One Ok Rock Tukholmassa ♫♪♫

Oi voi. Mä oon ihan myyty. One Ok Rock vaan rulaa ja kovaa.

Kerroin jo blogin alkuaikoina etten ole mikään musiikin ylin ystävä. Välillä tuntuu, että jotkut eivät voi elää ilman musiikkia ja ollaan napit korvilla koko ajan samalla kun itse ajan jopa 3 tunnin automatkoja täydellisessä hiljaisuudessa. Olen kuitenkin tykästynyt hirmuisesti OOR:kiin ja vaikka en heitä kuuntelekaan 24/7 pidän itseäni ainakin jonkin tasoisena fanina.

Niinpä matkani suuntasi 10.12 kohti Tukholmaa yhdessä ystäväni J:n kanssa ja täytyy sanoa, että itse matka oli kuin suoraan Surkeiden sattumusten sarjasta!

Lähdimme matkaan Turusta Silja Galaxyllä ja eikös siinä matkalla ollut sitten kauhea myrsky. Tunnen oloni aina vähän heikoksi avomerellä, mutta tällä kertaa olo oli jo oikeasti todella huono kun laiva keikkui puolelta toiselle. Ei se keikunta nyt mitään hirveen hurjaa ollut, mutta tarpeeksi hurjaa laittaakseen minut pitkälleni sohvalle rukoilemaan, että saavuttaisiin pian Ruotsin saaristoihin.

Olo oli kuin Wolframilla konsanaan!

Loppujen lopuksi laiva sitten myöhästyikin 10 minuuttia (ainakin) ja meillä oli muutenkin jo vähän kiire... Eikä niin vähänkään, joten kiiruhdimme vauhdilla Gärdetin metroasemalle ja hyppäsimme metron kyytiin.

Vaan kuinka ollakaan... No se perhanan metro meni sitten rikki ja töksytti put-put vauhdilla eteenpäin. Päästiin jopa yksi asema eteenpäin ja matkaa hotellille ja keikka paikalle oli vielä vaikka kuinka paljon. Ei siinä auttanut muu kuin napata taksi, kun aikaa bussille ei ollut. Yksi ruotsalainen sanoi, että luultavasti maksaa n. 20€ hotellimme suuntaan, joten ajattelimme sen olevan ihan ok hinta kyseiselle matkalle.

Päästiin lopulta perille, mutta alkoi nousta kylmää hikeä otsalle sinä vaiheessa kun mittari alkoi raksuttaa yli 400 kruunussa mikä on jo yli 40€... Kun se taksi sitten viimein pysähtyi hotellin eteen ja vilkaisin sitä mittaria niin siitä oli jo leikki kaukana. Ensinnäkin hintaa matkalle tuli yli 70€ (taksimatka kesti 15 minuuttia) ja tarkka hinta kruunuissa oli 666.

♪♫ Final Symphony ♫♪

Viime perjantaina 12.9 oli Tampere-talossa Final Symphony- konsertti. Minä, V ja V:n kaveri L lähtivät mukaan tsekkaamaan millaisesta konsetista oli oikein kyse.

Itse en oikein etukäteen edes ottanut selvää millaisesta konsertista oli kyse; minulle riitti tieto siitä, että kyseessä on pelimusiikkikonsertti, missä soitetaan musiikki kolmesta Final Fantasy pelistä: VI, VII ja X- peleistä.

Kuva Final Symphonyn virallisilta sivuilta: Final Symphony

Meinasimme myöhästyä koko konsertista, sillä lähdimme todella myöhään liikkeelle. Kaiken lisäksi minun piti ehdottomasti päästä vessaan ennen konsertin alkua, ja eikös se alakerran vessa ollut sitten ääriään myöten täynnä... Ei kun jonon perään ja rukoilemaan, että jono liikkuu reippaasti eteenpäin.

Molemmat äänimerkit ehtivät jo kajahtaa ilmoille, ennen kuin pääsin pihalle. Siinäkin sitten ehdittiin jo ihan hyvin mokata kun seikkailtiin ja etittiin omia paikkojamme salista. Onneksi ystävälliset työntekijät avustivat meidät oikeille paikoille. Eikä siinä sitten kauaa ehditty istuskellakaan kun konsertti jo alkoikin.

