Hyvää ruokaa, kuvakirjoja sekä random kohtaaminen :D

Elikkäs, kuten olen aiemmin kertonut, olen ollut yhteydessä muutamiin japanilaisiin henkilöihin, ja näimme eilen yhden heistä. Meidän oli tarkoitus tavata Miyuki vasta 22 päivä, mutta hänellä oli hieman tuliaisia Maijulle (Miyuki tuntee siis jotain kautta Maijun vanhemmat), joten tapasimme jo eilen. Sovimme tapaavamme Ikebukuron asemalla, josta menisimme sitten lounaalle. Meidän oli tarkoitus löytää "pienikokoinen nainen, jolla on olkapäille ulottuvat mustat hiukset" :D Onneksi Miyuki kertoi myös kantavansa Marimekon unikkokassia, sillä pienikokoisia ja mustahiuksisia naisiahan on Tokiossa tietysti aika vähän ;)

Ei meidän lopulta tarvinnut Miyukia edes etsiä. Saavuimme Ikebukuron asemalle Seibu- uloskäynnille, ja ehdin sanoa taikasanan "marimekon unikkokassi", kun Miyuki jo ilmestyi kuin tyhjästä eteemme unikkokasseineen. Tiesimme että Miyuki on opiskellut suomenkieltä, mutta itse ällistyin siitä kuinka hyvin Miyuki todella puhui suomea! Lähdimme sitten syömään läheiseen ravintolaan, mikä oli kuulemma suosittu (ja sitä se myös asiakasmäärän mukaan oli). Keskustelimme lähinnä englanniksi, sillä Miyuki puhui erittäin hyvää englantia; onhan hän kuitenkin englanninkielen opettaja. Miyuki oli erittäin ystävällinen, ja antoi meille paljon esitteitä eri paikoista Tokiossa ym. Hän jopa tarjosi ruokamme, mikä hieman hävetti meitä, sillä paikka ei ollut halvimmasta päästä.

Lounaan jälkeen lähdimme käymään taidemuseossa, jonne Miyukilla oli pari lippua valmiiksi. Taidemuseo sijaitsi Shinjukussa, Sompo Japan Head Office Buildingissä, kerroksessa 42. Taidemuseon nimi oli Seiji Togo Memorial Sompo Japan Museum of Art, ja museon näyttelyt vaihtelevat kuukausittain. Tällä kertaa näyttelyn aiheena oli kuvakirjat, ja oli näyttelyyn päässyt parin suomalaisenkin töitä. Taidetta oli paljon muistakin maista, ja jotkut olivat kyllä erittäin hienoja. En tunnustaudu taiteen ylimmäksi ystäväksi, mutta pidin silti näyttelystä.

Tuo alhaalta levenevä korkea rakennus on se missä kävimme museossa :)

Seuraavaksi menimme sitten jälleen Metropolitan Buildingille, sillä Päivi ei ollut vielä päässyt sieltä käymään. Ennen sitä meidän tosin piti ottaa kuvia tunnetusta maamerkistä, jonka olin bongannut matkalla museolle. Kyseessä oli siis LOVE- patsas, joka on näkynyt useissa japanilaisissa draamoissa ym. ohjelmissa. Kuvaussession jälkeen suuntasimme Metropolitan Buildingin etelätorniin, mikä oli hyvä idea. Sieltä oli jopa paremmat näkymät kuin pohjoistornista, mikä oli tietysti hieno juttu. Miyuki nappasi matkaamme mukaan myös vanhemman herran, joka toimi vapaaehtoisena oppaana turisteille. Herran englanti ei ollut mitään parasta, mutta tarpeeksi ymmärrettävää. Oikein mukava mies, joka oli iloisesti yllättynyt kuullessaan meidän olevan Suomesta. Hän selitti meille sitten muutamista rakennuksista kaikennäköistä, ja lopuksi kehotti meitä käymään läheisessä Meiji- pyhäkössä, joka on pyhitetty edesmenneelle Meiji keisarille ja keisaritar Shôkenille. Jalkamme olivat kuitenkin sen verran tohjona, että päätimme mennä toiste sinne. Pyhäköllä käynti veisi kuitenkin useamman tunnin.

