Asiaa animesta, ja vähän muustakin!

Viimeaikaiset bloggaukseni ovat keskittyneet lähes kokonaan muihin asioihin kuin animeen ja mangaan. Korjatakseni tämän tilanteen aionkin nyt kertoa lyhyesti yhdestä animesta, jota olen viime päivinä katsonut.

ACCEL WORLD (アクセル・ワールド)

Accel World on itseasiassa aika mälsä tapaus, mutta onpahan tullut seurattua. :D Aivan ensimmäinen jakso oli jollakin tapaa kiinnostava, mutta siitä se alamäki sitten alkoikin. Mechaa, virtuaalitodellisuuksia, hieman haaremia... Päänsärky oli valmis. Välillä kiroan itseäni, sillä pakkomielteeni on katsoa kaikki sarjat loppuun, olivat ne sitten hyviä tai huonoja.

Accel World  on alunperin light novel, josta tehtiin ensin  kaksi mangaversiota, ja lopulta animeversio. Anime alkoi pyöriä 6. huhtikuuta, ja jatkuu edelleen.

Kuten voimme arvatakin, sarjan päähenkilönä toimii nuori poika. Hänen nimensä on Haruyuki Arita, ja se mikä tekee hänestä hieman erilaisen kuin muissa samantyylisissä sarjoissa on hänen ulkonäkönsä.

Haruyuki Arita

Joo, ei mikään joka tytön unelma.

Tästä huolimatta tyttö nimeltään Kuroyukihime kiinnostuu Haruyukista (syistä jos toisista), ja esittelee hänelle aivan uuden tyyppisen pelin: Accel World:in. Accel World on eräänlainen virtuaalitodellisuus, missä jokaisella on oma avatar. Nämä avatarit jaetaan eri väreihin, joista jokaisellä värillä on hyvät ja huonot puolensa. Haruyukin avatar on nimeltään Silver Crow, ja kuten nimikin jo paljastaa, hänen värinsä on metalli. Metalli onkin Accel Worldissä yksi arvostetuimpia värejä, ylläri pylläri.

Haruyukin avatar Silver Crow

Seikkailu on valmis, kun Haruyuki tutustuu Accel World:in ihmeelliseen maailmaan vaaroja uhmaten ja päästelleen suustaan niin kauheita imelyyksiä, että yksi jakso päivässä on minulle jo aivan liikaa. Taistelukohtaukset puolestaan ovat välillä miellyttävääkin katseltavaa, ja lähes jokainen jakso on päättynyt jos jonkin asteiseen cliffhangeriin.

Sivuhahmoja on jonkin verran, mutta 11 jakson aikana heistä ei ole saanut vielä kunnon otetta. Haruyukin kaksi parasta ystävää ovat olleet alusta asti kuviossa, ja petturuuttakin ollaan heidän puoleltaan nähty, mutta siinä se sitten onkin ollut. Toivottavasti näistä kahdesta kaveruksesta tulisi vielä juttua vähän syvällisemmin. Alkuvideosta näin voisi ainakin päätellä.

Alkumusiikki on myöskin se yksi asia, mikä on todella hyvää tässä sarjassa. Kappale on Chase the World ja sen esittää May'n (メイン). En missaa alkumusaa kertaakaan :)

Kuroyukihime

Näin kesken sarjaa on vielä paha sanoa lopullista arviota sarjasta. Accel World on täynnä kliseitä ja imelää keskustelua, mutta myös actionia ja ihmissuhteita. Odotukset eivät ole järin korkealla, mutta toivotaan että sarja yllättää positiivisesti! :)

Tästä pääset katsomaan sarjan alkuvideon!

HUOMIO HUOMIO!!

 

Tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata pientä muutosta sivun vasemmassa reunassa. Olen lisännyt Matsukazen nyt myös Facebookkiin, joten kaikki tykkäämään sivustosta! Facebookissa olisi tarkoitus julkaista vähän pienempiä juttuja, mitä ei välttämättä blogiin tule laitettua. Sieltä pystyt myös seuraamaan reaaliaikaisemmin tulevaa reissuani Japaniin (ainakin toivottavasti), vaikka pyrinkin kirjoittamaan myös blogiin ahkerasti matkan aikana :) Tällä hetkellä tuo Facebook- juttu on hieman erilainen kuin olisin halunnut sen olevan. Yritän säätää sitä vielä paremmaksi, jahka löydän aikaa siihen.

