Tilanne 1 Ravintolassa
Ensimmäisen kerran Japaniin mennessäni minulle oli jotenkin hirveä kynnys mennä syömään mihinkään. Ehkä kyseessä oli jonkinlainen jännitys tai jotain, vaikea sanoa. Joka tapauksessa olin hieman sormi suussa kun astuimme ravintolaan ja oven suussa oli laite missä oli monenlaista nappulaa. Kyseessä oli tietysti kuuluisa tilausautomaatti. Siinä tilanteessa olisi tietysti voinut ottaa rauhallisesti ja tsekata mitä kaikkea laitteessa luki yms. mutta me vain istuimme pöytään pöllämystyneinä. Onneksi työntekijät olivat mukavia ja ymmärsivät ettemme ihan tienneet miten homma toimii :D Myöhemmillä kerroilla otimmekin sitten tehtäväksi selvittää automaatin mysteeri ja ei se sen kummallisempi ollut kuin mitkään muutkaan laitteet. Tsekkaat vain mitä haluat syödä, laitat tarvittavan määrän rahaa koneeseen, valitset haluamasi ruuan ja syötkö paikan päällä vai otatko mukaan. Laite tulostaa sitten lappuja sitä mukaa mitä tilailet ja ne annetaan työntekijälle. Ensimmäisenä iltana sitä oli vaan niin väsynyt ja täynnä kaikkea uutta, ettei aivot yksinkertaisesti jaksaneet enää käsitellä mitään automaatteja sun muita.
 |
| Picture from Japan-Guide.com |
Tilanne 2 Eläinkaupassa
Tottahan minä tiesin, että kuvaaminen on kiellettyä, mutta kun ne söpöt eläimet oli niin... Söpöjä! Ja sitten tulikin jo vihainen myyjä huutamaan ettei saa kuvata ja lähestulkoon heitti meidät pihalle liikkeestä. No liioittelen ehkä vähän, mutta noloa se oli kuitenkin!
Tilanne 3 Ramen-kuppilassa
Pitäisi syödä kaikki loppuun, mutta se on mahdotonta kun ne annokset on niin isoja. Ja ensimmäisillä kerroilla mietin miten ramenia kuului edes syödä; puikoilla pelkästään, vai sittenkin puikoilla että lusikalla mikä tuli ramenin kanssa? Muiden seuraaminen ei auttanut. Jotkut söivät pelkästään puikoilla, jotkut molemmilla ja ihan eri tyylillä. Loppujen lopuksi haistatin äänettömästi maailmalle ja söin mikä itsestä tuntui hyvältä, eikä kukaan koskaan katsonut kummasti tai sanonut mitään. Victory!
Tilanne 4 Lahjojen antaminen
Tällä tarkoitan siis esim. tuliaisia tai muita lahjoja mitä Japanissa on tapana toisille antaa. Minulla on aina tapana ottaa jotain Suomesta mukaan, mitä voin sitten antaa lahjaksi jos joku on avulias tai tapaan uusia henkilöitä yms. No, ensimmäisellä reissulla tavatessamme Harukan, me annoimme lahjamme (sen enempää ajattelematta) hänelle ruokailun jälkeen. Ajankohta tässä ei sinänsä ollut se pahin tekijä vaan se, että olimme unohtaneet Harukan hankkineen meille liput Ghibli-museoon. Meidän tarkoituksemme oli tietenkin maksaa liput Harukalle, mutta asetimme hänet vahingossa asemaan, missä hänen piti antaa meille jotakin myös. Joten hän tarjosi meille lippuja. Ja me tietenkin tajusimme heti virheemme. Emme toki voi tietää olisiko hän tarjonnut niitä alun alkajaankin lahjaksi, mutta olisimme voineet välttää tuon tilanteen keskustelemalla ensin lipuista, maksaa ne hänelle ja sitten antaa kiitoksena vaivasta vaatimaton lahjamme (mikä ei ollut läheskään sen arvoinen kuin kolme lippua museoon). Olemme nyt viisaampia :D
Tilanne 5 Päätöksen tekeminen
Olen joskus jossain lukenut, että Japanissa on "epänaisellista" tehdä päätöksiä ja sen vuoksi monet naiset jättävät päätöksen teon miehille, tai esimerkiksi vieraille. Minun kohdallani tämä on melko huono asia, koska olen huono tekemään päätöksiä vaikka en ole edes japanilainen nainen. Muutamankin kerran siis, myös viimeisimmällä reissulla, olen siis saattanut seuralaiseni tukalaan tilanteeseen sanomalla. "Ihan sama, mulle käy mikä vaan. Päätä sä.". Itseasiassa tajusin tämän kunnolla vasta viime reissulla kun tajusin tämän lausahduksen aiheuttavan tukalan ilmeen seuralaiseni kasvoilla. Ehdotin nopeasti, että kävisimme vaikka kahvilla ja tilanne rentoutui heti selvästi. Tämä saattaa olla silti vain omaa kuvitelmaani... Onko muut kokenut mitään samanlaista?