Vasemmalla seisova rakennus on hotelli, jossa kuvattiin Lost in Translation :)

 Tämän jälkeen etsimme kahvilan, ja istuuduimme juomaan kylmää smoothieta. Päivä oli jälleen todella kuuma, ja hiki virtasi nopeampaa kuin ehti itseensä nestettä tankata. Miyuki tarjosi jälleen juomamme, vaikka yritimme sanoa ettei tarvitse... Kaikenlisäksi kävi ilmi, että Miyuki halusi edelleen tavata 22 päivä, ja sovimme sitten lähtevämme Kamakuraan katselemaan historiallisia maisemia. Olemme kyllä erittäin kiitollisia Miyukille, sillä emme tuskin olisi kyseiseen paikkaan lähteneet ilman Miyukin seuraa :)

Lopuksi suuntasimme toiselle puolelle Shinjukua vilkaisemaan isoa kirjakauppaa, ja matkalla sinne tapahtui jotain niin randomia, ettei sellaista vain tapahdu. Huomasin vastaankävelevän länkkärin näyttävän erittäin tutulta, ja lopulta tunnistin hänet senpaiksi! :D Siinä sitten pyörähdimme nopeasti ympäri, ja nauroimme vain hämmästyneinä yhteensattumalle. Tiesin, että kyseinen henkilö on Tokiossa, mutta että törmäisimme häneen keskellä Shinjukua... Uskomatonta! Emme kyllä ehtineet vaihtaa kuin muutaman sanan, sillä meidän piti juosta Miyuki ja Maiju kiinni, sillä he eivät olleet huomanneet meidän jääneen jälkeen. Huvittavinta koko jutussa oli kuitenkin se, että olimme juuri Päivin kanssa miettineet, kuinka randomia olisi törmätä Tokiossa johonkin tuttuun ihmiseen...

Päivä kului kyllä vauhdikkaasti, ja meillä oli todella kivaa! Nähtiin jälleen paljon mielenkiintoisia paikkoja, ja saatiin kokea japanilaisten ystävällisyyttä yllinkyllin. Jalat olivat kyllä vaihteeksi tohjona, mutta siihen on jo alkanut tottua... Tänään pidettiikin sitten siivouspäivä, eikä lähdetty kuin syömään ja käymään kaupassa. Ajattelin kyllä, että lähtisin mangakahvilaan hetkeksi istuskelemaan illalla, mutta katsotaan nyt. Aamulla hieman ukkosteli, samoin kuin viime yönä, ja vettä on tullut päivän mittaan vähän, joten saatan jäädä vain guest houselle löhöilemään. Sain ainakin pyykkejä pestyä, joten ei tässä ihan laiskoteltu olla :D

Ranma½ live-action special ja muuta hömpötystä :)

Eilen se tuli. Nimittäin tieto miten kokeet meni. Menihän ne... Ja toisaalta ei mennyt, sillä kanjeja täytyy nyt opetella uusintakokeeseen. Hieman ihmettelin että pääsin läpi kaksi muuta kohtaa mutta hyvähän se vain on. Olen semisti ylpeä itsestäni.

Sitten siihen aiheeseen mistä lupasin aikaisemmin kirjoittaa. Kuten jotkut saattavat muistaa aikaisemmista kirjoituksistani niin minulla on jonkinlainen kammo live-actioniä kohtaan. Tuntuu kuitenkin että alan päästä tästä pikkuhiljaa eroon ja pystyin katsomaan viimeisimmän live-actionin hyvillä mielin. Kyseessä oli Ranma½ jonka olen mangana lukenut kokonaan.

Ranma½ live-action special pärähti käyntiin joulukuun 9. päivä Japanissa NTV:llä ja on kestoltaan pari tuntinen. Halusin innoissani nähdä specialin mahdollisimman nopeasti ja niinpä 13. päivä istahdin alas, hörppäsin kuumaa glögiä ja rentouduin hyvän ohjelman parissa.
Juoni oli perusajatukseltaan sama kuin mangassa kun Ranma saapuu Kiinasta Japaniin halutessaan muuttua takaisin täysiveriseksi pojaksi. Eroakin löytyi (ja aika mielenkiintoisiakin sellaisia) mutta ei mitään dramaattista. Ranman näyttelijöinä nähtiin Kento Kaku (poika) ja Natsuna (tyttö), ja ihan hyvinhän he suorituksensa vetivät. Pidin kyllä enemmän Kentosta, näytteli hyvin ja ei ollut ollenkaan huonon näköinenkään! :)

Parhaimmat hahmot silti olivat Akanen isä Soun Tendo ja Ranman isä Genma Saotome, jotka näyttivät todella samalta alkuperäiseen verrattuna ja välittivät juuri niin hölmön fiiliksen hahmoista kuin pitikin.
Taistelukohtaukset... No niin. Jos tälläisen osaa ottaa kevyenä viihteenä niin ne olivat kyllä erittäin viihdyttäviä mutta teknisesti ei mitenkään mahtisuorituksia. Huumoriakin löytyi sillä mitalla että nauraa sai kyllä useamminkin kuin kerran!

