雛祭り - hinamatsuri 🎎

Japanissa vietettiin eilen hinamatsuria eli tyttöjen juhlaa. Juhlan aikana japanilaiset rukoilevat tyttöjen onnellisuuden ja terveyden puolesta. 

┌─────── ⋆⋅☆⋅⋆ ──────────────┐

└────────────── ⋆⋅☆⋅⋆ ───────┘

Hinamatsuria kutsutaan myös nukkejuhlaksi, sillä olennaisena osana juhlaa on hinanuket, jotka laitetaan esille perheissä n. viikkoa ennen itse juhlapäivää.

(Photo by Consulate General of Japan in New York)

≻───── ⋆✩⋆ ─────≺

Nukkeasetelma esittää vanhaa japanilaista hovia Heian-kaudelta, missä ylimmällä tasanteella on keisari ja keisarinna (odairi-sama ja ohinasama) ja heidän alapuolella muita hovin jäseniä sekä esineitä. Asetelmasta on olemassa paljon eri kokoja aina hulppean isoista ja monikerroksisista simppeliin yhden kerroksen asetelmaan mistä löytyy vain keisari ja keisarinna.

Asetelmat ovat hyvin kalliita, joten on tavallista että tytöt saavat nuket lahjaksi isovanhemmiltaan.

Japanilaisilla on myös uskomus, minkä mukaan tytöt menevät naimisiin myöhään mikäli nuket unohdetaan esille hina-matsurin jälkeen. Tästä syystä asetelma pyritään laittamaan pois heti hinamatsurin jälkeen.

≻───── ⋆✩⋆ ─────≺

Tyttöjen juhlaan kuuluu myös olennaisena osana erilaiset söpöt herkut:

Hina-arare eli hinarakeita

Ja esimerkiksi chirashi-sushi:

Hinamatsurina lauleskellaan myös laulua nimeltä うれしいひな祭り/ureshii hinamatsuri - mukava hinamatsuri.

Japanissa toimiston koristeeksi väsätyt hinanuket origami-tyylillä keväältä 2016 :) 

 ≻───── ⋆✩⋆ ─────≺

Onnea ja terveyttä siis kaikille pikkutytöille, ei pelkästään Japanissa vaan myös täällä Suomessa! (◕▿◕✿)

TOEI Kyoto Studio Park / 東映太秦映画村

Tällä viikolla Japanissa on Silver Week eli hopeinen viikko, toisin sanoen lomaa! Eilen oli Keiro no Hi eli vanhojen ihmisten kunnioittamisen päivä ja huomenna on syyspäiväntasaus mistä lähtien täällä alkaa virallisesti syksy :) Aluksi ajatuksenamme oli lähteä pidemmällekin reissulle loman aikana, mutta valitettavasti hinnat ovat taivaissa julkisten lomapäivien aikana, joten olemme tyytyneet matkaamaan lähiympäristössä. Eilen tiemme veikin meidät jälleen Kiotoon, tällä kertaa tosin Edo-kauden maisemiin.

TOEI Kyoto Studio Park on Kiotossa sijaitseva teemapuisto, missä on mahdollista tutustua Edo-kauden meininkiin kävelemällä pitkin Edo-kylän katuja ja ihastelemalla näyttelijöitä, jotka ovat pukeutuneet ajan mukaisiin asuihin. Kylä on myös ainoa paikka Japanissa, missä vierailijat voivat vapaasti seurata elokuvien ja tv-ohjelmien kuvauksia lavasteissa. Meillä kävikin tuuri, sillä kuvaukset olivat käynnissä vierailumme aikana ja näimme mm. kyläläisiä, joita kuvattiin kävelemässä kaduilla.

Studio Parkiin saapuminen käy kätevästi bussilla, joskin Kioton keskustasta se ottaa hieman aikaa ja ainakin me jouduimme odottamaan jostain syystä bussia todella kauan. Sanjo-Keihanilta puistoon vie Kioto bussit nro 63, 64, 65 ja kaupunkibussi 11, Kioton asemalta Kioto bussit nro 72, 73, 75 ja kaupunkibussi nro 75, Kawaramachilta pääsee Kioto bussilla nro 61 pelipaikalle. Sisäänpääsy puistoon oli aikuisilta 2200 yeniä eli noin 16,5€, mikä ei mielestäni ole paha hinta ollenkaan.