Nukketeatteria Hollywoodin tapaan

Kyllä vain, eilen illalla tuli katsottua Bunraku.
Katsellessani kyseisen leffan kansia kylmät väreet kulkivat selässäni. Minulla on ennakkoluuloja monista asioista ja Hollywood-leffat höystettynä itämaisilla jutuilla kuuluu näihin asioihin. Oli kyse sitten pelistä, animesta tai jostain muusta tehdystä elokuvasta niin yleensä ne tuppaavat olemaan täysiä floppeja. Epäluulojani lisäsivät traileri jonka olin nähnyt aikaisemmin:

Toisaalta, mielenkiintoa kyseistä leffaa kohtaan lisää tietenkin Gackt.
Eniten mietitytti onko Gacktillä edes kunnon osaa leffassa, puhuuko sanaakaan japania ja miten mahtaa englanti luistaa. Sekä tietenkin itse näyttelytaidot, sillä muutaman leffan olen nähnyt missä hän näyttelee eikä hän nyt mikään maailman paras sillä saralla ole.
Mutta kyllä vain positiivisesti sai yllättyä. Gacktilla oli kunnon rooli ja mielestäni näyttelikin ihan siedettävästi. Japania puhuttiin ihan mukavasti ja englannistakin sai selvää :D Ärsyttävintä oli ehkä hänen näyttelemänsä hahmon nimi joka tuntui otetun suoraan Super Mariosta. Voi Yoshi, Yoshi, Yoshi.

Kaikkein parasta leffassa oli kuitenkin se erilainen tyyli millä se oli tehty. Sarjakuvamaisuutta ym. ihan kuin Sin Cityssä konsanaan. Tiedätte varmasti sellaiset lapsille suunnatut ponnahduskirjat? En tiedä siis niitten oikeaa nimeä mutta sellaista näkyy paljon Bunrakussa. Värimaailma oli myös mielenkiintoinen ja japanilainen teema näkyi selkeästi joka puolella.
Hauska ja mielestäni toimivakin yksityiskohta oli tarinankertoja joka oli esillä juuri sopivasti. Itse juoni taas oli helposti arvattavissa mutta eipä se haitannut kun muuten meininki oli visuaalisesti niin mielenkiintoista katseltavaa. Vähän sama kuin Avatarissa; juoni moneen kertaa puhki kulutettu mutta hyvin jaksoi kattoa loppuun ku oli niin pirun komeen näköinen elokuva kokonaisuudessaan.

Eli loppujen lopuksi olin positiivisesti yllättynyt ja kyllä tämä ehdottomasti kannattaa katsoa jos vain vähääkään on sellainen fiilis että tämäntyylinen elokuva voisi miellyttää. Toimintaahan tämä pitkälti oli eikä huumoria ollut niin paljon että voisi millääntavalla komediaksi luokitella. Vertakin näkyi kiitettävästi mutta ei mielestäni liikaa... Jos sellaiset jutut vääntää yleensä jonkun vatsaa niin ei kannata sen takia jättää katsomatta, varsinkaan kun veri oli ihan ruskeeta eikä ollenkaan aidon näköistä :D

                          Klikatkaa ihmeessä kuvia isommaksi!

P.s Sain katsottua myös Zoku Natsume Yuujin-chou:n loppuun joten siitä sitten päivitystä tulossa lähipäivinä ^__^

Animecon

Olen palannut.
Animecon-viikonlopun jälkeen netti ei ole toiminut kunnolla joten en ole päässyt kirjoittamaan tänne! Kamalaa. Pitemmittä puheitta itse asiaan.
Pääsin töistä torstaina klo 16:00 ja suuntasin kotiin pakkaamaan loput tavaroista jonka jälkeen suuntasin bussiasemalle. Kaverini J saapui toisella bussilla ja jatkoimme yhdessä kohti Turkua. Turussa meitä vastassa oli ystävämme M joka ystävällisesti suostui majoittamaan meidät viikonlopun ajaksi. Kävimme nopeasti ostamassa piilarit Cybershopista ja suuntasimme M:n kämpille. Siellä sain nähdä piiiiiitkästä aikaa kissani isoveljen!

