Yaoin synkkä puoli

Olen lähipäivinä lukenut muutaman yaoi-mangan Chitose Piyokolta. Rakastan hänen tyyliään piirtää, mutta juonet eivät ole mitään verrattuna esimerkiksi Akizuki Kou:n Ouchou haru no yoi no romanse:en tai Fusanosuke Inariya:n Hyakujitsu no bara:an. Chitosen mangoista suurin osa sijoittuu kouluelämään muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, ja pokkarit myös koostuvat useammista pikkutarinoista.

Akizuki Kou:n Ouchou haru no yoi no romanse

Chitose:n Zenryousei ginseigakuen monogatari

Chitose:n teoksia lukiessa aloin väistämättä miettiä aihetta, jota olen myös pohtinut koulussa esseen muodossa. Miten yaoi eroaa todellisuudesta ja käyttääkö se hyväksi homoseksuaaleja?
Olen useassakin yaoi-mangassa törmännyt tarinoihin, joissa kerrotaan kaveriporukasta jotka lopulta kaikki paljastuvat homoseksuaaleiksi. Anteeksi, korjaan. Ei homoseksuaaleiksi vaan "henkilöiksi jotka rakastavat jotain tiettyä miestä".

Joka tapauksessa, todellisuus on paljon yaoita karumpaa. Tälläkin hetkellä Japanissa on arviolta pari miljoonaa homoseksuaalia, joilla ei ole ketään kenen kanssa jutella avoimesti omasta itsestään. Kaiken kukkuraksi mangakat piirtävät yaoi-hahmot lähestulkoon aina naisellisen suloisiksi ja seksikkäiksi, mikä saa yksinäisen, tavallisen näköisen japanilaismiehen itsetunnon tippumaan alas kuin lehmän häntä.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä tämä japanilaismies saattaa olla töissä ja totuus mitä luultavammin veisi häneltä työpaikan, ystävät ja jopa perheen. Japanilainen yhteiskunta kun ei ole mikään ymmärtäväisin näissä asioissa, mikä on sinänsä typerää ottaen huomioon Japanin värikkään historian. Ennen muinoin ei ollut ollenkaan epätavallista, että miehellä oli nuori poika rakastajana, mutta saamme kiittää länsimaita japanilaisten aivopesusta Meiji-kauden jälkeen.

Myönnän avoimesti lukevani yaoita, ja tiedän etten todellakaan ole ainoa. Joskus on silti hyvä miettimällä miettiä, ettei kaikki välttämättä olekaan niin mustavalkoista kuin mangoissa. Olen jopa lukenut, että osa yaoin lukijoista ovat kuvitelleet japanilaisten suhtautuvan hyvin homoseksuaaleihin, koska yaoi antaa sellaisen käsityksen heille. Onneksi japanissa kuitenkin otetaan edistysaskeleita, ja homoseksuaalien asemaa yritetään parantaa. Se on kuitenkin iso urakka, eikä muutos tapahdu hetkessä. Japanilaiset kun saavat käsityksensä homoista enemmän tai vähemmän medista, mangasta ym. ja media sorsii tehokkaasti homoja antamalla katsojille turhan värikkään kuvan heistä. On vaikea arvioida auttaako, vai pahentaako, yaoi asiaa.

Fusanosuke:n Hyakujitsu no bara

Tämän kaiken takia en varsinaisesti pidä Chiyoko:n mangoista, sillä ne vääristävät todellisuutta turhankin paljon. Tälläiset yaoit ovat puhtaasti viihdettä, eikä niitä haluta tehdä turhan realistiseksi, ja vaikka maailmasta löytyy realististakin yaoita, niin suuren suosion saavuttaminen on epätodennäköistä. Yaoi on kuitenkin suunnattu naispuolisille lukijoille, jotka ilmeisesti nauttivat enemmän fiktiosta kuin realismista.

Itse odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Yaoin suosio tulee tuskin laskemaan hetkessä, mutta olen toiveikas Japanin homoseksuaalien suhteen. Vaikka tilanne ei vielä ole lähelläkään hyvää niin edistystä tapahtuu. Kaapista on tullut julkisesti ulos mm. naispoliitikko, joka ajaa nyt homoseksuaalien etuja eteenpäin. Nostan peukkua kyseisen naisen rohkeudelle, ja toivon todella että hänen työnsä tulee tuottamaan tulosta.

Kyousuke Motomin tuotokset

Opiskelujeni lomassa ehdin viime syksyllä löytämään muutaman oikein hyvän mangan. Tässä yksi niistä, Dengeki Daisy.
Kyseessä on shoujo-manga Kyousuke Motomilta joka on ilmestynyt vuodesta 2007 lähtien. Iskin silmäni tähän mangaan sen piirustustyylin takia. Se on juuri sellaista josta minä pidän.