Tilanne 6 Viiniä naapurin seurassa
Ensimmäisella reisulla naapurissa asusteli tämä vanhempi mieshenkilö, joka osti meille jäätelöä ja tykkäsi jutella kovasti japaniksi seurueemme ainoalle henkilölle, joka ei puhu japania :D Kerran hän kutsui meidät ulos juomaan viiniä ja juttelemaan ja siinä sitten yritin parhaani mukaan kääntää mitä tämä ihan hyvässä tuitelissä ollut mies yritti selittää ystävälleni. Kaikki oli hyvin kunnes tajusin, että mies yritti vihjata minulle, että minun pitäisi kaataa hänelle lisää viiniä. :D Japanissahan on sis tapana, että itselle ei kaadeta juomaa vaan aina toisille, mutta en kyllä tajunnut että sellainen pätisi myös tuollaisessa tilanteessa. Oppia ikä kaikki.
Tilanne 7 Ostoksilla
Tähän osioon kuuluu muutamakin asia. Ensinnäkin se kun taistelin manga-cafen tiskillä, että sain itseni sisään. Paikkaan tarvitsi jonkun jäsenkortin mitä ei periaattessa voi ilmeisesti saada ellei ole osoitetta Japanissa, mutta annoin guest housen osoitteen ja selitin ja huidoin niin kauan että mies lopulta antoi periksi.
Toinen kerta sattui Osakassa pienessä liikkeessä mistä halusin ostaa yhden mekon. Paikalle tuli sitten työntekijä, joka sanoi minulle jotain japaniksi. En kuullut kunnolla, joten pyysin häntä toistamaan. Tällä kertaa myyjä oli epävarma ja osoitti vain mekkoa ja sanoi: "atarashii", eli uusi. Katsoin hetken myyjää hämmentyneenä ja mietin mielessäni vaan että okei, mitä hemmettiä. Myyjä luuli ilmeisesti etten ymmärtänyt mitä hän sanoi ja yritti englanniksi, mutta efekti oli se että nyt en todellakaan tiennyt mitä hän halusi sanoa. Selitin sitten japaniksi, että anteeksi kovasti, mutta nyt en ymmärrä mitä haluat kertoa. Lopulta sain sen verran selvää että mekko oli ilmeisesti viimeinen laatuaan, mutta that's it. En tähänkään päivään mennessä tiedä mitä hän halusi minulle kertoa :D
Japanissa pystyy nykyään maksamaan useammissa paikoissa jo kortilla, mutta käteinen on silti yleisempi tapa maksaa. Päätin testata miten kortilla maksaminen luonnistuisi, sillä tällä kertaa minulla oli yhdistelmäkortti mukana. Niinpä ostin kasan mangaa ja pelejä BookOffista ja suuntasin tyytyväisesti kassalle. Hintaa ostoksille tuli naurettavan vähän, sillä paikassa oli loppuunmyynti. Päätin kuitenkin kokeilla korttia. Myyjä oli hetken hämillään kun ojensin kortin hänelle ja kysyin voinko maksaa sillä, mutta hymyili ja vastasi sen onnistuvan. Mutta sitten menikin sekavaksi. Myyjä kysyi minulta jotakin, mutta kuten yleensäkin, olin omissa maailmoissani. Niinpä myyjä toisti: "Ikkatsu de yoroshikatta desu ka?" Tuijotin silmät pyöreenä myyjää ja toistelin päässäni kysymystä, mutta en tajunnut miten se liittyi tilanteeseen. Ikkatsusta saatoin vain päätellä, että asia liittyi jotenkin yhteen kertaan. Niinpä päättelin muutaman sekunnin aivoprosessin aikana hänen kysyvän maksanko yhdellä kerralla. Yhdellä kerralla mitä, olikin sitten seuraava arvoitus ja sain suustani vain jotain muminaa kun yritin miettiä mitä hemputtia oli meneillään. Myyjä oli myös aika vaikeana ja pyysi työkaveriansa apuun, mutta tyypin englannista ei vaihteeksi saanut mitään selvää. Niinpä päätin sitten vain vastata naama pokkana "Ikkai" ja mietin mielessäni että oli mitä oli, jos se on kerralla hoidettu niin mikään ei voi mennä väärin :D
