Mainitsinkin tuossa jokunen postaus sitten hankkineeni uuden puhelimen ja sitä myötä uudet maalliset himot. Tällä hetkellä olen täysin koukussa Valkyrie Crusade nimiseen peliin, mikä on saatavilla Androidille ja Applelle.
Kyseessä on korttipohjainen taistelupeli, missä samalla rakennetaan omaa valtakuntaa. Homma toimii niin, että kortteja eli maideneita eli söpöjä tyttöjä keräillään ja niistä kootaan sekä hyökkäys että puolustusyksiköt. Niillä sitten edetään kartalla ja annetaan selkää muille söpöille tytsyille. Samalla rakennetaan valtakuntaa, jotta saadaan korteille joukkoja sekä muita hyödyllisiä asioita kuten enemmän kestävyyttä, taistelupojoja arkkinoitia vastaan yms.
Esimerkki yhdestä kortista.
Ykkös Attack Unit tällä hetkellä.
Kortit on todella upeita ja vaikka niissä onkin vain aikamoisia povipommeja niin nautin kovasti siitä kuinka hyvin ne on tehty ♥
Kartta jota pitkin edetään. Tällä hetkillä käynnissä on myös event kartta.
Olen aika paljon edennyt tällä hetkellä event karttaa, mutta kehitys on ollut sen verran hidasta että päävastukset verottavat joukkoja sen verran että olen siirtynyt kehittämään korttejani tavalliseen karttaan. Karttaa edetessä vastaan voi tulla uusia kortteja, muita esineitä tai resursseja joilla voi ostaa rakennuksia valtakuntaan tai joukkoja korteille. Resursseihin kuuluvat raha, eetteri ja rauta.
Viime perjantaina 12.9 oli Tampere-talossa Final Symphony- konsertti. Minä, V ja V:n kaveri L lähtivät mukaan tsekkaamaan millaisesta konsetista oli oikein kyse.
Itse en oikein etukäteen edes ottanut selvää millaisesta konsertista oli kyse; minulle riitti tieto siitä, että kyseessä on pelimusiikkikonsertti, missä soitetaan musiikki kolmesta Final Fantasy pelistä: VI, VII ja X- peleistä.
Kuva Final Symphonyn virallisilta sivuilta: Final Symphony
Meinasimme myöhästyä koko konsertista, sillä lähdimme todella myöhään liikkeelle. Kaiken lisäksi minun piti ehdottomasti päästä vessaan ennen konsertin alkua, ja eikös se alakerran vessa ollut sitten ääriään myöten täynnä... Ei kun jonon perään ja rukoilemaan, että jono liikkuu reippaasti eteenpäin.
Molemmat äänimerkit ehtivät jo kajahtaa ilmoille, ennen kuin pääsin pihalle. Siinäkin sitten ehdittiin jo ihan hyvin mokata kun seikkailtiin ja etittiin omia paikkojamme salista. Onneksi ystävälliset työntekijät avustivat meidät oikeille paikoille. Eikä siinä sitten kauaa ehditty istuskellakaan kun konsertti jo alkoikin.
Ensimmäiseksi kuultiin musiikkia VI-pelistä, ja niitä en kovin hyvin tunnistanut. En ollut kiireessä huomannut ottaa edes infolappua, joten ennen väliaikaa en tiennyt kunnolla mistä on oikein edes kyse. Sen tosiaan tajusin, että musat oli VI:sestä, joskus sitäkin kun on tullut hakattua. Jossakin vaiheessa lavalle tupsahti pianisti (joka todella näytti pianistilta) ja alkoi pimputella ilmoille X:n musiikkia. Tykkäsin kovasti tästä osuudesta ensinnäkin siksi, että pidän pianomusiikista ja toiseksi siksi, että kymppi on FF-peleistä ehdottomasti lähinnä minun sydäntäni.
Väliaikana olikin sitten hyvä keskustella millainen konsertti oli siihen mennessä ollut. Pojat olivat vähän pettyneitä, ja itselläkin oli vähän sellanen no jaa fiilis. Pianokonserto oli ihan hyvä, mutta olin toivonut ettei "biisejä" olisi hirveästi muokkailtu, mitä kuitenkin oli tehty aika rankallakin kädellä. Jotkut X:n musiikeista oli hädin tuskin tunnistettavissa :/ Pojat valittivat myös, että musiikki saisi kuulua vielä kovempaa, mihin minä en kyllä yhtynyt. Pojilla on korvat vaan tuhoutuneet treenikämpällä!
Väliajalla sain vihdoin käsiini ohjelmalappusen mistä selvisi, että seuraavaksi luvassa oli musiikki VII:stä. L oli tätä odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta nyt odotus tuntui olevan pelon sekaista kauhua. Eikä suotta. Olin vähän pettynyt loppuajan toteutukseen, vaikka tuttuja melodioita ilmalle piestiinkin. L oli konsertin jälkeen syvästi pettynyt sitä, ettei tullut sitä yhtä ja nimenomaista Sephirot biisiä minkä hän olisi halunnut kuulla. Minulla ei sinänsä ollut mitään odotuksia, sillä en ole koskaan itse kyseistä peliä pelannut, mutta sitäkin enemmän olen katsellut kun sitä pelataan. Tunnistin siis pari kipaletta ja ne oli ihan jees. Jonkinlainen kliimaksi tuosta konsertista vain jäi puuttumaan, ja sitä pohdittiin kolmeen pekkaan autossa paluumatkalla. Välisoitot olivat välillä kuin kissanristiäisistä ja kädet olivat jälkikäteen kipeenä taputtamisesta.
Kaiken kaikkiaan keskiverto kokemus. Ne jotka jäivät lippuja: ei kannata murehtia, ette jääneet paljosta paitsi. Suhteessa lippujen hintaan en sanoisi konsertin olleen pettymys, mutta se joku jäi vaan puuttumaan. Oliko se sitten se kaivattu Sephirot-biisi vai jokin muu, mene ja tiedä.
