Muistoja Japanista: Kinkakuji ja Nijon linna

Nyyh, tämä päivä oli yksi reissun hienoimmista päivistä. Sain viettää laatuaikaa tätini kanssa ja meillä oli niin älyttömän hauskaa että kiotolaiset tulevat varmasti puhumaan meistä vielä monta vuotta! :D

Reissu lähestyi loppuaan ja olin joutunut tekemään jo monta vaikeaa karsintaa nähtävyyksistä, mitkä halusin nähdä. Päätin esimerkiksi jättää Umeda Sky Buildingin ja Universal Studiosin toiseen kertaan. Jotkut asiat ovat kuitenkin sellaisia mistä ei luovuta, ja Kinkakuji kuului yhteen näistä paikoista.

Kinkakuji sijaitsee hieman hankalassa paikassa Kuzuhasta tullessa, joten jouduimme matkaamaan ensin junalla ja sitten vaihtamaan bussiin. Vähän aikaan palloilimme bussipysäkillä Kiotossa ja mietimme mikä laituri mahtoi olla oikea, mutta onnistuimme kuitenkin hyppäämään oikeaan bussiin ja matka saattoi jatkua. Oli mukava katsella Kiotoa bussista käsin ja kävipä minulla jopa ilmiömäinen tuurikin...

Olin nimittäin yrittänyt metsästää Ikedayaa aikaisemmalla reissulla Kiotoon huonolla menestyksellä. Ja siinä sitten bussissa istuessa ja liikennevaloihin pysähdyttäessä se tönötti siinä silmieni edessä! En ole varmaan ikinä niin nopeasti vetänyt kameraa esiin kun siinä vaiheessa vedin :D Mielessäni matkasin n. 150 vuotta ajassa taaksepäin ja saatoin kuvitella kuinka Kondô kumppaneineen ryntää sisään majatalon ovesta aloittaen yhden Shinsengumin legendaarisimmista taisteluista. Ja samassa minut rykäistiinkin jo takaisin nykyaikaan kun bussi lipui eteenpäin. Nyyh. Se siitä aikamatkasta!

Ikedaya

Suunnilleen tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme vihdoin Kinkakuji-mae-bussipysäkille, missä hyppäsimme pois. Pysäkki on aivan temppelin lähellä; ei muuta kuin tien yli ja onkin jo temppelin alueella. Alueella on paljon erilaisia herkuttelupaikkoja, mutta me päätimme suunnata ensin nautiskelemaan temppelistä. Ostimme liput (400 jeniä) ja astelimme eteenpäin. Eikä aikaakaan kun temppeli jo pilkistikin puiden takaa.

SE kuuluisa kultainen paviljonki! ♫

Äh, niitä tuntemuksia mitä saan Japanissa on niin hankala kuvailla. Voin vaan sanoa, että minua hymyilytti koko ajan ja sydän pakahtui rakkaudesta Japaniin, jälleen kerran. Siis kultaisessa temppelissä on vain sitä jotain. Se on vain rakennus mitä on vähän kullattu, mutta sen historiallinen arvo on suunnaton ja se on vain niin älyttömän kaunis! Mikäli menette Kiotoon niin suosittelen tätä ehdottomasti! Koin täydentyväni jälleen japanologina nähtyäni vihdoinkin tämän niin usein koulussakin mainitun kohteen.

Kinkakuji on siis tosiasiallisesti kultainen paviljonki, osa Rokuonji kompleksia ja sen historia ulottuu aina 1300-luvulle asti. Nykyinen paviljonki on kuitenkin niinkin uusi kuin 50-luvulta, sillä tuhopolttaja poltti edellisen temppelin. Ylimmät kaksi kerrosta on lehtikullattu ja uusin kultaus on tehty 80-luvulla.

Paviljonkia ympäröi kaunis japanilainen puutarha, mikä on tehty Muromachi-kauden tyyliin. Edustalla olevaa lampea kutsutaan peililammeksi, eikä syyttä; tyynellä ilmalla paviljonki heijastuu upeana tyynen lammen pintaan.

