Kevät, kirsikankukkia ja surullisia hetkiä

Mun asunnon vieressä on puu ja siinä puussa asuu hulluja lintuja. Niillä on ollut kevättä rinnassa viimeiset 7 kuukautta, ainakin äänen ja lentoratojen perusteella. Nythän täällä oikeasti vasta kunnolla on kevät alkanut, ja se alkoikin melkoisella rysäyksellä. Ensin nukuin talvivaatteet päällä ja heti seuraavaksi ilman peittoa. Ihan hullua.

Ja tietysti ne kirsikankukat. Voi pojat.
Kävin viettämässä hanamia Osakan linnalla ja vielä toisena päivänä Banpaku-puistossa. Kiotossa käytiin yhtenä päivänä keisarin palatsin puistossa bongailemassa kevään ensimmäisiä kirsikankukkia. Niistä shidarezakura oli ehdottomasti näkemisen arvoinen.

 Löytyi lähistöltä myös söpö pieni pyhäkkö kirsikkapuineen. Kissojakin oli vaikka kuinka paljon, mutta niistä en saanut julkaisukelpoista materiaalia.

Osakan linnalla oli älyttömästi porukkaa, mutta kyseessä olikin viikonloppu, sekä yksi parhaimmista päivistä viettää hanamia, eli kirsikankukkienkatselu"juhlaa". Porukka istuskeli grillaamassa ja juomassa kirsikkapuiden katveessa ja mekin kavereiden kanssa tutustuttiin muutamiin japanilaisiin, jotka spontaanisti tuli meidän luokse juttelemaan.

Ystävä vierailulla Osakassa

Palattuani Kesennumasta takaisin Osakaan olikin pian mukavat päivät edessä, sillä ystäväni joka opiskelee Thaimaassa (tai opiskeli, tällä hetkellä hänkin suorittaa työharjoittelua siellä) tuli tänne Osakaan EXOn keikalle ja samalla moikkaamaan minua. Tosin kyseinen viikko oli koulun puolesta todella kiireinen ja vähän jäi harmittamaan ettemme ehtineet hengata ihan niin paljon kuin olisin toivonut.

Ensimmäisenä päivänä lähdimme Tsuruhashiin etsimään Koreatownian ja vaikka emme tainneet sitä virallista townia löytääkkään niin siellä oli kyllä silti paljon korealaisia kauppoja ja ruokapaikkoja. Kiertelimme siellä hyvän aikaa ja kaveri sai kpop sälää mukavasti myös mukaan. Mahan alkaessa kurnia suuntasimme yhteen yakiniku paikkaan ystävällisen papparaisen ohjastuksella ja söimme siellä vatsat täyteen herkullista ruokaa. Myöhemmin tosin huomasin että olivat penteleet laskuttaneet meiltä tuplajuomat, mutta menköön tämän kerran. Olin jo kotona kun huomasin kuittia vilkaista enkä sentään niin kitsas ole, että lähden toiselle puolelle kaupunkia sellaisen takia.

Korealaisia kauppoja

Yakiniku!

Kookosjäätelöä. Omnom.

Samalla viikolla oli myös koulun retkin Panasonic-museoon ja Asahi olut-tehtaalle. Panasonic-museo oli osa Business culture and practises kurssia ja olut-tehdas random luokkaretki, minne mentiin kaikkien vaihtarien kanssa. Museo oli yllättävän mielenkiintoinen, sillä siellä oli paljon todella vanhoja esineitä ja oli mielenkiintoista lukea ja kuulla Panasonicin historiasta. Turisteille paikka on siitä vähän huono, että siellä on minimaalisesti englannin kieltä.

Antiikkia.

Olut-tehdas tiesi tietysti päiväkännejä, sillä kierroksen jälkeen saimme tunnin ajan juoda niin paljon kun ehdimme Asahin tuotteita! Rakastuin erityisesti Asahin tummaan olueen. Kierros itsessään oli myös mielenkiintoinen, mutta japaniksi, joten kaikki vaihtarit ei aina pysynyt ihan perässä. Itsellänikin meni joitakin asioita ohi kun tuo sanasto ei ole meikäläisen vahvuuksia. Saimme kuitenkin hypistellä humalaa kirjaimellisesti käsissämme, mikä oli ihan hauska kokemus. Taskuun kapsahti myös muutama oluttölkki tehtaan kaupasta ja jatkotkin olin jo mielessä, mutta itse päätin kuitenkin mennä kotiin.

