Japanipäivä Raumalla: kendoa ja origameja

Viime lauantaina Raumalla järjestettiin Japanipäivät, minne minun oli tietenkin pakko päästä! En olisi koko tapahtumasta edes tiennyt mitään, ellen olisi bongannut iltalenkillä A4-kokoisen lapun yhden kaupan ilmoitustaululla. Japani-supernäkö ei taaskaan pettänyt! Siispä suuntasin lauantaina askeleni Poselliin ja totesinpa siinä matkan varrella, ettei Rauman katuja suunniteltu korkokengille...

Tapahtuma alkoi jo kello 12, mutta minä päätin mennä paikalle vasta yhdeltä, sillä silloin luvassa oli ohjelman mukaan kendo-näytös. (Kendo = miekkailuun pohjautuva kamppailulaji) Paikalla oli oikeastaan vain muutama hassu ihminen, ja niistäkin suurinosa näytti judon tai kendon harrastajilta. Kendo-näytöksen oli tullut pitämään muutama Porin kendoseuran jäsentä, jotka jo saapuessani odottelivat vuoroaan. Siinä sitten odotellessa tutkin japanilaisia esineitä, mitä oli aseteltu esille muutamalle pöydälle.

Näytös alkoi esittäytymisillä, minkä jälkeen valaistiin vähän kendon historiaa ja harrastamista. Katsojille näytettiin kendon peruslyöntejä ja lyöntipaikkoja, joita muistaakseni oli vain neljä. (Itsehän en siis lajista tiedä oikeesti yhtään mitään). Äänekäs harrastus tässä on kyseessä, sillä huudot (kiai) ovat tärkeä osa kendoa. Huudon tarkoitukset ovat moninaiset, mm. tsempin lisääminen ja vastustajan "pelotteleminen".

Oli todella kiva seurata ja nähdä miten kendo toimii, sillä olen vain kerran aikaisemmin nähnyt kendoa käytännössä: Japanissa vuoristoisessa Nikkôssa, missä yhtäkkiä havahduin huutoihin dojon sisällä. Siellähän niitä tyyppejä oli huitomassa bambumiekkojen kanssa kuin viimeistä päivää.(Ja en valitettavasti löydä mistään niitä valokuvia todisteeksi >__<")

Jokatapauksessa näytöksen jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus jutella harrastajien kanssa ja minä sitten ujuttauduin sopivaan väliin vakoilemaan uhriani; Hello Kitty-vihko valmiina ja kynä teroitettuna.

Uhrini nimeksi osottautui Jani Leppäniemi ja kendosta hänellä oli kokemusta jo kolmen vuoden ajan. Sitä ennen hän oli harrastanut aikidoa viiden vuoden ajan, mutta päätynyt sitten kendon pariin. Kendossa ei ole ulkoisia arvomerkkejä, mutta Jani kertoi olevansa 1 kyuu, eli perusteet oppinut kendoka. Kyselin hieman minkä takia hän on päätynyt kendon pariin ja miksi hän pitää juuri siitä, mutta tämä taitaa aina olla niitä pahimpia kysymyksiä mitä harrastajalta voi kysyä. Syitä on tietysti monia, mutta Jani mainitsi pitäneensä aina Japanista, japanin kulttuurista ja historiasta, mitkä vaikuttivat sitten hänen päätökseensä aloittaa kendon harrastaminen. Enkä ihmettele, sillä vaikka kendoa harrastetaankin nykyään erityisellä bambumiekalla kunnon puumiekan sijaan, on siinä jotain niin historiallista japania nähtävissä. Vaatteet ovat kuulemma hyvin samankaltaiset kuin ennen vanhaan, vaikka toki materiaalit muuttuvat ja harjoitukset ovat samoja kuin jo vuosisatoja sitten.

Kiinnostuneita varten oli pakko vähän kysellä mitä kaikki varusteet oikein maksavat. Kaikista varusteista voi kuulemma pulittaa vaikka kuinka paljon, mutta esimerkiksi harjoittelumiekkoja saa jo 30-50€ ja vaatteet pyörivät satasen tienoilla. Suojat on tietysti myös hyvä hommata ja niihin saa menemään myös muutaman satasen. Mutta suojat ovat kuulemma kestäviä eikä niitä tarvitse uusia kuin harvoin.

Tälläisessä harrastuksessa luulisi haavereita sattuvan, mutta Janille ei kuulemma ollut sattunut pahempaa kuin venähdyksiä ja mustelmia. Mustelmia tietysti voi tulla jos kaveri päättää hutkaista vähän väärään kohtaan, tai itse unohtaakin vahingossa kätensä sivulle kun toinen päättää iskeä kylkeen. Kendossa on kuitenkin tarkoituksena oppia hallitut ja kontrolloidut liikkeet, joten tuskinpa niitä suurempia haavereita on muillekaan sattunut. :)

Itse haastateltava koko komeudessaan :)

Pyysin Jania vielä lähettää terveisiä niille, jotka ovat harkinneet lajiin tutustumista. Hän kertoi, että lajiin kannattaa ehdottomasti tutustua lisää, sillä kyseessä on kuulemma laji joka antaa aina enemmän. Sitä oppii jonkun asian ja ajattelee tietävänsä ja osaavansa asian kunnolla, mutta sitten paljastuukin että onkin vielä jotain mitä voi oppia ja kehittää itseään paremmaksi. Ja jos peruskurssin on päättänyt aloittaa, niin kannattaa ihmeessä jatkaa loppuun asti ja pidemmälle, koska siitä kuulemma vasta kaikki alkaa. ^_^ 

Kiinnostuneet voivat tutustua kahteen blogiin, joihin sain vinkin Janilta:

Fudô myôô
Karhun kertomaa

Jälkimmäinen on Porin Kendoseuran ylläpitämä.

Vietin vielä aikaa paikalla taiteillen kurki-origamin erään oppilaani ja hänen ystävättärensä seurassa (ja tämän ystävättären opastuksella sain aikaiseksi sen yhden ainoan kurjen ^_^ ) ja misokeittoa maistellen. Oli ihan hyvää ja tehty vielä Kansain tyylillä, eli shiromiso oli kyseessä. Om nom. Siitä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta viihdytän teitä vähän muotopuolella kurjellani.

Lopuksi vielä kuuntelin luennon japanilaisista juhlapäivistä, mikä oli todella mielenkiintoinen ja todisti että aina voi oppia jotakin uutta. Luennon oli saapunut pitämään Takako Servo, joka on asunut jo useamman vuoden Suomessa ja Porissa. Valitettavasti en ennättänyt hänen kanssaan sitten sen paremmin jutella, mutta ehkä vielä joskus. Viime vuonna oli kuulemma järjestetty vastaavanlainen tapahtuma missä tämä samainen Takako-san oli luennoinut Hinamatsurista (tyttöjen juhla) ja mikäli oikein ymmärsin niin Ikebanasta (kukkien asettelu). Ehkä saamme siis ensi vuonna Raumalle jälleen samantyylisen päivän :)

Kiitos vielä kerran Janille "haastattelusta" ja onnea kendoharjoituksiin! Itse vielä arvon kendon ja iaidon välillä...

♫ Johanna ♪