Ensimmäiseksi kuultiin musiikkia VI-pelistä, ja niitä en kovin hyvin tunnistanut. En ollut kiireessä huomannut ottaa edes infolappua, joten ennen väliaikaa en tiennyt kunnolla mistä on oikein edes kyse. Sen tosiaan tajusin, että musat oli VI:sestä, joskus sitäkin kun on tullut hakattua. Jossakin vaiheessa lavalle tupsahti pianisti (joka todella näytti pianistilta) ja alkoi pimputella ilmoille X:n musiikkia. Tykkäsin kovasti tästä osuudesta ensinnäkin siksi, että pidän pianomusiikista ja toiseksi siksi, että kymppi on FF-peleistä ehdottomasti lähinnä minun sydäntäni.

Väliaikana olikin sitten hyvä keskustella millainen konsertti oli siihen mennessä ollut. Pojat olivat vähän pettyneitä, ja itselläkin oli vähän sellanen no jaa fiilis. Pianokonserto oli ihan hyvä, mutta olin toivonut ettei "biisejä" olisi hirveästi muokkailtu, mitä kuitenkin oli tehty aika rankallakin kädellä. Jotkut X:n musiikeista oli hädin tuskin tunnistettavissa :/ Pojat valittivat myös, että musiikki saisi kuulua vielä kovempaa, mihin minä en kyllä yhtynyt. Pojilla on korvat vaan tuhoutuneet treenikämpällä!

Väliajalla sain vihdoin käsiini ohjelmalappusen mistä selvisi, että seuraavaksi luvassa oli musiikki VII:stä. L oli tätä odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta nyt odotus tuntui olevan pelon sekaista kauhua. Eikä suotta. Olin vähän pettynyt loppuajan toteutukseen, vaikka tuttuja melodioita ilmalle piestiinkin. L oli konsertin jälkeen syvästi pettynyt sitä, ettei tullut sitä yhtä ja nimenomaista Sephirot biisiä minkä hän olisi halunnut kuulla. Minulla ei sinänsä ollut mitään odotuksia, sillä en ole koskaan itse kyseistä peliä pelannut, mutta sitäkin enemmän olen katsellut kun sitä pelataan. Tunnistin siis pari kipaletta ja ne oli ihan jees. Jonkinlainen kliimaksi tuosta konsertista vain jäi puuttumaan, ja sitä pohdittiin kolmeen pekkaan autossa paluumatkalla. Välisoitot olivat välillä kuin kissanristiäisistä ja kädet olivat jälkikäteen kipeenä taputtamisesta.

Kaiken kaikkiaan keskiverto kokemus. Ne jotka jäivät lippuja: ei kannata murehtia, ette jääneet paljosta paitsi. Suhteessa lippujen hintaan en sanoisi konsertin olleen pettymys, mutta se joku jäi vaan puuttumaan. Oliko se sitten se kaivattu Sephirot-biisi vai jokin muu, mene ja tiedä.

♫♪ Johanna ♪♫

Lady Gagan 'Telephone' japanilaisittain - nice!

Vautsi vau, kannatti avata Twitter pitkästä aikaa, sillä sieltä bongasin jotain aivan ihastuttavaa: Team Kozanin coverin Lady Gagan Telephone- biisistä!

Pidän alkuperäisestäkin biisistä, mutta kyllä tämä itämainen versio on aika pähee. Nuo japanilaiset soittimet on vaan niin ♥. Ukkokin veivaa videolla tunteella!

Japanissa tälläistä "uudelleentekemistä" ei katsota lainkaan pahalla, vaan se on pikemminkin kunnianosoitus alkuperäiselle tekijälle. Team Kozan kertookin Japan Daily Pressin artikkelissa tehneensä coverin, koska: "Suuren maanjäristyksen jälkeen, me japanilaiset olemme saaneet paljon tukea ja kannustusta Lady Gagalta".

Team Kozanin nettisivu löytyy tästä:  http://www.shaku8kozan.com/
Japan Daily Pressin artikkeli täältä: Japan Daily Press- artikkeli.

In heaven, niin töissä kuin kotona.

Kuten olen joskus aikaisemmin varmasti maininnut (varmaankin?), en ole musiikin ylin ystävä. Musiikki on jees aina silloin tällöin, mutta en saa siitä mitään erityisiä kiksejä, enkä tarvi sitä tehdessäni läksyjä tai muuta vastaavaa. Joskus kuitenkin on musaakin kiva kuulostella, ja nyt sitten nähdessäni J:n kuuntelevan JYJ:n uusimpia biisejä päätin itsekin tutustua kyseiseen settiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Pidin tajuttomasti poikien uusista biiseistä. Erityisesti Get out, MISSION, I.D.S ja Fallen Leaves kolahtivat, mutta mielestä koko setti oli parempaa kuin aikaisemmat biisit. Se ettei albumi ole kokonaan englanniksi on ehdotonta plussaa, sillä JYJ kuulostaa mielestäni ehdottomasti parhaimmalta koreaksi.