The gang.

Kaverini viimeisinä päivinä käytiin vilkaisemassa Fushimi-Inari- pyhäkkö, sillä hän halusi kovasti nähdä kuuluisat punaiset torii-portit. Itseasiassa kyseinen päivä oli vähän erikoinen, sillä järjestimme tavallaan ryhmätreffit sinä päivänä yhdelle suomalaiselle tytölle. Tai niistä siis tavallaan muodostui ryhmätreffit. Tai jotain. Jokatapauksessa meitä oli kauhea poppoo Kiotossa ja käytiin syömässä mm. thaimaalaisessa ravintolassa. Nämä treffit ei kuitenkaan olleet välttämättä ihan onnistuneet, sillä kommunikaatio ei oikein toiminut osapuolten välillä, sillä toinen ei hablannut englantia eikä toisen japanin kielen taidot olleet vielä sellaisella tasolla, että keskustelu olisi luonnostinut hyvin. Siinä sitten syömisen lomassa tulkkasin mm. kuinka japanilainen jätkä sanoi kaverilleni, että tämä on kaunistunut viime näkemän ymv. Se oli mielenkiintoista se.

Joulukuusi Universal Studiosin malliin

Ehdittiin käydä myös Universal Studiosissa ennen kuin kaverin oli aika palata lämpöiseen Thaimaahan. Oli todella mahtavaa, että hän tuli tänne sillä ei sitä oleta että kukaan lähtee näin kauan moikkaamaan ketään. Pitänee kuitenkin kiittää EXOa siitä, että he tulivat esiintymään Osakaan... Haha. Kaikkein parasta minulle oli se, että sai jakaa huoneensa toisen kanssa ja höpötellä niitä näitä iltamyöhään. Voimakkaimmin jäi mieleen kun istuimme odottamassa lentokenttäbussia ja tiesin etten näkisi häntä taas pitkään aikaan. 

TOEI Kyoto Studio Park / 東映太秦映画村

Tällä viikolla Japanissa on Silver Week eli hopeinen viikko, toisin sanoen lomaa! Eilen oli Keiro no Hi eli vanhojen ihmisten kunnioittamisen päivä ja huomenna on syyspäiväntasaus mistä lähtien täällä alkaa virallisesti syksy :) Aluksi ajatuksenamme oli lähteä pidemmällekin reissulle loman aikana, mutta valitettavasti hinnat ovat taivaissa julkisten lomapäivien aikana, joten olemme tyytyneet matkaamaan lähiympäristössä. Eilen tiemme veikin meidät jälleen Kiotoon, tällä kertaa tosin Edo-kauden maisemiin.

TOEI Kyoto Studio Park on Kiotossa sijaitseva teemapuisto, missä on mahdollista tutustua Edo-kauden meininkiin kävelemällä pitkin Edo-kylän katuja ja ihastelemalla näyttelijöitä, jotka ovat pukeutuneet ajan mukaisiin asuihin. Kylä on myös ainoa paikka Japanissa, missä vierailijat voivat vapaasti seurata elokuvien ja tv-ohjelmien kuvauksia lavasteissa. Meillä kävikin tuuri, sillä kuvaukset olivat käynnissä vierailumme aikana ja näimme mm. kyläläisiä, joita kuvattiin kävelemässä kaduilla.

Studio Parkiin saapuminen käy kätevästi bussilla, joskin Kioton keskustasta se ottaa hieman aikaa ja ainakin me jouduimme odottamaan jostain syystä bussia todella kauan. Sanjo-Keihanilta puistoon vie Kioto bussit nro 63, 64, 65 ja kaupunkibussi 11, Kioton asemalta Kioto bussit nro 72, 73, 75 ja kaupunkibussi nro 75, Kawaramachilta pääsee Kioto bussilla nro 61 pelipaikalle. Sisäänpääsy puistoon oli aikuisilta 2200 yeniä eli noin 16,5€, mikä ei mielestäni ole paha hinta ollenkaan.

