Auringon välttelyä

Mikäs sen parempaa kuin herätä aamulla aikaisin, heittää lenkkivaatteet päälle ja suunnata kaupungille upeassa kesäsäässä. Aurinko paistaa jo täydellä teholla, ja tunnin lenkin jälkeen kotiin palatessa on "kiva"huomata, että olkapäille on ilmestynyt jäätävät rusketusrajat.

Näin ainakin minulla tässä yksi aamu.

Olen aina ruskettunut todella helposti ja viime aikoina olen saanut siitä ihan tarpeeksi. Olen jo omasta takaa melko tumma (kiitos tulisen romanivereni), mutta kesän jälkeen alan muistuttamaan enemmän serkkuja Afrikassa kuin suomalaista. Kirotessani näitä kyseisiä rusketusrajoja mieleeni putkahtikin eräs kansa, joka jakaa tämän tunteen kanssani.

Niinpä niin, japanilaiset naiset eivät myöskään arvosta rusketusta, kuten niin monet täällä lännessä. Siellä kesäkuumalla puetaan pitkähihaiset paidat päälle, hansikkaat ja leveälieriset hatut, ettei rusketusta pääse missään nimessä tulemaan. Lämpötilat huikentelevat reippaasti 30 asteen yläpuolella ja siellä ne polkevat täydessä sotavarustuksessa.

Miten olisi tyylikkäät käsivarsi-suojat?

Huonoja tapoja ja taikauskoa Japanissa

No niin. Päätin tehdä hieman listausta asioista mitä pidetään huonona tapana Japanissa. Ehkä tästä on hyötyä niille jotka ovat suuntaamassa Japaniin tai niille jotka haluavat vain paremmin tuntea japanilaista kulttuuriä. Oli miten oli, olen yrittänyt kerätä erilaisiin tilanteisiin liittyviä huonoja tapoja ja osa näistä saattaa olla jo tuttuja, osa vähän vähemmän tuttuja.

1. Niistäminen julkisilla paikoilla

Kuten mainitsin Kommelluksia Japanissa postauksen kommenttiosiossa, tätä pidetään yleisesti huonona tapana Japanissa. Kannattaa siis välttää sitä ja siirtyä vaikka WC-tiloihin niistämään. Mikäli tämä ei ole mahdollista niin niistäminen olisi hyvä hoitaa mahdollisimman huomaamattomasti ja siististi kääntyen poispäin muista ihmisistä.

2. Puikot pystyssä riisissä

Jos jotakin pahaa tapaa haluatte välttää Japanissa tai japanilaisten seurassa (pätee myös useaan muuhun aasilaiseen kulttuuriin), niin älkää missään nimessä iskekö syömäpuikkoja pystyyn riisiin. Tätä pidetään todella huonona tapana ja pahaa onnea tuovana enteenä. Puikkojen asettaminen riisiin pystyyn kuuluu buddhalaisuudessa hautajaisseremoniaan, joten kyseessä on kuolemaan viittaava tapa. Japanissahan vältellään kuolemaan viittaavia asioita, mistä kielii myös numeron 4 eli shi välttely joissakin tilanteissa. Numeron neljä lukutapa shi voi tarkoittaa myös kuolemaa.

3. Kengät jalassa sisällä

Japanilaiset ottavat aina kengät pois eteisessä siihen tarkoitukseen varatulla alueella. Kengille on usein oma säilytyskaappi tai sitten ne voi jättää kauniisti esille kääntäen ne niin, että ne osoittavat ulko-ovelle. Näin ne on helppo laittaa jalkaan lähtiessä. Sisätiloissa käytetään yleensä tohveleita, mutta muistakaa, ettei tohveleita tule käyttää tatami-matolla. Eli ei ulkokengillä sisälle, eikä tohveleilla tatamille!

Sisätohveleilla ei myöskään saisi mennä vessaan, vaan pitäisi käyttää erillisiä vessatohveleita tätä varten. Sama pätee myös toisinpäin; vessatohvelit pitää muistaa vaihtaa tavallisiin tohveleihin vessasta poistuttaessa.

4. Pesemättä kylpyyn meneminen

On tärkeää olla puhdas ennen kuin hyppäät lillumaan kuumaan veteen. Japanissa perheenjäsenet kylpevät yleensä samassa vedessä ja mikäli menisit veteen pesemättä ensin itseäsi, perhe joutuisi tyhjentämään ammeen, putsaamaan sen ja täyttämään uudelleen. Sama sääntö pätee julkisissa kylpylöissä. Luin myös jostain, että joku oli tyhjentänyt ammeen majatalossa käyntinsä jälkeen ja saanut kovat sättimiset sen jälkeen, sillä kylvyssä oli tarkoitus käydä muitakin. Eli muistakaa peseytyä kunnolla ennen kylpyä, älkääkä tyhjentäkö ammetta ilman lupaa! :D

5. Lahjojen avaaminen heti tai antajan edessä

Mikäli saat lahjan japanilaiselta ystävältäsi, on kohteliasta olla avaamatta sitä heti. Mikäli et kuitenkaan malta odottaa on kohteliasta kysyä ensin lupaa ja vasta sitten avata lahja.

6. Kipeänä pyhäköllä

Tämä ei nyt varsinaisesti ole huono tapa, mutta yleensä Japanissa pyritään välttämään vierailua shintopyhäköllä kipeänä tai jos on saanut haavan jostakin, sillä niitä pidetään epäpuhtaina asioina.

7. Kännissä ravintolassa

Vaikka alkoholi onkin valikoimissa niin hienoimmissa ravintoloissa kannattaa juoda maltillisesti, sillä itsensä juomista änkyrä känniin ravintolassa pidetään huonona tapana. Izakayoissa tämä sääntö ei kuulemma ole niin tarkka kunhan et häiriköi muita asiakkaita.

