Kommelluksia Japanissa osa 2

Tilanne 8 Vessassa

Vessat ovat ihanteellinen paikka kommelluksille Japanissa. Välillä saa hätkähtää pytyn lämmitettyjä "lauteita" tai ääniä mitä pytty alkaa pitämään heti kun pehvansa laskee alas. Välillä saa pohtia vetääkö vessa itsestään vai löytyisikö jostain joku vipu, nappi tai sensori millä asia hoituisi. Itseasiassa, ensimmäisellä kerralla Japanissa olin varautunut japanilaistyylisiin vessoihin, mutta en ollut sivistänyt itseäni siitä miten päin niissä pitäisi toimia! Yleensä julkisissa vessoissa on vähintään yksi länsimaalainen vessa, mikä sattui minun tapauksessani olemaan varattuna, eikä minulla ollut aikaa eikä kärsivällisyyttä jäädä odottamaan sen vapautumista. Niinpä suuntasin tälläiseen japanilaistyyliseen vessaan. Siinä sitten pyörin hetken aikaa pohtien miten päin toimia ja päädyin kuin päädyinkin oikeaan vaihtoehtoon eli naama kohti sitä päätä mistä allas hieman kohoaa maasta ja missä yleensä on näkyvillä putkia sun muuta. Tyhmä juttu, mutta eipä ollut tullut mieleen aikaisemmin :D

Eli tässä tapauksessa naama osottaisi vessapapereiden suuntaan ;)

 (Japan Today)

Tilanne 9 Jääteellä

Moni meistä suomalaisista ajattelee jääteen automaattisesti makeana, eikö vain? No näin ei ole Japanissa! Tilasin ensimmäisen jääteeni japanissa Ikebukurossa ja hämmästyksekseni se ei ollut makeaa! Se maistui vain vähän kitkerältä teeltä. Ihmettelin asiaa oikein kunnolla ja monta päivää, kunnes sain tilaisuuden kysyä Harukalta miksi ihmeessä jäätee ei ole makeaa. Hän katseli minua hieman hämmentyneenä ja kävi hakemassa kassan vierestä pienen purkin ja ojensi sen minulle. Sitten hän totesi ettei se tietenkään ole makeaa ellet lisää siihen itse siirappia. ..... Aivan. Niinpä tietysti. Eihän se TIETENKÄÄN ole makeaa ellen itse makeuta sitä. :D

Makusiirappia :)

Tilanne 10 Ovenkarmit vs. minä

Pitkät ihmiset huomio! Etenkin vanhemmissa rakennuksissa oviaukot ovat edelleen pykälän matalampia kuin lännessä, joten varokaa päätänne. Ei riitä yhden käden sormet laskemaan kuinka monta kuhmua sain päähäni matkan aikana kun majatalomme oviaukot olivat liian matalat minulle. Siinä oli kavereilla naurussa pitelemistä kun harvasen aamu ulos mennessäni kuului ensin kova pamaus ja sitten tolkutonta kiroamista :D (Minulla on siis pituutta lähemmäs 180cm)

Tilanne 11 Ilotulituksia

Japanissa ilotulituksien käyttöä ei ole rajoitettu niin rankalla kädellä kuin Suomessa, mutta ilotulituksetkin eroavat jonkin verran. Yleisimpiä ovat tälläiset pienet, vähä tähtisädetikkujen tapaiset ilotulitukset mistä ei niin kovasti tarvitse huolehtia. Isoja raketteja ammutaan vähemmän kotioloissa ja sen kokemattomuuden saimme lähes tuntea nahoissamme kun yksi ilotulitteista kaatui juuri kun se oli sytytetty. Ehdin juuri ja juuri alta pois ennen kuin raketti ampaisi suoraan siitä missä olin seissyt naapurin ikkunan alle ja räjähti siellä. Hups!

Menimme myös katsomaan Tokion suurta ilotulitusnäytöstä ja olimme päättäneet mennä Odaiballe sitä seuraamaan. Harmi vain että pari miljoonaa muuta henkilöä oli ajatellut samoin. Tiesimme tapahtuvan olevan suosittu ja yritimme mennä paikalle ajoissa, mutta emme lähteneet tarpeeksi ajoissa. Osa tesitä oli jo suljettu, samoin kuin silta Odaiballe. Kävelimme turhaan monta kilometriä tuskaisessa kuumuudessa ja lopulta löysimme junan millä pääsi vielä Odaiban puolelle. Sinne päästyämme totesimme paikan olevan tajuttoman täynnä ja meidän oli tarkoitus löytää senpaikin sieltä jostain joukosta. Sanomattakin selvää, että tuo yritys oli tuhoon tuomittu. Lysähdimme kadulle ja katselimme siitä ilotulituksen. Kun ilotulitus vihdoin päättyi, voitte kuvitella kuinka sellainen määrä ihmisiä lähti liikkeelle samaan aikaan. Me vain soljuimme virran mukana jonnekin ja toivoimme pääsevämme jostain pois. Kaikki sujui lopulta ihan hyvin, mutta tälläiselle pohjolan tytölle kokemus oli jollain tavalla kauhistuttava!