Yhyy. En ole saanut mistään kesätöitä ja tylsistyn kuoliaaksi kotona. Olen siivonnut ja järjestellyt kämpän jo monta kertaa uudelleen (ja sekoittanut sen vielä useammin), pelaillut paljon pelejä, pyöritellyt peukaloita, lukenut hämäriä novelleja Haruki Murakamilta ja vaikka mitä muuta.
Odottelen yhdestä tietystä paikasta erityisen paljon yhteydenottoa, joten peukut pystyyn!
Koska olen tosiaan tylsistymässä kuoliaaksi, niin päätin napata muutaman kuvan kämpästäni ja peleistä mitä olen viime aikoina pelannut + muuta randomia, ehkä Japaniin jotenkin liittyviä juttuja. Jep, puran tylsyyteni tänne blogiin. Jipii. No ehkä ensi kerralla kirjoitan oikeesti jotain asiaa.
Tales of Graces
Tämän kuvan nappasin itseasiassa Facebookin arkikuvahaasteeseen jo kauan aikaa sitten. En itse ole ehtinyt kyseistä peliä kauheesti pelailla, vaan homman on hoitanut tuo parempi puolisko. Minä olen toiminut lähinnä vain tulkkina :D Mutta nyt kun on tylsää niin voisin jopa koittaa tätä pelailla. Buah.
24.8 suuntasimme Shin-Ôkubon asemalle, ja sen lähettyvillä olevaan Koreatowniin. Kuten jo arvata saatoimmekin, paikka oli täynnä, ja siis aivan täynnä nuoria naisia, jotka raahasivat kassikaupalla fanitavaraa mukanaan. Ensimmäinen liike mihin pysähdyimme, oli tupaten täynnä, mutta löysin sieltä mukaani pari tuliaista, joten ei se ollut ollenkaan huono paikka. Paikasta löytyi lisäksi JYJ- pelikortit, mutta en raaskinut ostaa niitä, vaikka mieli kovasti teki.
Ensimmäinen liike mikä tuli vastaan.
Siirryimme liikkestä toiseen, ja löysimme mitä ihmeellisimpiä asioita, joista suurinosa oli jotain aivan turhaa krääsää. Kaikkea oli kuitenkin hauska hipelöidä ja katsella, joten aika kului ihan mukavasti liikkeitä tutkiessa. Maiju tosin tylsistyi kuoliaaksi, mutta sille ei oikein voinut mitään :) Olimme kuitenkin sopineet jo aikaisemmin käyvämme kyseisessä paikassa.
Liikkeitä oli kyllä tosi paljon, ja jos vain ikinä eksytte Tokioon, ja satutte pitämään korealaisesta musiikista ym. vastaavasta, niin Koreatown on kyllä ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Siellä oli myös ravintoloita, ja ruokakauppoja, joista sai paljon kaikenlaista korealaista ruokaa. Emme kuitenkaan käyneet missään syömässä, mikä oli hieman harmi. Pysähdyimme kuitenkin erään liikkeen yläkerrassa olevaan kahvilaan, ja maistoin ensimmäistä kertaa korelaista vastinetta kakigoorille. Bingsu oli hyvin samanlaista kuin japanilainen kaimansa, mutta se sisälsi punapapua, ja mochipalloja, sekä jäätelöä. Valitsin mauksi vihreän teen, sillä olen korviani myöten rakastunut kyseiseen jäätelömakuun! ♥ Onneksi saan machajäätelöä Suomessa Magokoro- ravintolassa :)
Kahvilassa soi tietenkin k-pop, ja näytöillä pyöri samaan aikaan keikkavideo, jota tuijotin kuola valuen. Kyseisen keikkavideon olisi voinut ostaa kahvilasta n. 5€ hintaan, mutta jätin suosiolla ostamatta, toisin kuin eräs muu henkilö... :D
Om nom.
Meidän oli aluperin tarkoitus mennä Koreatownin jälkeen yhteen puutarhaan, mutta viivyimme Koreatownissa niin kauan, että ehti tulla pimeä. Päätimme siis jättää puutarhan jollekin toiselle päivälle, jos vain aikaa riittäisi.
25.8 puolestaan suuntasimme jälleen Akihabaraan. Kiertelimme vain kauppoja, ja eksyimme lopulta Don Quijoteen (kauppa, josta löytää lähes mitä vain), ja mukaan lähti aivan loistavat kigurumit! Kigurumi on siis puku, joka esittää jotain hahmoa, eläintä tms. Oma pukuni on Nyanpire- sarjasta tuttu musta kissa :) Näkyi kyseisessä liikkeessä myös mm. ilmalla täytettävä sohva, ja nauroimme Maijun kanssa, kuinka luksusta moinen olisi paluumatkalla Moskovan lentokentällä :D
Akihabara on kyllä aivan loistava paikka. Löysin valtavasta pelikaupasta mukaani lisää pelejäkin, joten olin enemmän kuin tyytyväinen kotimatkalla. Yhdessä liikkeessä oli poika pukeutuneena maid-asuun, ja toisessa liikkeessä mangahyllyillä oli pelkkiä poikia lukemassa ties minkälaista mangaa. Tällä kertaa emme kylläkään törmänneet liikkeissä keneenkään suomalaiseen, niin kuin viimekerralla.
Akihabarassa oli tie suljettuna, ja kaikki kävelivät tyytyväisesti keskellä tietä :D
Heräsimme tänään jälleen melko myöhään, ja pääsimme matkaan joskus kahden aikoihin. Poikkesimme syömässä Coco Ichibanya Curry House- nimisessä ravintolassa herkullista curryä. Itse otin annoksen missä oli possunlihaa, ja se oli erittäin herkullista! Tulisuusaste oli normaali, mutta seuraavalla kerralla taidan silti ottaa vielä vähemmän tulisen... Mausteisen ruuan ystävälle paikka on kyllä loistava, ja itse tulisuutta pystyy valitsemaan numeroasteikolla. Normaali oli muistaakseni 2, ja Maiju uskaltautui maistamaan 4:sta. Taisi olla jonkin verran tulista, kun vettäkin hieman silmistä tuli :D Ainakin oli hyvää, kuulemma.
