Matka muodin mekasta pilvenpiirtäjien keskelle.

Tapasimme eilen Harukan, jonka kanssa olin viestitellyt viimeiset pari kuukautta säännöllisesti. Tutustuin Harukaan Kaorin kautta, joka esitteli meidät toisillemme. Olimme sopineet tapaavamme Harajukun asemalla, ja jatkavamme siitä sitten eteenpäin.

Pääsimme lähtemään vähän myöhässä, ja pelkäsin että myöhästyisimme sovitusta ajasta. Olimme kuitenkin myöhässä vain muutaman minuutin, eikä sillä ollut edes merkitystä, sillä meillä kesti hetken aikaa löytää Haruka. Tai oikeastaan Harukalla kesti hetken aikaa löytää "kolme eksyneen näköistä länkkäriä", kuten olin meitä kuvaillut hänelle sähköpostilla :D

Harajuku eki eli Harajukun asema.

Suuntasimme siitä sitten heti Takeshita Streetille, Harajukun tunnetulle kävelykadulle, minkä varrella on lukuisia vaatekauppoja, kahviloita ja pikkuputiikkeja, mitkä ovat pullollaan kaikkea söpöä. Katu on erityisen suosittu teini-ikäisten keskuudessa, ja näkyi siellä myös aimo kasa ulkomaalaisiakin.
Harajukuahan tituleerataan usein "muodin mekaksi", ja kyllä siellä vastaan tulikin aikamoisia härpäkkeitä yllään kantavia neitejä ja nuoria herroja.

Takeshita- kadun näkymiä.

Löytyipä sieltä myös liike, jossa myytiin k-pop kamaa, tai ainakin julisteita, avaimenperiä ja pinssejä. Pääsimme myös Maijun kanssa kirjoittamaan tanzaku-lapuille omat toiveemme, ja ripustamaan ne muitten toiveitten joukkoon. Kyseessä on tanabataan liittyvä traditio, mistä olenkin aikaisemmin kirjoittanut oman postauksen.

Emme jääneet Harajukuun pitkäksi aikaa, vaan päätimme palata uudestaan vielä joku toinen päivä. Haruka ystävällisesti johdatti meidät Omotesandoon, ja Omotesando Hills- nimiseen ostoskeskukseen, mikä kuulemma näkyy televisiossa aika usein. Paikka vaikutti kyllä todelliselta nähtävyydeltä, sillä ulkona kuvia paikasta ei ottanut pelkästään ulkomaalaiset, vaan japanilaiset myös. Sisällä olikin sitten kerroksittain erilaisia kalliita vaateliikkeitä, sekä upea merenalainen tunnelma. Katosta roikkui valtava valas, ja siniset valot välkkyivät alakerroksissa kauniisti.

Kahvila, jonka nimi oli Kurkku 3 xD

Ai niin, ennen Omotesandolle menoa kävimme syömässä, sillä ulkona alkoi sataa kaatamalla vettä. Viikonlopun takia paikat olivat ihan täynnä, ja jouduimme hetken aikaa odottamaan että pääsimme sisälle. Haruka suositteli kylmiä nuudeleita, ja päätin kokeilla niitä. Nuudelit osoittautuivat erinomaisiksi!

Omotesandon jälkeen siirryimme Shibuyaan metrolla. Poistuimme Hachiko uloskäynniltä, ja otimme hieman kuvia Hachiko- patsaan luona. Haruka osoitti meille myös yhden kahvilan aivan Shibuya Crossingin vieressä, missä oli kuvattu erästä draamaa, jonka Päivi ja minä olimme molemmat nähneet.

Hachiko- patsas :)

Kahvila, jossa on kuvattu Sunao ni narenakute- draaman kohtaus :)

Luonnollisesti näimme ja koimme myös Shibuya Crossingin, ja vielä keskellä viikonloppua. Vähän aikaa sitä vain tuijotti kun ihmismassa vaan kasvoi ja kasvoi, ja vihreän valon vaihduttua alkoi vyörymään eteenpäin. Vaikka tuon kaiken on nähnyt monissa animeissa, tv-sarjoissa, draamoissa ja elokuvissa, oli se silti aikamoinen kokemus. Ehjänä päästiin toiselle puolelle tietä, ja matka saattoi jatkua. Kiertelimme vähän siellä täällä, mutta näkemistä oli niin paljon että saimme vain pintaraapaisun kaikkeen. Kokeilimme myös purikuraa, eli sellaista kuvausautomaattia, jonka sisälle kuvattavat menevät. Siellä sitten saa ruudulta valita ensin (laitteesta hieman riippuen) kuvan tyyliä, valosuutta ja sellaista. Sitten laite ottaa tietyn määrän kuvia, jonka jälkeen kuvia pääsee muokkaamaan itse. Kuviin voi lisätä kaikkea hauskaa, kirjoittaa tekstejä ym. vastaavaa. Kuville saa valita itse myös taustat ja kehykset, mutta me emme oikein olleet tarpeeksi nopeita siihen :D

Shibuya Crossingilta.