Paikka ei itsessään ole mikään hirveän laaja, mutta tekemistä riittää koko päiväksi. Kylässä on mahdollista nähdä paljon erilaisia esityksiä samuraitaisteluista Oiran-kulkueeseen, mutta harmiksemme saavuimme paikalle melko myöhään, joten missasimme suurimman osan esityksistä. Ehdimme kuitenkin Location Studionin esitykseen, missä näytettiin kuinka elokuvia pystytään kuvaamaan lavasteissa. Menee ihan kylmät väreet kun muistelen kuinka huikea esitys oli! Yleisö pystyi katsomaan kuinka näyttelijät näyttelivät lavasteissa ja samalla näkemään monitoreista miltä sama näyttää televisiossa. Näyttelijät kävivät "ohjaajan" kanssa läpi kohtausta kohta kerrallaan, samalla demonstroiden kuinka nuolet saadaan vaijerien avulla osumaan tiettyihin paikkoihin ja miten elokuvaveitsillä pystytään huijaamaan silmää sorminäppäryydellä ja ajoituksella. Eikä siinä vielä kaikki, vaan lopuksi näyttelijät (ninja ja Shinsengumi-tyyppi) näyttelivät kohtauksen keskeytyksettä! Silmät oli suorastaan pullahtaa irti päästä kun ninja heittäytyi oikeasti katolta alas köyden kanssa ja aloitti hurjan näköisen taistelun samurain kanssa. Niin siistiä, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan!

Kiertelimme kylän läpi melko nopeasti, mutta jätimme käymättä monet pienet kohteet kuten 3D teatterin, Ninja mysteeritalon ja muita vastaavanlaisia kohteita. Sen sijaan jonotimme n. 45 minuuttia kummitustaloon ja voi jumantsuikka kun se oli pelottava! Jonoon mennessämme kukaan ei ajatellut, että paikka olisi oikeasti pelottava, sillä jonossa oli myös pieniä lapsia ja ikäraja taisi olla 3-vuotta. Jonon edetessä huomasin kuitenkin japanin kielisen varoituksen, missä luki mm. ettei paikasta pääse pois muuta kuin menemällä se rohkeasti läpi vaikka kuinka pelottaisi. Toisessa lapussa luki, ettei paikka sovi sydänongelmaisille ym. vastaaville joille pelko voi käydä kohtaloksi. Siinä vaiheessa aloimme miettiä tilannetta uudelleen, mutta itse pysyin rauhallisena sillä tykkään kauhuelokuvista enkä pelästy kovinkaan pienestä. Mutta auta armias kun päästiin sinne sisälle! En paljasta sen enempää paikan sisällöstä, jotta jännitys säilyy muillekin, mutta voin kertoa että sisällä oli niin groteskia juttua ja oikeita näyttelijöitä, että tulimme ulos vapisten kuin haavan lehdet. Kuljimme kaverin kanssa koko matkan tiukasti toisesta kiinni pitäen ja kirkuen puolet matkasta. Alku oli vielä ihan ok, mutta sitten meni sellaseksi touhuksi, etten edes muista kaikkia kohtia kunnolla koko paikasta kun rukoilin vaan että päästään elossa pois koko paikasta. Tuli paikasta ulos myös hysteerisiä lapsia, joten ei ihme että Japanista tulee ne hyytävimmät kauhuleffat ku muksut karaistaan jo nuoresta pitäen moiseen meininkiin :D

Juttelimme jonossa myös kuinka haluaisimme mennä Fuji-Q Highlandiin, sillä siellä on maailman pelottavin kummitustalo. Saa nähdä miten siitä selvitään kun täälläkin meinasi pissa lirahtaa pöksyyn.