Tilanne 12 Taksissa

Ensimmäisellä reissulla Japanissa emme käyttäneet kertaakaan taksia, joten helmikuun reissulla päätin kokeilla tätä kyytimuotoa. Alunperin tarkoitukseni oli mennä pikkubussilla Mian luo, mutta viimeinen ehti lähtemään, enkä olisi millään jaksanut kävellä enää metriäkään. Niinpä metsästin taksipaikan ja hyppäsin taksin kyytiin. Ensinnäkin taksin ovi avautui ja sulkeutui itsestään, mikä oli mielestäni huvittavaa. Sanoin taksikuskille suuntiman ja pääsin todella hyvin perille.

Vaan toisella kerralla ei mennytkään kaikki ihan niin kuin piti... Hyppäsin jälleen taksiin ja sanoin saman osoitteen kuskille kuin edellisellä kerralla. Tämä kuski kysyi kuitenkin vielä numeroa, mikä olisi tarkentanut aluetta minne halusin mennä. En valitettavasti tiennyt tätä numeroa, mutta hän lähti viemään minua kuitenkin ihan oikeaan suuntaan. Lopulta hän pysähtyi, mutta oli niin pimeää etten erottanut kunnolla mihin hän oli minut jättänyt. Alue missä Mia asuu on suomalaisella mittapuulla erittäin sokkeloinen, joten halusin hänen jättävän minut sellaiseen paikkaan mistä tietäisin osaavani kävellä perille. Niinpä kysyin häneltä japaniksi, että onko tässä lähellä ne isot pyöreät jutut mitkä on täynnä vettä :D Tarkoitin siis sellaisia vesitankkeja, koska niistä oli muodostunut eräänlainen maamerkki minulle (eikä minulla siinä vaiheessa ollut hajuakaan mikä on vesitankki japaniksi). Kuski näytti hetken mietteliäältä ja totesi sitten että ei, olemme kyllä väärässä paikassa ja lähti viemään minua toiseen suuntaan. Mutta tässä vaiheessa tunnistin missä menimme ja totesin hänen vievän minua aivan väärään suuntaan ja yritin sanoa että taidamme mennä väärään suuntaan ja selitin uudestaan haluavani niiden vesitankkien lähelle. Sitten kuski tuntui vasta tajuavan mitä tarkoitan ja hieman jo ärtyneenä heitti auton ympäri ja vei minut ihan vesitankkien kylkeen. Meinasi raukka antaa minulle alennustakin siitä sähläilystä, mutta kieltäydyin ja sanoin että vika on kyllä minun kun en osannut ohjata paremmin perille. Lykkäsin nolona vaan setelin hänelle ja sanoin että pidä loput :D

Tilanne 13 Junassa

Minulle ei ole itseasiassa junassa sattunut sen kummallisempaa, ellei lasketa sitä että kerran vastasin puhelimeen pikaisesti vaikka niinhän ei tietenkään saisi tehdä. Olemme myös matkustaneet ruuhka-aikaan täpötäydessä junassa jäätävien matkalaukkujen kanssa, mitä ei yleensä suositella, mutta meillä ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa. Muutama japanilainen on myös nukkunut vieressäni ja nojaillut olkapäähäni tyytyväisesti. :D

Kaikkein elävimmin mieleen on jäänyt yksi tilanne kun matkasimme junassa Asakusaan päin kavereiden kanssa. Vastapäätä istui tälläinen vähän pullemapi nuorukainen nörttilaseineen ja hän tuijotteli yhtä kaveriani melko avoimesti. Kaverillani oli aika epämiellyttävä olo koko matkan ajan ja kauhuksemme huomasimme, että tyyppi jäi samalla asemalla pois kuin mekin! Hän lähti selvästi seuraamaan meitä, hidasteli takanamme jos jäimme katsomaan jotain ja kiirehti askeleitaan jos me jatkoimme matkaa. Mulkaisin häntä muutaman kerran pahasti ja lopulta hän jättikin meidät rauhaan. Lähti kiltisti kävelemään takaisin asemalle päin. Yritin vakuutella itselleni, että kuvittelimme koko tilanteen, mutta niin paljon hän tuijotteli ja seuraili perässämme ettei se voinut olla vain sattumaa. Hyr.

♪♫ Johanna ♫♪