豚しゃぶカレー (butashabu karee)
Sitten pääsimme lähtemään taivaaseen, joka tunnetaan nimellä Akihabara. Akihabarahan on tunnettu parhaiten "elektroniikka kaupunkina", ja sitä se tosiaan oli. Mitä ikinä sähköön liittyvää tarvitsetkaan, voit olla varma että se löytyy kyseisestä kaupunginosasta. Elektroniikan lisäksi paikka on tunnettu animen ja mangan ystävien paratiisina, sillä paikka on täynnä animea, mangaa sekä pelejä myyviä liikkeitä. Itse jumitin useammassakin liikkeessä hyvän aikaa, ja se tuntui myös kukkarossa. Mukaan lähti kasa mangaa (14kpl School Rumble setti ym. mukavaa), vähän tuliaisia, ja ihana pikkukukkaro kolikoille. Vertailin myös Final Fantasy XIII-2 hintoja eri liikkeissä, ja halvimman käytetyn pelin hinta oli 2280 jeniä. Peli on pakko saada, ja aionkin palata tutkimaan hintoja vielä tarkemmin lähiaikoina.
Akihabara on kyllä selkeästi suunnattu pojille, mutta kyllä sieltä tytöillekin kaikkea hienoa löytyy. Pitää vain rohkeasti ängetä sinne poikien (ja epämääräisten tyttöanime/manga tuotteiden) joukkoon, ja etsiä tuotteita tytöille. Lähes kaikista liikkeistä löytyi jotain mielenkiintoista jostakin kulmasta. Ärsyttävintä puolestaan oli se, että mitä hienoimpia kännykkäkuoria tuntuu löytyvän vain Iphonelle, tai Galaxy S:lle, mutta ei ollenkaan muille kännyköille! Onneksi kaiken maailman kännykkäkoristeita on sitten vaikka muille jakaa.
Koko päivämme meni siis Akihabaraa kierrellessä. Monenlaisia liikkeitä tuli käytyä läpi, ja "eksyimme" jälleen purikuraan... Tuli muuten oikein hauskoja kuvia! Pelihalleja oli paljon, ja ne olivat aika isoja. Halleissa oli monta kerrosta, ja joka kerroksessa hieman erilaisia pelejä. Karaokepaikkoja oli, herkullisen näköisiä ruokapaikkoja... Harmitti hieman ettei ollut nälkä curryannoksen jäljiltä. Kaikista hassuin asia mitä tänään tapahtui, tapahtui ensimmäisessä liikkeessä johon menimme Akihabarassa. Tutkimme älyttömän söpöjä kissakukkaroita ym. ja totesin melko kovaan ääneen suomeksi: Vitsi, tää sopis mulle niin hyvin! Viereen hivuttautunut länsimaalainen jätkä totesi suomeksi: Joo, niin sopiskin, ja livahti karkuun hihitellen ystävänsä kanssa kuin pikkutytöt konsanaan :D Ei siinä mitään, täytyy myöntää pojat, että saitte hetkeksi meikäläisen hämilleen. Sitä ei keskellä Akihabaraa/Tokiota oleta kenenkään ympärillä puhuvan suomea.
Eikä karkuun olisi tarvinnut lähteä, ei me teitä syöty oltais.
Niin loppui myös Desucon, ja aivan liian lyhyeen.
Näin jälkikäteen harmittaa ettemme päässeet paikalle jo perjantaina, mutta minkäs teet, valintakokeet olivat kuitenkin etusijalla. Valintakokeesta en mainitse muuta kuin sen, että istuin kokeessa 3,5h ja väänsin niska limassa, ja sormet kipeänä sinne paperille edes jotain. Lopputulos nähdään sitten viimeistään 6.7, joten nyt ei muuta kuin odotellaan.
Desucon reissu oli kyllä aika eeppinen, sillä yövyimme yhdessä J:n ja M:n kanssa teltassa, joka oli melko pieni. No, oikeastaan tosi pieni. Ihmettelen miten mahduimme edes sinne. Lauantain ja sunnuntain välisen yön kruunasi tuuli ja sade, jotka valvottivat meitä kaikkia aikas lailla. Sain kuitenkin sellaisen vaikutelman että J sai parhaiten unta, sillä aina kun itse heräsin kylmyyteen, kosteuteen tai tuulen puhinaan niin J vain tuhisi tyytyväisesti makuupussissaan.
No, onneksi leirintäalueella oli käytössä suihku, lämpimällä vedellä, joten kukaan meistä ei saanut kuoleman tautia. Eikä tarvinnut lähteä coniin sen näköisenä, että oli juuri nukkunut yöllä tasan kolme tuntia kohtuullista unta.
Itse con puolestaan oli aivan mahtava, ja pelkästään sen takia yksi yö teltassa ei tuntunut missään.
Kaikkialla näkyi hienoja pukuja, ohjelmat (ne vähäiset missä olin) olivat kivoja, ja tavaraa lähti mukaan kiitettävästi. Perustelin itselleni ostoksiani sillä, että kesän aikana ei sitten enää missään muualla rahoja kulukaan. Ennen reissuani siis. :D
Sen enempää Desuconista en ala selittämään, sillä A) en ole oikea ihminen sitä tekemään ja B) en jaksa, joten seuraavaksi hieman kuvia ja yleistä löpinää viikonlopun tapahtumista.
Tässä kaikkea mitä mukaan tarttui:
Taidekujalta en yleensä ole hankkinut mitään, mutta tällä kertaa mukaan tarttui tälläinen söpöliini.
Mangakirppiksen saalis.