Kummitustalon jälkeen hotkaistiin pehmikset naamaan ja suunnattiin Ninja-esitykseen, mikä oli huikea akrobaattinen esitys, missä näyttelijät pomppivat kuin aropuput paikasta toiseen höyhenen kevyesti upeiden erikoisefektien höystämänä. Suosittelen showta kaikille! Muuten päivä meni lähinnä kuvien ottamiseen ja - henkilökohtaisesti - samurainäyttelijöiden kuolailuun sekä Shinsengumi-kaupan koluamiseen. Paikka oli kyllä jidaigeki-fanin unelma mesta ♥

Ensimmäinen videopostaus :O

Tälläinen tapaus tällä kertaa. Supernopeasti väsätty, joten pyydän anteeksi laatua. Näin jälkikäteen tarkasteltuna tämä ei ole kyllä mikään "ammattimaisen bloggauksen" multihuipentuma, mutta ei anneta sen häiritä. Ainakin tuli kokeiltua jotain uutta ;)

Tajusin myös tänään, ettei kannata mainita päiviä videossa :3 Kuvasin tämän siis eilen 4.12.2013 ja torstain kokeeni ovat 12.12.2013. 

Läppärini myös ylikuumentui tätä tehdessäni, mutta sain onneksi videot siirrettyä pöytäkoneelle viimeistelyä varten... :)

*Edit:

Lisäsin kyselyn blogin oikeaan reunaan, missä voit myös antaa mielipiteesi tästä postauksesta. 

♥: Johanna

Mahan täydeltä virtaavaa nuudelia ja vesimelonia.

Eilen pikkuisella guest housellamme järjestettiin "summer party", toisin sanoen pienimuotoinen iltama, missä oli talossa asuvia ulkomaalaisia, sekä paikan manageri tyttärensä, ja sisarenlastensa kanssa. Aloitimme illan kokeilemalla 流しそうめん eli nagashi soumen nimistä ruokailutapaa. Nagashi soumen tarkoittaa suomeksi 'virtaavia nuudeleita', ja siitä siinä on täsmälleen kyse. Nuudelit virtaavat bambukourussa kylmässä vedessä, josta sitten osalliset nappaavat syömäpuikoilla syömistä. Nuudelit dipataan tsuyu liemeen, johon sai lisätä kasviksia ym. mausteita etukäteen, ja syödään. Nuudeleita oli yllättävän hauska poimia kourusta, ja kyllä siinä mahakin täyttyi melko nopeasti!

Bambukouru, mitä pitkin nuudelit virtasivat :)

Kun kaikki nuudelit olivat kaikki menneet virran mukana, pelasimme bingoa :D Oma bingokuponkini osottautui kuitenkin pettymykseksi, vaikka kyllähän minäkin lopulta bingon sain. Kaikille oli tarjolla pieni palkinto, ja oma palkintoni oli kaksi mahdottoman söpöä muistikirjaa. Yksi hyvä puoli bingossa ainakin oli: tuli kerrattua numerot japaniksi aika tehokkaasti :D

Ei hyvin mene...

Bingon jälkeen oli vuorossa ilotulitteet! Vaikka olen nähnyt draamoissa ja animessa japanilaisten ilotulitustavat, ei sitä voinut silti olla ihmettelemättä. Menimme takapihalle, ja pari miestä kantoi sinne kaksi ämpärillistä vettä. Takapihalla tarkoitan parkkipaikkaa, jossa oli autoja ja taloja aika lähellä. Sitten alettiinkin jo pitämään hauskaa. Lapset saivat leikkiä itse ilotulitteilla, vaikka nuorimmalla oli ikää vain viisi vuotta. Lopuksi tulitteet laitettiin veteen, jotta ne sammuvat varmasti.