8. Sushin leikkaaminen ja wasabin liiallinen käyttö

Sushi on tarkoitus syödä yhtenä suupalana, eikä sitä saa leikata. Leikkaaminen tuhoaa sushin kauniin ulkomuodon ja loukkaa näin sushin tekijää. Wasabia saa lisätä soijakastikkeeseen, mutta on kohteliasta lisätä sitä vain vähän, jottei loukkaa sushin tekijää. Sushissahan nimittäin on yleensä valmiiksi vähän wasabia ja wasabin yletön käyttö voi vihjata, ettei sushi maistu oikein miltään.

9. Naisten hajareisin istuminen

Tämäkään nyt ei varsinaisesti ole huono tapa, mutta yleisesti naisten ei oleteta istuvan hajareisin vaan jalat sieveästi sivulla, mikäli on lupa istua vähän rennommin. Miehet puolestaan saavat istua rennosti hajareisin.

10. Ruoan syöminen julkisissa kulkuneuvoissa

Tätä pidetään huonona tapana. Karkin syöminen ja kesällä juominen on ihan okei, mutta varsinaisen ruoan sun muun syömistä on kohteliasta välttää. Pitkillä matkoilla on tietysti melkeinpä pakko syödä jotain, mutta silloinkin kannattaa valita jotain mikä ei haise kauheasti ja on muutenkin pientä ja huomaamatonta.

11. Metelöinti

Tämä on yleensä se mistä japanilaiset valittavat kun kyse on ulkomaalaisista. Ei siis mitään kamalaa kikatusta ja käkätystä julkisilla paikoilla.

Lisäksi Japanissa on kaikenlaisia taikauskoon liittyviä uskomuksia ja tapoja. Peukalo tulisi piilottaa ruumisauton nähdessä, kynsiä ei saisi leikata yöllä sillä muuten ei tule olemaan paikalla kun vanhemmat kuolevat. Pimeällä ei saisi viheltää sillä se kutsuu paikalle käärmeen, eikä nukkua pää pohjoiseen sillä vainajat asetellaan niin.

Huh! Tälläisiä tuli mieleen kun yritin oikein kovasti miettiä. Onko jollain muulla lisättävää tai korjattavaa? Kommentoikaa rohkeasti :)

♫♪ Johanna ♪♫

Kommelluksia Japanissa osa 2

Tilanne 8 Vessassa

Vessat ovat ihanteellinen paikka kommelluksille Japanissa. Välillä saa hätkähtää pytyn lämmitettyjä "lauteita" tai ääniä mitä pytty alkaa pitämään heti kun pehvansa laskee alas. Välillä saa pohtia vetääkö vessa itsestään vai löytyisikö jostain joku vipu, nappi tai sensori millä asia hoituisi. Itseasiassa, ensimmäisellä kerralla Japanissa olin varautunut japanilaistyylisiin vessoihin, mutta en ollut sivistänyt itseäni siitä miten päin niissä pitäisi toimia! Yleensä julkisissa vessoissa on vähintään yksi länsimaalainen vessa, mikä sattui minun tapauksessani olemaan varattuna, eikä minulla ollut aikaa eikä kärsivällisyyttä jäädä odottamaan sen vapautumista. Niinpä suuntasin tälläiseen japanilaistyyliseen vessaan. Siinä sitten pyörin hetken aikaa pohtien miten päin toimia ja päädyin kuin päädyinkin oikeaan vaihtoehtoon eli naama kohti sitä päätä mistä allas hieman kohoaa maasta ja missä yleensä on näkyvillä putkia sun muuta. Tyhmä juttu, mutta eipä ollut tullut mieleen aikaisemmin :D

Eli tässä tapauksessa naama osottaisi vessapapereiden suuntaan ;)

 (Japan Today)

Kommelluksia Japanissa

Ajoittain minulta on kyselty olenko Japanissa ollessani joutunut tilanteisiin missä en ole tiennyt miten toimia tai muuten vain hankalaan tilanteeseen. Olisi mahtavaa sanoa, että olen selvinnyt kaikesta täydellisesti, mutta todellisuus on toista. Niinpä päätin koota ylös tilanteista, missä minulla on ollut hankaluuksia. Jotkut näistä saattavat olla typeriä, ja huvittaviakin, mutta minkäs teet. Kukaan ei ole täydellinen ;)

Tilanne 1 Ravintolassa

Ensimmäisen kerran Japaniin mennessäni minulle oli jotenkin hirveä kynnys mennä syömään mihinkään. Ehkä kyseessä oli jonkinlainen jännitys tai jotain, vaikea sanoa. Joka tapauksessa olin hieman sormi suussa kun astuimme ravintolaan ja oven suussa oli laite missä oli monenlaista nappulaa. Kyseessä oli tietysti kuuluisa tilausautomaatti. Siinä tilanteessa olisi tietysti voinut ottaa rauhallisesti ja tsekata mitä kaikkea laitteessa luki yms. mutta me vain istuimme pöytään pöllämystyneinä. Onneksi työntekijät olivat mukavia ja ymmärsivät ettemme ihan tienneet miten homma toimii :D Myöhemmillä kerroilla otimmekin sitten tehtäväksi selvittää automaatin mysteeri ja ei se sen kummallisempi ollut kuin mitkään muutkaan laitteet. Tsekkaat vain mitä haluat syödä, laitat tarvittavan määrän rahaa koneeseen, valitset haluamasi ruuan ja syötkö paikan päällä vai otatko mukaan. Laite tulostaa sitten lappuja sitä mukaa mitä tilailet ja ne annetaan työntekijälle. Ensimmäisenä iltana sitä oli vaan niin väsynyt ja täynnä kaikkea uutta, ettei aivot yksinkertaisesti jaksaneet enää käsitellä mitään automaatteja sun muita.