JYJ: lisäksi tykästyin yhteen tiettyyn biisiin (MAMA) eräältä toiselta bändiltä nimeltä EXO. Kyseisestä bändistä, sekä heidän biiseistään löytyy juttua kollegani blogista täältä näin, joten käykää ihmeessä tsekkaamassa.

Ja sitten musiikista aivan toisenlaiseen juttuun, nimittäin olin saada järkyttävän nenäverenvuodon viime viikonloppuna töissä. Asiakkaaksi asteli suomalainen nainen, joku ulkomaalainen nuori herra nimeltä Andrew, sekä aasialainen jätkä. (En tajua mistä päin mahtoi olla kun oli niin kovin pitkä, eikä muutenkaan minkään perinteisen aasialaisen näköinen...) Jokatapauksessa he sitten alkoivat tilaamaan. Kun sitten kyselin tältä aasialaiselta nuorukaiselta mitä juomaa hän haluaisi ateriansa kanssa, hän nojautui lähemmäksi, ja sanoi englanniksi haluavansa Fantaa. Äänensävy oli... mielenkiintoinen. Sormet tutisten naputtelin kassaa, ja annoin tavarat heille. Nenäverenvuodon paikka tuli kun totesin, että loput tuodaan pöytään. Sain sellaisen silmäniskun, ja kiitoksen, että oksat pois. Tälläisiä asiakkaita lisää! :D

Yllä olevaan tarinaan täysin sopimaton, mutta sitäkin ihanampi JYJ:n Get Out- biisin musiikkivideo olisi tässä näin.

P.S Jaejoong <3

Leffatykitystä ★ フロントサイドオーリー :n kera!

Gyaru basara: sengoku-jidai wa kengai desu.

 

Valmistumisvuosi: 2011

Tunnetaan myös nimellä: Samurai Angel Wars

Ohjaaja: Futoshi Sato

Käsikirjoittaja: Jiro Kaneko ja Kiyoto Takeuchi

Kesto: 110 min

Ryhmä lukiolaisia on vierailulla museossa, ja pian viisi oppilasta löytää itsensä keskeltä Sengoku-aikakautta (n.1450-1600), vailla tietoa miten he pääsevät takaisin omaan aikakauteensa. Viittä oppilasta yhdistää yksi asia: heistä kukaan ei ole hyvä historiassa.

Elokuva ei mielestäni ollut huono, mutta ei järin hyväkään. Aikamatkustus aiheena on jo kulutettu, mutta se ei ollut mielestäni ongelma. Lähinnä kyse oli juonesta, joka oli tylsähkö, eikä siitä saanut oikein minkäänlaista otetta. Nyyhkykohtauksia oli liikaa minun makuuni, ja actionia puolestaan liian vähän. Mitä tosin voi olettaa avuttomalta nykyajan nuorisolta katana kädessä?

Plussaa oli ehdottomasti näyttelijät, ja etenkin Kento Kaku, josta olen myös aiemmin blogissani maininnut. Hän sattuu nimittäin näyttelemään myös Ranmaa, Ranma½ live-action special:issa. Sääli että häntä näkyy suhteellisen vähän tämän elokuvan aikana.

Hämmentyneet lukiolaiset.

Historiallista juttua oli suhteellisen vähän, vaikka elokuvassa oppilaat tapaavatkin itse Oda Nobunagan ja Toyotomi Hideyoshin. Parhaiten oppilaat tutustuvat kolmeen nuoreen mieheen, jotka auttavat heitä parhaansa mukaan.

Sengoku-aikakauden tyypit.

Eli ihan katseltavasta elokuvasta oli kyse. Pahempaakin on nimittäin nähty! :)

Karigurashi no Arrietty

 

Valmistumisvuosi: 2010
Tunnetaan myös nimellä: The Secret World of Arrietty, Kätkijät
Ohjaaja: Hiromasa Yonebayashi
Käsikirjoittaja: Hayao Miyazaki, Keiko Niwa
Kesto: 94 min

Pohjautuu Mary Nortonin vuonna 1952 julkaistuun The Borrowers-lastenkirjaan.