Meinasihan siinä kyllä käydäkin huonosti. Yksi tyyppi laittoi ihan kunnon raketin tulille, ja toinen ei huomannut tätä, vaan potkaisi tulitteen kumoon. Onneksi kuulin toisen huutavan japaniksi varo, sillä huomasin tulitteen osoittavan suoraan kohti meikäläistä. Ei ole suomityttö meinaan hetkeen sukeltanut niin nopeasti alta pois. Mitään en ehtinyt sanoa, juoksin vain alta pois, ja käännyin varoittaakseni kavereita, mutta liian myöhään. Valtava pamaus ja värikäs ilotulite sujahti aivan kavereideni vierestä naapurin ovelle ja räjähti siinä. Älkää huoliko. Kaikki ovat edelleen hengissä. Kipinät vain hieman sinkoilivat kavereiden jaloissa, mutta mitään jälkiä ei tullut. Mietimme vain hetken millaista jälkeä olisi tullut ellen olisi tajunnut juosta sivuun... Kaverini eivät olleet huomanneet ilotulitteen kaatumista, ja taisivat säikähtää aika hyvin.

Illan lopuksi sitten lapset saivat kokeilla melonin rikkomista kepin avulla, mutta kepit olivat aika huonoja, ja lapsetkin aika pieni vastus jättimäiselle melonille. Lopulta sitten raavas nuoriherra kampesi valtavan puukalikan avulla siististi melonin puoliksi, ja saimme kaikki osamme herkullisesta vesimelonista. Muutenkin pöytä notkui kaiken maailman herkuista, kuten itsetehdyistä onigireistä (riisipalloja), kasvistempurasta ja hassuista kekseistä, jotka näyttivät makeilta, mutta olivatkin suolasia!

Ihmeellinen keksi, mikä ei ole sitä miltä näyttää :D

Ilta oli todella mukava, ja oli hauska tavata muitakin ulkomaalaisia, vaikka kauheasti emme heidän kanssaan jutelleetkaan. Kolme naista olivat kotoisin USA:sta ja yksi mies kolumbiasta. Kaikki ulkomaalaiset lähtivät kyllä aika ajoissa pois, joten me olimme lopulta ainoat ulkomaalaiset jäljellä. Kanadalainen mies kävi kyllä katsomassa ilotulitusta, mutta vetäytyi sitten takaisin huoneeseensa. Mekin poistuimme lopulta hieman ennen kymmentä huoneeseemme, loistavan yhteiskuvan jälkeen :D

Tänään on vuorossa Asakusa, joten siitä tulossa juttua lähipäivinä. Pysykää kanavalla ;)

Tokyo Bay Fireworks: ilotulituksia, hikeä ja ihmismassoja.

Aina ei voi onnistua. Sen huomasimme vaihteeksi eilen, kun lähdimme kohti Odaibaa, tarkoituksena tavata minun ja Päivin senpai. Meidän piti sitten yhdessä katsella ilotulituksia, sillä eilen oli tämä kuuluisa Tokyo Bay Fireworks- tapahtuma. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Luin etukäteen internetistä, että tapahtuma alkaa 19:00 ja päättyy 20:20. Suunnitelmana oli lähteä ajoissa liikenteeseen, sillä muita ihmisiä oli taatusti myös tulossa katsomaan ilotulituksia. Emme kuitenkaan kovin aikaisin päässeet lähtemään, koska emme löytäneet millään postitoimistoa, jonka olimme päättäneet löytää ennen lähtöä. Kun sitten vihdoin löysimme sen, kävimme nopeasti syömässä ja lähdimme kohti Odaibaa.

Odaiba on siis tälläinen teko/keinosaari aivan Tokion kyljessä, ja sinne pääsee Rainbow Bridgeä pitkin joko autolla, junalla tai kävellen. Minä halusin kävellä sillan ylitse, joten kävelimme sitten sillalle. Kuinkas ollakaan, silta oli kuitenkin suljettu. Internetissä oltiin mainittu, että silta suljetaan jalankulkijoilta esityksen ajaksi, mutta en osannut kuvitella, että paikka olisi aidoitettu jo paria tuntia ennen ilotulituksen alkua...

