International Night ja FFF (*≧▽≦)

Perjantaina 27.2 suuntasimme aamulla Poriin Soteekkiin, missä joukko opiskelijoita piti meille lyhyen esittelyn Soteekin toiminnasta ja esitteli vähän paikkoja. Olin kuullut, että opiskelijoiden oli tarkoitus tehdä meidän kanssa jotain venyttelyä tai vastaavaa, mutta mikäs meitä odottikaan: Youtube-video muumihumpasta ja jostain ihan ihme hyppimisestä ja pomppimisesta. Tämän lisäksi tarjolla oli muumikeksejä ja muumiteetä... Eli mentiin kyllä vähän överiksi tämän Muumi-teeman kanssa minun mielestä. Muutenkin ärsyttää se oletus että kaikki japanilaiset ovat ihan hulluina muumeihin, mikä ei tietenkään pidä paikkansa.

No, saimme kuitenkin ihan kivan esittelykierroksen pitkin koulua ja ottivat Soteekin porukka ja japanilaiset kisaa vähän mahalautailussakin. Ihan uusi juttu mulle, mutta näytti kyllä hauskalta!

Kierroksen jälkeen syötiinkin sitten lounasta ja palattiin takaisin Raumalle. Piti poiketa myös kauppaan, sillä vieraat tarvitsivat kananmunia iltaa varten. Meillä oli nimittäin perjaintai-iltana koululla International Night, minne piti kaikkien tuoda jotain syötävää. Niinpä kävimme nopeasti kaupassa ja heitimme kaikki Joen asunnolle valmistautumaan iltaa varten. Itse suuntasin kotiin tekemään omia valmistautumisia ennen kuin suuntasin neljäksi koululle.

Pakko sanoa, että kello neljän ja viiden välillä oli sellasta hyörinää koululla ettei mitään järkeä. Piti järjestää pöydät kasaan, laittaa ruuat esille, tervehtiä kaikkia sekä auttaa ja opastaa muita osallistujia. Ruokaa tuli loppujen lopuksi todella mukavasti ja melko tasaisesti makeaa ja suolaista, mikä oli tietysti mukavaa.

Aloitimme illan Finnish Fear Factorillä eli FFF:llä mihin japanilaiset vieraamme ja Joe joutuivat osallistumaan. Opettaja oli koonnut lautasille kasan suomalaisia "herkkuja", joita kaikki pääsivät sitten maistelemaan. Mukana oli tietysti mämmiä, mustaa makkaraa, puolukoita, kokkelipiimää ja salmiakkisuklaata. Viikon aikana olimme jo ainakin oppineet, ettei salmiakki ollut heidän mieleensä, mutta olisittepa nähneet heidän ilmeensä kun he säästivät "parhaan" loppuun! Ei ollut tavallista suklaata ei. Joe oli ihan pro ja veti kaiken alas mukisematta ja nopeiten. Yleisön mukaan eniten vaikeuksia tuntui aiheuttavan musta makkara!

Voi ei! Salmiakkisuklaata!

Tämän jälkeen päästimmekin sitten kaikki herkuttelemaan ja jutustelemaan keskenään. Minusta tämä International Night oli tosi ihana idea ja oli hienoa päästä maistelemaan japanilaisten tekemiä onigirejä ja udonia. Lisäksi mukana oli perinteisiä suomalaisia ruokia sekä itämaista, afrikkalaista ja aasialaista ruokaa, joten todella monipuolinen tarjonta oli meneillään.

Ruokaa oli ihan mukavasti.

Ruokailun jälkeen olikin sitten luvassa lisää ohjelmaa. Opastimme perinteistä kynä pulloon- peliä ja japanilaisetkin pääsivät opettamaan meille muutaman hulvattoman seurapelin. Kaikilla tuntui olevan hauskaa ja oli ihana nähdä ihmisiä eri kulttuureista ja ikäpolvista pelaamassa keskenään sulassa sovussa. Tämä oli niitä hetkiä kun uskoni ihmisiin ja meidän kykyymme tulla toimeen keskenämme sulassa sovussa vahvistui jälleen aavistuksen verran.

Ilta päätettiin lopulta jo kahdeksan aikoihin ja ruokaa jouduttiin kantamaan vielä kotiin asti. Siivoukset saatiinkin tehtyä nopeasti yhteishengessä

Omalla kohdallani illassa oli myös se kiva asia, että pääsin näkemään yhden tytsyn joka lähtee kanssani syksyksi Osakaan vaihtoon. Ilta oli kuitenkin niin kiireinen, etten ehtinyt sen enempää hänen kanssaan jutella, mutta vaihdoimme muutaman sanan ja sainkin tietää että hän opiskelee matkailua eikä ole vielä koskaan käynyt Japanissa. Taitaa olla tulossa hänelle vielä suurempi seikkailu kuin minulle!

Lauantaina japanilaiset saivat viettää vapaa-päivää ja kaikki muut paitsi Ryota viettivätkin aikaa perheensä kanssa. Ilmeisesti vapaapäivä oli oikein tervetullut pitkän viikon jälkeen ja kaikilla oli ollut mukava lauantaipäivä.

Sunnuntai aamulla haimmekin sitten Villen kanssa heidät perheistään ja suuntasimme Huittisiin, mistä heidän oli määrä jatkaa bussilla kohti Helsinkiä. Rankka viikko oli tullut meidän osaltamme päätökseen ja pala kurkussa hyvästelin uusia tuttavuuksiani asemalla. Tiedän että pääsen näkemään heitä taas syksyllä, mutta tuntui silti tosi kurjalta seisoa bussin vieressä ja vilkuttaa niin kauan että bussi katosi näkyvistä. Viikon aikana olin tutustunut erityisesti Risaan todella hyvin ja meillä oli todella hauskaa ja juttua riitti joka päivä.

Projekti on siis nyt päättynyt ja jälkityötkin ovat jo hyvällä mallilla. Pitää vielä kirjoittaa lyhyt raportti projektista ja ilmoittaa työtunnit, minkä jälkeen saan työtodistuksen ja projektipisteitä. 

Vaihtoprosessi on myös täydessä vauhdissa ja siitä tulossa lisää lähiaikoina.

Ps. Sain myös lahjan Risalta hänen lähtiessään... ありがとうございました!