Mario-paita! Ostin kaksin kappalein, toinen on samanlainen, mutta mustalla pohjalla, ja sen toin tuliasena V:lle.
Pinssejä, joista alin on myös tuliainen V:lle. Jostain syystä olen kadottanut jo yhden pinssin...
Lisäksi ostin Desuconin t-paidan, mutta se on juuri nyt päälläni enkä jaksa vaivautua, ja ottaa siitä kuvaa. Sitäpaitsi, suurinosa on varmasti tietoinen millaisesta paidasta on kyse :)
Tästä kuvasta ei ota selvää varmasti Eino eikä Pentti, mutta vasemmalla pinkit ja keltaiset säärystimet, ja oikealla kahdet raidalliset sukkaparit :)
Sää oli onneksi melko miellyttävä, vaikka lauantaina hieman vettä satoikin. Senpä takia istuimme aika paljon ulkosalla ja siellä bongasin pari cossia, joista oli pakko saada kuva. Ensimmäisen kohdalla kävi niin, että siemailin jaffaa tyytyväisesti, kunnes yhtäkkiä näin jossain sadan metrin päässä punaisen vilahduksen. Huudahdin vain: "Yukimura Sanada!", ja syöksyin saman tien kyseisen henkilön luokse :D
Yukimura Sanada cossi. Tykkään.
No, olin sitten onneni kukkuloilla huomatessani, että Yukimura ei ollut yksin!
Masamune Date cossi, kypärä oli ilmeisesti säpäleinä tässä vaiheessa. :D Ottivatkohan arkkiviholliset yhteen turhankin kiivaasti? Ja vielä hälyyttävämpää: hävisikö Date??
Myöhemmin sitten huomasin, että Date oli saanut kypäränsäkin kuntoon, mutta en sitten enää kehdannut mennä pyytämään uutta kuvaa...
Vielä yhden kuvan haluan laittaa, koska tämä oli vain yksinkertaisesti hieno! :)
Skip Beat!:in Kyoko. Nyt tekisi mieli lukea pitkästä aikaa kyseistä mangaa!
Jepajep. Loppujen lopuksi en ottanut paljon kuvia, vaikka aina yritän parhaani. Osaksi tähän on syynä se, että luulin ladanneeni kameran akun täyteen, mutta kauhukseni kamera ei käynnistynytkään Desuconiin saavuttaessa. Otin sitten kaikki kuvat kännykälläni, joten kuvanlaatu ei ole parasta mahdollista, pahoittelut siitä. Tästä kuitenkin päästään siihen, kuinka tyhmä ihminen voikaan olla.
Olin nimittäin asettanut akun kameraan väärinpäin. (Tämän totesi V kun palasin kotiin.)
Niin. Jostain syystä en ole yhtään yllättynyt. Minusta kun ilmeisesti on aivan luonnollista, että akun navat ovat ylöspäin, vaikka niitten luonnollisesti pitäisi olla alaspäin. Ketuttaako? Lievästi joo.
Sitten vielä viimeinen juttu.
Osallistuin nimittäin AMV: kisaan V:n kanssa, ja suureksi yllätykseksemme pääsimme finaaliin. Meistä kumpikaan ei ole aikaisemmin tehnyt vastaavaa, mitä nyt joskus nuorempana pari kamalaa videota väsäsin kasaan. Jännitin kisaa hirveästi, vaikka tiesimme heti muut videot nähdessämme, ettei meillä ollut mitään mahdollisuuksia palkintoihin. Kisaan osallistuminen oli kuitenkin todella kivaa, ja oman videon näkeminen isolta kankaalta oli aika mieletön fiilis.Toivon, että jatkossakin jaksaisimme tehdä vastaavaa, mutta vielä parempana.
Taloutemme toinen osapuoli osti pari viikkoa sitten uuden pelin nimeltään Sengoku Basara: Samurai Heroes. Tai uuden ja uuden. Käytettynä hintaa pelille tuli 13.90. Olen kuullut Sengoku Basarasta ennenkin, mutta en ole aikaisemmin kyseisiä pelejä pelannut, joten tämän pelisarjan suhteen olen totaalinen noob. Elokuvan tästä kyseisestä pelistä satuimme katsomaan muutamaa viikkoa aikaisemmin, joten oli melkoinen yllätys kun V kuori paketista tämän kyseisen pelin. Hän kun ei edes muistanut, että olimme moisen elokuvan katsoneet :D
Sen verran olin tietoinen, että pelissä esiintyy nimensä mukaisesti paljon historiallisia hahmoja Sengoku- kaudelta. Jonkin verran olin kuitenkin pyllähtää lattialle naurusta, kun aloitimme pelaamisen ja yhdessä kentässä vastaassa taisteli joukko jesuiittoja, Ôtomo Sôrinin johdolla! Jesuiitat itsessään olivat jo melkoisen huvittava näky, mutta itse Sôrin... Katsokaa itse:
Ôtomo Sôrinin Sengoku Basara- versio.
Eikä tämäkään vielä itsessään, mutta kun Ôtomo Sôrin oli täysin japanilainen daimyô, joka kääntyi kristinuskoon. En tiennytkään, että kristinuskoon käännyttäessä hiukset blondautuvat ja silmätkin muuttavat väriään, pukeutumistyylistä nyt puhumattakaan. :D
No peli on peliä tietysti, mutta en voinut olla huvittumatta tästä. En jaksa uskoa, että Sôrin muutenkaan paasasi uskosta nimeltä Xavismi ollessaan vielä elossa, sillä monet uskovat hänen kääntymisensä kristinuskoon olleen vain poliittista taktikointia. (Heitän vain villin veikkauksen, mutta juontaisiko Xavismi juurensa Xavierista, ensimmäisestä Japaniin saapuneesta lähetyssaarnaajasta?)