Picture from Japan-Guide.com

Tilanne 2 Eläinkaupassa

Tottahan minä tiesin, että kuvaaminen on kiellettyä, mutta kun ne söpöt eläimet oli niin... Söpöjä! Ja sitten tulikin jo vihainen myyjä huutamaan ettei saa kuvata ja lähestulkoon heitti meidät pihalle liikkeestä. No liioittelen ehkä vähän, mutta noloa se oli kuitenkin!

Talonrakennusta japanilaisittain

Pikkuserkkuni Marie ja hänen perheensä rakennuttavat Osakassa itselleen oman talon ja taloprojekti on nyt edennyt niin pitkälle, että rakentaminen on alkanut. Olen hirmu iloinen heidän puolestaan, sillä he odottavat jo kovasti pääsevänsä uuteen kotiin. Näillä näkymin talo valmistuu kesäkuun lopulla, joten enää ei tarvitse odottaa kauaa.

Kuten meillä täällä Suomessa, niin Japanissakin on talonrakentamiseen liittyviä juhlallisuuksia. Meillä on harjannostajaiset ja Japanissa mm. jichinsai ja joushoushiki.

Jichinsai on tilaisuus mikä pidetään kun rakennusta aletaan rakentamaan. Japanissa uskotaan/uskottiin, että maan jumala suuttuu mikäli häneltä ei kysytä lupaa rakennuksen rakentamiselle. Sen vuoksi yleensä rakennusfirma kutsuu paikalle shinto-papin, joka kutsuu ensin maan jumalan paikalle pyytääkseen tältä lupaa rakentamiselle. Nykyään tilaisuudella toivotaan myös, että rakennustyöt sujuvat ilman henkilövahinkoja. Vaikka paikalle kutsutaan pappi, on kyseessä enemmänkin kulttuurillinen ja sosiaalinen tapa kuin uskonnollinen tilaisuus.

Rakennusalueen jokaiseen kulmaan laitetaan bambun oksia, koristeltuna valkoisilla papereilla (niitä mitä näkee Shinto- pyhäköissä mm. puiden ympärillä ja muualle ripustettuina). Joissakin tapauksissa näkee myös pienemmälle alueelle kyhättyjä alttareita. Kulmat yhdistetään pyhällä köydellä ja tadaa, kaikki on valmista itse tilaisuuteen.

Tilaisuuteen kuuluu jumalan kutsuminen, luvan pyytäminen ja jumalan pois lähettäminen, sekä rituaalinen kasvin leikkaaminen sirpillä, maan kuokkiminen ja lapioiminen. Lopuksi hörpitään vielä vähän sakea ja rakennustyöt ovat valmiita aloitettavaksi.

Joskus voi käydä niin, että jichinsai pidetään vasta kun rakennustyöt ovat jo alkaneet. Tämä voi tuntua tietysti hämäävältä, mutta Japanissa jumalat ovat ymmärtäväisiä. Kunhan jossakin vaiheessa muistetaan lupa pyytää niin kaiken pitäisi sujua hyvin ;)

Lady Gagan 'Telephone' japanilaisittain - nice!

Vautsi vau, kannatti avata Twitter pitkästä aikaa, sillä sieltä bongasin jotain aivan ihastuttavaa: Team Kozanin coverin Lady Gagan Telephone- biisistä!

Pidän alkuperäisestäkin biisistä, mutta kyllä tämä itämainen versio on aika pähee. Nuo japanilaiset soittimet on vaan niin ♥. Ukkokin veivaa videolla tunteella!

Japanissa tälläistä "uudelleentekemistä" ei katsota lainkaan pahalla, vaan se on pikemminkin kunnianosoitus alkuperäiselle tekijälle. Team Kozan kertookin Japan Daily Pressin artikkelissa tehneensä coverin, koska: "Suuren maanjäristyksen jälkeen, me japanilaiset olemme saaneet paljon tukea ja kannustusta Lady Gagalta".

Team Kozanin nettisivu löytyy tästä:  http://www.shaku8kozan.com/
Japan Daily Pressin artikkeli täältä: Japan Daily Press- artikkeli.

Kävelyllä Asakusassa :)

Eilen sitten vihdoin ja viimein tapasimme senpaimme Asakusassa. Tarkoituksena oli tavata Kaminarimon- portilla, mutta eikös me sitten kuitenkin kävelty ensin aivan väärään suuntaan. Lopulta totesimme, että jos olisimme hieman katsoneet taaksepäin, olisimme kyseisen portin nähneet samantien... Kaminarimon- portti on siis suomeksi ukkosportti, ja sen on moni varmasti nähnyt matkailuohjelmissa ym. tv-ohjelmissa useasti. Sen yksi näkyvimpiä osia on valtava punainen lyhty, jossa lukee portin nimi.

Otimme sitten hieman kuvia kyseisestä portista, mikä oli lievästi vaikeaa, sillä monella muullakin oli samainen idea. Sen jälkeen astelimme portin läpi Nakamise-doorille, joka on 250 metriä pitkä, Sensoji- temppelille johtava tie, jonka varrella on paljon pieniä puoteja. Puodit ovat täynnä kaikkea ylihinnoiteltua turistikamaa, mutta pakko niitä oli kuitenkin hieman hiplailla. Kävelimme siitä sitten itse temppelille, joka on itseasiassa Tokion vanhin temppeli. Temppelin edessä pystyi ostamaan itselleen 100 jenillä ennustuksen tälle vuodelle, ja pakkohan sitä oli kokeilla. Maksettuani sata jeniä lippaaseen, ravistelin hetken painavaa metallista astiaa, josta hetken ravistelun jälkeen putkahti ulos kapula, johon oli merkattu numero 四十 eli neljäkymmentä. Tämän jälkeen kapula laitettiin takaisin astiaan, ja sen jälkeen etsittiin pieni laatikko, jonka numero oli kapulan osoittama numero. Sieltä nappasin oman ennustukseni, joka ennusti viimeistä, ja pientä onnea. Parempi sekin kuin huono onni! Jos lappu olisi luvannut huonoa onnea, se olisi solmittu kiinni pihaissa olleisiin telineisiin, jotta paha onni lentäisi tuulen mukana pois. :)

Tarkoituksena on mennä käymään temppelillä vielä uudestaan, sillä en ehtinyt ottaa kuvia kunnolla :/ Tuliaisiakin paikasta löytyy enemmän kuin kylliksi.