Akanen (Yui Aragaki) hiukset olivat alussa aivan kamalat joten hihkuin riemusta kun hänen hiuksensa lyhenivät. Hiuspidennykset olivat todella huonon näköiset ja kaiken lisäksi Akanen on tottunut ajattelemaan lyhyillä hiuksilla.

Tämä oli kaiken kaikkiaan oikein viihdyttävä paketti ja tälläisiä katselisin mielelläni useamminkin. Tuli sellainen olo että pitäisi kyllä jossain vaiheessa tuo animekin katsastaa. Alkua olenkin joskus katsonut mutta siihen se on sitten jäänyt. Ehkä sitten jossain vaiheessa jos tulee sellainen sopiva väli.
Nyt suuntaan tekemään pientä joulusiivoa ja paketoimaan paketteja.

 Oikein hyvää joulun odotusta kaikille ihanille lukijoille!

冬休み!

Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä tuntuu vihdoinkin siltä että loma on alkanut. Koko syksy on ollut yhtä pyörremyrskyä ja jossain vaiheessa mietin jo tuleeko sille edes loppua. Tulihan sille, ainakin kuukaudeksi. Silti en voi jättää täysin kouluhommia syrjään, sillä koe oli sen verran vaikea että uusinnan uhka on suuri. Ei siinä sitten mitään, sinne mennään sitten ja jollei sillä mene läpi niin olkoon menemättä.

Ihan kun tuossa lukukausikokeessa ei olisi ollut tarpeeksi murehdittavaa niin otin syksylle kaksi muutakin kurssia. Historian kurssin suoritin jo aikaisemmin syksyllä mutta populaarikulttuuri jäi viime tippaan. Sinne sitten tietenkin piti kirjoittaa kaksi esseetä ja täyttää lappuja ym. joihin meni arvokasta "tärkeämmän kokeen" lukuaikaa. Nyt pidetään vain peukkuja pystyssä että kurssi menee läpi, koska sitten olen suorittanut kaikki ylimääräiset kurssit eikä tarvitse niitä sitten enää murehtia. Oli tästä kurssista sekin hyöty että sen varjolla sain mukavan tilaisuuden tutustua yhteen puhutuimmista animeista hetkeen eli Puella Magi Madoka Majicaan.

Tuossa ehkä kuukausi sitten, sopivasti juuri ennen kokeita (not), palasin jälleen Flyffin maailmaan. Varsinainen pelaaminen tosin jäi melko vähäiselle vielä ennen kokeita mutta nyt olen taas päässyt vauhtiin. Uuden versio päivityksen myötä löytää jälleen kaikkea uutta ja kivaa tutkittavaa, sen lisäksi etten ole vielä muutenkaan täysin kärryillä johtuen siitä että välistä on jäänyt ainakin kolme versiota. Perusidea on kuitenkin sama joten nyt kelpaa viettää lomaa pelaillen, töissä käyden ja katsoen satunnaisesti elokuvia, animea ym. kivaa.

Itseasiassa tuli katsottua tuossa pari päivää sitten yksi visuaalisesti niin komea leffa että välillä meni melkein kylmiä väreitä selkää pitkin. Kyseessä oli Tekken - Blood Vengeance (鉄拳 ブラッド・ベンジェンス
), joka oli kyllä jotain aivan muuta kuin edellinen Tekken-leffa minkä katsoin. Tarina sijoittuu Tekken 5 ja Tekken 6 välimaastoon ja päähenkilönä nähdään Ling Xiaoyu.

Leffa julkaistiin Japanissa syyskuussa joten aika tuore leffa kyseessä. Itse katsoin leffan japaniksi puhuttuna mutta saatavilla on myös englanniksi dubattu versio.
Tarina on aika peruskauraa jos vähääkään tietää Tekkenistä joten en siitä sen enempää mainitse, kannattaa itse katsoa jos löytyy 92 minuuttia ylimääräistä aikaa. Trailerin haluan kuitenkin laittaa jotta näette millaista jälkeä leffa on visuaalisesti. Jotkut kohdat oltiin saatu näyttämään niin aidoilta että siinä meni ihan sanattomaksi. Muutama kuvakin kaupanpäälle.

Tästä leffasta jäi kyllä hyvä maku suuhun, mättöä mätön perään ja sellaista menoa että heikompaa kauhistuttaa. Taistelukohtauksetkin olivat niin mahtipontisia että voi sanoa elokuvan pysyvän sen suhteen uskollisena pelisarjalle. Tälläisiä leffoja lisää ja äkkiä!