Ôtomo Sôrin
Mitä tulee Magoichi Saicaan, hänen sukupuolensa on vaihdettu peliä varten naiseksi. Mitäköhän herrat nimeltään Saika Magoichi tähän tuumaisi? Saika oli nimittäin nimi, joka annettiin Saika Ikkin johtajalle, ja Saika Magoichi nimisiä herroja on ainakin kolme kappaletta historian kirjoissa. Samaa pelin kanssa on kyllä aseet (arkebuusit ym. tuliaseet) ja sukuvaakunan yatagarasu, kolmijalkainen varis.
Koska en ole vielä peliä pelannut läpi yhdelläkään hahmolla täysin, en tiedä kuinka todenmukaisia eri tarinat ovat pelissä. Tokugawa Ieyasu tuntuu joka lausahduksessaan toivovansa rauhaa, mikä nyt ei sinänsä yllätä, sillä olihan hän se joka vei Oda Nobunagan ja Toyotomi Hideyoshin työn loppuun Japanin yhdistämisessä. Olen päättänyt säästää Ieyasulla pelaamisen viimeiseksi, sillä toivon hänen tarinansa olevan se komein ja eeppisin :D
Tällä hetkellä lempihahmoihini kuuluvat Date Masamune, Yoshitsugu Otani ja Mitsunari Ishida. Masamune on cool, ja hänen kypäränsä on hienoin koko pelissä! :D (Kypärä on ollut siis oikeasti sellainen.)
Sengoku Basara:n Masamune Date
Yoshitsugu Ôtani puolestaan on aseentensa vuoksi yksi lempihahmoistani. Kun valitset hänet valikosta, kuuluu vain: I wish nothing but misery.
No, on hänellä kiva pelatakin, ja kommentit ovat loistavan sarkastisia.
Huomasin mielenkiintoisen seikan, kun tutkin hieman "real life" Ôtanin tietoja. Ei ihme, että tyyppi on kuin muumio pelissä; ilmeisesti Otani sairasti lepraa, joka tunnetusti ei ole niitä mukavimpia sairauksia. Kaikenlisäksi hän oli niin huonossa kunnossa, että hänet piti kantaa taistelukentälle kantotuolissa, josta voisi juontaa pelissä nähtävä leijuva systeemi, minkä päällä Otani istuu ja hakkaa porukkaa palloillaan.
Sengoku Basara:n Yoshitsugu Otani
Mitsunari Ishida. Aijaijai. Siinä vasta mies täynnä vihaa, ainakin pelissä. Miksei myös tosielämässä, taistelihan hän kuitenkin Sekigaharan taistelussa Ieyasua vastaan. Ieyasu tuntuu pelissä olevan Mitsunarille pakkomielle, ja ainakin kerran Mitsunarilla läpi pelattuani, tuli selväksi miten paljon hän vihaa kyseistä miestä. Loistava hahmo, mutta hitusen ärsyttävä pelata, sillä hän syöksyy lempicomboni päätteeksi ärsyttävästi ties minne.
Tällä hetkellä olen yhdessä boifureendon kanssa totaalisen addiktoitunut tähän peliin, joten en edes tiedä mistä löysin aikaa kirjoittaa tämän postauksen. Tällä hetkellä koko pelistä on pelattuna vasta 13%, joten pelattavaa riittää. Plussaa ehdottomasti siitä, että tarinamoodia voi pelata kahdestaan, mutta tajuttomasti miinusta siitä että kieltä ei voi vaihtaa japaniksi, vaan pitää jaksaa kuunnella englannin kielistä höpinää. Kyllä siihenkin on silti tottunut. Parasta on kuitenkin juuri kaikki edellä mainittu; oikeita historiallisia henkilöitä, joista luotuja tarinoita on mielenkiintoista seurata ja verrata todellisuuteen. Mikä pitää paikkansa ja mikä ei? Historia on kyllä kivaa <3 Ja pelit myös!
Pääsiäislomani alkoi eilen ja nyt vuorossa on työntäytteiset kolme viikkoa. Tässä vaiheessa on hyvä ettei meillä tunneta sellaista käsitettä kuin hiihtoloma, vaan saamme sitten näin kevään kynnyksellä vähän pidemmän loman.
Koulussa olemme päässeet jo pahimman yli. Jäljellä on enää yksi kanjikappale, jonka käymme sitten loman jälkeen läpi. Meidän piti ilmeisesti käydä läpi tämän lukukauden aikana enemmänkin kaunokirjallista tekstiä, mutta sattuneista syistä niitä ei sitten käytykään läpi. Käymme luultavasti läpi jotain kivoja pikkutekstejä, jotta tekeminen ei loppuisi kesken, ja "kerrytetämme sanavarastoa", kuten senseimme sanoi. Mielenkiinnolla vain odotan mitä sanastoa voi kertyä kirjallisuudesta, jossa on zombeja. Ihan oikeasti, taas zombeja? :D
Hain tänä vuonna myös Vaasan yliopistoon, tavoitteena päästä lukemaan englannin kieltä. Valintakoeaineistot tulivat muutama päivä sitten selville, ja nyt ahdistaa. Koulutusohjelmien uudistuksen vuoksi myös valintakoe on erilainen kuin aikaisemmin, mikä on suoraan sanottuna syvältä. Nyt ei ensinnäkään haeta enää lukemaan englanninkieltä, vaan koulutusohjelma on nimellä viestintä, nykysuomi ja englanninkieli, mikä tarkoittaa sitä, että valintakokeessa on kysymyksiä kaikista kolmesta alueesta. Ennen riitti että luettiin englanninkielinen kirja, ja valintakokeessa sitten vastattiin kysymyksiin koskien kyseistä kirjaa. Minun piti hakea jo viime vuonna, mutta en sitten ehtinyt. Kunpa olisin, sillä nyt harmittaa vietävästi. Lähinnä sen takia, että haluan vaihtoon Japaniin ja Vaasan yliopiston kautta se onnistuisi helposti, mutta pääsy koko yliopistoon tuntuu nyt lähinnä mahdottomalta. Valintakoe on 8.6, joten tässä on nyt pari kuukautta aikaa yrittää parhaansa ja lukea ahkerasti.
