli tyhjentänyt ammeen majatalossa käyntinsä jälkeen ja saanut kovat sättimiset sen jälkeen, sillä kylvyssä oli tarkoitus käydä muitakin. Eli muistakaa peseytyä kunnolla ennen kylpyä, älkääkä tyhjentäkö ammetta ilman lupaa! :D

5. Lahjojen avaaminen heti tai antajan edessä

Mikäli saat lahjan japanilaiselta ystävältäsi, on kohteliasta olla avaamatta sitä heti. Mikäli et kuitenkaan malta odottaa on kohteliasta kysyä ensin lupaa ja vasta sitten avata lahja.

6. Kipeänä pyhäköllä

Tämä ei nyt varsinaisesti ole huono tapa, mutta yleensä Japanissa pyritään välttämään vierailua shintopyhäköllä kipeänä tai jos on saanut haavan jostakin, sillä niitä pidetään epäpuhtaina asioina.

7. Kännissä ravintolassa

Vaikka alkoholi onkin valikoimissa niin hienoimmissa ravintoloissa kannattaa juoda maltillisesti, sillä itsensä juomista änkyrä känniin ravintolassa pidetään huonona tapana. Izakayoissa tämä sääntö ei kuulemma ole niin tarkka kunhan et häiriköi muita asiakkaita.

8. Sushin leikkaaminen ja wasabin liiallinen käyttö

Sushi on tarkoitus syödä yhtenä suupalana, eikä sitä saa leikata. Leikkaaminen tuhoaa sushin kauniin ulkomuodon ja loukkaa näin sushin tekijää. Wasabia saa lisätä soijakastikkeeseen, mutta on kohteliasta lisätä sitä vain vähän, jottei loukkaa sushin tekijää. Sushissahan nimittäin on yleensä valmiiksi vähän wasabia ja wasabin yletön käyttö voi vihjata, ettei sushi maistu oikein miltään.

9. Naisten hajareisin istuminen

Tämäkään nyt ei varsinaisesti ole huono tapa, mutta yleisesti naisten ei oleteta istuvan hajareisin vaan jalat sieveästi sivulla, mikäli on lupa istua vähän rennommin. Miehet puolestaan saavat istua rennosti hajareisin.

10. Ruoan syöminen julkisissa kulkuneuvoissa

Tätä pidetään huonona tapana. Karkin syöminen ja kesällä juominen on ihan okei, mutta varsinaisen ruoan sun muun syömistä on kohteliasta välttää. Pitkillä matkoilla on tietysti melkeinpä pakko syödä jotain, mutta silloinkin kannattaa valita jotain mikä ei haise kauheasti ja on muutenkin pientä ja huomaamatonta.

11. Metelöinti

Tämä on yleensä se mistä japanilaiset valittavat kun kyse on ulkomaalaisista. Ei siis mitään kamalaa kikatusta ja käkätystä julkisilla paikoilla.

Lisäksi Japanissa on kaikenlaisia taikauskoon liittyviä uskomuksia ja tapoja. Peukalo tulisi piilottaa ruumisauton nähdessä, kynsiä ei saisi leikata yöllä sillä muuten ei tule olemaan paikalla kun vanhemmat kuolevat. Pimeällä ei saisi viheltää sillä se kutsuu paikalle käärmeen, eikä nukkua pää pohjoiseen sillä vainajat asetellaan niin.

Huh! Tälläisiä tuli mieleen kun yritin oikein kovasti miettiä. Onko jollain muulla lisättävää tai korjattavaa? Kommentoikaa rohkeasti :)

♫♪ Johanna ♪♫

Muistoja Japanista: kotatsun lämmössä

Visiitti Japanissa oli monella tapaa aivan mahtava reissu. Nähtävyyksien ym. historiallisten paikkojen lisäksi minulla oli mahdollisuus kurkistaa tavallisten ihmisten elämään ja asuinympäristöön. Yhtenä päivänä matkasimme Mian ystävän Morita-sanin luo, missä saimme herkutella mm. tempuraa ja chirashisushia.  