Ihmisiä riitti Shibuyassa vaikka muille jakaa.

Kävimme myös tunnetussa Shibuya 109- ostoskeskuksessa, ja voin sanoa että ketutti jonkin verran etten ole samoissa mitoissa japanilaisten kanssa. Paikka oli täynnä hienoimpia vaatteita ja kenkiä mitä olen eläessäni nähnyt. Palaan sinne luultavasti vielä vain kuolatakseni kaikki vaatteet pilalle :D
Mukaan sieltä tarttui kuitenkin söpö aurinko/sateenvarjo, millaista olen etsiskellyt jo ensimmäisestä päivästä alkaen.

Tarkoituksemme oli ollut mennä katsomaan ilotulituksia Edogawaan illalla, mutta sateinen sää sai meidät toisiin ajatuksiin. Päivi oli muutenkin hieman kipeä, eikä siis alunperinkään ollut suunnitellut tulevansa mukaan, joten päätimme ettemme lähde Edogawaan. Suuntasimme kuitenkin Shinjukuun Harukan ja Maijun kanssa (Päivi lähti majatalolle lepäilemään), ja menimme Tokyo Metropolitan Government Buildingiin, ja toivoimme että näkisimme edes hieman ilotulituksia sieltä.

東京都庁 (Tôkyô tochou) eli Tokyo Metropolitan Government Building.

Rakennuksen ylhäällä on siis näköalakerros, mikä on ilmainen kaikille. Jonoa oli päälle puolituntia, ja kuumuus ahdisti meitä aika lailla. Odotus kuitenkin palkittiin kun pääsimme 45:n kerrokseen. Näköalat olivat päätähuimaavat! Hetken tuijotin vain sanattomana silmänkantamattomiin jatkuvaa Tokiota. Käsittämättömästi taloja joka puolella. Sitten vasta tartuin kameraan, ja annoin sen laulaa :D

Tämä oli Harukalle ensimmäinen kerta kyseisessä rakennuksessa, ja kyllä hänkin melko ahkerasti napsi kuvia kännykkäänsä. :) Ylhäällä oli myös myynnissä kaikenlaista sälää törkeeseen hintaan, vähän samaan tapaan kuin Särkänniemen Näsinneulassa.

Loppujen lopuksi emme kuitenkaan nähneet ilotulituksi, sillä kävi ilmi että Edogawa olikin luultua kauempana... Ilotulitukset olisivat kuulemma näkyneet todella pieninä taivaalla (miettikää näitä välimatkoja, miettikää), joten emme jaksaneet jäädä niitä katselemaan. Olimme muutenkin jo aivan poikki koko päivän kävelyn jälkeen, ja jalat huusivat jo lepoa.

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut! Haruka oli aivan ihastuttava persoona, ja todella ystävällinen. Hän oli mm. hankkinut meille Ghibli- museoon liput, jonne suuntaammekin sitten huomenna. Päivän aikana puhuin myös enemmän japania kuin olen ikinä päivän aikana puhunut. Aluksi olin vähän hermostunut, mutta loppupäivästä uskalsin jo paljon enemmän. Täydellistä kieltä se ei todellakaan ollut, mutta hei. Kukaan ei ole seppä syntyessään ;) Haruka puhui myös hieman englantia, vaikka sanoikin olevansa niin hermostunut ettei sanat vain tule suusta. Mielestäni hän pärjäsi kuitenki erittäin hyvin ^_^ Ja kuinka hienoa olikaan lopuksi kuulla keskellä Tokiota sanat: kiitos, nähdään ja moi moi!

Päivän aikana selvisi muuten eräs mysteeri, jota olen pohtinut muutaman päivän. Täällä kun tilaat jääteen, saat jääteen, joka ei ole makea. Se maistuu vain kylmältä teeltä. Itse pidän siitä niinkin, mutta makea olisi silti mukavampi. No eilen sitten otin tämän puheeksi Harukan kanssa, ja hän näytti hieman hämmentyneeltä. Hän selitti, että meidän pitää itse laittaa teehen makeutusaine (joka osottautui jonkinlaiseksi siirapiksi). Joopa joo, tunsin itseni siinä vaiheessa vähän tyhmäksi. Miten en voinut tietää tuollaista?? No, eipä ole oikeastaan tullut aikaisemmin mietityksi, sillä Suomessa jäätee on aina valmiiksi makeutettu, sehän on itsestäänselvää. :D