USJ:n uusi laite ja pikavisiitti Etelä-Koreaan

Huhtikuu oli yksi kiireisimmistä ja parhaista kuukausista Japanissa, sillä lämpötilat nousivat reippaasti, luonto heräsi täyteen vehreyteen ja ei ollut paljon tylsiä hetkiä missään välissä. Maaliskuun lopusta huhtikuun alkuun saimme nauttia kirsikankukista ja työharjoittelun puolesta sain yhden isomman projektin päätökseen huhtikuun alussa. Stressi alkoi pikkuhiljaa helpottamaan ja vapaa-ajasta oli helpompi ottaa ilo irti.

Universal Studioon avattiin juuri sopivasti uusi laite, jonka rakentamista olimme seuranneet jännityksellä syksystä lähtien ja pakkohan se oli päästä testaamaan. Kyseessä on The Flying Dinosaur, kiva lisä puiston Jurassic Park-osioon. Kävimme Hetan kanssa maaliskuussa USJ:ssä ja näin silloin kun laitteella tehtiin testiajoja ja hurjaltahan tuo näytti. Huhtikuussa olikin sitten aika mennä testaamaan monsteria kavereiden kanssa ja tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme hurjalle ajelulle:

Ihan älyttömän hyvä laite, varmaan paras missä oon ikinä ollut. Suosittelen! Kyyti kestää älyttömän kauan ja se taitaa olla jopa maailman pisin "lentävä" kyyti.

Samaisen viikon viikonlopuksi olikin sitten luvassa toisenlaista ohjelmaa, sillä suuntana oli Etelä-Korean Seoul! Hyppäsimme halpalentoyhtiö Peachin koneeseen ja lensimme erittäin lyhyen lennon naapurimaahan. Saavuimme perille myöhään, sillä kone oli sääolojen vuoksi hieman myöhässä ja sen lisäksi onnistuimme jotenkin sekoilemaan Seoulin metrosysteemin kanssa oikein kunnolla. Siinä vaiheessa oli jo vähän väsy ja nälkä, joten turhautuminen alkoi nostaa päätään, mutta pääsimme vihdoin ja viimein perille meidän hostelliin. Helen valitsi meidän yöpymispaikan ja siellä paikan päällä kävi sitten ilmi, että hän olikin ottanut dormitoryn meille. Yllätys oli melkoinen kun löysimme japanilaisen naisen nukkumasta yhteisestä huoneesta. No, lähdettiin vähän haukkaamaan yöpalaa ja sitten jo painuttiikin pehkuihin.

Lauantaina alkoikin sitten se shoppailu ja pienimuotoinen kiertely siellä täällä, meillä kun ei ollut oikeastaan mitään sen suurempia suunnitelmia viikonlopulle. Monenmoisia kosmetiikkakauppoja tuli kierreltyä ja sadetta pakoiltua, sillä sää ei ollut aivan parhaasta päästä. Lähdimme myös reissuun Gangnamin kaupunginosaan, koska pakko siellä oli ihan vaan Gangnam Stylen takia käydä. Lopuksi suunnattiin vielä Seoul-tornille, mutta sää oli tässä vaiheessa jo lähes myrskyluokkaa ja pääsymaksu tornille sen verran huima, että päätimme lähteä takaisin hostellille melko aikaisin.

Vähän tuli shoppailtua...

Sunnuntaina kierreltiin enemmän meidän hostellin lähialuetta ja löysimmekin ihan tajuttoman kivan markkinapaikan, missä myytiin tosi halvalla vaatteita, laukkuja ja kaikenlaista muuta sälää. Ostin sieltä mm. selfie-kepin noin 5 eurolla ja samaan hintaan laajentavan linssin puhelimeen. Edullisista hinnoista huolimatta rahaa paloi vähän liiankin paljon tällä reissulla.

Tälläinen näky odotti Japanissa...

Alunperin olimme suunnitellut käyttävämme lauantain DMZ-retkeen, mutta kohtalon ja erään matkatoimiston takia tuo retki jäi tekemättä. Me nimittäin yritimme varata kyseistä retkeä hyvissä ajoin pari kuukautta etukäteen, jolloin meille ilmoitettiin, että he tietävät vasta maaliskuun puolessa välissä huhtikuun retkipäivät. No, laitoin siten heti maaliskuun puolenvälin tienoilla viestiä matkatoimistolle ja he vastasivat että kyseinen päivä on jo loppuunmyyty! Kumma juttu, sillä eihän heidän edes pitänyt tietää niitä päiviä...

Reissu oli muuten oikein onnistunut ja Etelä-Korea yllätti mut kyllä positiivisesti. Eipä mulla mitään suurempia ennakkokäsityksiä kai ollutkaan, mutta hirveän positiivinen fiilis jäi ja sellainen olo, että haluan vielä joskus uudestaan Seouliin. Ja pakko se kai on, sillä DMZ-retki kuuluu kyllä mun bucket listaan.

Ruoka oli tulista, mutta hyvää. Valitettavasti ei ehditty erilaisia ruokiakaan sen suuremmin maistella, mutta tuliaiseksi muistin ostaa ihania pyöreitä herkkuja, joissa on pehmeä valkoinen sisus suklaakuorrutteella. En tiedä niiden nimeä, mutta sain harvasen päivä mussutella niitä työharjoittelussa opiskelijoiden palatessa Etelä-Koreasta.

