Pilvetön päivä Kamakurassa ♥

Muutama päivä sitten suuntasimme jo aamusella Shinagawan asemalle, missä tapasimme jälleen Miyukin. Sovimme viime kerralla menevämme seuraavaksi Kamakuraan katselemaan temppeleitä ja pyhäkköjä, ja niinpä hyppäsimme junan kyytiin, ja lähdimme matkaan. Junamatka kesti 50 minuuttia Kamakuraan, ja Kamakurassa otimme vielä Enoshiman- linjan junan Haseen.

Kamakura oli aikoinaan Japanin pääkaupunki, ja se valikoitui sellaiseksi sijaintinsa vuoksi. Sitä ympäröivät toiselta suunnalta vuoret, ja toiselta suunnalta meri, joten sinne on vaikeaa hyökätä. Nykyään tuo yhdistelmä on huikaiseva aivan muista syistä. Taivas oli pilvetön, kun matkasimme ensin syömään, ja sen jälkeen Kôtôku-în nimiselle temppelille. Temppeli on tunnettu suuresta pronssisesta Amida Buddha- patsaasta, joka istuu temppelin edessä. Sisäänpääsymaksu oli 200 jeniä, ja 20 jenillä pääsi katsastamaan itse Buddhan sisälle. Sisällä tosin oli kuuma kuin saunassa, joten emme viihtyneet siellä kauaa. Sisältä näki kuitenkin paremmin, miten Buddha on aikoinaan rakennettu, joten se oli erittäin mielenkiintoinen :)

Buddha ja minä :D

Kierreltyämme jonkin aikaa pitkin temppeliä, lähdimme pois ja Miyuki ehdotti, että menisimme katsomaan merta. Se kävi meille vallan mainiosti, ja hetken kuluttua henkäisin ihastuksesta, kun kimalteleva meri tuli näkyviin talojen välistä. Kuin pikkulapset heitimme kengät pois ja kirmasimme veteen, joka oli mielettömän lämmintä! Miyuki tyytyi katselemaan ja kuvaamaan meitä, joten emme viitsineet kovin kauaa vedessä olla. Päätimme kuitenkin, että mikäli vain mahdollista niin palaisimme Kamakuraan uimaan, sillä lähettyvillä oli ihan virallinen uimaranta. Itse olen haaveillut uimisesta jo monta viikkoa, joten toivon todella, että kalenterissa riittäisi aikaa rantapäivälle.

Rantamaisemaa.

Polskinnan jälkeen palasimme junalla Kamakuran asemalle, ja lähdimme kävelemään kohti Tsurugaoka Hachimangu- pyhäkköä. Menimme läpi suuresta torii- portista, ja kävelimme pitkää hiekkaista katua kohti temppeliä. Miyuki kertoi, että kadun varrella olevat puut ovat kaikki kirsikkapuita, ja keväällä paikka on kuulemma mielettömän kaunis kirsikankukkien kukkiessa. Japanissa on myös tapana käydä temppeleillä tai pyhäköillä uutenavuotena, ja Tsurugaoka on erittäin suosittu pyhäkkö silloin. Kolmen päivän aikana uutenavuonna pyhäköllä vierailee n. 2 miljoonaa ihmistä!

Pääsimme vihdoin pyhäkölle, ja Miyuki kävi pesemässä kätensä, kuten Japanissa on tapana ennen rukoilua. Kapusimme jyrkät portaat ylös temppelin päärakennukselle, mikä oli täyttä tuskaa paahtavassa auringossa. Miyuki kävi rukoilemassa, ja sen jälkeen kiertelimme temppelillä napsimassa kuvia. Miyuki kertoi meille, että Kamakurassa puluja pidetään jumalien viestinviejinä, joten niiden annetaan olla rauhassa kaduilla sun muualla :) Kaupoista pystyikin ostamaan joitain puluaiheisia esineitä matkamuistoksi. Pyhäköillä näkee myös paljon kettuaiheisia patsaita, sillä kettuja pidetään pulujen tavoin viestinviejinä.

Vasemmalla näkyy kanto muistona 1000 vuotiaasta puusta.