Paikka ei itsessään ole mikään hirveän laaja, mutta tekemistä riittää koko päiväksi. Kylässä on mahdollista nähdä paljon erilaisia esityksiä samuraitaisteluista Oiran-kulkueeseen, mutta harmiksemme saavuimme paikalle melko myöhään, joten missasimme suurimman osan esityksistä. Ehdimme kuitenkin Location Studionin esitykseen, missä näytettiin kuinka elokuvia pystytään kuvaamaan lavasteissa. Menee ihan kylmät väreet kun muistelen kuinka huikea esitys oli! Yleisö pystyi katsomaan kuinka näyttelijät näyttelivät lavasteissa ja samalla näkemään monitoreista miltä sama näyttää televisiossa. Näyttelijät kävivät "ohjaajan" kanssa läpi kohtausta kohta kerrallaan, samalla demonstroiden kuinka nuolet saadaan vaijerien avulla osumaan tiettyihin paikkoihin ja miten elokuvaveitsillä pystytään huijaamaan silmää sorminäppäryydellä ja ajoituksella. Eikä siinä vielä kaikki, vaan lopuksi näyttelijät (ninja ja Shinsengumi-tyyppi) näyttelivät kohtauksen keskeytyksettä! Silmät oli suorastaan pullahtaa irti päästä kun ninja heittäytyi oikeasti katolta alas köyden kanssa ja aloitti hurjan näköisen taistelun samurain kanssa. Niin siistiä, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan!

Kiertelimme kylän läpi melko nopeasti, mutta jätimme käymättä monet pienet kohteet kuten 3D teatterin, Ninja mysteeritalon ja muita vastaavanlaisia kohteita. Sen sijaan jonotimme n. 45 minuuttia kummitustaloon ja voi jumantsuikka kun se oli pelottava! Jonoon mennessämme kukaan ei ajatellut, että paikka olisi oikeasti pelottava, sillä jonossa oli myös pieniä lapsia ja ikäraja taisi olla 3-vuotta. Jonon edetessä huomasin kuitenkin japanin kielisen varoituksen, missä luki mm. ettei paikasta pääse pois muuta kuin menemällä se rohkeasti läpi vaikka kuinka pelottaisi. Toisessa lapussa luki, ettei paikka sovi sydänongelmaisille ym. vastaaville joille pelko voi käydä kohtaloksi. Siinä vaiheessa aloimme miettiä tilannetta uudelleen, mutta itse pysyin rauhallisena sillä tykkään kauhuelokuvista enkä pelästy kovinkaan pienestä. Mutta auta armias kun päästiin sinne sisälle! En paljasta sen enempää paikan sisällöstä, jotta jännitys säilyy muillekin, mutta voin kertoa että sisällä oli niin groteskia juttua ja oikeita näyttelijöitä, että tulimme ulos vapisten kuin haavan lehdet. Kuljimme kaverin kanssa koko matkan tiukasti toisesta kiinni pitäen ja kirkuen puolet matkasta. Alku oli vielä ihan ok, mutta sitten meni sellaseksi touhuksi, etten edes muista kaikkia kohtia kunnolla koko paikasta kun rukoilin vaan että päästään elossa pois koko paikasta. Tuli paikasta ulos myös hysteerisiä lapsia, joten ei ihme että Japanista tulee ne hyytävimmät kauhuleffat ku muksut karaistaan jo nuoresta pitäen moiseen meininkiin :D

Juttelimme jonossa myös kuinka haluaisimme mennä Fuji-Q Highlandiin, sillä siellä on maailman pelottavin kummitustalo. Saa nähdä miten siitä selvitään kun täälläkin meinasi pissa lirahtaa pöksyyn.