8.6 alkaa myös Desucon, johon olemme päättäneet lähteä yhdessä J:n ja M:n kanssa. Eeppisyyden nimissä päätimme että lähdemme matkaan autolla, ja yövymme teltassa koko reissun ajan. Valintakoepäivän takia emme tuskin ehdi itse tapahtumaan vielä ensimmäisenä päivänä, mutta seuraavat kaksi päivää olemme sitten menossa mukana. Tämä tulee olemaan ensimmäinen kerta meille kaikille Desuconissa, joten odotamme innolla reissua.
Desucon tulee olemaan mukava virstanpylväs odottelussa, sillä Japanin reissu lähestyy koko ajan. Aika ei ole vielä hidastunut odottelun takia, mutta kesästä voi tulla pitkä ja tuskallinen. Olen yrittänyt olla ajattelematta reissua liikaa, mutta se on yllättävän vaikeaa. Aina välillä ajatus karkaa Japaniin ja yritän miettiä mitä kaikkea kivaa haluisin tehdä ja ostaa siellä. Liikoja ei viitsi kuitenkaan etukäteen suunnitella, vaan mennään sitten päivä kerrallaan siellä reissussa.
Olen kahta peliä myös lähipäivinä kuolannut, enkä ole osannut päättää ostanko ne netistä, vai jaksanko odottaa että pääsen Japaniin ja ostan kyseiset pelit sieltä. Toinen on tietenkin Final Fantasy XIII-2 ja toinen Valkyria Chronicles 3. Jälkimmäistä ei ole tuotu Euroopan markkinoille, minkä vuoksi ostan sen luultavasti Japanista. Final Fantasy taas... En tiedä maltanko odotella elokuuhun asti, että saan sen käsiini!
Final Fantasy XIII-2 Serah
Senjou no valkyria 3 Unrecorded Chronicles
Pitänee tyytyä tällä hetkellä pelaamaan Valkyria Chronicles 2:sta, mikä sattuu olemaan vielä kesken... Vaikkakin loppu häämöttää jo uhkaavasti! Olenkin päättänyt, että pääsiäislomaani kuuluu työnteon lisäksi Valkyria, sekä Harry Potter and the Order of the Phoenix. Plus valintakoeaineisto. Huoh.
Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä tuntuu vihdoinkin siltä että loma on alkanut. Koko syksy on ollut yhtä pyörremyrskyä ja jossain vaiheessa mietin jo tuleeko sille edes loppua. Tulihan sille, ainakin kuukaudeksi. Silti en voi jättää täysin kouluhommia syrjään, sillä koe oli sen verran vaikea että uusinnan uhka on suuri. Ei siinä sitten mitään, sinne mennään sitten ja jollei sillä mene läpi niin olkoon menemättä.
Ihan kun tuossa lukukausikokeessa ei olisi ollut tarpeeksi murehdittavaa niin otin syksylle kaksi muutakin kurssia. Historian kurssin suoritin jo aikaisemmin syksyllä mutta populaarikulttuuri jäi viime tippaan. Sinne sitten tietenkin piti kirjoittaa kaksi esseetä ja täyttää lappuja ym. joihin meni arvokasta "tärkeämmän kokeen" lukuaikaa. Nyt pidetään vain peukkuja pystyssä että kurssi menee läpi, koska sitten olen suorittanut kaikki ylimääräiset kurssit eikä tarvitse niitä sitten enää murehtia. Oli tästä kurssista sekin hyöty että sen varjolla sain mukavan tilaisuuden tutustua yhteen puhutuimmista animeista hetkeen eli Puella Magi Madoka Majicaan.
Tuossa ehkä kuukausi sitten, sopivasti juuri ennen kokeita (not), palasin jälleen Flyffin maailmaan. Varsinainen pelaaminen tosin jäi melko vähäiselle vielä ennen kokeita mutta nyt olen taas päässyt vauhtiin. Uuden versio päivityksen myötä löytää jälleen kaikkea uutta ja kivaa tutkittavaa, sen lisäksi etten ole vielä muutenkaan täysin kärryillä johtuen siitä että välistä on jäänyt ainakin kolme versiota. Perusidea on kuitenkin sama joten nyt kelpaa viettää lomaa pelaillen, töissä käyden ja katsoen satunnaisesti elokuvia, animea ym. kivaa.
Itseasiassa tuli katsottua tuossa pari päivää sitten yksi visuaalisesti niin komea leffa että välillä meni melkein kylmiä väreitä selkää pitkin. Kyseessä oli Tekken - Blood Vengeance (鉄拳 ブラッド・ベンジェンス
), joka oli kyllä jotain aivan muuta kuin edellinen Tekken-leffa minkä katsoin. Tarina sijoittuu Tekken 5 ja Tekken 6 välimaastoon ja päähenkilönä nähdään Ling Xiaoyu.
Leffa julkaistiin Japanissa syyskuussa joten aika tuore leffa kyseessä. Itse katsoin leffan japaniksi puhuttuna mutta saatavilla on myös englanniksi dubattu versio.
Tarina on aika peruskauraa jos vähääkään tietää Tekkenistä joten en siitä sen enempää mainitse, kannattaa itse katsoa jos löytyy 92 minuuttia ylimääräistä aikaa. Trailerin haluan kuitenkin laittaa jotta näette millaista jälkeä leffa on visuaalisesti. Jotkut kohdat oltiin saatu näyttämään niin aidoilta että siinä meni ihan sanattomaksi. Muutama kuvakin kaupanpäälle.
Tästä leffasta jäi kyllä hyvä maku suuhun, mättöä mätön perään ja sellaista menoa että heikompaa kauhistuttaa. Taistelukohtauksetkin olivat niin mahtipontisia että voi sanoa elokuvan pysyvän sen suhteen uskollisena pelisarjalle. Tälläisiä leffoja lisää ja äkkiä!