Alueen läpi kulkee eräänlainen polku, mitä pitkin vierailijat kulkevat. Jatkoimme sitä pitkin ja teimme hieman ostoksia temppelin takana olevissa myyntikojuissa. Valitettavasti palvelu oli vähän niin ja näin, harvoin saa Japanissa niin huonoa palvelua. Tiskin takana ollut vähän vanhempi nainen (ei mikään vanha vanha) ei juurikaan hymyillyt, pakkasi ostokseni ja lykkäsi ne käteeni sanaakaan sanomatta. Tässä vaiheessa sain todistaa sukuni temperamenttisuutta, kun tätini näki punaista ja sanoi muutaman valitun sanan myyjälle. (Ihan asiallisesti siis.) Japanissa harvoin näkee kenenkään japanilaisen valittavan palvelusta, varsinkaan julkisesti, sillä sellaisia tilanteita vältellään. Japanilaiset eivät tykkää aiheuttaa mitään tilanteita, eikä ketään haluta nolata julkisesti. Tämän jälkeen myyjä kyllä kiitti kohteliaasti ja näytti melkoisen hämmentyneeltä ja nolostuneelta. Harvemmin sitä varmaan ulkomaalaisen näköinen tulee antamaan palautetta sulavalla japanin kielellä.

Kierroksen lopuksi herkuttelimme jäätelöllä ja dangolla, sekä ostimme vähän tulijaisia Suomeen vietäväksi. Tai siis minä ostin ja Mia auttoi valitsemaan. ;)

Marko oli ehdottanut, että yhdistäisimme samaan reissuun myös vierailun Nijon linnassa ja täytyy myöntää, että se ei ollut lainkaan pöllömpi ajatus! Niinpä pujahdimme jälleen bussiin ja matka saattoi jatkua.

Nijon linnalla on historiallisesti todella merkittävä rooli. Esimerkiksi Edo-kauden viimeinen shôgun Tokugawa Yoshinobu luovutti täällä vallan keisarille vuonna 1867. Linnaksi kyseistä rakennusta on vaikea mieltää, sillä enemmänkin siitä tuli jonkinlainen palatsi tai vastaava mieleen, mutta virallisesti kyseessä on linna. Sisätilat olivat avoinna vieraille, joten otimme kiltisti kengät pois ja vaihdoimme japanilaiseen tapaan tohvelit jalkaan ja tepastelimme ympäri Nijoon linnaa.

Portti linnan pihalle

Linnan erikoisuus on lattialankut, mitkä narisevat kävellessä. Rakennuttajat suunnittelivat lattialankut nariseviksi, ettei kukaan pystyisi hiippailemaan huomaamattomasti linnassa. Ja narinan toden totta kuuli jokaisella askeleella! Valokuvaaminen oli sisätiloissa jostain syystä kielletty, ja tästä oli joka paikassa kylttejä muistuttamassa. Paikka oli myös täynnä valvovia silmiä varmistamassa, että sääntöä noudatettiin.

Nijon linna

Linnan puutarhaa

Ja jälleen kukkia ♥

No, kierroksen lopuksi tein jälleen pientä shoppailua tuliaiskaupassa ja löysin kaikennäköistä pientä mukavaa :) Päivän päätteeksi kiertelimme vielä pikkukujia lähellä Sanjon asemaa ennen kuin palasimme kotiin.

Palatakseni vielä alkusanoihin siitä kuinka kiotolaiset tulevat puhumaan meistä vielä pitkän aikaa... No, meillä oli vaan vähän liiankin hauskaa Mian kanssa. Nauroimme kaikelle ja hupsuttelimme vaikka mitä. Napsimme valokuvia ihan oudoista asioista ja naureskelimme hassuille englanninkielen käännöksille bussipysäkillä. Ja ei, en todellakaan aio kertoa kaikkea mitä teimme. :D

Muista tykätä Matsukazesta myös Facebookissa, Twitterissä ja Pinterestissä! ♥

***

Memories of my visit to Japan in last February ♥ I went to see Kinkakuji and Nijo castle with my aunt, and the trip was absolutely fabulous! As you can see, I took lots of photos and ate some delicious dango ;) I was also lucky to see Ikedaya in my way to Kinkakuji. I had tried to find it before with no luck, but I was luckily able to take some photos from the bus. Yey!

One of the interesting thing in Nijo castle was the squeaky flooring! It was actually designed that way, so that no one couldn't sneak inside the castle. Cool, right? I really love historical places. I could almost imagine court people and other higher class people walking on the castle yard. It is hard to believe that it's not so far in the history when for example the last shogun handed over the political power to the emperor right there in Nijo castle. 

Well, that's it for this time. Remember to follow me also in Facebook, Twitter and Pinterest.

♫♪ Johanna ♫♪