Shiranui

Ei mikään paras kuva mutta kuitenkin. :)
Siinä se loppu ilta meni sitten jutellessa niitä näitä ja katsellessa telkkaria. Oli kyllä tosi piristävää päästä välillä muualle! (Treenasimme myös piilareiden laittoa....)
Perjantaiaamuna heräsimme yhdeksän aikoihin ja laitoin J:n hiukset kuntoon ja sitten lähdimme viimeisille ostoksille Punanaamioon ja KappAhliin.
Punanaamiosta mukaani lähti: ihoväri, puuteri ja vippa, kaksi sormusta, kaulakoru, vampyyrin hampaat ja tekokynnet. KappAhlista nappasin mukaan ensimmäiset rintaliivit mihin sai vaihdettua läpinäkyvät olkaimet :D 
Tuli vähän kiire sillä con alkoi 12 ja sain itseni kuntoon vasta kahden aikoihin... Pettymykseni oli suuri kun en saanutkaan hienoja kulmahampaita pysymään kiinni ja jouduin luopumaan niistä :/
Saapuessamme Animeconiin paikka kuhisi jo porukkaa. Kiersimme siellä täällä ja metsästimme myyntipöytiä. Olin todella pettynyt niihin! Myyntipöydät oli siroteltu sikin sokin ympäri con-aluetta eikä myyjiä edes ollut paljoa. Kaiken lisäksi saimme lauantai-iltana tietää yhdestä myyntipaikasta jota emme olleet edes huomanneet!! 
Ohjelmaa oli paljon ja se oli monipuolista, tosin ainakin "Kuinka piirretään silmiä", "Värittämisen alkeet" ja Kuinka piirretään ilmeitä" oli peruttu.
Perjantaina emme siis käyneet muuta kuin vilkaisemassa hieman paikkaa. Muutaman kuvan sain tosin itsestäni ^_^

Lauantai olikin sitten siunattu valokuvaamiselle ja Himekalle! En kyllä kauheesti jaksanut ottaa kuvia ja nyt hieman kaduttaa. Ei voi mitään. 
Kävimme tosiaan kuuntelemassa Himekan haastattelun mutta pitää kyllä sanoa että hävetti kaikkien puolesta. Haastattelija ei tuntunut pysyvän ollenkaan tilanteen tasalla, ja välillä ei saanut mitään selvää mitä hän selitti. Himeka puolestaan oli todella symppis tyyppi ja ehkä juuri sen takia harmitti niin pirusti kun haastattelija ei osannut edes kunnolla englantia :/ Lähinnä tuntui siltä ettei hän ollut valmistautunut tarpeeksi. No, haastattelun jälkeen Himeka jakoi nimikirjoituksia ja minä sitten menin jonon jatkoksi ja mietin kuumeisesti mitä sanoisin hänelle. Tyypit edelläni kehuivat hänen konserttiaan (jota minä en vielä ollut nähnyt) ja kyselivät kaikkea mahdollista joita en sitten halunnut kuitenkaan toistaa. Ilmeeni oli kuitenkin näkemisen arvoinen kun ojentaessani ohjelmaesitettä, Himeka alkaa kehua pukuani hienoksi! "I'm sorry but I got to say this. Your dress is SO beautifull! Can I ask what anime it's from or is it original?" Sain söperrettyä huonolla englannillani että olen itse tehnyt sen, ainakin osittain ja Himeka vain hymyilee ja kirjoittaa nimikirjoitustaan esitteeseen. Lucky day!
Sen jälkeen suuntasimme syömään ja sain napattua kuvat kahdesta erittäin hienosta cossista.

