Tiukan aikataulun vuoksi jouduimme heräämään aikaisin seuraavaan päivään ja kävelimme hotellilta läheisille kalamarkkinoille jo aamu seitsemältä. Seurasimme silmät ristissä huutokauppaa, mutta onneksi suuntasimme pian maittavalle aamupalalle läheiseen ravintolaan. Söimme perinteisen aamupalan mihin kuului mm. kalaa ja misokeittoa. Kaikki oli hyvää, mutta misokeiton joukossa olleet kalapullat olivat hitusen omituisia.
Seuraavaksi suuntasimme bussilla hyvin lähelle merta, pienen mäen nyppylän päälle, missä seisoi pieni muistomerkki. Mukanamme ollut opas selitti, että kyseinen alue oli täyteen rakennettu ennen tsunamia, eikä merta nähnyt kyseiseltä paikalta ollenkaan. Paikka oli tsunamin aikaan virallinen evakuointipaikka, minne monet ihmiset pakenivat tsunamia. Kukaan ei kuitenkaan aavistanut, eikä kyennyt näkemään, että tsunami oli niin valtava että se pyyhkäisi evakuointialueen ihmiset mennessään. Muistomerkkiin on kaiverrettuna heidän nimensä ja ikänsä; nuorin menehtynyt oli vain viisivuotias. Paikka veti hiljaiseksi. Tsunamin uhreja oli niin paljon, ettei kaikkia pystytty tuhkaamaan kuten Japanissa on tapana ja sivussa näkyikin muutamia hautoja.
Muistomerkiltä siirryimme meren lähellä sijaitsevaan kouluun, mikä oli tuhoutunut käyttökelvottomaksi. Opettajamme selitti, että olimme saaneet erityisluvan mennä koulun sisälle oppaan kanssa. Opas selitti, että iso reikä yläkerroksen seinässä johtui tsunamin mukaan huuhtoutuneesta jääkaapista. Sisällä näky oli puolestaan aavemainen. Paikkaa oli siistitty, mutta se oli silti kuin suoraan helvetistä. Kolmannessa kerroksessa oli autoja ja seinästä pystyi näkemään kuinka ylös vesi oli yltänyt. Portaikoissa lojui kuolleita kaloja, kaiteet puolestaan oli osittain lähtenyt veden mukaan. Nämä on niitä hetkiä kun on pakko pysähtyä ja ihmetellä luonnon voimaa.
Koulun jälkeen luvassa oli astetta erilaisempi lounas. Bussi vei meitä jumalan selän taakse missä olikin yhtäkkiä pieni tönö meren rannalla ja tönön sisällä isot metalliset "grillit". Näiden grillien sisältä paljastuikin sitten tälläistä:
Ostereita ja simpukoita! Tämä oli ensimmäinen kerta kun söin kumpaakaan ja olin positiivisesti yllättynyt. Maku oli hyvä, vaikka koostumus olikin suomalaiseen suuhun vähän erikoinen. Olen kuitenkin tosi avoin uusille makuelämyksille, joten uudeksi herkukseni muodostui ehdottomasti kypsennetyt osterit.
Tämän jälkeen kiersimme muutamassa museossa ja mm. sakevalmistamolla ja yhdellä taukopaikalla löysin kaverin kanssa mahtavat maisemat:
Illalla puolestaan suuntasimme uuteen hotelliin ja myöhemmin syömään paikallisten kanssa. Meidät jaettiin ryhmiin ja oma ryhmäni meni syömään paikalliseen izakayaan. Ruoka ja seura oli hyvää, tuli maisteltua myös paikallista sakea mikä oli kyllä mielettömän hyvää.
Sunnuntai 8.11
Seuraava päivä olikin sitten jo paluupäivä ja paluumatkalla poikkesimme pienessä väliaikaisessa kauppapaikassa syömässä ja ostoksilla.
Kaiken kaikkiaan reissu oli tosi kiva ja mieltä avartava. Oli hienoa päästä käymään eri puolella Japania ja tavata mukavia uusia ihmisiä. Toisaalta reissu oli henkisesti raskas, sillä tsunamin jäljet oli edelleen nähtävissä ja kuulimme niin paljon tarinoita mitkä saivat tipan linssiin. Minulle kaikkein pahinta oli nähdä rakennus, mistä kuulutettiin tsunamin etenemisestä ja ohjeita kaupunkilaisille. Osa työntekijöistä evakuoitui viime hetkellä, mutta muutama ihminen jäi tekemään kuulutuksia kirjaimellisesti loppuun asti. He menehtyivät tsunamin viedessä heidät mennessään.
Toinen todella pelottava kokemus oli tsunamiharjoitus, mikä osui toiselle päivällemme. Yhtäkkiä samat ujellukset, mitkä olin kuullut monta kertaa tsunamivideoilla täytti ilman ja jokaisen kännykkään tuli ilmoitus lähestyvästä tsunamista. Se jos mikä sai ihon kananlihalle.
Tosi kiinostava postaus, kiitos tästä!
VastaaPoistaLuonnonvoimat ovat minua aina kiehtoneet ihan pienestä pitäen. Kyllä nuo kuvat ja teksti vetää sanattomaksi; ei luonnonäidille ihminen malta mitään kun hän herää...