Jees, nyt minä siirryn muihin puuhiin mutta kirjoittelen ehkä tässä lähiaikoina yhden erittäin suositun manga/animen live-action lyhytdraamasta jonka katsoin tänään loppuun. Oli se vaan niin mahtava.
Olin edellispäivänä kaupoilla ja käteeni eksyi peli nimeltä Dynasty Warriors Strikeforce. Hintaa pelillä oli hieman päälle 30€ ja päätin ostaa sen. Minulta löytyy myös Dynasty Warriors 6 Empires pelihyllystäni ja sitä onkin tullut hieman pelailtua, mutta ei mitenkään hullun paljon. Olen pelannut myös aiemmin Warriors Orochia mikä oli sekin ihan kiva hakkaamispeli.
Ajattelin hieman kertoa teille millaisista peleistä on kyse, ja mitä olen niistä pitänyt.
Dynasty Warriors pelisarjoissa suurinosa (ellei jopa kaikki) pelihahmot ovat oikeasti eläneet mutta eri aikakausina, eri maissa jne. Oli hieno huomata kuinka pystyit heiluttelemaan miekkaa Oda Nobunagalla tai keihästä Toyotomi Hideyoshilla! Dynasty Warriors 6 Empires-pelissä tarkoituksenasi on yhdistää Kiina yhden keisarin alle, joko hänen oikeana kätenään tai itse keisarina. Aluksi valitset pelihahmon joita on useita vaihtoehtoja. Löytyy niin miestä kuin naista ja jokaisella on oma aseensa. Voit myös vaihtoehtoisesti luoda täysin oman hahmon.
Aseina näkyy mm. miekkaa, keihästä, nuijaa, viuhkaa ja ruoskaa. Tämän jälkeen valitset valtakunnan jonka keisaria haluat palvella. Jokaisella valtakunnalla on omat etunsa; joltakin löytyy tallit, toisella taas voi olla kauppa. Kolmannelta voi löytyä aseseppä sekä harjoituspaikka. Talleilta voit ostaa hevosia, kaupasta jalokiviä joita tarvitset kehittääksesi asettasi. Asesepällä kehitetään aseet ja harjoituspaikassa kehität mm. omaa juoksu- ja uimisnopeutta.
Alkaessasi palvella keisaria pääset tekemään tehtäviä joita itse keisari määrää sekä lisätehtäviä joista saat rahaa sekä jalokiviä. Tehtäväsi on mahdollisimman pian valloittaa muut valtakunnat ja yhdistää Kiina.
Peli etenee kuukausittain eteenpäin. Joka kuukausi sinulla on käytössäsi kaksi Action-palluraa joiden mukaan voit suorittaa tehtäviä tai tapahtumia. Jotkin vievät yhden palluran, toiset kaksi. Kun et voi enää tehdä mitään valitset "END" ja siirryt kuukauden eteenpäin jolloin saat käyttöösi jälleen kaksi Action-palluraa.
Joka kolmas kuukausi keisari pitää neuvoston kokouksen jossa päätetään seuraavan kolmen kuukauden tapahtumat. Keisari antaa sinulle myös tehtävän ja sinulla on kolme kuukautta aikaa suorittaa se.
Tämän lisäksi sinulla on mercenary-tehtäviä joita tulee pelin edetessä myös lisää. Näissä tehtävissä saat kehitettyä itseäsi ja kerättyä jalokiviä sekä rahaa. Opit myös uusia taktiikoita silloin tällöin ja niistä on sitten hyötyä seuraavissa tehtävissä. Jos sinulla on custom-hahmo saatat saada uusia vaatekappaleita joita voit sitten käydä hahmollesi vaihtamassa.
Pelattuasi muutaman taistelun (ja joskus vähän enemmänkin) saat liittolaisia. Event-valikkoon tulee kohta jossa kysytään haluatko ystävystä tietyn officerin kanssa. Kun hyväksyt sen, seuraavissa taisteluissa sinun on mahdollista ottaa hänet mukaasi ja jos sinulla sattuu olemaan tarvetta kaksinpelille niin ystäväsi voi tarttua kapulaan ja pelata yhtenä liittolaisistasi!
Jossain vaiheessa Event-valikkoon tulee kohta jota painamalla sinua pyydetään syöksemään keisari vallasta ja pelastamaan ihmiset. Jos et hyväksy tätä, et saa enää toista tilaisuutta. Hyväksyessäsi, joudut taisteluun keisariasi vastaan ja voitettuasi sinusta tulee keisari. Ellet voita, palaat vagrantiksi ja joudut etsimään uuden keisarin jonka alaisena palvella. Levelisi pysyy samana vaikka näin tapahtuisi. Päästessäsi keisariksi peli muuttuu Ruler modeen. Tällöin joudut käyttämään strategiakortteja joka kolmas kuukausi ja action-pallurat muuttuvat recources-palluroiksi. Näitä palluroita voi olla 7-8, en muista tarkalleen.
Valitsit sitten jatkaa keisarin alaisena tai pelata keisarina itsenä, päätehtäväsi on suorittaa kaikki tehtävät jotta saisit vallattua uusia alueita, puolustettua sekä kerättyä tavaraa. Tätä jatkuu kunnes olet saanut kaikki alueet vallattua tai kunnes vuosi on 300 AD. Jos tuohon mennessä et ole saanut kaikkia vallattua, häviät.
Pelissä pystyt helposti kehittämään itseäsi ja aseita. Aseisiin pystyt lisäämään erikoisominaisuuksia, kuten Ice joka sitten jäädyttää porukkaa taistelukentällä. On myös mahdollista lisätä muita erikoisefektejä jotka eivät ole automaattisia vaan tulevat käyttöön napin painalluksesta taistelukentällä.