Hozômon- portti Nakamise-doorin päässä.

Ihmisiä jonottamassa temppelille rukoilemaan :)

Päivään kuului myös ensimmäinen vierailu sentôssa, eli julkisessa kylpylässä, joka onkin aivan oma taiteenlajinsa Japanissa. Kengät piti riisua heti sisään tullessa pois, ja siitä sitten maksettuamme, ja pyyhkeet vuokrattuamme siirryimme pukuhuoneisiin. Siellä sitten vaatteet vaan rohkeasti pois, ja pesutilaan, joka oli täynnä vanhempia japanilaisnaisia. (Kylpylässä on siis erilliset osat miehille ja naisille :D) Japanilaisessa kylpylässä pitää peseytyä hyvin ennen siirtymistä kuumaan kylpyyn, ja niinhän me sitten kiltisti teimme. Tämäkään toimenpide ei mene täysin niin kuin Suomessa; Japanissa pesu tapahtuu istuaaltaan jakkaralla, ja henkilökohtaisesti koin sen hieman hankalaksi :D

Pesun jälkeen suuntasimme miellyttävään 42 asteiseen kylpyyn, joka oli kieltämättä kuumaa aluksi, mutta lopulta juuri mukavan lämmintä. Toinen kaveri oli kyllä sitä mieltä, että kylpy oli hieman liian kuuma. Koko ajan meitä tuijotettiin paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja kyllä siellä muutama naureskelikin meille. Näytettiin varmasti huvittavalta, kun ei oikein tiedetty miten päin olla kuumassa kylvyssä xD Kokeilimme myös hieman viileämpää allasta (40 astetta), joka oli myös kiva. Muut testasivat myös kylmää allasta, jonka vesi oli 15 asteista, mutta itse päätin jättää kyseisen altaan väliin; pidän paljon enemmän kuumasta kuin kylmästä.

Sentôn jälkeen olo oli kyllä todella mukava, eikä ulkoilmakaan tuntunut niin kuumalta enää. Vähän samanlainen fiilis kuin saunan jälkeen, mutta ei ihan. Vaikea selittää :) Sentôn jälkeen vuorossa oli Mister Donuts, japanilainen suosittu donitsi paikka, ja sen jälkeen suuntasimme kotiin. Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava päivä, ja jalat olivat taas aika poikki kun pääsimme kotiin. Kylpy helpotti kyllä jalkasärkyä mukavasti, mutta se sai olon myös aika raukeaksi. Nyt pitäisikin etsiä sentô tästä läheltä, että pääsee toistekin...

Ai niin!
Japanilaisissa kylpylöissä saattaa olla joskus näin suomalaiseen mieleen omituinen kielto, nimittäin tatuointikielto. Yhdellä seurueestamme näitä löytyy ihan mukavasti, mutta varmistimme ennen kylpylään menoa ovatko tatuoinnit siellä okei, ja olivathan ne :) Alueella on kuitenkin paljon ulkomaalaisia, joten epäilimmekin etteivät tatuoinnit ole ongelma, mutta aina on hyvä varmistaa.

Matka muodin mekasta pilvenpiirtäjien keskelle.

Tapasimme eilen Harukan, jonka kanssa olin viestitellyt viimeiset pari kuukautta säännöllisesti. Tutustuin Harukaan Kaorin kautta, joka esitteli meidät toisillemme. Olimme sopineet tapaavamme Harajukun asemalla, ja jatkavamme siitä sitten eteenpäin.

Pääsimme lähtemään vähän myöhässä, ja pelkäsin että myöhästyisimme sovitusta ajasta. Olimme kuitenkin myöhässä vain muutaman minuutin, eikä sillä ollut edes merkitystä, sillä meillä kesti hetken aikaa löytää Haruka. Tai oikeastaan Harukalla kesti hetken aikaa löytää "kolme eksyneen näköistä länkkäriä", kuten olin meitä kuvaillut hänelle sähköpostilla :D

Harajuku eki eli Harajukun asema.

Suuntasimme siitä sitten heti Takeshita Streetille, Harajukun tunnetulle kävelykadulle, minkä varrella on lukuisia vaatekauppoja, kahviloita ja pikkuputiikkeja, mitkä ovat pullollaan kaikkea söpöä. Katu on erityisen suosittu teini-ikäisten keskuudessa, ja näkyi siellä myös aimo kasa ulkomaalaisiakin.
Harajukuahan tituleerataan usein "muodin mekaksi", ja kyllä siellä vastaan tulikin aikamoisia härpäkkeitä yllään kantavia neitejä ja nuoria herroja.

Takeshita- kadun näkymiä.

Löytyipä sieltä myös liike, jossa myytiin k-pop kamaa, tai ainakin julisteita, avaimenperiä ja pinssejä. Pääsimme myös Maijun kanssa kirjoittamaan tanzaku-lapuille omat toiveemme, ja ripustamaan ne muitten toiveitten joukkoon. Kyseessä on tanabataan liittyvä traditio, mistä olenkin aikaisemmin kirjoittanut oman postauksen.

