Muistoja Japanista: kotatsun lämmössä

Visiitti Japanissa oli monella tapaa aivan mahtava reissu. Nähtävyyksien ym. historiallisten paikkojen lisäksi minulla oli mahdollisuus kurkistaa tavallisten ihmisten elämään ja asuinympäristöön. Yhtenä päivänä matkasimme Mian ystävän Morita-sanin luo, missä saimme herkutella mm. tempuraa ja chirashisushia.  

Tempura on japanilainen perinteinen ruokalaji, missä suupaloiksi leikatut kasvikset, äyriäiset tai kala kastetaan friteeraustaikinaan ja paistetaan öljyssä. Näitä sitten dippaillaan soijakastikkeeseen ja syödään nautinnolla! Chirashisushi puolestaan on yleensä vähän juhlavampaa ruokaa, mitä valmistetaan esim. syntymäpäivinä tai festivaalien aikaan. Se valmistetaan yleensä isossa puisessa vadissa, mistä se myös Morita-sanin luona tarjoiltiin, ja sisältää sushiriisiä värikkäällä päällisellä. Tässä värikkäässä päällisessä on yleensä japanilaista omelettia leikattuna ohueksi, punaista inkivääriä, mahdollisesti mätiä tms. Melkein mikä vaan käy. Ja ei muuta kuin ääntä kohti!

Taustalla vasemmalla kasvistempuraa, taustalla oikealla chirashisushia, edessä parsakaalia ja munahyytelöä ♥

Morita-sanin asunto oli oikein kiva ja viihtyisä. Yhdessä nurkassa oli myös buddhalainen alttari, missä sai rukoilla mm. hänen edesmenneen miehensä puolesta. Marko oli ystävällinen ja näytti miten alttarilla kuuluu toimia. Minun ei oletettu rukoilevan, koska olen ulkomaalainen, mutta sallittua se toki on. Tyydyin vain kuvaamaan kuinka Marko sytytti ensin suitsukkeen ja sen jälkeen kilautti puisella kapulalla metallista kulhoa ja laittoi kämmenet vastakkain rukoukseen. Rukoillessa voi myös käyttää rukousnauhaa, mikä on asetettuna pienellä pöydälle, missä suitsukkeet ja muut tarvikkeet ovat.

Kävimme myös tutustumassa lähiympäristöön, missä ei mitään sen kummallisempaa oikein ollut, mutta oli mukava kierrellä ja katsella erilaisia taloja ja niiden pihoja. Pysähdyimme myös yhdellä temppelillä ja nappasimme siinä sitten muutaman kuvankin muistoksi. Kyseinen temppeli liittyi ilmeisesti joten kuuluisaan tanabatan tarinaan eli Orihimeen ja Hikoboshiin, mutta valitettavasti Morita-san ei osannut asiasta sen paremmin kertoa. Ilmeisesti temppelin pihassa on tapana kesällä (jos oikein muistan) polttaa kokon tapaan puita, mutta tarkempaa merkitystä en osaa kertoa.

Matkalla näimme myös valtavan valtatien minkä ali kuljimme. Ei muuten, mutta kun se oli kokonaan kuvun sisällä pitkän pitkän matkaa, ja ilmeisesti siellä kulkivat niin junat kuin autot. Mielenkiintoista!

Palattuamme Morita-sanin asunnolle palasin lempipaikkaani, eli kotatsun alle. Itseasiassa yksi syy miksi ylipäätänsä menimme kylään Morita-sanin luo oli, että pääsisin kokemaan tämän kyseisen ihanuuden. Kotatsu on siis japanilainen matala pöytä, missä on lämmitin ja paksu peitto mukana; näin jalat eivät palele talvella. Japanissa onkin sellainen vitsi, että talvella koko elämä alkaa pyöriä kotatsun ympärillä, koska sen alta ei halua lähteä pois. Ja jos talosta sattuu löytymään kissa, niin ei ole vaikea arvata mistä sen löytää!

Itseasiassa minulle iski kova päänsärky tällä reissulla ja sain Mialta siihen sellasta lääkettä, että nukahdin tyytyväisesti lattialle kotatsun lämpöön. Siinä sitten tuhisin Morita-sanin olohuoneessa tyytyväisenä lähes tunnin verran kunnes heräsin tukka pystyssä, naama tatamikuviossa ja jalat lähestulkoon tulessa kotatsun alla. Kyllä vähän nolotti, mutta ainakin päänsärky katosi. Katselimme siinä sitten ajan kuluksi vähän vielä vanhoja valokuvia ennen kuin oli aika lähteä kotiin.

Kaikin puolin oikein ihana ja rauhallinen päivä, mikä teki hyvää kaiken sen ravaamisen keskellä. Oli ihanaa vain istuskella kotatsun lämmössä ja nauttia ihanaa kunnon vihreää teetä hyvässä seurassa. Morita-sania on tosi kova ikävä, koska hän oli aivan älyttömän ihana persoona. ♥ Kiitos!

Johanna