Kummitustalon jälkeen hotkaistiin pehmikset naamaan ja suunnattiin Ninja-esitykseen, mikä oli huikea akrobaattinen esitys, missä näyttelijät pomppivat kuin aropuput paikasta toiseen höyhenen kevyesti upeiden erikoisefektien höystämänä. Suosittelen showta kaikille! Muuten päivä meni lähinnä kuvien ottamiseen ja - henkilökohtaisesti - samurainäyttelijöiden kuolailuun sekä Shinsengumi-kaupan koluamiseen. Paikka oli kyllä jidaigeki-fanin unelma mesta ♥

Ensimmäinen kouluviikko

Ensimmäinen virallinen kouluviikko on nyt pulkassa ja aikamoisella haipakalla se vilahtikin jos totta puhutaan. Maanantaina jännitin ensimmäistä oppituntia aika paljon, mutta suurempaa jännittämisen aihetta ei oikeastaan ollut, sillä opettaja on tosi mukava samoin kuin muut luokkani opiskelijat. Tunneilla lähinnä hiomme tämän hetkistä kielitaitoamme ja olenkin oppinut jo yhden viikon aikana hurjasti kaikkea uutta mitä aikaisemmin ei oikeastaan ole tullut edes ajatelleeksi.

Yksi suurimmista murheistani oli se etten löytäisi kavereita täällä, mutta ilokseni voin todeta tutustuneeni nyt suomalaisten lisäksi kahteen hyvään tyyppiin, joista toinen on kotoisin Kanadasta ja toinen Islannista. Andrea ja Ester ovat hengailleet meidän muutaman suomalaisen kanssa nyt aktiivisesti ja tulemme erittäin hyvin juttuun. Yksi ilta viettettiinkin karaokessa ja izakayassa, mutta kyseinen ilta oli niin pitkä, että se on jo melkein toinen tarina. Hauskaa oli joka tapauksessa.

Eilen meillä oli myös koulun järjestämä tabe ja nomihoudai Umedassa, eli syö ja juo niin paljon kuin haluat meininkiä vaihtareiden ja opettajien kanssa. No niinhän siinä kävi, että korealaiset juomapelit olivat monille liikaa ja ranskalainen vaihtari jouduttiin lähes kirjaimellisesti kantamaan kotiin, yksi suomalainen oli niin pellit seis, että pääsi nipin napin kotiin ja hukkasi silmälasinsa mystisesti matkalla, ja vaikka itse olin täysin selvänä niin onnistuin kadottamaan vasta ostamani kameran.  Onneksi myöhemmin selvisi, että yksi opettajista oli löytänyt kameran ja ottanut sen talteen :)

Samaisena iltana päätimme jatkaa iltaa pelihallilla arcade-pelejä pelaillen ja tanssipelejä tanssien. Aika suorastaan hurahti ja yhtäkkiä tajusimme, että kello oli jo yli kaksitoista eikä meillä ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä viimeiseen junaan. Tulipahan siis napattua ensimmäistä kertaa taksi Umedasta ja paahdettua sillä suoraan kotiovelle asti. 7 kilometrin matkalle tuli hintaa alle 4000 jeniä (n. 29€) yhteensä ja hinta jaettiin vielä neljän hengen kesken. Ei siis paniikkia jos viimeinen juna ehtii toistekin lähteä.

Tänään käväistiin Arashiyamalla tutkimassa bambumetsää sekä apinatarhaa minne piti kävellä varmaan kilometri vuoren rinnettä pitkin. Päätimme vuokrata pyörät, sillä pyörän kanssa kulkien emme rasittaisi niin paljon jalkojamme ja välimatkat menisivät hieman joutuisammin. Pääkadulla polkeminen on kyllä oma taiteen lajinsa, mutta oli se sen arvoista. Maksoimme pyöristä 900 jeniä (n. 6,50€) ja saimme pyöräillä monta tuntia kyseisellä hinnalla. Ensiksi suuntasimmekin bambumetsään, missä kävimmekin ystäväni kanssa puolitoista viikkoa sitten, mutta tällä kertaa oli aikaa tutkia paikkoja paremmin ja löysimmekin paljon hienoja paikkoja. Nähtiin myös hieman erilaista eläimistöä kuin tavallisina päivinä...

Myöhemmin kiipesimme katsomaan apinoita vuoren päälle ja voin todeta, että kiipeäminen kävi totaalisesti kunnon päälle. Sisäänpääsymaksu oli 550 jeniä (4,8€), minkä jälkeen piti kiivetä n. 20 minuuttia ylöspäin melko kuumassa ilmassa ja itselläni oli kaikenlisäksi äärimmäisen huonot kengät. En suosittele paikkaa huonokuntoisille, mutta jos haasteen haluaa ottaa vastaan niin kannattaa varata mukaan vettä, aikaa ja pikkupyyhkeen. Itselläni oli vain vettä, joten tilanne kävi vähän hermoille. Huipulla oli kuitenkin mahtavat näköalat ja apinat olivat supersuloisia.