Emme jääneet Harajukuun pitkäksi aikaa, vaan päätimme palata uudestaan vielä joku toinen päivä. Haruka ystävällisesti johdatti meidät Omotesandoon, ja Omotesando Hills- nimiseen ostoskeskukseen, mikä kuulemma näkyy televisiossa aika usein. Paikka vaikutti kyllä todelliselta nähtävyydeltä, sillä ulkona kuvia paikasta ei ottanut pelkästään ulkomaalaiset, vaan japanilaiset myös. Sisällä olikin sitten kerroksittain erilaisia kalliita vaateliikkeitä, sekä upea merenalainen tunnelma. Katosta roikkui valtava valas, ja siniset valot välkkyivät alakerroksissa kauniisti.

Kahvila, jonka nimi oli Kurkku 3 xD

Ai niin, ennen Omotesandolle menoa kävimme syömässä, sillä ulkona alkoi sataa kaatamalla vettä. Viikonlopun takia paikat olivat ihan täynnä, ja jouduimme hetken aikaa odottamaan että pääsimme sisälle. Haruka suositteli kylmiä nuudeleita, ja päätin kokeilla niitä. Nuudelit osoittautuivat erinomaisiksi!

Omotesandon jälkeen siirryimme Shibuyaan metrolla. Poistuimme Hachiko uloskäynniltä, ja otimme hieman kuvia Hachiko- patsaan luona. Haruka osoitti meille myös yhden kahvilan aivan Shibuya Crossingin vieressä, missä oli kuvattu erästä draamaa, jonka Päivi ja minä olimme molemmat nähneet.

Hachiko- patsas :)

Kahvila, jossa on kuvattu Sunao ni narenakute- draaman kohtaus :)

Luonnollisesti näimme ja koimme myös Shibuya Crossingin, ja vielä keskellä viikonloppua. Vähän aikaa sitä vain tuijotti kun ihmismassa vaan kasvoi ja kasvoi, ja vihreän valon vaihduttua alkoi vyörymään eteenpäin. Vaikka tuon kaiken on nähnyt monissa animeissa, tv-sarjoissa, draamoissa ja elokuvissa, oli se silti aikamoinen kokemus. Ehjänä päästiin toiselle puolelle tietä, ja matka saattoi jatkua. Kiertelimme vähän siellä täällä, mutta näkemistä oli niin paljon että saimme vain pintaraapaisun kaikkeen. Kokeilimme myös purikuraa, eli sellaista kuvausautomaattia, jonka sisälle kuvattavat menevät. Siellä sitten saa ruudulta valita ensin (laitteesta hieman riippuen) kuvan tyyliä, valosuutta ja sellaista. Sitten laite ottaa tietyn määrän kuvia, jonka jälkeen kuvia pääsee muokkaamaan itse. Kuviin voi lisätä kaikkea hauskaa, kirjoittaa tekstejä ym. vastaavaa. Kuville saa valita itse myös taustat ja kehykset, mutta me emme oikein olleet tarpeeksi nopeita siihen :D

Shibuya Crossingilta.

Ihmisiä riitti Shibuyassa vaikka muille jakaa.

Kävimme myös tunnetussa Shibuya 109- ostoskeskuksessa, ja voin sanoa että ketutti jonkin verran etten ole samoissa mitoissa japanilaisten kanssa. Paikka oli täynnä hienoimpia vaatteita ja kenkiä mitä olen eläessäni nähnyt. Palaan sinne luultavasti vielä vain kuolatakseni kaikki vaatteet pilalle :D
Mukaan sieltä tarttui kuitenkin söpö aurinko/sateenvarjo, millaista olen etsiskellyt jo ensimmäisestä päivästä alkaen.

Tarkoituksemme oli ollut mennä katsomaan ilotulituksia Edogawaan illalla, mutta sateinen sää sai meidät toisiin ajatuksiin. Päivi oli muutenkin hieman kipeä, eikä siis alunperinkään ollut suunnitellut tulevansa mukaan, joten päätimme ettemme lähde Edogawaan. Suuntasimme kuitenkin Shinjukuun Harukan ja Maijun kanssa (Päivi lähti majatalolle lepäilemään), ja menimme Tokyo Metropolitan Government Buildingiin, ja toivoimme että näkisimme edes hieman ilotulituksia sieltä.

東京都庁 (Tôkyô tochou) eli Tokyo Metropolitan Government Building.

Rakennuksen ylhäällä on siis näköalakerros, mikä on ilmainen kaikille. Jonoa oli päälle puolituntia, ja kuumuus ahdisti meitä aika lailla. Odotus kuitenkin palkittiin kun pääsimme 45:n kerrokseen. Näköalat olivat päätähuimaavat! Hetken tuijotin vain sanattomana silmänkantamattomiin jatkuvaa Tokiota. Käsittämättömästi taloja joka puolella. Sitten vasta tartuin kameraan, ja annoin sen laulaa :D

Tämä oli Harukalle ensimmäinen kerta kyseisessä rakennuksessa, ja kyllä hänkin melko ahkerasti napsi kuvia kännykkäänsä. :) Ylhäällä oli myös myynnissä kaikenlaista sälää törkeeseen hintaan, vähän samaan tapaan kuin Särkänniemen Näsinneulassa.

Loppujen lopuksi emme kuitenkaan nähneet ilotulituksi, sillä kävi ilmi että Edogawa olikin luultua kauempana... Ilotulitukset olisivat kuulemma näkyneet todella pieninä taivaalla (miettikää näitä välimatkoja, miettikää), joten emme jaksaneet jäädä niitä katselemaan. Olimme muutenkin jo aivan poikki koko päivän kävelyn jälkeen, ja jalat huusivat jo lepoa.

