sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Hakupaperit valmiina; piinaava odotus alkakoon

Pientä päivitystä vaihto-opiskeluista näin vaihteeksi.

Ensinnäkin sain vihdoin ja viimein sähköisen lomakkeen täytettyä ja lähetettyä sen eteenpäin. Äsken lähetin samaiset dokumentit myös kv-vastaavalle, joka ei muuten pääsisi hakemuksiin lainkaan käsiksi. Suosituskirjeet lähtevät suoraan postilla kohti Japania ja nyt alkaakin sitten se piinaava vastauksen odotus.

Hakupapereita
Kaverini päätti, että hän lähtee Japaniin myös elokuussa, joten ei tarvitse lähteä ihan yksin. Kyseessä on sama kaveri, joka oli kanssani Tokiossa vuonna 2012 ja hänen huonoksi onneksi matka-aika on jälleen elokuussa, eli pahimpaan mahdolliseen aikaan. Eipä tuo kuitenkaan liikoja haittaa, sillä olemme miettineet jo paljon kaikenlaista kivaa missä tulemme käymään sen lyhyen ajan mitä hän viettää Osakassa kanssani. Lähtöpäivä on siis lyöty nyt lukkoon eli 18.8 suunta on kohti Japania, ellei katastrofia pääse tapahtumaan. Koulu alkaa vasta 31. päivä elokuuta, joten minulla on hyvin aikaa lomailla kaverin kanssa ennen opiskeluiden alkua.

Olen ollut vähän yllättynyt siitä kuinka paljon on oikeasti hommaa tehtävänä ennen kuin se itse vaihto sitten toteutuu. Olen siis ollut tietoinen työn paljoudesta, mutta jotenkin sen alkaa sisäistämään vasta nyt kun näitä erinäisiä asioita on pitänyt ruveta itse selvittämään. Ensinnäkin pelkästään lentolippujen miettiminen on aiheuttanut minulle päänsärkyä, mutta eiköhän siitäkin selvitä ajoissa. Lisäksi se kuinka myöhään tulen saamaan Certificate of Eligibilityn ja viisumin on vaivannut päätäni.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

International Night ja FFF (*≧▽≦)

Perjantaina 27.2 suuntasimme aamulla Poriin Soteekkiin, missä joukko opiskelijoita piti meille lyhyen esittelyn Soteekin toiminnasta ja esitteli vähän paikkoja. Olin kuullut, että opiskelijoiden oli tarkoitus tehdä meidän kanssa jotain venyttelyä tai vastaavaa, mutta mikäs meitä odottikaan: Youtube-video muumihumpasta ja jostain ihan ihme hyppimisestä ja pomppimisesta. Tämän lisäksi tarjolla oli muumikeksejä ja muumiteetä... Eli mentiin kyllä vähän överiksi tämän Muumi-teeman kanssa minun mielestä. Muutenkin ärsyttää se oletus että kaikki japanilaiset ovat ihan hulluina muumeihin, mikä ei tietenkään pidä paikkansa.


No, saimme kuitenkin ihan kivan esittelykierroksen pitkin koulua ja ottivat Soteekin porukka ja japanilaiset kisaa vähän mahalautailussakin. Ihan uusi juttu mulle, mutta näytti kyllä hauskalta!


Kierroksen jälkeen syötiinkin sitten lounasta ja palattiin takaisin Raumalle. Piti poiketa myös kauppaan, sillä vieraat tarvitsivat kananmunia iltaa varten. Meillä oli nimittäin perjaintai-iltana koululla International Night, minne piti kaikkien tuoda jotain syötävää. Niinpä kävimme nopeasti kaupassa ja heitimme kaikki Joen asunnolle valmistautumaan iltaa varten. Itse suuntasin kotiin tekemään omia valmistautumisia ennen kuin suuntasin neljäksi koululle.

Pakko sanoa, että kello neljän ja viiden välillä oli sellasta hyörinää koululla ettei mitään järkeä. Piti järjestää pöydät kasaan, laittaa ruuat esille, tervehtiä kaikkia sekä auttaa ja opastaa muita osallistujia. Ruokaa tuli loppujen lopuksi todella mukavasti ja melko tasaisesti makeaa ja suolaista, mikä oli tietysti mukavaa.

Aloitimme illan Finnish Fear Factorillä eli FFF:llä mihin japanilaiset vieraamme ja Joe joutuivat osallistumaan. Opettaja oli koonnut lautasille kasan suomalaisia "herkkuja", joita kaikki pääsivät sitten maistelemaan. Mukana oli tietysti mämmiä, mustaa makkaraa, puolukoita, kokkelipiimää ja salmiakkisuklaata. Viikon aikana olimme jo ainakin oppineet, ettei salmiakki ollut heidän mieleensä, mutta olisittepa nähneet heidän ilmeensä kun he säästivät "parhaan" loppuun! Ei ollut tavallista suklaata ei. Joe oli ihan pro ja veti kaiken alas mukisematta ja nopeiten. Yleisön mukaan eniten vaikeuksia tuntui aiheuttavan musta makkara!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Leipomista, koulua ja japanin kielen innokasta opiskelua!