Että sellainen viikko. Arashiyamalla harmitti tosi paljon, että kamerani on tällä hetkellä senseillä, sillä vuorelta olisi saanut kunnon kameralla mahtavia kuvia. Anyways, huomenna pitää mennä kertomaan japanilaisille lukiolaisille hieman vaihto-opiskelun ihmeistä, joten yöpuu odottaa jo meikäläistä. Mata ne :)

Orientaatioviikko, start!

Nyt on pyöritty niin monessa paikassa, että huh huh! Joistakin paikoista aion tehdä erillistä postausta jossakin vaiheessa, mutta nyt olen ollut niin kiireinen, ettei ole ollut toivoakaan blogin kirjoittamisesta aikaisemmin kuin tänään.

Eilen olikin sitten superaikainen herätys, sillä lähdin aikaisin aamulla saattamaan ystävääni lentokentälle. Onneksi pääsimme suoralla bussilla pelipaikalle, joten ei tarvinnut pelata laukkujen kanssa yhtään ylimääräistä. Kaverin mentyä turvatarkastuksesta suuntasin itse alakerroksen Starbucksiin missä minun oli määrä tavata Daniel, yksi OGUn työntekijöistä.

Hetken odotettuani Daniel saapui paikalle ja näin myös ensimmäiset vaihtarit minun lisäkseni, yksi jätkä Suomesta ja toinen Hollannista. Yhdessä matkasimme sitten bussilla Ibarakiin, missä meitä odottikin jo aikamoinen joukko oppilaita sekä Joe, yksi OGUn opettajista, jonka olin jo tavannutkin Suomessa alkuvuodesta projektin parissa.

Suunta jatkui junalla yhtä matkaa "ooyasanin" eli vuokranantajani kanssa hänen asunnolleen, missä tapasin myös hänen poikansa, joka on ilmeisesti vastuussa meistä opiskelijoista. Hoidettiin siellä muutama asia kuntoon minkä jälkeen "oniichan" vei minut uuteen kotiini näyttäen samalla lähistöltä kaikki tärkeimmät paikat.

No millainen uusi kämppäni on? Pieni, mutta tosi söpö! Täällä oli myös aikalailla kaikki tarpeellinen, mitä tarvitsen opiskelijaelämän käynnistämiseen. Löytyy kylpyamme ja telkkari, pesukoneenkin testasin äsken ja hyvin toimii. Täällä sitä nyt sitten ollaan ja koitetaan tottua japanilaiseen elämänrytmiin. Kaupassa käynti on hitusen tuskaa kuumalla säällä varsinkin näin alussa kun on niin paljon ostettavaa, mutta onneksi conbini on n. 50 metrin päässä. Koulukin näkyy junaradan toisella puolella suoraan ikkunastani. Ei siis huolta ruuhkaisista aamujunista! Jipii!

Tänään aamulla suuntasin yhtämatkaa toisen suomalaisen tytön kanssa koululle, missä meidän orientaatioviikko käynnistyi vauhdilla. Niin paljon informaatiota, että aivot sauhusivat jo puolessa välissä päivää. Lounaalla tutustuin saksalaiseen tyttöön ja hänen japanilaiseen tuutoriinsa ja molemmat vaikuttivat ihan mukavilta. Tapasin myös kaikki muutkin suomalaiset, sillä meidän on määrä pitää yhteinen esitelmä Suomesta ensi lauantaina. Meillä oli heti yhteinen sävelmä esityksen laadusta, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

Tapasin myös toisen OGUn opettajan Darrylin, johon tutustuin viime vuonna Suomessa, koulun projektin myötä tälläkin kertaa. Hän kertoi mielenkiintoisesta projektista mikä on mahdollisesti toteutumassa lähiaikoina ja kysyi olisinko kiinnostunut osallistumaan siihen. Projektiin otetaan kuulemma seitsemisen henkilöä mukaan ja hän ajatteli kysyä minua kiitoksena avusta Suomen päässä. Kirjoittelen asiasta lisää myöhemmin, mikäli projekti toteutuu :)

