Tornia tornin perään.

Viimeinen viikko Japanissa on ollut pitkälti juoksemista paikasta toiseen, joten blogin päivittely on jäänyt vähäiselle. Tänään on viimeinen päiväni Tokiossa, joten aion käyttää sen lähinnä pakkaillen ja siivoillen, sekä tietysti blogia kirjoittaen :) Huomenna pitääkin sitten suunnata jo aikaisin aamulla kohti lentokenttää. Niin se aika vain menee.

23.8 päätimme vihdoinkin lähteä käymään Tokyo Skytreessä. Sitä ennen kuitenkin otimme suuntiman Asakusaan, jossa ostimme mm. viimeiset tuliaiset. Asakusa on aivan Skytreen lähellä, joten päätimme kävellä lyhyen matkan tornille. Oli se vain hullua miten Skytree vain kasvoi ja kasvoi korkeutta mitä lähemmäksi menimme! :D Sain myös vihdoinkin kuva kuuluisasta Kultaisesta kakasta xD (jonka ilmeisesti pitäisi olla jonkinlainen oluttuopista nouseva kupla, sillä kyseinen rakennus kuuluu olutfirmalle).

Siellä se on, ja Skytreekin kurkistaa hiukan rakennuksen takaa :)

Lopulta pääsimme perille, ja vuorossa oli jonottaminen. Onneksi jonottaminen oli hoidettu siinä mielessä hyvin, että aluksi ei pitänyt seistä jonossa ollenkaan. Kävimme vain hakemassa jonotuslipukkeet, mihin oli merkattu aika, jolloin meidän piti ilmestyä tietylle portille. Siinä välissä olisi sitten tunnin ajan voinut tehdä vaikka mitä, mutta me istuimme lepuuttelemassa jalkojamme. Siinä istuskellessamme alkoi vieressämme istunut vanhempi rouva kysellä meiltä Japaniksi kaikennäköistä, eikä rouva ollut moksiskaan kun vastasin hänelle japaniksi. Hän kertoi olevansa miehensä kanssa myös ensimmäistä kertaa Skytreellä, ja menevänsä puolta tuntia aikaisemmin portille kuin me. Hän suositteli meille ystävällisesti myös Tokyo Toweria, mutta sen katsastaminen olikin jo valmiiksi suunnitelmissamme.

Odottelimme vajaan tunnin, ja menimme portille hieman aikaisemmin kuin lapussa oli merkattu. Pääsimme kuitenkin heti lippujonoon, mikä oli melko pitkä. Melko pitkällä tarkoitan sitä, että siirryimme ulkoa sisälle jonoon, joka kiersi ja kaarsi isossa tilassa satoja metrejä. Siinähän sitten jonottelimme, ja vilkuttelimme pariskunnalle, jonka rouvan kanssa olimme aikaisemmin jutelleet. He pääsivät puolta tuntia aikaisemmin jonoon kuin me, mutta jonossa he eivät olleet kuitenkaan hirveän kaukana meistä. Jonottamista riittikin sitten paljon, mutta saimme ainakin nauttia hypertarkoista näytöistä, joissa esiteltiin Tokion nähtävyyksiä. Oli se vaan nannaa silmille.

Jonotimme ja jonotimme, kunnes saimme liput, ja sen jälkeen jonotimme hisseihin. Hissit osoittautuivat todella hienoiksi, ja siellä oli näyttö, missä näkyi hissin nopeus. Parhaimmillaan nopeus oli 600 metriä minuutissa, joten ihan kiitettävän nopeasti kiidettiin ylöspäin. Ja sitten olimme ylhäällä 350 metrissä. Päästäkseen tähän kerrokseen pitää maksaa 2000 jeniä, mutta vielä ylemmäksi pääsee maksamalla 1000 jeniä lisää. Kallista lystiä kyllä, mutta kerrankos sitä maksaa kunnon maisemista. Kiersimme ympäri tornia ihastellen Tokiota, joka välkkyi kaiken värisissä valoissa. Aurinko oli juuri laskemaisillaan, ja saatoimme vielä nähdä kaukaisuudessa Fuji- vuoren tumman siluetin. Ihmisiä oli tolkuttomasti, ja päästäksemme vielä ylemmäs meidän piti jälleen jonottaa.

Ylemmäs mentäessä hissistä näki ulos, ja pakko myöntää, että mahasta otti hieman kun katselin kaukaisuuteen. Oli kyllä komea kokemus. Sitten pääsimme ylös, josta menee tornin sivustaa pitkin putkilo, josta näki panoraamamaisen näkymän Tokiosta. Aivan putkilon yläpäässä onkin sitten korkein kohta, mihin vieraat pääsevät tornissa eli 450 metriä :) Siitä sitten matka lähtikin alaspäin, mikä olikin hyvä, sillä jalat huusivat vaihteeksi armoa.

Alemmaksi mentäessä vastaan tuli lasilattia, jonka päällä olisi voinut kävellä. En pelkää korkeita paikkoja, mutta pelkään kävellä kaiken vähänkin läpikuultavan päällä, oli siellä alla tyhjää tai ei, joten mahani kieppui aika mukavasti lasilattian vieressä. Päätin kuitenkin voittaa edes osittain pelkoni, ja astuin osittain lattian päälle. Hysteerinenhän minusta melkein tuli, mutta tulipahan tehtyä. Eikä kaduta :D

Uskalsin mennä vain osittain lasin päälle xD

Loppujen lopuksi Skytree oli mielestäni ihan hieno kokemus. Jonottaa piti paljon, ja ylhäällä ihmisiä oli niin paljon, ettei päässyt kokeilemaan mitään juttuja, mitä sieltä löytyi. Itse kuitenkin olin tullut katselemaan maisemia, ja sainkin nauttia niistä täysin rinnoin. Toista kertaa en kuitenkaan alkaisi maksamaan moisia summia samasta kokemuksesta. 1000 jeniä siitä, että pääsee sata metriä ylemmäksi oli aivan liian paljon, joten rahojen ollessa vähissä, ei välttämättä kannata törsätä rahojaan päästäkseen ylemmäs. Parhaimmat kuvatkin sain 350 metristä :) Istumapaikkoja oli myös vähän, ja ylipäätänsä mitään tekemistä. Yksi kahvila paikassa oli, samoin yksi kauppa. Ja törkeän kallista kummassakin, tietenkin.

Päästyämme maankamaralle, saimme ihastella tornin yövalaistusta, ja sitten suuntasimme junalla kotiin. Tulipahan ainakin käytyä maailman korkeimmassa tornissa! ^_^

Seuraavana päivänä, 24.8, suuntasimme puolestaan Tokyo Towerille, mutta sitä ennen kävimme vilaisemassa Hard Rock Cafeeta Roppongissa. Ostin kuitenkin itselleni Hard Rock- paidan, vaikka aluksi vakuuttelin, etten sellaista tarvi... Käppäilimme siitä sitten ottamaan kuvia Tokyo Towerista, mutta ylös asti emme menneet tällä kertaa. Olimme kuitenkin juuri käyneet Skytreessä, joten emme kokeneet tarvetta siihen.

Eniten kirosin tällä reissulla kameraani, joka ottaa tajuttoman huonoja kuvia pimeällä. Täytyy varmaan hommata järjestelmäkamera seuraavaa reissua varten! :P