Leffatykitystä ★ フロントサイドオーリー :n kera!

Gyaru basara: sengoku-jidai wa kengai desu.

 

Valmistumisvuosi: 2011

Tunnetaan myös nimellä: Samurai Angel Wars

Ohjaaja: Futoshi Sato

Käsikirjoittaja: Jiro Kaneko ja Kiyoto Takeuchi

Kesto: 110 min

Ryhmä lukiolaisia on vierailulla museossa, ja pian viisi oppilasta löytää itsensä keskeltä Sengoku-aikakautta (n.1450-1600), vailla tietoa miten he pääsevät takaisin omaan aikakauteensa. Viittä oppilasta yhdistää yksi asia: heistä kukaan ei ole hyvä historiassa.

Elokuva ei mielestäni ollut huono, mutta ei järin hyväkään. Aikamatkustus aiheena on jo kulutettu, mutta se ei ollut mielestäni ongelma. Lähinnä kyse oli juonesta, joka oli tylsähkö, eikä siitä saanut oikein minkäänlaista otetta. Nyyhkykohtauksia oli liikaa minun makuuni, ja actionia puolestaan liian vähän. Mitä tosin voi olettaa avuttomalta nykyajan nuorisolta katana kädessä?

Plussaa oli ehdottomasti näyttelijät, ja etenkin Kento Kaku, josta olen myös aiemmin blogissani maininnut. Hän sattuu nimittäin näyttelemään myös Ranmaa, Ranma½ live-action special:issa. Sääli että häntä näkyy suhteellisen vähän tämän elokuvan aikana.

Hämmentyneet lukiolaiset.

Historiallista juttua oli suhteellisen vähän, vaikka elokuvassa oppilaat tapaavatkin itse Oda Nobunagan ja Toyotomi Hideyoshin. Parhaiten oppilaat tutustuvat kolmeen nuoreen mieheen, jotka auttavat heitä parhaansa mukaan.

Sengoku-aikakauden tyypit.

Eli ihan katseltavasta elokuvasta oli kyse. Pahempaakin on nimittäin nähty! :)

Karigurashi no Arrietty

 

Valmistumisvuosi: 2010
Tunnetaan myös nimellä: The Secret World of Arrietty, Kätkijät
Ohjaaja: Hiromasa Yonebayashi
Käsikirjoittaja: Hayao Miyazaki, Keiko Niwa
Kesto: 94 min

Pohjautuu Mary Nortonin vuonna 1952 julkaistuun The Borrowers-lastenkirjaan.

Arrietty on 14-vuotias tyttö, joka elää japanilaisen talon uumenissa yhdessä isänsä ja äitinsä kanssa. Taloon muuttaa muutamaksi viikoksi sydänvikainen Sho, joka jo ensimmäisenä päivänä huomaa pienen Arriettyn ruohikossa. Onko Arriettyn elämä enää entisensä?

Elokuva oli taattua Studio Ghibli laatua; tuttu kaunis piirrosjälki, hyvä juoni ja loistava musiikki.
Musiikista on pakko mainita Cécile Corbet, jonka musiikkia kuullaan elokuvassa. Hän on ranskalainen laulaja, joka lähetti fanikirjeen sekä kopion albumistaan Stubio Ghiblille. Hänen musiikistaan pidettiin, ja niinpä hänen musiikkiaan voidaan nyt kuulla elokuvassa.

Itseasiassa kirjekaverini Yuka lähetti minulle yli vuosi sitten Karigurashi no Arrietty Soundtrack CD:n, ja ihastuin Corbetin musiikkiin heti. Oli hienoa vihdoinkin kuulla hänen musiikkiaan myös itse elokuvassa.

Rakastin sitä kuinka Arriettyn maailmassa niitit toimivat tikapuina, lanka köytenä ja nuppineula miekkana. Erityisesti veden, ja ylipäätänsä nesteen käyttäytyminen oli hienosti piirretty. 

Perusjuttuna tietenkin oli lievästi surullinen loppu, joissa kyynelkanavani avautuvat aina uskollisesti.

Ehdottomasti katselemisen arvoinen elokuva, josta nauttii niin aikuiset kuin lapsetkin, sukupuolesta riippumatta.

Loppukevennykseksi on aivan pakko laittaa video, jonka bongasin tänään Facebookin kautta. Ei liity ylläolevaan millään tavalla, mutta on sitäkin hulvattomampi. Enjoy! :)