Päivän lopuksi oli tasokoe, missä oli kysymyksiä kieliopista sekä kaksi esseetä kirjoitettavana. Voin sanoa, että pitkän päivän päätteeksi tehty tasokoe ei mennyt ihan nappiin. Huomenna on luvassa kanjikoe heti aamulla, joten pää toimii toivottavasti hitusen paremmin. Torstaina on luvassa myös lyhyt haastattelu japaniksi, mutta en ole suuremmin siitä vielä huolissani. Lähinnä huolestuttaa orientaatioviikon rankkuus, sillä meillä on todella pitkiä päiviä ja lisäksi illoiksi kaikenlaista ohjelmaa useampana päivänä. Ja heti ensi viikosta alkaa koulu täysillä. Apua.

Toivottavasti säilyn hengissä siihen asti. Tähän väliin kuvia seikkailuistamme ympäri ämpäri:

Nähtävyyksien kiertelyä = jalat muussina

Vajaa viikko ollaan nyt pyöritty kaverin kanssa pitkin pisin ja jo tässä vaiheessa jalat alkavat huutaa hoosiannaa pienimmästäkin askelluksesta. Sinänsä huolestuttavaa, nimittäin yli viikko pitäisi vielä paikkoja kierrellä oikein olan takaa.

Oltiin melkoisen poikki reissaamisen jälkeen, mutta onnistuttiin laittamaan unirytmi kuntoon yhdessä yössä. Yleensä olen kärsinyt jonkin verran jet lagistä, ja toki olimmekin normaalia väsyneempiä, mutta mitään suurempia ongelmia ei ole ollut. Lähdimmekin ekana aamuna jo läheiseen Fushimi-Inari pyhäkköön kuljeksimaan ja katselemaan ja myöhemmin kävimme myös Osakan puolella Umedassa ja Shinsaibashissa.

Rotary-kokous Raumalla

Eilen oli jännittävä päivä, sillä olin paikallisen Rotaryklubin kokouksessa vieraana kertomassa itsestäni ja tulevasta vaihdostani Japanissa. Kuten aikaisemmassa postauksessani kerroin, minut valittiin tämän vuoden stipendiaatiksi.

Kokous pidettiin paikallisessa lounasravintolassa missä minua odottikin jo samainen henkilö, joka ilmoitti minulle sähköpostitse valintatuloksesta. Klubi tarjosi minulle ystävällisesti lounaan, minkä söimmekin kokouksen aluksi erillisessä klubille varatussa tilassa.

Suurinosa klubilaisista oli vanhempaa miesväkeä, mutta oli joukossa muutama nuorempikin mies ja peräti yksi nainen. Kaikki olivat todella ystävällisiä ja juttelinkin muutaman herran kanssa mm. kanjeista jo ennen omaa puheenvuoroani. Kokouksen lopuksi pääsinkin sitten estradille, missä sain kuulla ensin miksi hakemukseni valittiin 13 muun joukosta. Valitettavasti en muista kaikkia kriteerejä, mutta he olivat ilmeisesti tykästyneet siihen, että minulla on selkeät päämäärät asioiden suhteen ja kiinnostusta tehdä harjoittelu Japanissa.

Olin valmistellut vain suullisen puheen, missä kerroin lyhyesti itsestäni ja opiskeluistani sekä tulevasta vaihdosta ja suunnitelmista sen suhteen. Aikaa esitykseeni meni maksimissaan 10 minuuttia, minkä jälkeen olin varautunut vastaamaan kysymyksiin, mikäli sellaisia jollakin olisi. Pitäessäni esitystä minusta tuntui, että ketään ei oikein kiinnostanut juttuni. En tiedä mistä se johtui. Ehkä siitä, että suomalaiset ovat niin ilmeettömiä kuunnellessaan esitystä... Jokatapauksessa asia ei ihan näin tainnut olla, sillä sain vastailla todella moniin kysymyksiin kulttuurista ja omista suunnitelmistani. Oli todella ilahduttavaa huomata, että Japani tuntui kiinnostavan heitä aidosti.