Paljon jäi varmasti kertomatta tuosta pelistä mutta eiköhän tuossa ollut nyt jonkinlaista osviittaa siitä mitä peli pitää sisällään... Tästä pääsemmekin sitten uusimpaan, eli Strikeforceen jota en ole vielä kunnolla ehtinyt pelaamaan joten en pysty siitä vielä kovin hyvin kertomaan. Pistän kuitenkin hieman ensivaikutelmaani ja sen sellaista.
Valitsin itselleni Zhen Ji-hahmon, minulla kun on pakkomielle naispuolisiin taistelijoihin...
Kun peli sitten alkaa huomaat seisovasi keskellä pientä kylää ja peli kertoo sinulle hieman mitä kaikkea sieltä löytyy. On kauppaa, koulua, aseseppää jne. Heti tuntui oudolta koska oli tottunut käyttämään ukkoaan vain taistelutilanteissa ja nyt juostiin pitkin kyliä myös. :)
Halusin palavasti testata taistelutilannetta joten suuntasin kylän ilmoitustaululle jossa on kaikki extratehtävät. Ennen taistelua on mahdollista asettaa kortteja (joita minulla ei vielä ollut) ja muuttaa aseitaan ja kaikkea muuta josta en vielä ymmärtänyt yhtään mitään.
Taistelut alkavat aina aloituspaikasta jossa ei ole vihollisia. Päästäksesi eteenpäin sinun on ylitettävä hohtavan sininen "raja" jonka jälkeen ruudulle ilmestyy loading-merkki ja hetken kuluttua olet siirtynyt eteenpäin. Taistelunäppäimet ovat samat kuin aikaisemminkin eli neliötä ja kolmiota, kolmiosta tulee ns. special iskusarja, tosin iskusarjaksi sitä ei voi alussa sanoa koska et ole vielä kehittänyt asettasi etkä itseäsi. Siinä sitten hakkailin kentän läpi tyyppejä kunnes ilmestyy viimeinen tyyppi joka pitäisi hoidella. Tämä vain sattuu olemaan joku ihmeen hohtava örkki joka pomppii joka puolelle ja hakkaa meilkein minut tohjoksi! Hädissäni painelen nappeja että saisin musou:n toimimaan ja yhtäkkiä Zhen Ji on muuttunut tämän näköiseksi:
Asiaa! Huomaan pystyväni pomppimaan nyt älyttömän korkealle ja iskuni ovat aivan toista luokkaa. Nopeus on käsittämätön enkä meinannut pysyä ollenkaan mukana. En edes tajunnut missä vaiheessa voitin tuon "hohtavan örkin".
Palattuani taistelusta huomasin keskellä kylää tyypin jolle sitten puhuin ja sain häneltä ensimmäisen strategiakorttini mutta ei minulla ole vieläkään hajua missä sitä kuuluisi käyttää. Ilmeisesti kylää pystyy kehittämään noilla korteilla ja tosiaan ennen taistelua voit asettaa sen toimimaan. Taistelussa kerätään tavaroita joita käyttämällä voit sitten kehittää aseitasi ja itseäsi mutta en ole vielä ehtinyt niin hyvin pelata että tietäisin miten tuo oikein toimii. Poikaystäväni on pelannut peliä nyt aika paljon ja hän pitää siitä todella paljon. Minä itse en oikein vielä tiedä sillä peli on alusta asti vaikea ja vaikeammin omaksuttava kuin muuta sarjan pelit. Taistelutilanteessa hahmot liikkuvat niin nopeasti etten pysy perässä ja taistelut kestävät KAUAN. Strikeforce on vain mielestäni niin sekava että ei ole tehnyt mieli tarttua ohjaimeen ja pelata. Ehkä sitten vielä joskus tajuan kuinka kiva peli Strikeforce onkaan mutta tällä hetkellä pelaan mieluummin jotain muuta :)
Huh hellettä! On kyllä ilmoja pidellyt. Ei muuten haittaa mutta yöllä saisi olla vähän ees viileempää et sais unta palloon. Noh, tänään kai pitäis viilentyä, mut toivottavasti ei liikaa!
Oli tässä yksi ilta vähäsen tylsää ja päätin katsastaa Tekken-leffan (vaikkakin mulle sanottiin ettei kannata...)
Noh, oon kyl sitä mielt et aina kannattaa kattoa mut damn, aina ei kyl tarvi tykätä katsomastaan!
Dwight H.Littlen ohjaama Tekken ilmestyi viime vuonna, valmistusmaana Yhdysvallat ja Japani. Tuloksena tylsä, suorastaan kammottava elokuva. On tietysti ymmärrettävää että pelistä on vaikea lähteä tekemään elokuvaa mutta kun pelissä on jo toimiva juoni niin miksi sitä ei viitsitä seurata sitten pätkääkään????
Näyttelijät on valittu jostain Ö-mapista, eikä ne näytä pätkääkään niiltä hahmoilta miltä pitäisi. Sekin on tietysti vaikeaa mutta hei, jotain yritystä ees, pliis. Plussaa siitä et elementtejä kyllä löyty ja joissakin taistelukohtauksissa oltiin jo ihan vauhdissa mutta ei niin ei, EI, EI, EIII!! Mikä pahinta, tärkeitä hahmoja puuttu ja tilalle oli läntätty jotain Miguelia ym. Ei Hwoarangia, ei Leetä... Kazuya hommailee Ninan ja Annan kaa, Jun on raiskattu, Heihachista tehty hyvis ja kaiken tämän lisäksi Jin pokaa Christien!! Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Heihachi Mishima
Kazuya Mishima
Raven
Brian Fury
Kazuya, Jin ja Christie
Nina ja Anna Williams
Miguel ja Jin
Marshall Law
Ainut onnistunut mun mielestä oli Raven joka näyttää tosi aidolta! :) Jos kiinnostaa 92 minuuttia katsoa tän näköisiä hahmoja niin antaa palaa vaan! Muistutukseksi vielä että juoni tosiaan on vähän mitä on... Ai niin! Leffa on puhuttu englanniksi jota höystetään n. 5 lauseella japania. Huraa! :P