Itse tarinakin on ihan mielenkiintoinen. Tarinan päähenkilön Teru Kurebayashin isoveli on kuollut ja jättänyt pikkusiskolleen puhelimen johon on tallennettu vain yksi numero ja nimi: Daisy. Daisyn on määrä auttaa Terua jos/kun isoveli ei siihen enää pysty ja niinpä Daisysta tulee hyvinkin tärkeä ihminen Terulle. Tosin Teru ei ole ikinä tavannutkaan tätä henkilöä. Eräänä päivänä Teru rikkoo koulussa ikkunan ja rangaistukseksi joutuu töihin yhdessä koulun vahtimestarin Tasuku Kurosakin kanssa. Viettäessään enemmän ja enemmän aikaa yhdessä, parivaljakko joutuu mitä oudompiin tilanteisiin eikä Teru voi olla enää varma onko Kurosaki vain se mitä sanoo olevansa. Samaan aikaan Kurosaki kamppailee omista tunteistaan Teruun.
En ole mikään kauhea rakkaustarinoiden ystävä mutta kun mukaan yhdistetään toimintaa ja huumoria niin kestän hyvin yli jotkut siirappi-pling-pling kohtaukset, joita ei onneksi ole joka sivulla. Sitä paitsi loppua? kohden sarja saa synkempiä sävyjä jotka varjostavat päähenkilöitä eikä kyseessä olekaan enää pelkästään he vaan jotain suurempaa. Mitä se on, sen aika näyttää. Kurosakilla näyttää olevan myös jonkinlainen salaisuus, mutta se nyt ei ole yllätys. Olen kuitenkin ahminut kaiken mitä tähän mennessä on tarjolla ja odotan jopa mahdollista anime-versiota. Haluan tietää millaisen äänen Kurosaki saa :D

Kurosaki on ilkeä ja kiusaa Terua!

Ups, Kurosakia nolottaa!

Teru taistelemassa hengestään...

Tähän mennessä olen lukenut chapter 32 asti ja kyllä jännäksi vetää.

Kyousukelta on myös ilmestynyt muita teoksia joita kannattaa vilkaista! Itse olen myös lukenut Otokomae! Beads Clubin, Beast Masterin ja Purikyuun. Ne eivät vedä vertoja Dengeki Daisylle mutta ovat mukavaa luettavaa silti :) Muut teokset ovat myös huomattavasti lyhyempiä.

Otokomae Beads Club kertoo tytöstä nimeltään Oikawa Ibuki joka on miehekkäämpi kuin useimmat miehet, ja hänen halustaan löytää itselleen komea poikaystävä. Tämä ei ole helppoa, sillä heti nähdessään Ibukin maskuliinisen puolen poikien kiinnostus katoaa. Uuteen kouluun siirtyessään Ibuki yrittää salata kaiken tavoitteenaan löytää unelmien poikaystävä mutta epäonnistuu melkoisesti kun ekana päivänä kouluun mennessään pelastaa koiran ja tulee nähdyksi. Komean (surprise, surprise) pojan näkemäksi. Eikä tässä vielä kaikki. Ibuki saa kutsun oppilasneuvostoon jonka jäsenet ovat salaisia ja kuulemma äärimmäisen komeita! Ibukin riemulla ei ole rajaa kunnes hän saa tietää että komea poika onkin oppilasneuvoston puheenjohtaja... Siitäpäs sitten soppa syntyy.

Beast Master puolestaan puhuttelee minua koska rakastan eläimiä! Minulla tuntuu olevan sama vaikutus eläimiin kuin tarinan päähenkilöllä; karkoitan ne pois alta aikayksikön!

Yuiko Kubozuka rakastaa eläimiä ehkä vähän liiankin paljon. Eläimet kammoavat Yuikon painostavaa rakkautta ja katoavat paikalta hetkessä. Eräänä iltana Yuiko kuitenkin tapaa mysteerisen pojan josta eläimet näyttävät pitävän ja pian tämä poika siirtyykin hänen luokalleen. Leo Aoin katse saa luokan värisemään pelosta, tosin Yuiko ei pelkää häntä ollenkaan. Tästä alkaakin ystävyys joka syveneekin sitten loppuvaiheessa. Mukana on myös hieman toimintaa sillä Leolla (tai oikeastaan Leon huoltajalla) on aikamoinen megasalaisuus!

Kyousuken muut teokset:
Seishun Survival
BITTER II
Penguin Prince
Hetacuso Cupid

Kyousuke Motomin omakuva :)

Hän on muuten nainen. Vaikka hän kuvaakin itsensä aina mieheksi ^_^