Päästyäni vihdoin ulos paikasta huomasin kuinka myyjät naureskelivat episodille tiskin takana ja tunsin itteni ihan uuvatiksi. Marko tuli hakemaan minut ja kysyin häneltä mitä ihmettä juuri oli tapahtunut. Ensinnäkin Marko repesi raikuvaan nauruun siitä, että olin maksanut muutaman euron ostokset luottokortilla. Tiedän että se oli vähän typerää, mutta selitin että halusin vain testata sitä. Sitten Marko selitti, että Japanissa on mahdollista luottokortilla maksettaessa valita maksaako kaiken kerralla tai sitten osissa. Eli kysymys: ikkatsu de yoroshikatta desu ka viittasi maksuun; halusinko maksaa kaiken kerralla vai osissa. Nauroin itseni kipeäksi tämän jälkeen. Selitin ettei Suomessa ole sellaista, joten en voinut millään tietää mihin kysymyksellä viitattiin. Toiseksi nauroin sille, että ostokseni olivat oikeasti n. 2€ luokkaa ja minulta kysyttiin maksanko kaiken kerralla. Haloo! :D
Lisää kommelluksia luvassa myöhemmin!
♫♪ Johanna ♫♪
Nää on ihan parhaita! :)
VastaaPoistaNyt täytyy kysyä... että paljon manga niin kuin yleisesti ottaen Japanissa maksaa? Kun olen kuullut, että se maksaa tosi vähän. Onko ne ne pokkarit jotka maksaa vähän vai ne mangalehdet? Myydäänkö niitä kaikkia mangalehtiä marketeissa vai missä?
Lukeeko melkein kaikki japanilaiset jotain mangaa ja näkyykö manga ja anime kuinka paljon siellä oikeasti katukuvassa vai vaan jossain animekauppakaduilla? Netissä törmää niin erilaisiin juttuihin tästä aiheesta...
Kiitos kommentista!
PoistaManga maksaa oikeasti todella vähän Japanissa! Itse teen omat mangaostokseni lähes poikkeuksetta BookOffissa, joka on käytettyjen kirjojen kirjakauppa. Japanilaiset pitävät todella hyvää huolta kirjoistaan, joten kirjat, mangat, pelit yms. ovat suurimmaksi osaksi uudenveroisia ja ne jopa pakataan muoveihin. BookOffissa mangojen hinta vaihtelee 105-600 jenin välillä, riippuen tietenkin mangasta, sen koosta ja muista tekijöistä. Loppuunmyynnissä noista 105 jenin mangoista sai vielä 50% pois, joten yhden mangan hinta oli vain 52,5 jeniä, naurettavat 37 senttiä!
Normaalisti manga maksaa siis käytettynä n. 1-3€.
Mangalehdet ovat myös edullisia. Niitä myydään lähes joka paikassa, konbineista löytyy ainakin suosituimmat, mutta kirjakaupoista ja alan erikoisliikkeista valtavat kasat eri genreille suunnattuja massiivisen kokoisia "lehtiä". En osaa sanoa täysin lehtien nykyistä hintaa, mutta suunnilleen niiden hinta pyörii jossakin 250-800 jenin välimaastossa, eli n. 2-6€ per lehti nykyisellä kurssilla.
En voi puhua kaikkien japanilaisten puolesta, mutta uskon että jokainen japanilainen on jossakin elämänsä vaiheessa lukenut mangaa. Mangaa on kuitenkin monenlaista ja suunnattu niin monelle genrelle, että olisi vaikea uskoa toisin. Varsinaisesti mangaa ja animea näkee katukuvassa ajoittain, sillä mainonnassa sitä käytetään suhteellisen runsaasti. Ja ellei varsinaisesti mangaa tai animea niin ainakin siitä vaikutusta ottaneita asioita.