Jees, nyt minä siirryn muihin puuhiin mutta kirjoittelen ehkä tässä lähiaikoina yhden erittäin suositun manga/animen live-action lyhytdraamasta jonka katsoin tänään loppuun. Oli se vaan niin mahtava.

Ouran High School Host Club - live-action versio!

Hellurei ja hellät tunteet!
En tunnustaudu japanilaisten draamojen ylimmäksi ystäväksi, enkä oikeastaan minkään muunkaan maalaisen mutta kai niitäkin pitää välillä katsoa. Tosin tätäkään en olisi katsonut ellei eräs henkilö olisi suositellut.
Olen kyllä kuullut tästä mangasta/animesta aikaisemminkin mutta eipä ole tullut luettua saatika katsottua joten oli oikeastaan ihan hauska lähteä katsomaan tätä sarjaa puhtaalta pöydältä. Tämä on nyt kolmas japanilainen draama minkä olen katsonut joten minulla ei ole oikein mitään mihin verrata tätä. Kaiken lisäksi sarja rikkaista oppilaista ja stipendin saaneesta köyhästä tuntui aika kuluneelta aiheelta.

Karsastan draamoja jotka on tehty animesta. En oikein tiedä miksi. Ehkä ne elementit mitä animessa on, yhdistettynä oikeisiin ihmisiin saa tälläisen hylkimisreaktion esiin. Toisin sanoen, minulla oli aika kovat ennakkoluulot tätä draamaa kohtaan.

Ensimmäisen jakson pyöriessä pelkäsin jo pahinta. Erikoisefektejä oli melko paljon, vaikkakin ne oli kyllä melko hyvin tehty. Peruukkeja vilisi silmissä ja hahmot olivat lievästi sanottuna outoja. Korjaan. Tamaki oli outo! En pitänyt yhtään hänen hiuksistaan ja en voinut ajattelematta miksi ihmeessä tuon näköinen oli muka Host Clubin prinssi. Kyoya nousi heti suosikkihahmokseni ja sen perässä kaksoset Hikaru ja Kaoru. Kyoyassa vetoaa tuo juonittelija puoli ja kaksoset vaan ovat niin hauskoja! :)

Haruhi ennen muodonmuutosta med erikoisefekti.

Erikoisefektiä efektin perään.

Päätin kuitenkin jatkaa katsomista ensimmäisen jakson jälkeenkin ja olen iloinen että tein niin. Suureksi ilokseni huomasin erikoisefektejen määrän laskevan huomattavasti ja tarinakin lähti rullaamaan melko hyvin. Olihan lopputulos ennalta-arvattavissa mutta kyseessä oli oikeasti ihan viihdyttävä sarja! Miinuksena tosin täytyy sanoa jokaisen jaksoon kuuluneet elämänviisaudet sekä jotkut yli-siirappiset kohtaukset joita en voi kestää niin animessa, draamassa kuin tosielämässäkään. Toisaalta tätä tuskaa helpotti Kyoyan (sekä muiden) yläosaton kroppa jota olisin voinut tuijotella useamminkin. Ei siis ollenkaan fan servicee, ehei!

Paremmin ainakin japanilaiset vetää näitä live-action sarjoja kuin jenkit näitä "cooleja" Dragonball ja Tekken leffoja. Japanilainen meininki näkyikin välillä aika selkeästi. Haruhin pitäisi antaa poikien suojella häntä ja Kyoyan pysyä Tamakin ystävänä, jotta heillä olisi tulevaisuudessakin bisneksissä hyvät välit.

Sarjan katottuani päätin sitten katsella vähän minkä näköisiä hahmot ovat olleet animessa, mangaa katselinkin jo hieman sarjaa katsellessani ja olinkin positiivisesti yllättynyt näyttelijävalinnoista, ulkonäön perusteella siis. Ei siinä siis mitään, kyllä kaikki mielestäni näyttelivätkin hyvin, ei ollut sellaista täysin tönkköä meininkiä mitä välillä olen sivusilmällä nähnyt...
Mutta tosiaan, tämä tuli nyt katsottua ja kyllähän tuo animekin nyt ilmeisesti pitää katsoa että saa vielä enemmän tästä irti ^^ Lopuksi vielä lisää kuvia.

Kyoya <3

Kaoru ja Hikaru (ainakin hiustenperusteella näin päin)

"Honey"

"Mori"

Tamaki

Haruhi ja Nekozawa