Lulu FF-X

Yuna FF-X

Final Fantasy fanina juoksin ja lujaa näiden neitien perään. Ei kukaan varmaan pitänyt minua hulluna kun juoksin keskellä heseä ja jotain toista ravintolaa huutaen Lulua :D
Ruokailun jälkeen oli ohjelmassa Himekan konsertti. Valitsimme paikat lavan vasemmalta puolelta sillä halusin hyvät näkymät, viis sitten siitä kuinka hyvin musiikki kuuluisi! Konsertti viivästyi hieman sillä rumpujen kanssa oli jotain ongelmia mutta porukka hoiti tilanteen mielestäni ihan asiallisesti. Kun sitten ne saatiin kuntoon asteli lavalle Yukihiro Notsu joka otti ohjat käteensä ja päräytti orkesteriin eloa. Orkesteri oli melko pieni mutta sitäkin mukavampi. Olin näkeväni yhden sellon, basson, kolme viulistia, pianisti ja taisipa siellä olla joku poikkihuilun ja oboen kanssa. Ja tietysti se rumpali joka soitti myös vähän kaikkea muutakin. Siinä sitten vetivät melodiat ilmoille ja ensimmäisen kipaleen jälkeen Himeka asteli lavalle punaisessa unelmamekossaan esitellen itsensä yleisölle. Ensimmäisen laulun aikana mietin kuinka hänellä on todella kaunis ääni. Toisen laulun aikana, (joka oli muuten tämä):

en voinut olla huomaamatta kuinka hän todella nautti laulamisesta! Sitä oli mukava katsella :)
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, Himeka lauloi laulun jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa.

Melkein tippa tuli linssiin kun sai kuunnella tämän kipaleen livenä. Viimeistään se tippa tuli linssiin siinä vaiheessa kun Himeka, ääni väristen kiittää kaikkia ja rohkaisee kaikkia toteuttamaan omat unelmansa. Himeka lipuu pois lavalta äänekkäiden aplodien saattamana jotka jatkuvat ja jatkuvat, jalkojen rummutuksen jylyssä, niin että hänen on lopulta pakko palata lavalle vielä kerran kiittämään kaikkia. 

Konsertin jälkeen kiertelimme hieman con-alueella ja suuntasimme sitten keskustaan vain huomataksemme että Alko oli jo kiinni... Emmehän me mitään sieltä tietenkään olisi tarvinneet ;)
Menimme sitten suosiolla Kåreniin jossa oli K-18 "iltabileet". Bileistä ei ollut tietoakaan. Ylihinnoiteltuja juomia ja ei yhtään ohjelmaa, ellei pöytäjääkiekkoa laskettu. Ei edes musiikkia. Toivon todella että meininki Caribialla oli parempi!! 
No siinä se ilta kuitenkin meni juodessa ja rupatellessa niitä näitä, ja vähän enemmänkin... Kunnes tajuan että vieressäni istuu japanilaisia. No, minä tyttö sitten pienessä hiprakassa alan alkeellisella japaninkielelläni selittämään että opiskelen japania Vaasassa jne. ja huomaan heidän jopa ymmärtävän minua. Huraa! Siinä sitten keskustelimme hetken koulustani ja sain tietää että he tuntevat opettajani ja muutaman senpain myös. Vasta tässä vaiheessa tuli mieleen kysyä heidän nimiään. Toinen jätkistä alkaa kaivaa laukkuaan ja ojentaa kaksin käsin minulle käyntikorttia jonka minä otan vastaan kuin naantalin aurinko, kaksin käsin tietysti. Huomaan hänellä olevan sama sukunimi kuin puhetuntien opettajallani mutta silmäni kiinnittyivät kohtaan: first secretary, Embassy of Japan.
...
...
Embassy of Japan??  
Voi pojat.  
Nyt hävettää. En enää ikinä puhu japania kenellekään. Olen häpäissyt koulumme. Snif.

Loppuilta menikin sitten melko vauhdikkaasti, enkä viitsi selittää siitä täällä sen enempää. Voin vain kertoa pikakelauksella että olin kännissä. Aiheutin tappelun. Minua pussasi tyttö. Oksensin. Kävelin piiiitkän matkaa ystävieni avustuksella päästäkseni nukkumaan. Oksensin jälleen. Sammuin. 
Seuraavana aamuna heräsin jomottavaan päänsärkyyn. Jalkani olivat verillä, sillä kenkäni olivat hiertäneet ne auki. Minähän siis juon aniharvoin, ja voin sanoa että näin tuhdissa kunnossa en ole ollut muutamaan vuoteen. Älkää ottako mallia minusta millään tavoin, pyydän. Se ei ollut kaunista katsottavaa. 
Selvisin kuitenkin sunnuntai aamusta hengisä ihmeen kaupalla ja saimme väännettyä itsemme coniin jälleen vain todetaksemme ettemme ehtineet nähdä kendo-esitystä jonka M olisi halunnut nähdä... ANTEEKSI!!
Totesimme myös että myyntipöytiä oltiin tyhjentämässä jo hurjaa vauhtia mikä oli hieman tyhmää sillä alueella oli vielä paljon porukkaa joka olisi taatusti halunnut käydä tekemässä vimeiset ostokset. Tietysti on myös ymmärrettävää että paikat pitää saada kuntoon ajoissa.
Loppujen lopuksi minulla oli loistava viikonloppu!
Kiitokset siitä kuuluvat ihanille ystäville joiden kanssa vietin aikaani sekä tietysti MS:lle myös!! Oli ihanaa nähdä sinua pitkästä aikaa!!! Kiitokset myös animeconin järjestäjille jotka tekivät varmasti hurjasti työtä jotta saisimme kivat conit :) Vaikka miinuspuolia oli niin kyllä minä ainakin viihdyin ja nautin ajastani. Ainkin sain olla kaltaisteni seurassa ilman huolen häivää :) 

