maanantai 24. marraskuuta 2014

Baito keigon oppimäärä

7-Eleven, tuo taivaallinen konbini minkä saattaa bongata lähes joka kulmasta isoimmissa kaupungeissa Japanissa. Astut sisään ovesta (joka luonnollisesti avautuu itsestään) ja kuulet tunnusomaisen 'pin pon' äänen. Saman tien saatat kuulla myös kovaäänisen tervehdyksen: irasshaimase konnichiwa!

Shoppailet rauhassa tuoreimman Shounen Jumpin, nappaat mahdollisesti kylmäkaapista vihreää teetä tai Calpista, muutaman rasia Pockyja, ehkä yhden melonileivänkin... No, ostitpa mitä ostit, päädyt lopulta kassalle ja ystävällinen myyjä käy ostoksesi läpi ja pakkaa ne samalla muovipussiin. Kun hän ottaa vastaan 1000 jenin seteliäsi saatat kuulla hänen sanovan: 1000 en o-azukarishimasu ja vaihtorahoja antaessaan hän luultavasti sanoo: xxx no o-tsuri ni narimasu.

Lyhyen shoppailun aikanasi olet kuullut jo aimo annoksen baito keigoa eli konbini keigoa eli manuaru keigoa eli famiresu keigoa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, vaikkakin tässä tapauksessa ei voida ehkä puhua niinkään rakkaasta vaan pikemminkin ihmetellystä ja keskustelua aiheuttavasta lapsesta.

Japanilainen konbini. Photo by Lexix Japan

perjantai 21. marraskuuta 2014

Puoli vuotta vai kauemmin, siinäpä vasta kysymys!

Oi voi. Tässähän alkaa mennä jo pasmat sekaisin.

Juttelin pari päivää sitten meidän koulun kv-vastaavan kanssa ja hän kysyi minulta mielenkiintoisen kysymyksen:

"Niin jokos sä oot päättänyt et ootko siellä Japanissa puolen vuotta vai vuoden?"



Jaa että mitä? Eikös se ollutkaan vaan puolen vuoden juttu niin kuin minulle oli aikaisemmin jo monesti sanottu? No ei tietenkään, jos aletaan puhua porsaan rei'istä.

Ilmeisesti minun olisi kuitenkin mahdollista jäädä myös kevät lukukaudeksi opiskelemaan OGU:n mikäli heillä on jotain peruutuspaikkoja tai muita vapaita paikkoja joihin voisin iskeä itseni. Asia vaan pitää ottaa kuulemma heti puheeksi kun pääsen paikan päälle. Kyseessä on kuitenkin iso EHKÄ, sillä voi olla että paikat ovatkin täynnä.

Vähän kyllä kismittää, että asia tulee vasta nyt kunnolla ilmi. Olen monta kertaa kysellyt voiko siellä olla kauemmin kuin sen puolen vuotta ja aina vastaus on ollut ei. Elinakin oli kyllä huomauttanut minulle, että koulun sivuilla lukee kokonaisen vuoden olevan mahdollinen, mutta uskoin opettajia. Senkin petturit!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Matkailun jälkeinen arki

みなさま、久しぶりですね~

Blogissani on jälleen vallinnut syvä hiljaisuus, mutta ei hätää; olin vain reissussa pitkin maailmaa, eikä kyseessä ollut pidempi aikainen katoaminen. Tarkemmin sanottuna kävin Thaimaassa ja Istanbulissa, ja niistä reissuista voitte lukea lisää Matsukaze Travel-blogista <3 Tällä hetkellä en ole vielä teknisistä syistä ehtinyt reissuista sinne hirveästi kirjoittamaan, mutta lisää tulee heti kun kuvat on saatu koneelle ja siihen kuntoon, että niitä voi teillekin esitellä :)

Thaimaan reissusta haluan täällä mainita sen verran, että olin positiivisesti yllättynyt kuinka paljon japanilaisia tuotteita Bangokissa oli myynnissä. MBK:ssa (iso kauppakeskus) oli jopa Yoshinoya-ravintola. Ah sitä ihanuutta, kun pääsin käymään siellä! Mukaan Bangkokista tarttui aimo kasa Pockyja ja muita herkkuja thaimaalaisten herkkujen lisäksi. Yhteensä testasimme kolme eri japanilaista ravintolaa (Yoshinoya, Kobune, Kobe Steak House) ja vaikka palvelu ei ollutkaan samaa tasoa kuin Japanissa, niin ruoka oli kuitenkin erinomaista. Tuli ihan kauhea hinku lähteä lentokentälle ja suunnata muutama tuhat kilometri kohti Japania :D

Hua Hinin maisemia katselemassa.
No, paluu Suomeen näin pidempi aikaisesti on ollut suorastaan tuskaa, mutta sinnittelen päivä kerrallaan. Koulussa riittää puuhaa ja helmikuinen projekti tuottaa välillä päänvaivaa, mutta eiköhän tämä tästä. Onneksi sen kanssa ei ole vielä kiire. Odottelen innolla, että pääsemme tarkemmin suunnittelemaan ohjelmaa japanilaisille vieraillemme ja muutama idea vaikuttaakin jo tosi mielenkiintoiselta.

Koulussamme alkoi nyt myös haku osiin vaihtopaikoista ja niihin lukeutuu myös tämä Osaka Gakuin Daigaku, jonne itsekin olen suuntaamassa syksyllä 2015. Onneksi otin asian puheeksi vastaavan opettajan kanssa joka kertoi, että minunkin pitää täyttää hakulomake, mutta kirjoittaa vain johonkin kohtaan, että minut on jo hyväksytty kyseiseen kouluun. Onneksi hakemuksen täyttäminen oli pikkujuttu ja nyt jäänkin odottelemaan mitä seuraavaksi. On niin outoa kun hommat ei mene niin kuin muilla, ja välillä tunnen pieniä omantunnon tuskia kun tiedän, että muut joutuvat vääntämään motivaatiokirjeitä ja todella panostamaan hakuun. Itse en periaatteessa tehnyt mitään muuta kun mainostin koko ensimmäisen vuoden mahdollisimman monelle tykkääväni Japanista jne. toivoen, että jotakin hyvää syntyisi siitä.

Tänään meillä oli shoppailupäivä paremman puoliskon kanssa ja suuntasimme Raision Ikeaan ja Myllyyn. Jossain vaiheessa eksyin Cubukseen ja löysin vihdoinkin sellaisen paidan, millaisesta olen haaveillut jo pidemmän aikaa <3


Lopuksi haluaisin kiinnittää huomionne sivun oikeaan laitaan, sillä sieltä löytyy nyt uusi nappula. Sain tarpeekseni Lumiastani ja hyppäsin suoraan vihollisleiriin hankkimalla iPhone 5s-puhelimen, joten pääsen vihdoin ja viimein käyttämään Instagramia (among other things...)!

Vaikka Suomen sää on tähän aikaa vuodesta mitä on, elättelen toivoa kivoista ilmoista. Eiköhän sitä luntakin jossain vaiheessa tule ja joulukin on jo pian ovella. Hymyä siis huuliin ja täysillä eteenpäin!

Johanna