Ostosmatkalla Helsingissä - Tokyokan ja Punnitse ja Säästä

Viikko sitten päätin yhtäkkiä (ehkä hieman työkavereiden kannustamana) ottaa suunnaksi Helsingin. Matkaan lähdin linja-autolla, ja matka osottautui oikein mukavaksi. Perillä olin joskus puolen päivän aikoihin, ja hetken Kampissa muuten vain palloiltuani suuntasin Lönnrotinkadulle japanilaiseen ravintolaan Kotoon. Siinä sinne lampsiessani huomasin edelläni kulkevan nuoren japanilaistytön, joka näytti suuntaavan samaan ravintolaan... Ja niinhän siinä sitten kävi, että päädyimme istumaan samaan pöytään, sillä yli puolet koko ravintolan pöydistä oli varattuina jollekin isolle porukalle, joka saapuikin sinne sitten myöhemmin.

Kyllä hieman hävettää, kuinka kankeesti tuo japani tuntui tulevan pihalle minusta! Tässä sen huomaa, kuinka kieltä pitäisi päästä käyttämään säännöllisesti. Hyvinhän tuo nyt silti meni, ja pystyimme juttelemaan niitä näitä ruokailun ohessa. Hän kertoi mm. olevansa ensimmäistä kertaa Suomessa ja vieläpä yksin, ja palaavansa Japaniin seuraavana päivänä. Erityisesti hän ihmetteli Helsingin sushipaikkojen paljoutta. Sushia ei tehnyt kyllä minun mieleni, vaan herkuttelin teriyaki-lohella, kun taas uusi tuttavuuteni Nakaoda Subaru-san maisteli tempuraa. Olin hävyttömän laiska ottamaan kuvia tällä reissulla, mikä kostautuu tietenkin nyt tätä kirjoittaessani...

Ruoka oli tajuttoman hyvää, kuten viime kerrallakin. Viime kerrasta onkin kyllä aikaa, sillä tätä blogia ei vielä ollut siihen aikaan... Lohen kanssa tuli tietenkin miso-keittoa, keitettyä riisiä, sekä kasviksia, niin tuoreina kuin "marinoitunakin". En oikein tiedä miten näitä "pickled cucumbers" yms. pitäisi kutsua suomen kielellä. Ehdotuksia? Joka tapauksessa söin antaumuksella ja päätin, että vielä joku viikonloppu valmistan itse teriyaki-lohta. Sitä viikonloppua siis odotellessa!

Ruokailun lopuksi Nakaoda-san otti meistä kännykällään hieman kuvia ja tiemme erosivat. En tietenkään tajunnut ottaa omalla kännykälläni kuvia, mikä harmittaa näin jälkikäteen, mutta minkäs teet kun pää on välillä ihan tyhjä.

Seuraava etappini olikin sitten Tokyokan, missä vietin aikaa kepeästi tunnin verran. Ajan tajuni katosi kokonaan kun kiersin ja pohdin, kiersin uudestaan ja mietin, palasin takaisin ja kulutin lattiaa kävellessäni ympyrää kuin Roope Ankka konsanaan. Paikka oli kyllä mielettömän siisti ja täynnä kaikkea mielenkiintoista. Jos vain rahat riittäisi niin ostaisin koko puljun kerralla tyhjäksi. Se ei tietenkään ole mahdollista, sillä katsellessani esimerkiksi veitsien hintaa luulin teleportanneeni Kappabashidoorille; oli meinaan mehukastakin mehukkaammat hinnat. Mutta laatuhan tunnetusti maksaa. Ehkä vielä jonain päivänä on varaa kunnon veitsiin... Ehkä?

Mitäs kaikkea sieltä oikein löytyykään?

Loppujen lopuksi pääsin kassalle kantamuksieni kanssa ja vingutin Visaa 50€ edestä. Mutta kyllä kannatti, keittiöni huokuu nyt japanilaisuutta! Ainoa asia mitä Tokyokanissa jäin kaipaamaan oli parempi namuvalikoima, sekä azukipavut. Azukipapuja löytyi tölkissä, mutta se ei minua oikein innostanut, vaan tarkoitus oli löytää kuivia versioita. Azukipavuistahan valmistetaan siis ankoa, makeaa punapaputahnaa, mitä pääsin nautiskelemaan viime vuonna Japanissa mm. Kamakurassa.

Pysähdyin siis herkuttelemaan frozen jogurttia Spice Icesta (om nom), ja käytin älypuhelimien aikaa hyväksi selvittääkseni mistä azukipapuja saisi. En voinut kuin nauraa kun selvisi, että Punnitse ja Säästä- niminen kauppa myi kyseisiä papuja ja kyseinen kauppahan sijaitsi vain parinkymmenen metrin päässä minusta! I ♥ Helsinki. Ihan oikeesti. Tälläinen perämetsän tyttö voi vain haaveilla, että kaikki mitä tarvitsee on alle 100 metrin päässä. Onneni ei loppunut vielä tähänkään, vaan kyseiset pavut (joita myydään myös virheellisellä nimellä adukipapu) olivat tarjouksella -30%. Otin n. puolitoista kiloa papuja, ja hinta pyöri 8-9€ paikkeilla. Ei paha.

Ja oli oikein luomua!

Kaiken kaikkiaan oikein antoisa reissu. Mutta mitäs kaikkea sieltä Tokyokanista sitten matkaan eksyikään? Ja mitä tapahtui azukipavuille? Pieni erä pavuista joutui tieteellisen kokeiluni uhriksi valmistaessani niistä anko-tahnaa, ja uskokaa tai älkää: lopputuloksena oli häkellyttävän hyvää punapaputahnaa! Aion kirjoittaa tahnan valmistamisesta tarkemmat ohjeet kuvien kera kun pääsen uuteen asuntoon ja uuteen keittiöön tämän kuun lopulla. :)

Tokyokanista puolestaan tarttui matkaan seuraavaa:

Miriniä, ramunea, curry-kuutioita, japanilaista riisiä, kakipii-herkkuja, katsuobushia, udon-nuudeleita, japanilainen lusikka, wakamea, paahdettuja seesamsiemeniä, jauhettua matchateetä sekä riisilasta.

P.s

Kuten varmasti huomaatte, sivut ovat uudistuneet. Nyt löydätte Matsukazen myös Facebookista, Twitteristä ja Pinterestistä! Pientä hienosäätöä on luvassa vielä, ja toivon todella, että tämä look tulisi pysymään hieman kauemmin kuin edelliset. Tarkoituksena oli saada yleisilmettä siistimmäksi, ja värimaailmaa uudenlaiseksi. Toivottavasti blogista ei tullut liian synkkä? Muistakaa tykätä, jakaa ja kommentoida!  (*^▽^*)

Edit.

Nakaoda-san kertoi siis palaavansa seuraavana päivänä Japaniin, eikä Suomeen :D 

♥ Matsukaze ♥