Siitä sitten lähimmälle asemalle, ja kalliilla junalla sillan yli Odaibaan. Kun vihdoin pääsimme perille, olikin aika metsästää senpaimme. Näpyteltyäni hetken viestiä hänen kanssaan totesin, että olimme aivan eri suunnissa. Tarkoituksena oli tavata sillan vieressä olevassa Odaiba Kaihin Koenissa, mutta syystä jos toisesta sitten olimme kuitenkin aivan eri paikoissa. Yritimme sitten hetken aikaa harhailla, ja löytää toisiamme, mutta lopulta oli pakko luovuttaa. Ihmisiä oli liikaa joka puolella, ja jalkoja särki monen tunnin kävelyn jälkeen. Lysähdimme väsyneinä istumaan tien viereen, ja katselimme siitä sitten nämä ilotulitukset.

Oli hieman harmaa sää, mutta onneksi säästyttiin vesisateelta.

Ilotulitukset olivat kyllä hienot, eikä mitään verrattuna mihinkään mitä olen Suomessa nähnyt. Ilotulitukset paukkuivat yli tunnin verran lähes tauotta, ja sai yleisön huokailemaan ihastuksesta. Kyllä siinä mieli sentään vähän piristyi, mutta harmittihan tuo silti, ettei senpaita sitten tavattukaan. Onneksi meillä on varasuunnitelma, joka toivottavasti onnistuu...

Kun sitten viimeisetkin paukut lähtivät taivaalle, me yritimme paeta mahdollisimman nopeasti paikalta pois... Turhaan. Ihmismassa oli valtava. Meillä ei ollut hajuakaan minne mennä, mutta menimme kuitenkin jonnekin. Sitten löysimme itsemme joltain asemalta, ja saatoimme vain toivoa, että sillä pääsisi jonnekin mistä pääsisi helposti Ikebukuron kautta kotiin. Ja pääsihän sillä, suoraan Yamanote linjan varrelle. Ensin tosin jouduimme seisomaan täyteen ahdetussa junassa monta hikistä minuuttia, sillä juna joutui jostakin syystä tekemään äkkipysähdyksen heti matkan aluksi. Kuumuus vain kohosi, ja olen varma etten ole eläessäni hikoillut samalla tavalla muualla kuin saunassa :D

Matka kotiin kesti kolme tuntia. Kolme tuntia. Itse olin niin väsynyt viimeisen tunnin ajan, että en jaksanut edes puhua. Onneksi tänään on luvassa vaihteeksi rauhallisempi päivä. Jalkani ovat sen verran kuolleet, että hyvä jos keittiöön jaksan kävellä. Nyt vain paljon lepoa, niin eiköhän nämä päivätkin tästä parane :)

Takoyakia ja kakigooria; siitä on tämä päivä tehty!

Pahoittelen. Tänään ei pitänyt tulla blogipostausta, sillä tarkoituksena oli pitää vähän rauhallisempi päivä, sillä viikonloppuna vilinää ja vilskettä löytyykin sitten vähän enemmän. Illasta muodostui kuitenkin lopulta niin mielenkiintoinen, etten malttanut olla kirjoittamatta siitä.

Päivällä me vain loikoilimme ja pesimme pyykkiä. Pyykin pesustakin muodostui kuitenkin oma taiteenlajinsa, sillä koneessa oli ohjeet vain japaniksi, ja nekin olivat erittäin häröt. Meillä kun suomessa on totuttu siihen että vaatteet ängetään sisään koneeseen, laitetaan erilliseen koloon pesuaine, suljetaan luukku ja käynnistetään kone. Täällä se meni niin, että avattiin luukku ja painettiin "shawaa baton" nappulaa, jolloin rumpu alkoi täyttyä. Hetken siinä sitten rapsuttelimme päätämme, ja mietimme oliko moinen normaalia, mutta päätimme kiltisti odotella että kone täyttyy. Oli siinä sitten suomen plikalla ihmettelemistä kun kone alkoi myllätä vailla vaatteita tai pesuainetta, ja kansi avonaisena :D Heitimme sitten vaatteet sinne pikaisesti ja vähän pesujauhetta. Kyllä ne ihan puhtaaksi sitten lopuksi tuli...