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut! Haruka oli aivan ihastuttava persoona, ja todella ystävällinen. Hän oli mm. hankkinut meille Ghibli- museoon liput, jonne suuntaammekin sitten huomenna. Päivän aikana puhuin myös enemmän japania kuin olen ikinä päivän aikana puhunut. Aluksi olin vähän hermostunut, mutta loppupäivästä uskalsin jo paljon enemmän. Täydellistä kieltä se ei todellakaan ollut, mutta hei. Kukaan ei ole seppä syntyessään ;) Haruka puhui myös hieman englantia, vaikka sanoikin olevansa niin hermostunut ettei sanat vain tule suusta. Mielestäni hän pärjäsi kuitenki erittäin hyvin ^_^ Ja kuinka hienoa olikaan lopuksi kuulla keskellä Tokiota sanat: kiitos, nähdään ja moi moi!

Päivän aikana selvisi muuten eräs mysteeri, jota olen pohtinut muutaman päivän. Täällä kun tilaat jääteen, saat jääteen, joka ei ole makea. Se maistuu vain kylmältä teeltä. Itse pidän siitä niinkin, mutta makea olisi silti mukavampi. No eilen sitten otin tämän puheeksi Harukan kanssa, ja hän näytti hieman hämmentyneeltä. Hän selitti, että meidän pitää itse laittaa teehen makeutusaine (joka osottautui jonkinlaiseksi siirapiksi). Joopa joo, tunsin itseni siinä vaiheessa vähän tyhmäksi. Miten en voinut tietää tuollaista?? No, eipä ole oikeastaan tullut aikaisemmin mietityksi, sillä Suomessa jäätee on aina valmiiksi makeutettu, sehän on itsestäänselvää. :D

Ikebukuron ihmeitä

Kylläpä hyvät yöunet tekevät ihmeitä! Heräsin aamulla pirteänä, tosin jo aamu kahdeksalta, mikä on ennen kuulumatonta. Liekö jetlag päässyt yllättämään, tai sitten oli vain niin järkyttävän kuuma. Aurinko porotti heti aamulla ikkunasta sisään ja totesin, että ikkunaverhot on muistettava jatkossa laittaa jo illalla kiinni.

Aamutoimien jälkeen lähdimme tutkimaan tarkemmin läheistä temppeliä. Jotenkin oli tosi hassua seistä siinä temppelin pihassa ja muistella niitä lukemattomia animeita ja mangoja, missä temppeleitä on näkynyt. Jostain syystä en saanut kauhean järkeviä kuvia kyseisestä paikasta, joten saatan suunnata vielä joku päivä uudestaan ottamaan sieltä kuvia :)

Temppelin takana oli myös kiva pieni hautausmaa, jonne sitten menimme hieman myös kiertelemään. Paikalla oli myös vanhempi japanilaismies, joka sitten hieman naureskeli meille tuijotteleville turisteille.

Seuraavaksi suuntasimme Ikebukuroon. Siellä olikin sitten monenlaista kauppaa ja ravintolaa. Ostin 100 jenin kaupasta itselleni viuhkan sekä minipyyhkeen, jolla sain kätevästi pyyhittyä hiet naamalta. (Otin mallia japanilaisilta...) Sen jälkeen astuimme eläinkauppaan, missä oli pikkuruisia koiria ja kissoja pienissä kopeissa esillä. Tuntui toisaalta pahalta katsoa eläimiä lukittuina pikkuisiin koppeihin, mutta ihan eloisilta ja hyvinhoidetulta kyseiset eläimet muuten näyttivät. Kuvien ottaminen oli valitettavasti kielletty, joten en valitettavasti pääse näyttämään kyseisiä koppeja teille. Kopissa oli eläimillä mukana leluja, kissoilla hiekkalaatikko, ja vesi oli eläimille saatavilla sellaisesta "juoma-automaatista" minkälaisia meillä on totuttu näkemään jyrsijöillä.

Seikkailimme sitten siinä vähän joka puolella, ja päädyimme lopulta syömään. Minun annokseni näytti tältä:

Oli kyllä taas niin hyvää. Tämän annoksen jälkeen napa rutisi liitoksistaan, mutta se ei kauaa matkaa haitannut. Huomatkaa muuten annoksen hinta, eli 380 jeniä joka on noin 4€. Menimme hetkeksi sulattelemaan ruokaamme aukiolle, ja totesimme että päivä oli jopa edellistä kuumempi. Kuuntelimme siinä sitten kaskaiden kauheeta kuorosoittoa, joka kuulosti välillä siltä kuin joku olisi vääntänyt volyyminapista ääntä pikkuhiljaa kovemmalle ja sitten taas hiljemmalle.

Siinä sitten jatkettiin kiertelemistä, mutta kuumuuden keskeltä päätimme karata hetkeksi karaokeen. Ikebukurossa niitä tuntui olevan joka kulmalla, varsinkin yhdellä tietyllä alueella, mikä oli täynnä aivan kaikkea. Oli ruokapaikkoja, pelihalleja, kauppoja ja karaokea. Löysimme sitten mieleisemme karaokepaikan ja astelimme sisään. Vastaanotossa oli kaksi jätkää, jotka olivat todella ystävällisiä. Kaiken lisäksi toinen heistä oli syötävän söpö, ja osasi ihan mielettömän hyvin englantia. Myönnän etten oikein saanut kiinni jäätelövaihtoehdoista, kun ihastelin miten hyvin jätkä äänsi niitä xD

Hintaa parin tunnin lauleskelulle tuli 860 jeniä per nenä, ja siinä on siis tuollainen 300 jenillä jäätelöä niin paljon ku napa kestää. Juomaa sai myös juoda niin paljon kuin halusi. Valitettavasti kaikki kuvat jotka otin karaokesta olivat tärähtäneitä, mutta ei hätää. Tarkoituksena on mennä karaokeen kyllä uudestaan, sen verran hauskaa oli. Aluksi olimme hieman H. Moilasena kun katselimme sitä karaokelaitetta, mutta äkkäsimme pian pienen laitteen mitä opettelimme sitten käyttämään varmaan ensimmäisen tunnin ajan. Koko laite oli japaniksi, mutta kyllä siitä ihan helposti biisejä saatiin soimaan. Vedimme siinä sitten Elvistä ja Michael Jacksoniä, vähän Hydeä ja KAT-TUNia jne. Oikeastaan pääsimme vasta vauhtiin kun meille tultiin ilmoittamaan että aikaa on jäljellä 10 minuuttia. No, pitää mennä uudestaan sinne vielä jossain vaiheessa.

