Ikebukuron ihmeitä

Kylläpä hyvät yöunet tekevät ihmeitä! Heräsin aamulla pirteänä, tosin jo aamu kahdeksalta, mikä on ennen kuulumatonta. Liekö jetlag päässyt yllättämään, tai sitten oli vain niin järkyttävän kuuma. Aurinko porotti heti aamulla ikkunasta sisään ja totesin, että ikkunaverhot on muistettava jatkossa laittaa jo illalla kiinni.

Aamutoimien jälkeen lähdimme tutkimaan tarkemmin läheistä temppeliä. Jotenkin oli tosi hassua seistä siinä temppelin pihassa ja muistella niitä lukemattomia animeita ja mangoja, missä temppeleitä on näkynyt. Jostain syystä en saanut kauhean järkeviä kuvia kyseisestä paikasta, joten saatan suunnata vielä joku päivä uudestaan ottamaan sieltä kuvia :)

Temppelin takana oli myös kiva pieni hautausmaa, jonne sitten menimme hieman myös kiertelemään. Paikalla oli myös vanhempi japanilaismies, joka sitten hieman naureskeli meille tuijotteleville turisteille.

Seuraavaksi suuntasimme Ikebukuroon. Siellä olikin sitten monenlaista kauppaa ja ravintolaa. Ostin 100 jenin kaupasta itselleni viuhkan sekä minipyyhkeen, jolla sain kätevästi pyyhittyä hiet naamalta. (Otin mallia japanilaisilta...) Sen jälkeen astuimme eläinkauppaan, missä oli pikkuruisia koiria ja kissoja pienissä kopeissa esillä. Tuntui toisaalta pahalta katsoa eläimiä lukittuina pikkuisiin koppeihin, mutta ihan eloisilta ja hyvinhoidetulta kyseiset eläimet muuten näyttivät. Kuvien ottaminen oli valitettavasti kielletty, joten en valitettavasti pääse näyttämään kyseisiä koppeja teille. Kopissa oli eläimillä mukana leluja, kissoilla hiekkalaatikko, ja vesi oli eläimille saatavilla sellaisesta "juoma-automaatista" minkälaisia meillä on totuttu näkemään jyrsijöillä.

Seikkailimme sitten siinä vähän joka puolella, ja päädyimme lopulta syömään. Minun annokseni näytti tältä:

Oli kyllä taas niin hyvää. Tämän annoksen jälkeen napa rutisi liitoksistaan, mutta se ei kauaa matkaa haitannut. Huomatkaa muuten annoksen hinta, eli 380 jeniä joka on noin 4€. Menimme hetkeksi sulattelemaan ruokaamme aukiolle, ja totesimme että päivä oli jopa edellistä kuumempi. Kuuntelimme siinä sitten kaskaiden kauheeta kuorosoittoa, joka kuulosti välillä siltä kuin joku olisi vääntänyt volyyminapista ääntä pikkuhiljaa kovemmalle ja sitten taas hiljemmalle.

Siinä sitten jatkettiin kiertelemistä, mutta kuumuuden keskeltä päätimme karata hetkeksi karaokeen. Ikebukurossa niitä tuntui olevan joka kulmalla, varsinkin yhdellä tietyllä alueella, mikä oli täynnä aivan kaikkea. Oli ruokapaikkoja, pelihalleja, kauppoja ja karaokea. Löysimme sitten mieleisemme karaokepaikan ja astelimme sisään. Vastaanotossa oli kaksi jätkää, jotka olivat todella ystävällisiä. Kaiken lisäksi toinen heistä oli syötävän söpö, ja osasi ihan mielettömän hyvin englantia. Myönnän etten oikein saanut kiinni jäätelövaihtoehdoista, kun ihastelin miten hyvin jätkä äänsi niitä xD