Tempura on japanilainen perinteinen ruokalaji, missä suupaloiksi leikatut kasvikset, äyriäiset tai kala kastetaan friteeraustaikinaan ja paistetaan öljyssä. Näitä sitten dippaillaan soijakastikkeeseen ja syödään nautinnolla! Chirashisushi puolestaan on yleensä vähän juhlavampaa ruokaa, mitä valmistetaan esim. syntymäpäivinä tai festivaalien aikaan. Se valmistetaan yleensä isossa puisessa vadissa, mistä se myös Morita-sanin luona tarjoiltiin, ja sisältää sushiriisiä värikkäällä päällisellä. Tässä värikkäässä päällisessä on yleensä japanilaista omelettia leikattuna ohueksi, punaista inkivääriä, mahdollisesti mätiä tms. Melkein mikä vaan käy. Ja ei muuta kuin ääntä kohti!

Taustalla vasemmalla kasvistempuraa, taustalla oikealla chirashisushia, edessä parsakaalia ja munahyytelöä ♥

Morita-sanin asunto oli oikein kiva ja viihtyisä. Yhdessä nurkassa oli myös buddhalainen alttari, missä sai rukoilla mm. hänen edesmenneen miehensä puolesta. Marko oli ystävällinen ja näytti miten alttarilla kuuluu toimia. Minun ei oletettu rukoilevan, koska olen ulkomaalainen, mutta sallittua se toki on. Tyydyin vain kuvaamaan kuinka Marko sytytti ensin suitsukkeen ja sen jälkeen kilautti puisella kapulalla metallista kulhoa ja laittoi kämmenet vastakkain rukoukseen. Rukoillessa voi myös käyttää rukousnauhaa, mikä on asetettuna pienellä pöydälle, missä suitsukkeet ja muut tarvikkeet ovat.

Kävimme myös tutustumassa lähiympäristöön, missä ei mitään sen kummallisempaa oikein ollut, mutta oli mukava kierrellä ja katsella erilaisia taloja ja niiden pihoja. Pysähdyimme myös yhdellä temppelillä ja nappasimme siinä sitten muutaman kuvankin muistoksi. Kyseinen temppeli liittyi ilmeisesti joten kuuluisaan tanabatan tarinaan eli Orihimeen ja Hikoboshiin, mutta valitettavasti Morita-san ei osannut asiasta sen paremmin kertoa. Ilmeisesti temppelin pihassa on tapana kesällä (jos oikein muistan) polttaa kokon tapaan puita, mutta tarkempaa merkitystä en osaa kertoa.

Matkalla näimme myös valtavan valtatien minkä ali kuljimme. Ei muuten, mutta kun se oli kokonaan kuvun sisällä pitkän pitkän matkaa, ja ilmeisesti siellä kulkivat niin junat kuin autot. Mielenkiintoista!

Palattuamme Morita-sanin asunnolle palasin lempipaikkaani, eli kotatsun alle. Itseasiassa yksi syy miksi ylipäätänsä menimme kylään Morita-sanin luo oli, että pääsisin kokemaan tämän kyseisen ihanuuden. Kotatsu on siis japanilainen matala pöytä, missä on lämmitin ja paksu peitto mukana; näin jalat eivät palele talvella. Japanissa onkin sellainen vitsi, että talvella koko elämä alkaa pyöriä kotatsun ympärillä, koska sen alta ei halua lähteä pois. Ja jos talosta sattuu löytymään kissa, niin ei ole vaikea arvata mistä sen löytää!

Itseasiassa minulle iski kova päänsärky tällä reissulla ja sain Mialta siihen sellasta lääkettä, että nukahdin tyytyväisesti lattialle kotatsun lämpöön. Siinä sitten tuhisin Morita-sanin olohuoneessa tyytyväisenä lähes tunnin verran kunnes heräsin tukka pystyssä, naama tatamikuviossa ja jalat lähestulkoon tulessa kotatsun alla. Kyllä vähän nolotti, mutta ainakin päänsärky katosi. Katselimme siinä sitten ajan kuluksi vähän vielä vanhoja valokuvia ennen kuin oli aika lähteä kotiin.

Kaikin puolin oikein ihana ja rauhallinen päivä, mikä teki hyvää kaiken sen ravaamisen keskellä. Oli ihanaa vain istuskella kotatsun lämmössä ja nauttia ihanaa kunnon vihreää teetä hyvässä seurassa. Morita-sania on tosi kova ikävä, koska hän oli aivan älyttömän ihana persoona. ♥ Kiitos!

Johanna