Karaoken jälkeen seikkailimme jälleen kaduilla, ja katselimme ihmisvilinän menoa. En vieläkään totu siihen että autoja ajetaan väärältä puolelta, ja välillä katson kun auto lähestyy vailla kuljettajaa. Ja sitten vasta tajuan vilkaista pelkääjän paikalle. Samaten kadulla kävellessä pitää olla ûbervarovainen ettei jää kenenkään alle. Ei oikeastaan niinkään Ikebukurossa, mutta varsinkin täällä Oizumi Gakuenilla.

Päädyimme lopulta Tobu- tavarataloon, ja sanon kyllä etten niin isoa tavarataloa ole eläessäni nähnyt. Emme tutkineet siitä murto-osaakaan, vaan suuntasimme samantien seitsemänteen kerrokseen, mikä vaikutti omasta mielestäni mielenkiintoisimmalta. Päästyämme sinne tutkeimme söpöjä lastenleluja, Hello Kitty-kulmausta ja päästyämme pidemmälle löytyi myös hienoja paperitarvikkeita. Paperitarvikkeitten jälkeen pääsimmekin kirjaosastolle, joka tuntui jatkuvan joka suuntaan. Siellä sitten seikkailin ja huomasin jopa rakkaan oppikirjamme yhdellä hyllyllä. Siellä se Mearii ja Takeshi edelleen oli treffeille menossa ;)

Hello Kitty- kulmauksessa oli iiiiiso Hello Kitty ^_^

 Sitten luulin että kuolin ja pääsin taivaaseen.
Hyllykaupalla manga"lehtiä" ja mangaa. Yaoille oli varattuna oma rivistönsä. Tässä vaiheessa matkaseura totesi, ettemme pääse varmaan ikinä ulos rakennuksesta :D Sain kuitenkin hillittyä itseni, ja ostin vain LaLa:n uusimman lehden, missä ilmestyi Vampire Knightin uusin kappale, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Oli jokseenkin komeeta pötköttää illalla sängyssä ja lukea uusin kappale japaniksi, Japanissa. Lehden mukana tuli myös pieni lahja: Nyanko- sensei, jonka päälle puikot voi asetettaa pöydässä. Mikäköhän sen jutun nimi on suomeksi?

Lopulta sitten päätimme lähteä takaisinpäin ja hetken ihmeteltyämme päädyimme oikealle laiturille odottamaan junaa. Japanilaisilla on aika siisti tapa odottaa junaa; he menevät siisteihin jonoihin laitureille odottamaan, ja kun juna saapuu niin kaikki odottavat kiltisti että vanhat matkustajat pääsevät ulos. Junaan ei menty edes silloin kun juna tyhjeni, vaan sitten kun junan ovet sulkeutuivat ja avautuivat uudestaan.

Tulipas tästä nyt kuvantäytteinen postaus! Taidan jättää ötökkäkuvat seuraavaan kertaan, sillä sain perillä kuvia kolmesta eri luontokappaleesta. Kaikki kolme olivat yhtä pelottavia myös :D

Kyllä täällä kaikki vaan on kauhean erilaista, mutta tässähän tätä on aikaa totutella meininkiin.
Seuraavaan kertaan siis!

Tarkastelussa いじめ; japanilainen koulukiusaaminen.

Koulukiusaamista tapahtuu kaikkialla maailmassa.
Olen itse nähnyt koulukiusaamista, ja niin on varmasti nähnyt moni muukin.

Japaninkielen sana koulukiusaamiselle on "Ijime". Japanissa Ijime nousi puheenaiheeksi 80- luvun lopulla, ja todellisen media mylläkän sai aikaan vuonna 1986 Kiyoteru Okochin itsemurha. Tämä 13- vuotias nuorukainen hirtti itsensä, ja jätti jälkeensä neljä sivuisen kirjeen, jossa kertoi muitten koulupoikien tehneen hänen elämästään helvettiä. Kirjeestä kävi ilmi muun muassa fyysinen väkivalta, jota poika oli kokenut kotimatkoillaan, ja järkyttävä tapaus, jossa oli ollut myös opettajia mukana. Hänen pulpettinsa oli siirretty luokan eteen, ja sen ympärille laitettu suitsukkeita, kukkia sekä Okochin omakuva. Tämän kaiken oli tarkoitus muistuttaa hautajaisia. Lisäksi pulpetilla oli suruvalittelukortti, jonka oli allekirjoittanut suurinosa hänen luokastaan, joitakin muita poikia, hänen luokanvalvojansa sekä kolme muuta opettajaa.

Tälläinen kiusaaminen, jossa opettajatkin ovat mukana, on hieman harvinaisempaa, mutta ei täysin tavatonta Japanissa. Opettajat eivät puutu asiaan, tai pahimmillaan lähtevät kiusaamiseen mukaan suojellakseen omaa imagoaan. Eihän se kävisi päinsä että ylemmät tahot saisivat tietää, ettei opettaja osaa pitää oppilaitaan kurissa!

Sääntöä säännön perään

Japanissa kiusaaminen on yleisintä yläasteikäisenä, eli n. 12-15- vuotiaiden keskuudessa. Ymmärtääksemme paremmin Ijimeä, meidän täytyy ymmärtää japanilaista yhteiskuntaa ja kouluelämää.