Lopuksi vielä muutama kuva lisää mutta harmi kyllä kuvia tuli otettua tosi vähän :/

J näyttää vähän mallia Hwoarangille ;)

M saa turpaansa Hwoarangilta.

 

Ps. Kannattaa käydä laittamassa palautetta tästä jotta saadaan ensi vuonna entistä parempi animecon Kuopioon! Palautetta voi antaa heinäkuun loppuun asti joten hopi hopi vastailemaan!
 

Jatkoa...

Nonih, lupasin jatkaa Tukholma hommaa ja niin myös aion tehdä. Ajattelin vielä laittaa hieman kuvia museoista joissa kävimme koska siellä oli paljon hienoja asioita ^__^

Ensimmäiset kuvat eivät liity kyllä Japaniin mutta kuka ei haluisi ottaa kuvaa krokotiilin päästä tai norsun jalasta?? :D

Itse rakastan museoita joten olin oikein iloinen päästessäni näkemään hienoja vanhoja esineitä. Museoista löytyi myös muutama kimono, paljon astioita, kauneudenhoito välineitä ym. kivaa. Suunnatkaa siis ihmeessä näihin museoihin! Etnografiska museettiin pääsee hyvin keskustasta bussilla ja Östasiatiska museettiin mentiin kävellen keskustan kieppeiltä, en muista mistä päin... Noh, netistä voi sitten katsoa ;)

Kun nyt puhutaan Tukholmasta niin pakko hehkuttaa mutta sain liput Gacktin keikalle Tukholmaan 9.8.2011!!

Lähdemme yhdessä ystäväni J:n kanssa ja taidamme molemmat odottaa sitä kuin kuuta nousevaa. Ajattelin myös silloin kipaista uudemman kerran japanilaisessa kaupassa ja teekaupassa kun tuota valuuttaakin on toivottavasti silloin enemmän :)

Niin, ja sen verran että en tiedä onko kovin hyvä kun totean töissä että olo on kuin ei olisi ollut lainkaan poissa ... :D

Minä ja musiikki

Tänään teemana musiikki, oh yeah! :D
Minä en tunnetusti musiikista liiemmin perusta, mutta kyllä minultakin koneelta löytyy muutama biisi mitkä saavat aikaan jonkinlaisen tunnereaktion. Ajattelin tähän nyt lykätä muutaman esimerkin sellaisista biiseistä mitkä vetoavat minuun.

Yhteen uusimmista lukeutuu tämä, ah niin ihana, SHINee - Lucifer. Tätä on pakko kuunnella videon kera, on meinaan sellaista silmän ruokaa että huh hah hei.

Tyttöenergiaa taas löytyy tästä biisistä. En osaa sanoa mikä tässä biisissä tykästyttää. Se vaan on niin kiva.

Rakastan ja rakastan. Erityisesti Jaejoongia :D
Jaejoongista saatankin kirjoitella tässä lähipäivinä lisää ^^
Ainut CD minkä omistan on muuten tältä bändiltä!

Tää biisi vaan on niin mahtava... Tykkään! En oikeastaan välitä mistään muista Ayumin biiseistä mutta tässä on sitä jotain.

Että sellaisia biisejä tänään. Kyllä muitakin löytyy mutta ei makeaa mahan täydeltä, vai miten sitä sanotaan?
En siis kuuntele mitään kovin erikoista musiikkia, näistäkin monet ovat varmasti etukäteen tuttuja joillekin :)