Väsynyt, mutta onnellinen reissaaja.

Matkani alkoi siis kaksi päivää sitten. Suuntasimme Helsinki-Vantaalle ja sieltä sitten 18:45 lensimme Moskovaan. Kuten aikaisemmin olen maininnut, vaihtoaikamme oli käsittämättömät 22 tuntia, ja voin kertoa että odottelu oli kyllä yhtä tuskaa. No siihen oli tietysti voinut hieman henkisesti valmistautua, mutta silti.

Lento puolestaan yllätti positiivisesti. Helsingistä Moskovaan lentää puolessatoista tunnissa, emmekä siis odottaneet minkäänlaista ruokapalvelua niin lyhyellä lennolla. Ihmettelimme siis kovasti kun ystävälliset venäläislentoemännät toivat meille pienen salaattiannoksen, leipää sekä piirakan kahvin/teen kera. Lisäksi saimme ilmaiset lehdet ja tasaisen kyydin Moskovaan. Moskovan päässä odotimme tiukkaakin tiukempaa passien ja tavaroiden tarkastusta, mutta kuinkas kävikään. Passintarkastaja hyvä jos vilkaisi meitä, saati sitten passeja, ja päästi meidät eteenpäin. Hämmentyneinä moisesta menimme turvatarkastukseen, jossa kassissani olleet limsapullot menivät läpi tuosta noin vain. Kaveri puolestaan oli ihan sekaisin ja unohti ensin rahat taskuun, sen jälkeen kännykän ym. ja tarkastaja alkoi näyttää entistä kiukkusemmalta :D Suomen puolella läppärikin piti läpivalaista erikseen, mutta Moskovassa muija karjui meikäläistä tunkemaan repun koneineen läpivalaisuun. Ja hän ei osannut tietenkään sanaakaan englantia, niin kuin ei kovin moni muukaan koko lentokentällä.

Kulutimme siis 22 tuntia istuskellen, katsellen elokuvia, pelaillen korttia ja nukkuen. Nukkuminen ei tosin onnistunut erityisen hyvin, ja kiitos siitä kuuluu sohvattomalle lentoasemalle. Kaikki penkit olivat käsinojallisia, joten vietenkin ensimmäiset tunnit kylmällä lattialla, seuraavat äärettömän epämukavassa asennossa penkeillä. Lopputuloksena oli huonosti nukuttu yö, ja tavallista kipeämmät niskat. Nähtiinpä siinä sitten porukka, jolla oli puhallettava uimapatja mukana ja todettiin että paluumatkalla meiltä löytyy samanlainen.

Moskovan autio lentokenttä. (huomaa kammottavat penkit)

Tähän väliin on muuten lisäksi mainittava, että älkää nyt ihmeessä menkö ottamaan ripsien pidennyksiä samana päivänä kun on lähtö, ainakaan aloittelijalta. Ripset on oikein hienot ja sillee, mutta molemmat silmät ovat järkyttävän punaiset ja kipeät. Tämä aloittelija (tehnyt vasta tämän kesän ripsien pidennyksiä) painoi melko kovaa silmiäni työskennellessään, mutta siinä vaiheessa tilanne vaikutti olevan ihan ok. Lentokentällä kuitenkin huomasin silmien olevan todella kipeät, ja punaiset tuolta alaluomen alta. Tilanne ei ole parantunut huomattavasti vieläkään, mutta katsotaan nyt miten tilanne kehittyy tästä eteenpäin.

Mutta niin, Moskovan kenttä oli kyllä todella tylsistyttävä, ja tosi vaikeasti hahmotettava. Paikka näytti täysin samalta joka paikasta. Kahvilan työntekijät eivät puhuneet kuin korkeintaan kaksi sanaa englantia. Kaveri yritti useamman kerran tilata kahvia, mutta ensimmäisellä kerralla tuli cappucchinoa, toisella kerralla joku americano hommeli. Ilmeisesti venäläiset eivät tunne käsitettä pannukahvi.

No, kun sitten viimein pääsimme Moskovan kentältä Tokion koneeseen, oli helpotus suuri. Moskovan kenttään kypsyy kepeästi 22 tunnissa, ja yritän olla miettimättä sitä tosi asiaa, että paluumatkalla on samanlainen etappi edessä. No, Tokioon lentävä kone olikin sitten vähän isompaa luokkaa kuin ne missä olen aikaisemmin lentänyt, mutta istuin tila sitäkin pienempi. Aloin epäillä suuresti, että kyseinen malli oli erityisesti suunniteltu japanilaisille, jotka täyttivät koneen suurilta osin. Kaiken kukkuraksi vieressämme istui lapsi perhe, joiden kaksi ihastuttavaa lasta sitten päättivät huutaa välillä kuorossa, ja välillä erikseen. Lopputulos: jälleen yksi vähemmän hyvin nukuttu yö.