Viikko jatkui vauhdikkaana japanilaisten seurassa. Keskiviikkona 25.2 oli luvassa kokkaamista Winnovassa, paikallisessa ammattikoulussa. Siellä he saivat päälleen ihanat kokin vaatteet ja pääsivät tekemään mm. karjalanpiirakoita ja laskiaispullia. Radiostakin käytiin heitä moikkaamassa ja jutun voitte käydä kuuntelemassa täällä. Itse en jäänyt kuitenkaan paikan päälle vaan pidin ansaitun vapaapäivän! Opettaja oli ystävällisesti luvannut mennä hakemaan heidät ja päivän muu ohjelma olikin vain oppitunteja. Illalla he menivät vielä katsomaan läheiselle farmille poroja! Siitä he olivat kuulemma olleet innoissaan ja minua harmitti kovasti etten päässyt mukaan niitä katsomaan. Minulla oli kuitenkin keskiviikko illalla tunnit Huittisissa, enkä halunnut niitä perua.




perjantai 6. maaliskuuta 2015

Luistelua ja jääkiekkoa ♥

Japanilaisten vieraidemme ensimmäinen koulupäivä koitti maanantaina 23.2. Esittelimme heille vähän koulua ja söimme (japanilaisten mielestä) hyvää kouluruokaa. Ei niin yllättävästi heitä ihmetytti suomalaisten tapa juoda maitoa ruoan kanssa, minkä olen huomannut aiheuttavan yllätystä melkeinpä kaikissa ulkomaalaisissa.



Myöhemmin kävimme myös näyttämässä heille vähän Raumaa. Kiersimme tietysti vanhan Rauman, minkä pikkuiset putiikit kiehtoivat kaikkia todella paljon. Myös koristeelliset puutalot tuntuivat kiinnostavan heitä paljon sekä kapeat kujat joita vanha Rauma on pullollaan. Kävimme näyttämässä heille myös majakan, mistä Ryota ainakin innostui kovasti. Lumiukkojakin ehdittiin tehdä lyhyen kaupunkikierroksen aikana.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

☆ Muumimaailman taikatalvi ☆

Projektin vaikein osuus on nyt ohi, sillä japanilaiset viettivät viime viikon Raumalla ja siirtyivät sunnuntaina Helsinkiin. Viikko oli kaikin puolin uuvuttava, mutta erittäin antoisa.

Sain veljeltäni ison 8 hengen auton lainaan 21.2 lauantaiksi ja niinpä suuntasin yhdessä V:n ja J:n kanssa (J oli meillä koko viikonlopun, oli ihana nähdä pitkästä aikaa ♥) Turkuun poimimaan vieraamme Turun bussiasemalta, minne heidän bussinsa oli määrä saapua ennen kuutta. Heidät ohjasi Helsinki-Vantaalta bussiin yhteistyökumppanimme HAAGA-HELIAn oppilaat ja kaikenlaisista sählingeistä huolimatta vieraamme saapuivat jopa etuajassa Turkuun.

Matka Raumalle taittui joutuisasti; V piti seuraa ryhmän opettajalle edessä ja me puolestaan J:n kanssa vietimme aikaa oppilaiden kanssa takana. Yksi ryhmän oppilaista on selkeästi muita paremmalla tasolla englannissa ja hän hoitikin puhumisen pitkälti. Kävi ilmi, että hän on asunut jonkin aikaa Singaporessa isänsä töiden takia ja siellä hän oli ymmärtänyt englannin kielen tärkeyden. Raukat olivat aika uuvuksissa pitkästä lentomatkasta ja pari heistä taisi hetkeksi torkahtaakin autoon.

Perillä Raumalla meitä odottivat jo oppilaiden isäntäperheet innoissaan ja lyhyiden esittelyiden jälkeen päästimme kaikki lepäämään rankan päivän jäljiltä. Itse olin aivan poikki vaikka en ollut edes tehnyt mitään erikoista.

Seuraavana päivänä meitä odottikin aikamoinen näky kun heräsimme; yön aikana oli satanut tajuttomasti lunta ja tupruttihan sitä vieläkin alas. Täällä Raumalla asuessani olen todennut että teiden huoltaminen ei toimi ihan niin kuin pitäisi, joten varasimme paljon ylimärräistä aikaa että pääsemme koululle. Ja hyvä niin. Auton putsaaminen vei aikaa, rahan nostaminen vei aikaa, ja ylipäätänsä auraamattomilla teillä ajaminen vei aikaa. Saavuimme juuri parahiksi koululle missä bussi jo odottikin. Pieniä kommelluksia huolimatta ja hieman aikataulusta myöhässä pääsimme kuitenkin matkaan.

Olin positiivisesti yllättynyt kuinka monta meitä loppujen lopuksi oli reissussa. Kävely bussilta itse Muumimaailman kesti melkoisen kauan kun japanilaisten piti saada kuvia joka puolelta ja muutenkin heidän tahtinsa on melko rauhallinen. Itse Muumimaailmassa kuvia tietysti räpsittiin tajuttomasti :D Ensimmäisinä hahmoina vastaan tuli Aliisa ja Mymmeli, heti niiden perään Pikku Myy.