Sain myös kuulla, että saan matkalleni mukaan pari Rotareiden viiriä, mitkä minun on määrä toimittaa Osakassa paikallisiin Rotaryklubeihin. Samalla tarkoituksena on (mikäli oikein ymmärsin) kertoa vähän Suomesta ja muusta mukavasta japanilaisille klubilaisille. Odotan innolla, että pääsen toteuttamaan tätä osuutta vaihdostani! ^_^

Muistoja Japanista: Kinkakuji ja Nijon linna

Nyyh, tämä päivä oli yksi reissun hienoimmista päivistä. Sain viettää laatuaikaa tätini kanssa ja meillä oli niin älyttömän hauskaa että kiotolaiset tulevat varmasti puhumaan meistä vielä monta vuotta! :D

Reissu lähestyi loppuaan ja olin joutunut tekemään jo monta vaikeaa karsintaa nähtävyyksistä, mitkä halusin nähdä. Päätin esimerkiksi jättää Umeda Sky Buildingin ja Universal Studiosin toiseen kertaan. Jotkut asiat ovat kuitenkin sellaisia mistä ei luovuta, ja Kinkakuji kuului yhteen näistä paikoista.

Kinkakuji sijaitsee hieman hankalassa paikassa Kuzuhasta tullessa, joten jouduimme matkaamaan ensin junalla ja sitten vaihtamaan bussiin. Vähän aikaan palloilimme bussipysäkillä Kiotossa ja mietimme mikä laituri mahtoi olla oikea, mutta onnistuimme kuitenkin hyppäämään oikeaan bussiin ja matka saattoi jatkua. Oli mukava katsella Kiotoa bussista käsin ja kävipä minulla jopa ilmiömäinen tuurikin...

Olin nimittäin yrittänyt metsästää Ikedayaa aikaisemmalla reissulla Kiotoon huonolla menestyksellä. Ja siinä sitten bussissa istuessa ja liikennevaloihin pysähdyttäessä se tönötti siinä silmieni edessä! En ole varmaan ikinä niin nopeasti vetänyt kameraa esiin kun siinä vaiheessa vedin :D Mielessäni matkasin n. 150 vuotta ajassa taaksepäin ja saatoin kuvitella kuinka Kondô kumppaneineen ryntää sisään majatalon ovesta aloittaen yhden Shinsengumin legendaarisimmista taisteluista. Ja samassa minut rykäistiinkin jo takaisin nykyaikaan kun bussi lipui eteenpäin. Nyyh. Se siitä aikamatkasta!

Ikedaya

♥ Kioton ihmeitä ♥

Täällä ollessani olen käynyt jo kahteen otteeseen Kiotossa, minne on Kuzuhasta todella lyhyt matka junalla; suunnilleen puolessa tunnissa pääsee keskustaan asti. Tämä on sinänsä huvittavaa, sillä olen ollut täällä pian viikon ja vaikka periaatteessa oleskelen Osakassa, niin ihan Osakan keskustassa en ole vielä käynyt kertaakaan :D Muutama päivä sitten kävin kyllä kaiyuukanissa (akvaariossa), mutta sekin on keskustan sivussa meren rannalla. Siitä lisää sitten myöhemmin :)

Kiotoon menin molemmilla kerroilla yksin ja totesin, että yksin matkustelussa on ehdottomasti puolensa. Saa mennä ihan minne haluaa ja omassa tahdissa murehtimatta toisista. Hankaluutensa tuottaa tosin se, ettei ole ketään joka ottaisi kuvia tai kenelle ihastella kaikkea ääneen. ;) Molemmilla kerroilla selvisin elävänä, eikä ollut edes hankaluuksia. Japanissa junien käyttö on niin yksinkertaista kun olla ja voi, ja suuntavaistonikin on ihan hyvä nykyään :D Tarkoitukseni oli ensimmäisellä kerralla käydä bakumatsu-kauteen keskittyvässä Ryozen-museossa (ryozenrekishikan, 霊山歴史館), mutta se olikin kiinni, joten menin sinne sitten toisella Kioton reissullani. Museo käsittelee Bakumatsu aikaa Edo-kauden lopulla, ja siellä oli paljon juttua Shinsengumista. Mukaan tarttui myös kolme kirjaa aiheesta.