Arrietty on 14-vuotias tyttö, joka elää japanilaisen talon uumenissa yhdessä isänsä ja äitinsä kanssa. Taloon muuttaa muutamaksi viikoksi sydänvikainen Sho, joka jo ensimmäisenä päivänä huomaa pienen Arriettyn ruohikossa. Onko Arriettyn elämä enää entisensä?

Elokuva oli taattua Studio Ghibli laatua; tuttu kaunis piirrosjälki, hyvä juoni ja loistava musiikki.
Musiikista on pakko mainita Cécile Corbet, jonka musiikkia kuullaan elokuvassa. Hän on ranskalainen laulaja, joka lähetti fanikirjeen sekä kopion albumistaan Stubio Ghiblille. Hänen musiikistaan pidettiin, ja niinpä hänen musiikkiaan voidaan nyt kuulla elokuvassa.

Itseasiassa kirjekaverini Yuka lähetti minulle yli vuosi sitten Karigurashi no Arrietty Soundtrack CD:n, ja ihastuin Corbetin musiikkiin heti. Oli hienoa vihdoinkin kuulla hänen musiikkiaan myös itse elokuvassa.

Rakastin sitä kuinka Arriettyn maailmassa niitit toimivat tikapuina, lanka köytenä ja nuppineula miekkana. Erityisesti veden, ja ylipäätänsä nesteen käyttäytyminen oli hienosti piirretty. 

Perusjuttuna tietenkin oli lievästi surullinen loppu, joissa kyynelkanavani avautuvat aina uskollisesti.

Ehdottomasti katselemisen arvoinen elokuva, josta nauttii niin aikuiset kuin lapsetkin, sukupuolesta riippumatta.

Loppukevennykseksi on aivan pakko laittaa video, jonka bongasin tänään Facebookin kautta. Ei liity ylläolevaan millään tavalla, mutta on sitäkin hulvattomampi. Enjoy! :)

Apurahoja Japaniin

Jos apurahat Japaniin kiinnostaa niin kannattaa käydä katsastamassa nämä kaksi linkkiä:

Undergraduate Student Scholarship

Research Student Scholarship

Hieman ehkä harmittaa huomata että ikää on jo liikaa tuohon ylempään hakemukseen mutta ehkä sitten parin vuoden päästä voisi hakea tuota toista apurahaa ;)
Olen kyllä pohtinyt vakavissani muuttoa Japaniin, ellei opiskelemaan niin ehkä sitten töihin. No, tässä on vielä monta vuotta aikaa joten turhaan sellaisia vielä mietin. Sitä paitsi muutamat henkilöt eivät ole aivan riemuissaan tästä ajatuksesta...

Koen hetkellistä tylsyyttä joten laitanpa tähän kivan videon teidänkin iloksi.

No pistetään nyt toinenkin... Tästähän tulee oikein korealaisten tyttöbändien päivä :)

Minä ja musiikki

Tänään teemana musiikki, oh yeah! :D
Minä en tunnetusti musiikista liiemmin perusta, mutta kyllä minultakin koneelta löytyy muutama biisi mitkä saavat aikaan jonkinlaisen tunnereaktion. Ajattelin tähän nyt lykätä muutaman esimerkin sellaisista biiseistä mitkä vetoavat minuun.

Yhteen uusimmista lukeutuu tämä, ah niin ihana, SHINee - Lucifer. Tätä on pakko kuunnella videon kera, on meinaan sellaista silmän ruokaa että huh hah hei.

Tyttöenergiaa taas löytyy tästä biisistä. En osaa sanoa mikä tässä biisissä tykästyttää. Se vaan on niin kiva.

Rakastan ja rakastan. Erityisesti Jaejoongia :D
Jaejoongista saatankin kirjoitella tässä lähipäivinä lisää ^^
Ainut CD minkä omistan on muuten tältä bändiltä!

Tää biisi vaan on niin mahtava... Tykkään! En oikeastaan välitä mistään muista Ayumin biiseistä mutta tässä on sitä jotain.

Että sellaisia biisejä tänään. Kyllä muitakin löytyy mutta ei makeaa mahan täydeltä, vai miten sitä sanotaan?
En siis kuuntele mitään kovin erikoista musiikkia, näistäkin monet ovat varmasti etukäteen tuttuja joillekin :)