Kiva päivä muuten, mutta tavarat hukassa...

Tapasimme eilen Kaorin, ja hänen miespuolisen ystävänsä nimeltä Shin. Olimme sopineet tapaavamme lounaan merkeissä, joten lähdimme sitten etsimään jotain hyvää ravintolaa. Löysimme itsemme lopulta kaupunginosasta nimeltä Kagurazaka. Siellä oli ennen vanhaan paljon geisha-taloja, ja edelleenkin osa on niistä toiminnassa. Valitettavasti emme kuitenkaan nähneet yhtään geishaa, vaikka meitä kehotettiinkin pitämään silmiämme auki. Nykyään Kagurazaka on myös tunnettu ranskalaisen ruuan paikkana, ja alueella asuvista useista ulkomaalaisista.

Menimme syömään hieman perinteisempään, ja kalliimpaan paikkaan lounasta. Heti sisälle päästyäni tajusin, että tarjoilijat olivat pukeutuneet perinteisiin japanilaisiin kimonoihin, ja paikka näytti muutenkin yksinkertaisesti upealta. Menimme istumaan pöytään, ja ihastelin kohteliaita työntekijöitä ääneti. Kaikenlisäksi tajusimme Päivin kanssa ruokaa odotellessa, että meidät oli laitettu istumaan selkä vasten tokonoma-syvennystä. Kyseessä on perinteisissä japanilaisissa taloissa oleva eräänlainen alkovi, jossa saattaa olla esillä mm. kukka-asetelmia, kalligrafiaa tai seinällä roikkuva käärö. Kyllä siinä nousi hieman puna poskille!

Ruoka oli taivaallista. Japanissa syömäni ruuat ovat olleet kaikki hyviä, mutta tämä oli erityisen hyvä annos, vaikka misokeitossa en juurikaan eroa huomannut edellisiin, kuten kaksi kaveriani huomasivat :D Söimme kaikki oyakodonia, jonka kanssa tuli misokeitto, tofua, salaattia, bambua sekä jälkiruuaksi hyytelöä. Annoksen hinta oli 1500 jeniä, eli n. 15 euroa. Maha täyttyi repeämispisteeseen, ja lopuksi saimme kuunnella ystävällisen työntekijän uskomatonta keigoa. Muutenkin kyseinen nainen puhui niin täydellistä japania, että teki mieli vain heittää hanskat tiskiin ja vaihtaa japanin kielen opiskelu afrikkalaiseen naksutuskieleen!

Ruuan jälkeen suuntasimme Shibuyaan Meiji- pyhäkölle, jossa sitten kiertelimme katselemassa. Paikka oli todella upea, ja mielestäni paljon hienompi kuin esimerkiksi Sensôji- temppeli siinä mielessä, että ihmisiä ei ollut läheskään niin paljon, eikä ympärillä ollut kymmeniä turistitavaroita myyviä kauppoja. Valitettavasti unohdin kamerani kotiin kyseisellä reissulla, joten kaikki kuvat on otettu kännykällä >__<

Meiji- pyhäkkö, joka on rakennettu keisari Meijille ja hänen puolisolleen.

Pyhäkön jälkeen päätimme lähteä kokeilemaan Maid-cafeeta. Lähdimme pyhäköltä kävellen eteenpäin, ja matkan varrella oli mm. Yoyogi- puisto, missä näimme tuuttitukkia pistämässä jalalla koreaksi :D Lähellä oli myös joku hiphop- tapahtuma, minkä lähettyvillä oli paljon poikia tanssimassa, ja tekemässä ties mitä. Jatkoimme matkaa kunnes löysimme itsemme keskeltä Shibuyan keskustaa, kävelemässä alas rappusia Maid-cafeeseen. Nyt siis tiedoksi niille jotka eivät tiedä: Maid-cafe on siis kahvila, jonka työntekijät ovat pukeutuneet söpöiksi sisäköiksi.