Illalla lähdimme sitten jälleen etsimään ruokapaikkaa. Tavoitteenamme oli löytää hyvä raamen-ravintola, sillä Päivillä oli hieman kurkku kipeä, ja toivoimme lämpimän liemen hieman auttavan siihen. Maiju oli päivän aikana löytänyt "sala" reitin, joka kulki temppelin vierestä, ja menimme sitä pitkin. Kaskaiden siritys oli korvia huumaava!

Etsiessämme ruokapaikkaa, kiinnitimme huomiota pikkulapsiin, jotka olivat pukeutuneina yukataan, japanilaiseen kesäkimonoon. Lapset olivat ihan älyttömän söpöjä, ja ihmettelimme minne kaikki olivat oikein menossa. Jatkoimme siis samaan suuntaan ja pian alkoi kuulua musiikin ääntä. Ennen kuin oikein tajusimmekaan, olimme keskellä matsuria.

Ja mikä parasta, paikalla oli myös Power Rangerit! Tai ainakin se sininen ja punainen. Kysyinkin leikilläni kavereilta, että pitäisikö minunkin jonottaa jotta pääsisin kuvaan heidän kanssaan. No muutama sekunti sen jälkeen minua kiskottiinkin jo kättelemään heitä. Lopuksi sitten pääsinkin heidän kanssa kuvaan, vaikka olinkin heitä huomattavasti isompi, eikä raukat oikein mahtuneet samaan kuvaan kanssani :D Tämän episodin jälkeen söimme choko bananat (200 jeniä) Maijun kanssa, jonka jälkeen suuntasimme läheiseen ramen-ravintolaan syömään isot lautaselliset höyryävää ramenia. Hintaa annoksella oli 380 jeniä, eli jälleen n. 4€. En jaksanut syödä edes koko lautasellista loppuun!

Ruokailun aikana ilta oli pimentynyt (täällä se tuntuu tapahtuvan nanosekunnissa) ja päätimme palata takaisin matsuri-paikalle, sillä olimme bonganneet takoyaki- kojun sekä kakigoori-kojuja. Ostimme Päivin kanssa puoliksi takoyaki satsin (500 jeniä), ja vetäydyimme maistelemaan niitä syrjempään. Meitä ennen joku poika osti ilmeisesti kolme satsia, joten meidän pallot olivat aivan tuoreita ja pehmeitä, ja ne oli todella hankala syödä. Takoyakithan (たこ焼き) ovat siis sellaisia taikinapalloja, joiden sisällä on mustekalaa. Pallot paistetaan ja sitten ne syödään pienen tikun avulla, jolla ne poimitaan rasiasta suuhun. Se mustekala narsku hauskasti kyllä hampaissa, mutta ei se oikein miltään maistunut. Olimme yhtä mieltä Päivin kanssa, että ne olivat parempia hieman jäähtyneinä :)

Takoyaki kokeilun jälkeen vuorossa oli kakigoori (カキ氷), eli sellaista jäämurskaa, jossa on makusiirappia joukossa. Meidän annokseen tuli myös hieman hedelmiä, ja jonkinlaista hyytelöä. Hintaa annoksella oli 250 jeniä.

Makeaa tämä oli, mutta ei liian. Ja sulamisvauhti samanlainen kuin muilla mehujäillä ja jäätelöillä, eli käsittämätön. Loput joinkin sitten suoraan tuosta kiposta :D

Ruokakojuja oli paljon, ihmisiä oli paljon ja musiikkia oli paljon. Laitan lopuksi videon missä näette hieman yukataan pukeutuneita tanssijoita ^__^

Sellaista tänään. Aluksi ihan tavallisesta päivästä muodostui lopulta todella mielenkiintoinen :)

Edit.
Noin viisi minuuttia tämän postauksen jälkeen koin elämäni ensimmäisen maanjäristyksen. Aika heikko se oli, mutta pisti sängyn heilumaan ihan mukavasti.