Vielä muutamia vuosia sitten pyhäkön pihamaalla kasvoi valtava puu, jolla oli ikää yli 1000 vuotta, mutta vain pari vuotta sitten voimakas tuuli katkaisi sen. Jäljellä oli vain korkea kanto muistona sen entisestä loistosta. Lähistöllä oli myös paljon isoja saketynnyreitä, joita paikalliset firmat ym. ovat antaneet pyhäkölle lahjaksi. Tönötti siellä saketynnyrien joukossa muutama kaljalaatikkokin :D

Pyhäkön jälkeen suuntasimme kauppakadulle, ja syömään Miyukin suosikkikahvilaan anmitsu- nimistä herkkua. Anmitsu on perinteinen japanilainen jälkiruoka, jota Miyuki suositteli meille jo aikaisemmin. Kyse on annoksesta, jossa on merilevästä valmistettuja hyytelöpaloja, erilaisia hedelmiä, mochi- palloja, sekä makeaa punapaputahnaa. Oma annokseni oli cream anmitsu, joka tarkoittaa, että annoksessa on myös jäätelöä. Annoksen kanssa tulee myös ruskeaa siirappia, jota kaadetaan kaiken päälle ennen syömistä. Täytyy myöntää, että oli aika nannaa. Miyuki otti annoksen nimeltä mitsumame, joka on muuten samanlainen kuin anmitsu, mutta ilman punapaputahnaa.

Herkuttelun jälkeen alkoikin sitten ankara talsiminen, sillä suuntasimme Zeniarai Benten- pyhäkölle, joka on suosittu erityisesti yhdestä syystä: pyhäkön sanotaan tekevän rikkaaksi henkilön, joka pesee rahojaan siellä. Kauppakadulta oli 20 minuutin matka pyhäkölle, ja aurinko paistoi edelleen ankarasti. Miyuki selitti matkalla, kuinka Kamakura on kallista aluetta asua, ja alue onkin monien julkisuuden henkilöiden suosima paikka. Kieltämättä alueen asunnot olivat melko hulppean näköisiä, enkä ihmettele miksi paikka on niin suosittu; vähänkin korkeammalta näkyy sekä meri, että vuoret. Viimeinen mäki ennen pyhäkköä oli tuskaa, mutta lepäsimme hetken aikaa ylhäällä ennen kuin aloimme pestä rahaa. Pyhäköllä oli kalliossa kolo, jonne menimme, ja laitoimme rahaa pieneen punottuun astiaan. Sen jälkeen siirryimme veden ääreen ja kauhoimme kauhalla vettä kolikoiden päälle. Siinä sitten lotrasin oikein kunnolla veden kanssa, ja tällä hetkellä odotan innolla niitä luvattuja rikkauksia :D

Zeniarai Benten- pyhäkön sisäänkäynti.

Zeniarai Benten- pyhäkön jälkeen palasimme kauppakadulle shoppailemaan, ja sitten suuntasimmekin jo kotiin. Paluumatka osoittautui kuitenkin mielenkiintoiseksi, sillä seisoskellessani ja katsellessani ulos auringonlaskuun, näin talojen takana jotain vallan upeaa. Hetken aikaa tuijotin näkymää uskomatta silmiäni, kunnes tajusin avata suuni. Sain sanottua vain yhden sanan: vuori. Miyuki kääntyi katsomaan myös, ja totesi kyseisen vuoren olevan ihka oikea Fuji :) Se oli sanomattakin selvää, vaikka näinkin vain vuoren siluetin laskevaa aurinkoa vasten. Niin monta kertaa olen kuitenkin kyseisen vuoren nähnyt kuvissa. Hetken aikaa ihastelin näkymää, kunnes kiisimme jo syvemmälle Tokioon, ja jouduin hyvästelemään tuon kauniin näkymän. En pysty sanoin kuvailemaan kyseistä tilannetta kunnolla, mutta minulle siitä muodostui todella lämmin muisto ^_^

Päästyäni istumaan sain olla myös ensimmäistä kertaa tyyny ventovieraalle. Nuori nainen nuokkui pidemmänkin aikaa vieressäni, ja kolautti aika kipeästikin päänsä olkapäähäni, kunnes sitten nojautui kunnolla käteeni, ja tuhisi siinä tyytyväisenä pidemmänkin aikaa. Eipä tuo minua haitannut, mutta raukka taisi itse hieman säikähtää herättyään, ja tajuttuaan nojailleensa minuun... :D