Japani ajatellaan usein hyvin ryhmäkeskeisenä kansana, ja sitähän se myös jollakin tasolla on. Erilaisuutta pidetään huonona asiana, ja kuten vanha japanilainen sanonta karkeasti kuuluukin: "Ulos törröttävä naula on hakattava alas". Koulua käydään monelta osalta ryhmänä; on jokapäiväistä siivoamista porukassa, erilaisia tapahtumia, joita järjestetään yhdessä luokan kanssa, jne. Japanilaisiin kouluihin kuuluvat myös tiukat säännöt: hiuksia ei saa kasvattaa pitkiksi, pidetään koulupukuja, ja jopa koulureitit saatetaan määrätä erikseen. Näitä kaikkia sääntöjä kuuluu noudattaa, ja sääntöjen noudattaminen liittyy vahvasti japanilaiseen homogeeniseen yhteiskuntaan.

Kaiken tämän keskellä, joudut vielä opiskelemaan ahkerasti, sillä Japanissa kokeet ovat vaikeita. Yli 95%  yläastelaisista jatkaa lukioon, ja lukion aikana monet käyvät lisäksi iltaisin cram schoolissa opiskelemassa lisää päästäkseen hyvään yliopistoon. Japani on todellinen opiskelumaa, jossa koulussa epäonnistuminen tuhoaa oppilaan mahdollisuudet elää ekonomisesti hyvää elämää. Lisäksi kaiken opiskelun keskellä oppilailla ei ole aikaa pitää hauskaa yhdessä, ja kehittää vuorovaikutustaitoja kylliksi. Stressi kasaantuu, eikä oppilaat välttämättä tiedä kuinka toimia kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.

Kohtaus elokuvasta "mondai no nai watashitachi"(問題のない私たち)

Tässä stressaavassa, sääntöjä ja rajoituksia täynnä olevassa ympäristössä oppilaiden pitää opiskella itsensä puhki, samalla kuitenkaan erottumatta liikaa joukosta. Ijime on saattaa olla seurausta kaikesta tästä. Ijime saattaa kohdistua luokan matikka- tai kielineroon. Se saattaa kohdistua henkilöön, jonka vanhemmat ovat eronneet. Sellaiseen henkilöön, joka erottuu massasta jollakin tavalla. Se mikä kuitenkin tekee Ijimestä Ijimen on sen toimintamalli. Ijimessä ryhmä toimii yksilöä vastaan eristäen tämän sosiaalisesti, mikä on pahinta mitä japanilainen nuori voi kokea. Suomessakin tietyssä iässä ryhmään kuuluminen on useille tärkeää, joten miettikää tilannetta Japanissa.

Tälläisessä tilanteessa voisi kuvitella kiusatun puhuvan asiasta opettajille, mutta kuten aikaisemmin mainitsin, siitä ei juurikaan ole apua. Okochin tapauksessa opettajat kehottivat oppilasta vaihtamaan koulua, ja se siitä. Japanissa muutenkin oppilaan on hankalampi lähestyä opettajia, niin luokassa kuin luokan ulkopuolellakin. Japanissa opettajaa ei esimerkiksi keskeytetä viittaamalla, vaan opettajan on tarkoitus antaa tieto oppilaalle, ja oppilaan on tarkoitus itse ymmärtää annettu tieto.

Lisäksi monet Ijimen uhrit eivät halua kertoa kokemuksistaan kenellekään, sillä he ajattelevat olevansa itse syyllisiä, eivätkä siten halua vaivata ihmisiä asioillaan. Opettajat eivät kykene tai halua auttaa, ja opettajalle kertomisen pelätään vain pahentavan tilannetta.

Muita syitä

 

Muiksi syiksi Ijimelle on pidetty muun muassa kotioloja. Nykyään yhä useampi nainen valitsee Japanissa työnteon kotiäidiksi jäämisen sijaan, mikä saattaa johtaa siihen, että vanhemmilla ei ole aikaa huomioida lapsiaan tarpeeksi. Tälläinen tilanne saattaa olla lapselle sietämätön, ja johtaa Ijimeen toista henkilöä kohtaan.

Japanissa on käyty myös keskustelusta liiallisesta lasten lellimisestä. Jotkut vanhemmat ovat valmiita tekemään mitä tahansa lastensa eteen, ja estävät näin lasta toimimasta itsenäisesti. Vanhemmat toimivat ennen kuin tietävät mitä lapsi edes haluaa. Tälläinen lapsi, saattaa osata toimia vain kaikkien pillin mukaan, mikä puolestaan voi johtaa Ijimeen.

Loppujen lopuksi syitä on monia.

Mikä avuksi?

Ijimen juuret ovat niin syvällä japanilaisessa kulttuurissa, koulutusjärjestelmässä ja perhe-elämässä, että sitä on mahdotonta poistaa kokonaan. Se, että japanilaisessa yhteiskunnassa on tälläinen ongelma tarkoittaa sitä, että ongelman ratkominenkin pitäisi tapahtua siellä missä juuret ovat. Kokonaisen yhteiskunnan ja kulttuurin muuttaminen on erittäin vaikeaa, mutta Ijimen vähentämistä yritetään ahkerasti. Kouluille järjestetään muun muassa tiedotusta siitä miten toimia kiusaamistilanteissa. Onko näistä tiedotuksista sitten hyötyä... Kuka tietää?

Virallisten lukujen mukaan Ijime- tapaukset olivat vähenemään päin, kunnes vuonna 2010 kiusaamistapaukset nousivat 6.7% edelliseen vuoteen verrattuna. Syyksi epäiltiin opettajien entistä parempaa kykyä erottaa Ijime. Iwaten, Fukushiman ja Miyagin prefektuureissa itsemurhia tehtiin 156, yhdeksän vähemmän kuin vuonna 2009.Voiko tälläisiin lukuihin kuitenkaan koskaan luottaa? Moni tapaus jää kuitenkin vain kiusatun ja kiusaajien väliseksi asiaksi, joten tarkkojen lukujen saaminen on mahdotonta.