Tämän reissun jälkeen ei kauaa saatu palautua, sillä seuraavana viikonloppuna luvassa oli reissu Okinawalle. Siitä luvassa lisää myöhemmin :)

Töitä, shoppailua ja hauskanpitoa

Kansain alueella asuu yllättävän paljon suomalaisia ja heillä on eräänlainen oma yhteisönsä siellä. Porukka järjestää erilaisia tapahtumia ja minäkin ennen pitkää päädyin heidän sähköpostilistoilleen. Siellä alkoi sitten helmikuussa pyöriä viesti, että Osakassa haetaan kiireellisesti suomalaisia suomen kielen opettajia kielikouluun. Ekalla kerralla viittasin kintaalla koko viestille, tokalla kerralla pohdein etten tiedä mitään suomen kieliopista ja kolmannella kerralla vitsailin tädilleni hakevani opettajaksi. No siitä se soppa sitten lähti keittymään ja 19.2 löysin itseni matkalla Minamikataan työhaastatteluun.

Työhaastattelu hoidettiin kokonaan japaniksi vaikka paikan johtaja Emi osasikin hyvin englantia. Ei siinä paljon aikaa hukattu, lähes kättelyssä kysyttiin koska voin aloittaa. Huvittavinta tilanteessa oli se, että löin tiskiin heti ettei minulla ole minkäänlaista kokemusta suomen kielen opettamisesta saatika alan koulutusta. Kerroin myös etten pysty tekemään viikossa montaa tuntia töitä ja ilmoitin että olen lähdössä kahtena viikonloppuna reissuun, jolloin työt eivät onnistu. Kaikki oli ok hänelle ja niinpä minusta sitten tuli suomen kielen opettaja.

Opettaminen oli ihan kivaa, mutta haastavaa. Emihän siis sanoi, että voin puhua oppilaille suomeksi, mutta jo ensimmäisten oppilaitten kohdalla totesin ettei siitä kyllä tullut yhtään mitään. Niinpä siis opetin lähinnä japaniksi ja välillä yritin suomeksi, mutta huonolla menestyksellä. Osa oppilaista oli toki edistyneitä, mutta eivät sillä tasolla että pysyisivät kärryllä pelkän suomen kielen avulla. Töitä oli joka viikko ja palkka ihan kohtuullinen, riippuen aina ryhmäkoosta ja oppitunnin pituudesta.

Sovin työharjoittelupaikassa maaliskuulle noin 2 viikon loman, sillä muuten minulla olisi tullut tarvittavat tunnit liian ajoissa täyteen. Yksi kavereistani päätti sitten valmistumisen kunniaksi tulla Osakaan shoppailemaan ja moikkaamaan minua. Meillä olikin oikein vilkas viikko, kun kävimme kaikki perus nähtävyydet katsomassa ja ystävän toiveesta shoppailemassa. Itsella rahatilanne alkoi olla jo kriittinen, joten tyydyin lähinnä katselemaan. Tosin löysimme kivan 390 jenin kaupan, mistä sai ihan älyttömän hienoja kännykän kuoria ja aurinkolaseja enkä voinut vastustaa kiusausta.

Tämä kaveri sattuu olemaan aikamoinen kenkien ystävä ja voitte kuvitella millainen paratiisi Osaka oli hänelle. Kahdet kengät hän löysikin ja voi pojat, kyllä oli hintaa ja ulkonäköä! Itsehän en löydä kenkiä Japanista, sillä jalkani on sen verran iso että välillä on Suomestakin vaikea löytää sopivia. Sattumalta löytyi kerran yhdet tennarit Don Quijotesta, mikä oli iloinen yllätys. Laatu tietysti luokkaa "Made in China", mutta parempi kuin ei mitään siinä tilanteessa kun vanhat kengät näyttää kuin kaatopaikalta tongituilta.

Lopuksi kuvia lomaviikolta:

Kaverin kynnet :)

Luumunkukkia

Baby penguin!

Taifuuni Gonin laitamilla

Eilen oli melko mielenkiintoista herätä kun tuuli kolisteli talon nurkissa äänekkäästi. Gonihan se siellä vähän kolkutteli, tuo trooppinen myrsky jonka liikehdintää olin seurannut jo useamman päivän ajan sääkartoilla. Goni ylitti eilen Japanin Kyûshûn kohdilta Etelä-Japanissa aiheuttaen loukkaantumisia ja jättäen monta sataa tuhatta ihmistä ilman sähköä.

Täällä Osakassa päin oli lähinnä varoituksia puuskittaisista tuulista ja korkeista aalloista sekä myöhemmin ukkosmyrskystä. Ukkosen jyrinää kuuluikin jossain vaiheessa illemmalla, mutta onneksi säästyimme pahimmalta. Sääkartoissa olimme aivan Gonin laitamilla ja illalla rankat sateet ylsivät meillekin asti.

Kaikesta huolimatta olimme päättäneet suunnata Universal Studiosiin, joten sinne me suuntasimme aamupäivällä ja saimmekin nauttia miellyttävästä alle 30 asteen ilmasta iltaan asti. Pieniä sadekuuroja tuli päivän mittaan, mutta viiden kuuden aikaan taivas repesi sellaisellä voimalla että päätimme evakuoida itsemme kotiin. Ehdimme kuitenkin nähdä koko puiston ja saada kivoja kuvia ja muistoja, joten ei jäänyt paha mieli päivän keskeytymisestä aikaisemmin kuin piti. Eniten harmitti kaverin puolesta, joka kuitenkin lähtee takaisin Suomeen eikä hänellä ole tilaisuutta tulla paremmalla ilmalla takaisin. Itse ostin vuosilipun, millä pääsee vuoden aikana niin monta kertaa puistoon kuin huvittaa.

Kaikki hyvin siis täällä puolen maapalloa! Lopuksi kuvia reissultamme:

P.s The Wizarding World of Harry Potter on näkemisen arvoinen! Porukkaa on kuin pipoa ja hinnat taivaissa, mutta on se vaan hienosti toteutettu! Tänne menen ehdottomasti uudestaan ja teen paremman postauksen jossakin välissä :)