Junassa näkee eniten mangaa lukevia ihmisiä, mutta harvemmin missään muualla. Jos totta puhutaan, en ole asiaan sen suuremmin kiinnittänyt huomiota. Toki esimerkiksi tunnetuilla turistikohteilla näkyy mangaa ja animea. Esim. Hello Kittystä on saatavilla erikoistuotteita vain näissä tietyissä paikoissa ja Narassa näin myös paljon manga/anime tavaraa, joihin oli ängetty peuran sarvia mukaan (esim. Pokemon sukat, missä oli Meowth peuran sarvilla...).
Sanoisin kuitenkin, että loppujen lopuksi Japanissa on katukuvassa paljon kaikkea muuta kuin mangaa ja animea. Joku toinen voi olla toista mieltä, mutta tälläinen fiilis minulle on jäänyt :)
Unohdin mainita uusien mangojen hinnan. En hirveästi ole uusia ostanut, joten en osaa tarkkaan sanoa hintoja. Itse olen muutaman ostanut n. 600-700 jenin hintaan, mutta uusia löytyy kyllä halvemmallakin.
PoistaOmalle kohdalle on kanssa osunut enemmän tai vähemmän samalla tavalla kohdat 1,2,3 ja 7 :) Ehkä jotenkin ne pahimmat kommellukset aina sattuvat, kun on jo kuvitellut että voi "rentoutua". Esimerkiksi kassalla tietää suurin piirtein miten asiat menee, ja kun tuntuu että kaikki sujuu ihan ongelmitta niin sieltä iskee jokin kysymys ja välitön ajatus oman pään sisällä:"APUAMITÄSESANOI?!" sekä hölmö ilme! Joskus myyjä onneksi tajuaa, että nyt tuo ei ymmärrä kyllä yhtään mitä sanoin, jolloin myyjä esimerkiksi osoittaa jotain bonus-kassia tai korttia jonka jälkeen lamppu on syttynyt omassakin päässä. Toki sitten on ollut niitäkin tilanteita (mm. viime matkalla ravintolassa) ettei vain yksinkertaisesti tajua, mitä toinen yrittää sanoa tai ohjeistaa :/ Onneksi silloinkin oma luottokeinoni on sama typerä ilme kasvoilla sanoa WAKARIMASEN... jolloin tilanne laukeaa tavalla tai toisella 'Q.Q'
VastaaPoistaJa ehkä kamalin kommellus oli v.2009 kun ystäväni kanssa odotimme Hakonessa bussia, ja minulla oli jättikokoinen matkalaukku. Noh, kun bussi vihdoin tuli, niin annoimme vaan kylmästi 1000 jenin setelin kuskille ja jatkoimme kimpsuinemme kohti bussin takaosaa - sääli vain, että bussi oli niin kapea, että jouduin kantamaan matkalaukkua tuskissani perälle asti. No, kun lopulta pää AIVAN punaisena päästiin takaosaan istumaan, niin kuljettaja tulee tuomaan meille vaihtorahaa ja sanoo, että ei tämä kyyti ihan niin paljon maksa... Sen jälkeen oltiin aika hiljaista poikaa, ja sanomattakin on selvää että kun Hakonesta lähdettiin niin käveltiin juna-asemalle! :D
Mutta tärkeintä mielestäni on aina muistaa, että ei kaikki ihmiset voi ymmärtää miten toimia joka tilanteessa vieraassa maassa, ja kommelluksista saa kyllä hyvät naurut vuosienkin jälkeen :)
Hyvä tietää, etten ole ainoa kommelluksieni kanssa! :D