Kahvila oli sisustettu pastelliväreillä, ja katossa roikkui Super Mariosta tuttuja palikoita, jotka vaihtoivat väriä kosketuksesta. Keskellä kahvilaa oli pikkuinen trampoliini, jossa hyppiessä kauttimista kuului söpöä "nyan nyan nyaa" ääntä xD Menimme pöytään, ja tilasimme törkeän kalliit melon soodat söpöltä sisäköltä, joka selitti kovasti kaikkea japaniksi. Tilauksen lopuksi kuului vain"okkei nyan nyan", ja me naureskelimme sydämen kyllyydestä. Saimme myös omat hassuttelujutut, nimittäin kaksi maid-hiuspantaa ja possunkorvat. Istuin sitten lopun ajasta tyytyväisesti possunkorvat päässä ^_^

Shin tilasi meille esityksen, ja niinpä koko kahvila sekosi kun yksi maid esitti meille pienen tanssin musiikin säestyksellä. Toinen maid avusti taustalla, ja sattuipa mukaan tupsahtamaan myös kokki keittiöstä. Meininki oli niin ratki riemukasta että olin kuolla yliannostukseen söpöyttä. Söpöydestä tosin nauttivat muutkin, sillä pöydissä istui myös vanhempia miehiä, jotka ottivat myös kuvia tyttöjen kanssa. Jokainen päättäköön itse mitä mieltä sellaisesta on. Meillä oli ainakin hauskaa, ja kerrankos sitä maksaa hieman enemmän, että pääsee tuollaista näkemään. Työntekijöistä ei saanut ottaa kuvia, mutta ravintolasta kylläkin :)

Kahvilan jälkeen teimme hieman ostoksia, ja löysin pari peliä, sekä yhden mangan, jota olin metsästänyt jo pidemmän aikaa ympäri Tokiota. Lucky! Tämän jälkeen menimme istumaan iltaa izakayaan (japanilaistyylinen ravintola/baari, missä on tapana viettää aikaa juoden ja syöden pieniä ruokia). Izakayan ohjelma oli, että Kaori ja Shin päättivät ruuan, ja me suomalaiset söisimme ne :D Ilta meni oikein mukavasti, ja erkanimme sitten japanilaisita ystävistämme asemalla. Päätin jäädä kotiasemalla läheiseen mangacafeeseen, missä sitten hetken aikaa taistelin, että sain itselleni klubikortin, ja mahdollisuuden päästä nettiin. Hetken aikaa ehdin netissä olla, ennen kuin huomasin jotakin kauhistuttavaa. Olin unohtanut pelini ja mangani jonnekin!

Lievästi kettuuntuneena (eikä niin lievästikään) aloin ratkoa ongelmaa. Tajusin, että olin 80% todennäköisyydellä unohtanut tavarat izakayaan. Päivi kaivoi paikan puhelinnumeron esiin, sillä minulla oli lieviä ongelmia japanilaisen näppäimistön kanssa... Ei muuten, mutta siinä vaiheessa ei paljon hymyilyttänyt kun yritin nopeasti kirjoittaa, eikä siitä tullut yhtikäs mitään. Sain kuitenkin izakayan numeron, ja ajattelin soittaa kyseiseen paikkaan ja tiedustella onko tavarani siellä. Lähdin kahvilasta, ja pääsin pihalle. Mietin miten esittäisin asiani japaniksi, ja sitten minulla välähti. Marssin lähimpään poliisiboxiin, joita on Japanissa lähes joka paikassa. Siellä sitten aloin selittämään tilannettani japaniksi, sillä kyseinen nuori poliisi ei osannut kuin numeroita englanniksi. Tilanne hoitui yllättävän mutkattomasti. Poliisi soitti puolestani izakayaan, jolloin säästin rahaa ja vaivaa. Izakayan väki pyysi minua tulemaan paikalle katsomaan ovatko heidän löytämänsä tavarat minun ja niinpä hyppäsin pikemmiten junaan, ja suuntasin takaisin kohti Shibuyaa. Kello oli lähtiessäni puoli kymmenen illalla, ja kun vihdoin saavuin takaisin, oli kello jo puoli yksi yöllä. Sain tavarani (luojan kiitos) eikä tarvinnut tulla edes illan viimeisellä junalla niin kuin pelkäsin.

Joten lopulta kaikki hyvin, loppu hyvin :) Tulipahan nähtyä Shibuyan yöelämää vilaukselta, ja siinä sivussa monta mielenkiintoisen näköistä ihmistä ^_^ Välillä tosin ihmettelen itsekin kuinka tohelo osaankaan olla...