Hintaa parin tunnin lauleskelulle tuli 860 jeniä per nenä, ja siinä on siis tuollainen 300 jenillä jäätelöä niin paljon ku napa kestää. Juomaa sai myös juoda niin paljon kuin halusi. Valitettavasti kaikki kuvat jotka otin karaokesta olivat tärähtäneitä, mutta ei hätää. Tarkoituksena on mennä karaokeen kyllä uudestaan, sen verran hauskaa oli. Aluksi olimme hieman H. Moilasena kun katselimme sitä karaokelaitetta, mutta äkkäsimme pian pienen laitteen mitä opettelimme sitten käyttämään varmaan ensimmäisen tunnin ajan. Koko laite oli japaniksi, mutta kyllä siitä ihan helposti biisejä saatiin soimaan. Vedimme siinä sitten Elvistä ja Michael Jacksoniä, vähän Hydeä ja KAT-TUNia jne. Oikeastaan pääsimme vasta vauhtiin kun meille tultiin ilmoittamaan että aikaa on jäljellä 10 minuuttia. No, pitää mennä uudestaan sinne vielä jossain vaiheessa.

Karaoken jälkeen seikkailimme jälleen kaduilla, ja katselimme ihmisvilinän menoa. En vieläkään totu siihen että autoja ajetaan väärältä puolelta, ja välillä katson kun auto lähestyy vailla kuljettajaa. Ja sitten vasta tajuan vilkaista pelkääjän paikalle. Samaten kadulla kävellessä pitää olla ûbervarovainen ettei jää kenenkään alle. Ei oikeastaan niinkään Ikebukurossa, mutta varsinkin täällä Oizumi Gakuenilla.

Päädyimme lopulta Tobu- tavarataloon, ja sanon kyllä etten niin isoa tavarataloa ole eläessäni nähnyt. Emme tutkineet siitä murto-osaakaan, vaan suuntasimme samantien seitsemänteen kerrokseen, mikä vaikutti omasta mielestäni mielenkiintoisimmalta. Päästyämme sinne tutkeimme söpöjä lastenleluja, Hello Kitty-kulmausta ja päästyämme pidemmälle löytyi myös hienoja paperitarvikkeita. Paperitarvikkeitten jälkeen pääsimmekin kirjaosastolle, joka tuntui jatkuvan joka suuntaan. Siellä sitten seikkailin ja huomasin jopa rakkaan oppikirjamme yhdellä hyllyllä. Siellä se Mearii ja Takeshi edelleen oli treffeille menossa ;)

Hello Kitty- kulmauksessa oli iiiiiso Hello Kitty ^_^

 Sitten luulin että kuolin ja pääsin taivaaseen.
Hyllykaupalla manga"lehtiä" ja mangaa. Yaoille oli varattuna oma rivistönsä. Tässä vaiheessa matkaseura totesi, ettemme pääse varmaan ikinä ulos rakennuksesta :D Sain kuitenkin hillittyä itseni, ja ostin vain LaLa:n uusimman lehden, missä ilmestyi Vampire Knightin uusin kappale, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Oli jokseenkin komeeta pötköttää illalla sängyssä ja lukea uusin kappale japaniksi, Japanissa. Lehden mukana tuli myös pieni lahja: Nyanko- sensei, jonka päälle puikot voi asetettaa pöydässä. Mikäköhän sen jutun nimi on suomeksi?

Lopulta sitten päätimme lähteä takaisinpäin ja hetken ihmeteltyämme päädyimme oikealle laiturille odottamaan junaa. Japanilaisilla on aika siisti tapa odottaa junaa; he menevät siisteihin jonoihin laitureille odottamaan, ja kun juna saapuu niin kaikki odottavat kiltisti että vanhat matkustajat pääsevät ulos. Junaan ei menty edes silloin kun juna tyhjeni, vaan sitten kun junan ovet sulkeutuivat ja avautuivat uudestaan.

Tulipas tästä nyt kuvantäytteinen postaus! Taidan jättää ötökkäkuvat seuraavaan kertaan, sillä sain perillä kuvia kolmesta eri luontokappaleesta. Kaikki kolme olivat yhtä pelottavia myös :D

Kyllä täällä kaikki vaan on kauhean erilaista, mutta tässähän tätä on aikaa totutella meininkiin.
Seuraavaan kertaan siis!