PoistaKaupasta tuli vielä sen verran mieleen, että ainakin jossain konbineissa on sellainen systeemi, että jos ostaa esimerkiksi tupakkaa niin pitää vahvistaa olevansa yli 20-vuotias sellaiselta näytöltä. Kaverini oli hätää kärsimässä kerran kun olimme kaupassa ja hän ei ymmärtänyt yhtään mitä tapahtui. Muistaakseni laite kysyi: "Oletko yli 20-vuotias?" ja vastaukseksi piti tietenkin painaa はい eli kyllä mutta kun raukka ei osannut lukea hiraganoja eikä ymmärtänyt mitä nappulaa olisi pitänyt painaa :D Tämä siis tiedoksi niille jotka tupakoivat ja ovat suuntaamassa Japaniin ;)
Olen samaa mieltä, että ei aina voi tietää miten kuuluu toimia. Kommelluksien kautta oppii ja kuten sanoit, niille voi myös onneksi myöhemmin nauraa. Ei kannata turhaan panikoida miten pitää toimia ja mikä on oikein. Japanilaiset ainakin ovat ymmärtäväistä sorttia. ^_^ Ja tuo wakarimasen on kyllä hyvä osata, ellei sitten muuta! :D
Ooo! Pakko myös lisätä tuohon K-20 juttuun, että SATTUMOISIN vaimolle kävi juuri noin, niin meiltä pyydettiin oikein passejakin (onneksi oli takin rintataskussa)! Eli pitäkää kaikki lukijat AINA se passi jossain mukana, koska konbinista olisi varmaan päässyt selittelemälläkin pois, mutta koskaan ei tiedä mitä muuta voi sattua. :3
PoistaJapanissa kannattaa ylipäätänsäkin olla passi aina mukana, sillä poliisilla on oikeus kysyä sitä ulkomaalaisilta ihan ilman syytäkin. Ja ellei sitä ole näyttää niin en uskalla ees ajatella millanen soosi siitä syntyisi :D Harvemmin niitä kysellään, mutta se on kyllä oikeasti hyvä olla mukana! :)
PoistaIhana idea kerätä noita pikku kömmähdyksiä, lisää näitä :D. Mikään ei ole hirveämpää kun jännittää hirveästi ja sitten joku yrittää kysyä sinulta jotain vieraalla kielellä. Onneksi tuntuu siltä että japanilaiset sentään yrittävät kaikin keinoin saada asiansa ymmärretyksi. Nyt en muista mitään hirveän suurta kömmähdystä mitä olisi tapahtunut aikaisemmilla kerroilla juuri japanissa ollessani. Mutta sen muistan että kuljeskelimme kaverini kanssa onnellisina yukatoissa (ei siis näissä hotellin tarjoamissa vaan ihan kesä kimono yukata) ja tietty ekakertalaisina olimme laittaneet ne väärin päin. Hostellin omistaja tuli nopiasti huomattuaan korjaamaan tilanteen, vasta tietenkin kun olimme käyneet hieman kävelemässä ympäriinsä... Odotan kyllä jännityksellä tulevan reissumme kömmähdyksiä xD
VastaaPoistaVäärin päin? Tarkoitatko nyt nurin kurin vai sitä että oikea taitos oli vahingossa päällimmäisenä? Voin niin kuvitella tuon tilanteen :D
PoistaJoo, mulla vaan tuntuu näitä kömmähdyksiä sattuvan jatkuvasti, nyt kun aloin oikein muistin syövereistä näitä penkomaan!