Museo

Olin myös onnekas reissullani, sillä molemmilla kerroilla näin maikoja ♥ On ne vaan niin henkeäsalpaavan ihastuttavia. Ensimmäiset nähtyäni oli ihan pakko pysähtyä hetkeksi hengähtämään ja tasoittaa hengitystä. Toisella kerralla näin myös maikoja, mutta kyllä ne ensimmäiset olivat vain mieleenpainuvimpia ^_^

Maikoja ♥

Museo sijaitsee Gionin suunnalla, joten voitte kuvitella ne pikkukadut ja puodit, maikot ja maisemat. Kaikki tuo on kävelymatkan päässä Gion-shijo-asemalta, minne on täältä Kuzuhasta ja Osakasta suora juna. Sanoinkin eilen Markolle, että Kuzuha on hieno paikka, koska täältä on todella hyvät yhteydet niin Osakaan kuin Kiotoonkin. Gion-shijo aseman läheisyydessä on paljon ihania pikkuliikkeitä, temppeleitä ja pyhäköitä ja historiallisesti mielenkiintoisia paikkoja. Aivan aseman vieressä virtaavan joen varrella Izumo no Okuni tanssi kansan sydämiin ja kabuki, japanilainen teatteri sai alkunsa. Läheisyydessä on myös paljon Shinsengumiin liittyviä paikkoja kuten Ikedaya, mikä on aivan aseman lähellä joen toisella puolella.

Joen toisella puolella on myös valtavasti erilaisia kauppoja mitä pidemmälle kohti Hankyû-linjan asemaa kulkee, ja maan alla menee vielä toinenkin reitti, mutta siellä liikkeitä on vain lähempänä asemia. Joen toiselta puolelta bongasin myös erään liikkeen pihassa matcha-kitkatteja, joita oli tietenkin pakko ostaa maistiaisiksi.

Kiotossa tuli herkuteltua muutenkin. Pikkukatuja kävellessä vastaan tuli taiyakia ja mitarashi dangoa, joita molempia oli pakko päästä maistamaan. Kummatkin sulivat suorastaan suussa! Taiyaki on kalanmuotoon paistettu makea leivoksen tapainen, minkä sisällä on rakastamaani ankoa (punapaputahnaa). Mitarashi dango on makeahkoja riisipalloja tikussa, päällä makeaa ja paksua soijakastiketta. Kuola valuu pelkästä ajatuksesta!

Mitarashi dango.

Toisella Kioton reissullani jäin jo muutamaa asemaa aikaisemmin pois ja vierailin Fushimi-Inari Taisha pyhäköllä, mikä on tunnettu lukuisista punaisista pienistä torii-porteistaan. Pyhäkkö on lyhyen kävelymatkan päässä fushimi-inari-pysäkiltä ja matkan varrella on jälleen paljon ihania pikku putiikkeja. Itse pyhäkköalue oli ihastuttava ja kettupatsaat upeita. Inari on hedelmällisyyden ja ennen kaikkea riisin jumala, ja hänen sanansaattajina pidetään valkoisia kettuja. Sen takia Inari-pyhäköillä näkee usein kettupatsaita sekä muita kettuaiheisia esineitä. Aikoinaan Inaria pidettiin seppien sekä kauppiaiden suojelina ja suurinosa ellei kaikki (?) pyhäkön pienet ja vähän isommatkin toriit ovatkin yritysten lahjoittamia.

千本鳥居 (senbondorii)

Mahtava paikka tuo pyhäkkö ja siellä tuli paljon käveltyä ja ihailtua ennen kuin jatkoin suosiolla matkaani Gion-shijon asemalle :) Vielä kerran on Kioton reissu tulossa, sillä Mia on luvannut lähteä keskiviikkona seurakseni Kinkaku-ji:in, eli kultaiseen temppeliin. En malta odottaa ♥

Lisää kuvia tulossa Matsukazen Facebook-sivuille, joten menkää sinne kyttäilemään lisää! Osa kuvista on tosiaan siellä vain näkyvissä ja joitakin kuvia laitan sinne hieman aikaisemmin kuin tänne :)

Johanna