Oma maa mansikka...

Katselemme elokuvaa yhdellä kurssilla ja minulla on tapana ottaa mukaan pientä naposteltavaa kyseisille tunneille luodakseni täydellisen elokuvatunnelman. Tosin, Japanissa täydellinen leffatunnelma on mahdotonta saavuttaa, sillä naposteltavistani kuuluu väkisinkin kauhea rapina. Mistä se johtuu? Siitä, että täällä lähes kaikki on yksittäispakattu tai vähintään kääritty muoviin.

En voi käsittää, miten näinkin edistyksellinen maa on aivan lasten kengissä mitä tulee ekologisuuteen (ja olen asiasta luultavasti marissut aikaisemminkin). Ei Suomikaan toki ole mikään erityisen hyvä mallimaa, mutta verrattuna Japaniin roskaa syntyy minimaalisen vähän. Nytkin tuijotan täpötäysiä roskapusseja ihmetellen miten yksi ihminen voi tuottaa näin paljon roskaa viikossa. Ja ihan tiedoksi, että molemmat roskikset ovat 45 litraiset säkit!

Japani tuntuu olevan asiantuntija mitä tulee jätteiden käsittelyyn, mutta jätteiden syntymistä täällä ei joko osata tai haluta estää syntymästä. Esimerkkejä mm. älyttömistä pakkauksista löytyy vaikka kuinka paljon. Etsin margariinia kaupasta vaikka kuinka kauan löytämättä niitä kunnes tajusin, että margariinirasiat olivatkin vielä erillisissä pahvikuorissa. Ei ihmekään etten löytänyt niitä kun silmilläni etsin normaaleja rasioita. Kananmunat ovat läpinäkyvissä muovikennoissa, banaanit on kääritty muoviin, jäätelötuutit ovat muovisessa rasiassa ja deodorantitkin muovikääreissä, kuten monet muutkin samankaltaiset purnukat. Muovipusseja tulee joka tuutista pyytämättä ja jollei muovipussia halua niin tuotteihin laitetaan kaupan teippiä. Aaaaarrrrrgggghhhh!

Ja tähän lisäksi vielä ne yksittäispakkaukset. Mur.

Mutta, on täällä kuitenkin myös paljon ajateltu asioita pidemmälle kuin Suomessa. Yksi lemppareistani on mikro, mille ei tarvitse kertoa kuinka kauan haluaa ruokaa lämmitettävän, sillä se osaa itse sammuttaa itsensä kun ruoka on lämmintä. How cool is that? Toinen lemppari on pesukone, mikä on paljon hellävaraisempi kuin tyypillinen suomalainen masiina. Japanilaisessa toasterissa saa tehtyä ihania lämpimiä voileipiä ja vaikka vihaankin japanilaisten tapaa pakata asioita, kiitän Luojaa mikroriisistä.

Eräs toinenkin asia saa verisuoneni tykyttämään otsassa, nimittäin koulun politiikka koskien naispuolisia ihmisiä ja asumisjärjestelyitä. Meille kerrottiin heti muuton yhteydessä, että emme saa tuoda asuntoihin miesvieraita, mikä oli ihan fine, sillä osasin odottaa sitä. Mikä taas ei ole fine on se, että kyseinen sääntö ei koske miespuolisia opiskelijoita millään tavalla! Toisin sanoen, jätkät saavat raahata mimmejä yökylään niin paljon kuin sielu sietää (ja sitä he tekevätkin), mutta eihän me tytöt, eihän me voida jätkiä tuoda kämppiin ku sehän olisi suorastaan pakanallista! Kun kuulin kyseisestä asiasta niin kosahdin totaalisesti, sillä en näe mitään perusteita kyseiselle säännölle. Sääntö koskee myös poikaystäviä ja miespuolisia sukulaisia, eli killuttimilla ei meikäläisen ovesta sisään pääse kukaan. Tänään kuulin, että on kuitenkin mahdollista vuokrata kämppä miespuolisille vieraille ja siellä saa sitten olla ketä tahansa, koska asunto on vuokrattu jätkälle. SIIS MITÄ KETTUA??? Maksan omasta kämpästäni, mutta V:n tullessa meidän pitää sitten vuokrata kämppä Villen nimissä, että saadaan nukkua saman katon alla!?

Tämän samaisen keskustelun aikana kuulin myös, että jotkut love hotellit Japanissa hyväksyvät normipariskuntia ja tyttöpareja, mutta poikapareja ei hyväksytä. Ystäväni vetivätkin tästä osuvan johtopäätöksen: Japani kannustaa olemaan lesbo, sillä kaikki on niin paljon helpompaa ilman ylimääräistä tavaraa jalkojen välissä. :D

Muu maa mustikka ja maassa maan tavalla, mutta johonkin raja pitää vetää. Tästä kaikesta on nimittäin tasa-arvo kaukana!

Tämä kaikki muistuttaa ehkä liiankin hyvin siitä, että jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa. Niin kiva ja ihmeellinen kuin Japani onkin, niin täälläkin on omat huonot juttunsa. Niitä ei kuitenkaan kannata jäädä märehtimään vaan yrittää nähdä ne kaikki positiiviset asiat mitä täällä on. Naapurit moikkaavat iloisesti, lapset on huippusöpöjä, koulu on kivaa ja uudet kaverit ihania... Pieniä positiivisia asioita on vaikka millä mitalla.