Lennolla oli kaksi ruokailua, lounas melko heti lähdön jälkeen, ja aamupala pari tuntia ennen Tokioon saapumista. Koneessa oli lisäksi jokaisella oma "viihdekeskus", josta psytyi katsomaan elokuvia ja tv-sarjoja, kuuntelemaan musiikkia ja pelaamaan pelejä. Testasin Pac-mania hiukan lounaan jälkeen, ja katselin jakson Simpsoneita ennen aamupalaa.

Japaniin saapuessa maisemat olivat silmiä hivelevän kauniit, korkealta näki selkeästi mahtavat korkeuserot, pienet kylät ja siistit pellot niillä vähäisillä tasaisilla alueilla mitä Japanista löytyy. Tässä vaiheessa tuli tippa linssiin, mutta otin itseäni reippaasti niskasta kiinni ja päätin että itkeä saa vasta maan kamaralla. Lento oli kaiken kaikkiaan erittäin mukava, mutta pienoinen takaisku kuitenkin iski. En ole koskaan aikaisemmin kokenut matkapahoinvointia lentokoneessa, mutta tällä kertaa se iski melko voimakkaana, Aluksi se pysyi kontrollissa. Pari kertaa tuli todella huono olo, mutta se parani melko nopeasti. Laskeutumisen ollessa puolessa välissä jouduin kuitenkin turvautumaan oksennuspussiin. Kyllä hävetti!

Päästyämme maan tasalle oloni oli jo huomattavasti parempi. Astuessamme terminaaliin, kuuma ilma pisti hien virtaamaan saman tien. Tilannetta pahensi pitkä immigration- jono, ja tunsin paidan liimautuvan selkään kiinni kirjaimellisesti. En ollut eläessäni hikoillut yhtä paljon. Sormenjälkien ja valokuvauksen jälkeen nappasimme matkatavaramme, ja suuntasimme ulos, missä sitten Päivi jo meitä odottelikin.

Suuntasimme sitten kulkumme lipputiskille, mistä hommasimme pakettihinnalla Suica- kortin, sekä Narita Express- lipun Shinjukun kautta Ikebukuroon. Ikebukurosta vaihdettiin Seibu-Ikebukuro junaan, josta sitten ystävällisen herran avustuksella pääsimme Oizumi Gakuen pysäkille. Tässä vaiheessa hien virta oli valtava. Pienen etsimisen ja harhaan kävelemisen jälkeen löysimme viimein perille Yoshida Houseen.

Ensijärkytys oli valtava. Paikka vaikutti aikamoiselta hökkeliltä, mutta toivuttuani tästä, totesin että ihan siedettävä paikkahan tämä on. Huoneessa piti olla futonit, mutta huoneesta löytyy kaksi vuodetta, sekä pari futonia. Tavarat täyttivät aika nopeasti huoneen, mutta onneksi huoneessa ei olekaan tarkoitus viettää kuin yöt. Ilmastointi pelaa, telkkari toimii ja pienen säädön jälkeen sain adapterinkin pelaamaan, joten läppärinkin käyttö onnistuu.

Ensimmäinen päivä onkin kulunut lähinnä vain lentokentältä guest houselle matkusteluun, ja pieneen reissuun lähialueella. Kävimme syömässä oyakodonit aseman läheisessä ravintolassa, ja oli kyllä niin herkullista ettei mitään rajaa! Samalla reissulla kävimme 7elevenissä hakemassa vähän juomista ja sattuipa matkaani mukaan jo ensimmäinen mangaostos... :3 Family Marketista ostinkin sitten Päivin kanssa meronpanit ja muuta mukavaa. Kokeilimme myös melonijäätelöä, joka oli taivaallista, mutta suli nopeammin kuin olen ikinä todistanut jäätelön sulavan. Ensimmäistä kertaa jäin kakkoseksi jäätelöä vastaan! :O

Siellä se Tokyo Skytree tönötti ^__^

Oyakodon. Omnom.

Tähän päättyy seikkailumme ensimmäinen päivä. Nyt suunnitelmissa on hyvin nukuttu yö, ja huomenna suuntaamme sitten kulkumme vähän pidemmälle kuin lähialueelle.