Tanabata eli 七夕

Tanabata juhla Edossa (Hiroshige, 1852)

Tanabata on Japanissa joka kesäinen tähtien juhla, jolloin juhlitaan kahden tähden, Vegan ja Altairin kohtaamista. Japanissa nämä tähdet tunnetaan myös nimillä Orihime ja Hikoboshi, sillä tähtii liittyy tarina rakkaudesta.

Tästä tarinasta on monta versiota, ja tässä olisi yksi sellainen:

Orihime, Taivaan kuninkaan Tentei:n tytär, kutoi joka päivä ahkerasti kauniita töitä Linnunradan vieressä. Hän oli kuitenkin murheellinen, koska hänellä ei ollut aikaa tavata ketään, ja siten rakastua keneenkään. Tentei järjesti lopulta tyttärelleen tapaamisen Linnunradan toisella puolella oleilevan lehmipaimenen Hikoboshin kanssa, ja Orihime ja Hikoboshi rakastuivatkin toisiinsa samantien. Häitä vietettiin, mutta Tentei raivostui tajutessaan, että Orihime lakkasi kutomasta kauniita töitään ja Hikoboshi antoi lehmiensä karata pitkin Taivasta. Niin rakastuneita he olivat. Tentei erotti pariskunnan, ja asetti Linnunradan heidän väliinsä. Hänen tyttärensä kuitenkin oli murheenmurtama, ja Tentei heltyi ja antoi luvan parille tavata kerran vuodessa seitsemäntenä päivänä, seitsemännessä kuussa.
Ensimmäisen kerran tämän päivän saapuessa Orihime kuitenkin purskahti itkuun huomatessaan, ettei Linnunradan yli ollut siltaa. Hänen itkunsa saattelemana paikalle saapui joukko harakoita, jotka muodostivat sillan Linnunradan yli, ja näin rakastavaiset saattoivat nähdä toisensa. Sanotaan kuitenkin, että jos Tanabatana sataa, harakat eivät pääse tulemaan, ja rakastavaiset joutuvat odottamaan tapaamistaan seuraavaan vuoteen.

Tanabataa juhlittiin ennen vanhaan lunisolaarisen kalenterin mukaan seitsemäntenä päivänä seitsemättä kuuta, mikä osuu gregoriaanisen kalenterin elokuulle. Nykyään Tanabatan juhlinta aloitetaan prefektuurista riippuen 7.7, kun taas joissakin paikoissa juhlinta suoritetaan vasta elokuun seisemännen päivän paikkeilla.

Sendain Tanabata festivaalien koristeluja.

Tanabatana on tapana kirjoittaa tanzaku- lapuille erilaisia toiveita, jotka sitten ripustetaan bambuun kiinni. Jotkut saattavat toivoa hyvää käsialaa, toiset opiskeluonnea. Joissakin paikoissa on tapana laittaa bambut jokeen virran vietäväksi, tai polttaa ne juhlien jälkeen, mutta usein koristellut bambut ripustetaan kodin ulkopuolelle roikkumaan. Erilaiset traditiot vaihtelevat hyvin paljon paikasta riippuen, ja Tanabatan tavat ovatkin usein liittyneenä paikallisiin Obon traditioihin. Tämä siksi, että lunisolaarisen kalenterin aikaan Tanabataa ja Obonia juhlittiin lähes samaan aikaan. Ne ajateltiinkin yhtenä juhlana, kunnes gregoriaaniseen kalenteriin siirtyessä Obonin juhlinta siirrettiin elokuulle.

Tanabataa juhlistetaan mm. festivaaleilla, jotka pidetään yleensä pitkillä kauppakaduilla. Tanabata- festivaaleihin kuuluu usein koristelukilpailut ja paraatit, sekä ruokakojut ja erilaiset pelit.

Tanzaku-lappuja

Oikein hyvää Tanabataa siis kaikille! Valitettavasti näyttää siltä, että ainakaan tänään Orihime ja Hikoboshi eivät pysty tapaamaan, sillä sateiselta näyttää tuolla Japanin päässä. Ehkä tämän takia onkin hyvä, että Tanabataa juhlitaan eri paikoissa eri aikaa ;) Kyllä sieltä vielä yksi aurinkoinen päivä pitäisi osua kohdilleen!

