Hyvää ruokaa, kuvakirjoja sekä random kohtaaminen :D

Elikkäs, kuten olen aiemmin kertonut, olen ollut yhteydessä muutamiin japanilaisiin henkilöihin, ja näimme eilen yhden heistä. Meidän oli tarkoitus tavata Miyuki vasta 22 päivä, mutta hänellä oli hieman tuliaisia Maijulle (Miyuki tuntee siis jotain kautta Maijun vanhemmat), joten tapasimme jo eilen. Sovimme tapaavamme Ikebukuron asemalla, josta menisimme sitten lounaalle. Meidän oli tarkoitus löytää "pienikokoinen nainen, jolla on olkapäille ulottuvat mustat hiukset" :D Onneksi Miyuki kertoi myös kantavansa Marimekon unikkokassia, sillä pienikokoisia ja mustahiuksisia naisiahan on Tokiossa tietysti aika vähän ;)

Ei meidän lopulta tarvinnut Miyukia edes etsiä. Saavuimme Ikebukuron asemalle Seibu- uloskäynnille, ja ehdin sanoa taikasanan "marimekon unikkokassi", kun Miyuki jo ilmestyi kuin tyhjästä eteemme unikkokasseineen. Tiesimme että Miyuki on opiskellut suomenkieltä, mutta itse ällistyin siitä kuinka hyvin Miyuki todella puhui suomea! Lähdimme sitten syömään läheiseen ravintolaan, mikä oli kuulemma suosittu (ja sitä se myös asiakasmäärän mukaan oli). Keskustelimme lähinnä englanniksi, sillä Miyuki puhui erittäin hyvää englantia; onhan hän kuitenkin englanninkielen opettaja. Miyuki oli erittäin ystävällinen, ja antoi meille paljon esitteitä eri paikoista Tokiossa ym. Hän jopa tarjosi ruokamme, mikä hieman hävetti meitä, sillä paikka ei ollut halvimmasta päästä.

Lounaan jälkeen lähdimme käymään taidemuseossa, jonne Miyukilla oli pari lippua valmiiksi. Taidemuseo sijaitsi Shinjukussa, Sompo Japan Head Office Buildingissä, kerroksessa 42. Taidemuseon nimi oli Seiji Togo Memorial Sompo Japan Museum of Art, ja museon näyttelyt vaihtelevat kuukausittain. Tällä kertaa näyttelyn aiheena oli kuvakirjat, ja oli näyttelyyn päässyt parin suomalaisenkin töitä. Taidetta oli paljon muistakin maista, ja jotkut olivat kyllä erittäin hienoja. En tunnustaudu taiteen ylimmäksi ystäväksi, mutta pidin silti näyttelystä.

Tuo alhaalta levenevä korkea rakennus on se missä kävimme museossa :)

Seuraavaksi menimme sitten jälleen Metropolitan Buildingille, sillä Päivi ei ollut vielä päässyt sieltä käymään. Ennen sitä meidän tosin piti ottaa kuvia tunnetusta maamerkistä, jonka olin bongannut matkalla museolle. Kyseessä oli siis LOVE- patsas, joka on näkynyt useissa japanilaisissa draamoissa ym. ohjelmissa. Kuvaussession jälkeen suuntasimme Metropolitan Buildingin etelätorniin, mikä oli hyvä idea. Sieltä oli jopa paremmat näkymät kuin pohjoistornista, mikä oli tietysti hieno juttu. Miyuki nappasi matkaamme mukaan myös vanhemman herran, joka toimi vapaaehtoisena oppaana turisteille. Herran englanti ei ollut mitään parasta, mutta tarpeeksi ymmärrettävää. Oikein mukava mies, joka oli iloisesti yllättynyt kuullessaan meidän olevan Suomesta. Hän selitti meille sitten muutamista rakennuksista kaikennäköistä, ja lopuksi kehotti meitä käymään läheisessä Meiji- pyhäkössä, joka on pyhitetty edesmenneelle Meiji keisarille ja keisaritar Shôkenille. Jalkamme olivat kuitenkin sen verran tohjona, että päätimme mennä toiste sinne. Pyhäköllä käynti veisi kuitenkin useamman tunnin.

Vasemmalla seisova rakennus on hotelli, jossa kuvattiin Lost in Translation :)

 Tämän jälkeen etsimme kahvilan, ja istuuduimme juomaan kylmää smoothieta. Päivä oli jälleen todella kuuma, ja hiki virtasi nopeampaa kuin ehti itseensä nestettä tankata. Miyuki tarjosi jälleen juomamme, vaikka yritimme sanoa ettei tarvitse... Kaikenlisäksi kävi ilmi, että Miyuki halusi edelleen tavata 22 päivä, ja sovimme sitten lähtevämme Kamakuraan katselemaan historiallisia maisemia. Olemme kyllä erittäin kiitollisia Miyukille, sillä emme tuskin olisi kyseiseen paikkaan lähteneet ilman Miyukin seuraa :)

Lopuksi suuntasimme toiselle puolelle Shinjukua vilkaisemaan isoa kirjakauppaa, ja matkalla sinne tapahtui jotain niin randomia, ettei sellaista vain tapahdu. Huomasin vastaankävelevän länkkärin näyttävän erittäin tutulta, ja lopulta tunnistin hänet senpaiksi! :D Siinä sitten pyörähdimme nopeasti ympäri, ja nauroimme vain hämmästyneinä yhteensattumalle. Tiesin, että kyseinen henkilö on Tokiossa, mutta että törmäisimme häneen keskellä Shinjukua... Uskomatonta! Emme kyllä ehtineet vaihtaa kuin muutaman sanan, sillä meidän piti juosta Miyuki ja Maiju kiinni, sillä he eivät olleet huomanneet meidän jääneen jälkeen. Huvittavinta koko jutussa oli kuitenkin se, että olimme juuri Päivin kanssa miettineet, kuinka randomia olisi törmätä Tokiossa johonkin tuttuun ihmiseen...

Päivä kului kyllä vauhdikkaasti, ja meillä oli todella kivaa! Nähtiin jälleen paljon mielenkiintoisia paikkoja, ja saatiin kokea japanilaisten ystävällisyyttä yllinkyllin. Jalat olivat kyllä vaihteeksi tohjona, mutta siihen on jo alkanut tottua... Tänään pidettiikin sitten siivouspäivä, eikä lähdetty kuin syömään ja käymään kaupassa. Ajattelin kyllä, että lähtisin mangakahvilaan hetkeksi istuskelemaan illalla, mutta katsotaan nyt. Aamulla hieman ukkosteli, samoin kuin viime yönä, ja vettä on tullut päivän mittaan vähän, joten saatan jäädä vain guest houselle löhöilemään. Sain ainakin pyykkejä pestyä, joten ei tässä ihan laiskoteltu olla :D