Mieleeni tuli vielä yksi kömmähdys(miten näitä tuntuu riittävän, olen kyllä varmaan noloin matkustaja missään)! Ajattelin käydä etukäteen ostamassa shinkanseniin lippuja käytettäväksi kahden päivän päästä. Noh, matkustin suoraan Tokyon asemalle, ja jonotin kiltisti muiden kanssa luukulle. Siellä virkailijanainen toteaa, että tästä saa vain tämän päivän lippuja, kuten noista koneistakin, mutta KULMAN TAKANA saa varauslippuja. Hieman hämmentyneenä kiitin avusta, ja menin kulman taakse: siellä ei ollut mitään. Kävelin vähän kauemmas. Ei mitään. Sitten saavuin jo seuraavalle luukulle aseman toisessa päässä, jossa käytiin sama keskustelu: neiti näytti, että nurkan takana. Ok, eihän sielläkään ollut mitään. Sitten päätin, että menen ihan oikeasti kysymään turisti-infosta ENGLANNIKSI apua. Siellä infon täti sanoi:"you just have to go outside of the station and buy them from there." Joka selkeyttikin tilannetta huomattavasti! Olihan se ulko-ovi tosiaan molemmista tiskeistä katsottuna "nurkan takana", 200 metrin päässä, rappusten alla ja ovista ulos ja vasemmalle... :D
VastaaPoistaHahaa! Tämä on aivan loistava! :D Vai että kulman takana. Onkohan tämä sitä japanin kielen hienoutta kun jätetään aika paljon olennaista pois kun oletetaan että kuulija ymmärtää mistä on kyse? ;) Siltä minusta ainakin tuntui siellä yhdessä kaupassa, missä myyjä vaan toisti sanaa atarashii. :D
PoistaTodella mukava koonti kömmähdyksiä ^^ Itelle on kans käynyt samantapainen tuon manga-cafen kanssa. Henkilökunta osoitti meille jonkin automaatin johon kai nuo osoitteet sun muut olisi pitänyt laittaa, mutta luikimme pois koska ei yhden viikon matkan takia mitään jäsenkortteja viitsi hankkia. Myöhemmin löysimme nettikahvilan jossa pääsimme koneelle, mutta tuli ihan jumalaton paniikki kun huomasin että mesestä ulos kirjauduttani kone muisti tunnukseni! Panikoin sitten henkilökunnalle, mutta en tiedä tajusivatko ongelmaani kunnolla, mutta lopulta kävi ilmi että kone vaan piti käynnistää uudelleen niin tunnuksenikin olivat hävinneet :'D
VastaaPoistaEtikettivirheistä tuli harrastettua niistämistä - vasta matkalla yksi päivä sain tietää, että julkinen niistäminen on huono tapa! Mulla on muutenkin herkästi vuotava nenä, joten oli painajaismaista yrittää jotenkin sivistyneesti pyyhkiä enimpiä.. Ei olisi kivaa olla allergikko Japanissa :c
Voi että, kaikenlaista sitä sitten on sattunut! Onneksi tunnukset eivät jääneet koneelle ;) Minulle cafeessa tuotti päänvaivaa japanilainen näppäimistö, mutta onneksi olin yksin paikalla niin sitä ei voi oikein kömmähdykseksi luokitella ;)
PoistaNiistämistä julkisilla paikoilla on juu ihan hyvä vältellä, mutta eiköhän japanilaisetkin ymmärrä että hätä ei lue lakia :) Itseasiassa tästä tuli taas omakohtainen kokemus mieleen kun tämä yksi kaveri päätti sitten yhtäkkiä niistää kun olimme syömässä enkä ehtinyt sanoa mitään ajoissa... Muutama silmäpari katsoi hieman meihin päin ja yritin vain esittää typerää turistia :D En itseasiassa varmaan edes sanonut mitään kaverille kun olin niin hämilläni itsekin! Joten jos nyt hyvä ystäväni luet tätä niin muista sitten seuraavalla kerralla mennä vaikka siihen viereiseen vessaan niistämään ;)
Onko japanilaisilla mitään muita tuollaisia erikoisia tapoja tai juttuja mitä ei katsota kauhean hyvällä (niin kuin tuo niistäminen) mitä ulkomaalainen ei tule välttämättä heti ajatelleeksi tai ei tiedä (siis näiden yleisesti tunnettujen lisäksi)?
VastaaPoistaJa onko muuten kaikkialla siellä käytössä semmoiset vessatohvelit jos pitää mennä vessaan, siis ihan hotelleissakin?
Heippa!
PoistaEn tiedä mitä tarkoitat yleisesti tunnetuilla tavoilla, ja näin kylmiltään on vaikea heittää mitään erityistä ilmoille. Ensimmäisenä minulle tuli mieleen puikkojen laittaminen riisiin pystyyn, mitä pidetään kyllä todella huonona tapana. Toinen on tietysti julkisissa ajoneuvoissa puhelimeen puhuminen. Voin yrittää miettiä näitä vielä paremmin ja tehdä vaikka oman postauksen aiheesta lähiaikoina. :)
Vessatohvelit ovat kyllä melko yleisesti käytössä. Niitä löytyy hotelleista, ravintoloista ja jopa ihan kotioloista, mutta ei välttämättä. Siinä paikassa, missä majoituin ensimmäisen kerran Japanissa, ei ollut erillisiä vessatohveleita, mutta tavalliset löytyi kylläkin. Riippuu siis vähän paikastakin.