建国記念日 - Kansakunnan perustamisen päivä

Tänään on Japanissa kansallinen vapaapäivä (kenkoku kinenbi), jota vietetään vuosittain 11. päivä helmikuuta.

Keisari Jimmu sotilaineen.

Aiemmin japanilaiset käyttivät lunisolaarista kalenteria, ja silloin juhlaa vietettii ensimmäisenä päivänä ensimmäistä kuuta, koska silloin Nihonshokin mukaan, keisari Jimmu nousi valtaistuimelle ja perusti kansakunnan. Japani siirtyi kuitenkin gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1873, jonka seuraksena hallitus päätti erinäisten sekaannuksien myötä siirtää juhlapäivän nykyiseen päiväänsä.

Alunperin päivää kutsuttiin nimellä 紀元節 (kigen-setsu). Ennen toista maailmansotaa Japanissa oli tapana juhlistaa päivää monilla eri tavoilla kouluissa ja työpaikoilla, ja sitä pidettiin aikoinaan yhtenä tärkeimpänä juhlapäivänä. Käytäntö kuitenkin lakkautettiin sodan aikana, mm. koska siihen liittyy shintolaisuutta ja sillä vahvistettiin keisarin asemaa.

Juhlapäivä palautettiin vuonna 1966, ja päivä sai silloin nykyisen nimensä. Nykyinen juhla on paljon hillitympi kuin edeltäjänsä, ja tapana onkin heilutella Japanin lippuja, joilla kunnioitetaan omaa kansalaisuutta. Monet myös käyttävän päivän pienimuotoiseen matkusteluun tai rentoutuvat vain kotona.

鬼は外、福は内！

Niin se vain on että Japanissa on tänään talven viimeinen päivä ja huomenna alkaa kevät. Toisin se on täällä pohjolassa jossa "nautimme" -20 asteen pakkasesta toppavaatteissa eikä keväästä tietoakaan.

節分 (setsubun) on siis tämän päivän nimi ja se edeltää 立春 (risshun) päivää, eli kevään ensimmäistä päivää. Setsubunina on tapana tehdä ns. kevätsiivous, jolloin talo siivotaan kunnolla, onia myöten! Ennen onin karkoitti perheen pää, mutta nykyään tuon homman hoitavat lapset, jotka viskovat papuja oni-maskia pitävää henkilöä kohti huutaen: 鬼は外、福は内! (oni wa soto, fuku wa uchi). Suomeksi tuo meinaisi että " Onit ulos ja onni sisälle". Toki papujen heittelyä harrastetaan myös pyhäköillä, joissa saattaa olla myös julkisuuden henkilöitä kutsuttuina.

Me myös askartelimme eilen koulussa omat maskit ja heitimme toisiamme pavuilla, tosin päivää aikaisemmin koska tunteja ei ollut tänään. Kyllä sai onit kovaa kyytiä niin etteivät varmasti uskalla astua kouluumme koko vuonna :)

Hurjan sekopäisen näköinen oni :D

Setsubunia juhlitaan hieman eri tavoilla eri puolilla Japania. Esimerkiksi Kansain alueella (Osaka ja Kioto ym.) on tapana syödä ehoumakia (恵方巻き) katsoen onnekkaaseen ilman suuntaan. Onnekkaimman suunnan pystyy tarkistamaan tietynlaisesta pyöreästä kalenterista.
Mitä ehoumakiin tulee, se on tavallista paksumpi ja siinä on seitsemää eri ainesosaa. Tämä siksi, että numero seitsemää pidetään onnekkaana. Sitä ei myöskään kuulu leikata paloiksi, koska sen uskotaan leikkaavan myös onnea. Suut pitää myös pitää supussa koko syömisen ajan.

恵方巻き

Minä aloitan nyt oman "kevätsiivoukseni", ja yritän häätää myös onit pihalle, vaikka papuja ei olekaan.
Oikein hyvää setsubunia kaikille!