30.8 emme enää lähteneet minnekään pitkälle, vaan kulutimme päivän siivoten ja pakaten tavaroita. Olin jo aikaisemmin suunnitellut, että lähetän osan tavaroista Suomeen, sillä mangaa varsinkin tuli ostettua niin paljon, ettei ollut toivoakaan, että saisin ne kaikki mahtumaan matkalaukkuun. Muutenkin laukku täyttyi uhkaavasti, mutta sain kuin sainkin sen vaivatta kiinni asti. Suomeen lähti paketissa kaikki mangat, ja hintaa paketin lähettämiselle tuli laivapostilla lähes kuusikymmentä euroa! >__<"
Päivä kului lähinnä suuren ketutuksen vallassa, sillä en ollut valmis palaamaan vielä Suomeen. Kuukausi meni aivan liian nopeasti, ja olisin vain halunnut jäädä vielä muutamaksi viikoksi. Se ei tietenkään ollut mahdollista, mutta olihan jäämisestä kiva unelmoida. Yritimme vielä illalla etsiä herkullista melonijäätelöä, mitä olimme maistaneet kuun alussa, mutta emme löytäneet sitä mistään. :/ Se olisi ehkä hieman lieventänyt ketutusta, mutta eihän siitä sitten mitään tullut. Mukaan lähti kuitenkin viimeiset tuliaiset, ja hyviä japanilaisia naposteltavia.
Emme saaneet yöllä kunnolla unta, ja aamulla oli aikainen herätys. 31.8 oli saapunut, ja lähdön hetki käsillä. Matkalaukut olivat huomattavasti painavammat kuin tullessa (mikä on tietenkin luonnollista), ja olimme jo muutaman metrin jälkeen tuskissamme. Lämpötila oli sitä samaa vanhaa, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lähestyimme asemaa, ja pahimmat pelkomme kävivät toteen. Olimme jo edellisiltana todenneet, että olisimme liikenteessä pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta se valkokaulus- työntekijöiden määrä, joka asemaa lähestyi samaan aikaan meidän kanssa... Voin kertoa, että seuraava tunti oli yhtä helvettiä. Saimme itsemme miten kuten juniin väännettyä, mutta siellä ollessa tuli seisottua mitä ihmeellisimmissä asennoissa, ja yhdessä vaiheessa olin aivan kiinni japanilaisessa jätkässä, ja yritin siinä sitten olla hengittelemättä liikaa tämän naamalle. Kiitin Luojaa, että muistin harjata hampaat aamulla :D
Shinjukussa erosimme Päivistä, jonka oli tarkoitus suunnata bussilla Osakan suuntaan. Oli jotenkin outoa jättää kaveri taakseen, ja suunnata itse lentoasemalle. Toivon kuitenkin, että pääsisin katsomaan häntä keväällä ^_^ Täytyy katsoa nyt, sillä aloitan keväällä toisessa työpaikassa, enkä tiedä saanko sieltä vapaaksi kahta viikkoa maalis-, huhtikuun vaihteessa. Toivotaan parasta.
Pääsimme lentokentälle, ja lentokin lähti ajallaan kohti Moskovaa. Tällä kerta selvisin lennosta voimatta kertaakaan huonosti. Jalkatilaa oli edelleen ahtaanpuoleisesti, mutta selvisin sen suuremmitta ongelmitta. Tällä kertaa jaksoin jopa katsoa elokuvan lennon aikana. Kyseessä oli japanilainen elokuva Princess Toyotomi, ja siinä oli venäjänkieliset dubbaukset ja englanninkieliset tekstitykset :D Itse elokuva oli lähinnä hassu, sillä siinä Osaka oli olevinaan itsenäinen valtio salassa muilta Japanin kansalaisilta. Ihan mielenkiintoinen se oli omalla tavallaan, ja sainpahan ainakin aikaa kulutettua mukavasti.
Moskovassa meitä odottikin sitten 24 tunnin odottelu, mikä meni kuitenkin paremmin kuin tulomatkalla. Olimme hommanneet puhallettavat uimapatjat, jotka toimivat kätevästi sänkyinä asemalla. Tuli uni paremmin, vaikka kylmä yöllä oli edelleen. Ruokakin oli tietenkin asemalla törkykallista, mutta minkäs teit. Ainakin suunta oli kotia kohti. Lentomme Suomeen lähti myös ajallaan, ja vannon, että sää muuttui heti sateiseksi kun saavuimme Suomen ilmatilaan :D Loppumatka olikin melko mielenkiintoinen, sillä kone teki ihme heilahduksia laskeutuessamme. Lopulta maahan asti päästiin, vaikka aika rajusti kone maahan ensin tömähtikin. Japanin matka oli virallisesti ohi, ja vuorossa oli sadetta, kylmää ilmaa, ja kolmen tunnin bussimatka kotiin. Väsymyskin painoi, mutta jouduimme vielä hetken metsästämään laukkujamme, jotka olivat jostain syystä tulleet päivää aikaisemmin kuin me. Lopulta laukut löytyivät, ja suuntasin sateessa bussipysäkille. En tietenkään ollut Japaniin lähtiessä ajatellut, että tullessa ilmat olisivat huomattavasti viilentyneet, joten minulla ei ollut pitkiä housuja matkassa mukana. Puin kuitenkin jo Moskovan lentokentällä päälleni kigurumini, jonka olin ostanut aikaisemmin :D Oli siinä ihmisillä ihmettelemistä, kun matkustin koko matkan kotiin kissapuku ylläni...
Nyt olen ollut Suomessa jo viikon, mutta välillä tulee edelleen sellainen outo fiilis... Aivan kuin ei vielä kuitenkaan täysin olisi Suomessa. Kävin eilen Otto- automaatilla, ja minut valtasi kauhean outo ja ontto tunne, sillä automaatti ei puhunut. Samanlaista hiljaisuuden tunnetta olen kokonut mm. rullaportaissa, jotka lähes aina puhuivat Japanissa. Olin kuitenkin suhteessa hyvin lyhyen ajan Japanissa, joten mitään suurempia "shokkeja" ei ole tullut. Lähinnä juuri tuollaisia mainitsemiani pieniä asioita, joista tulee sellainen hassu fiilis :)
Näin loppuun on myönnettävä, että ennen reissua minulla oli pieni pelko. Pelkäsin, että Japani ei täyttäisi niitä odotuksia mitä minulla oli. Mikä olisikaan kauheampaa kuin todeta, että rakastamani maa ei olisikaan sitä mitä odotin? Se, että minulla oli niin paljon odotuksia stressasi minua mielettömästi. Päästessäni Japaniin tajusin kuitenkin, että pelkoni oli turhaa. Japani oli juuri sellainen kuin odotin. Se oli jopa enemmän. Koin, että se kaikki mitä rakastan Japanissa, sen kulttuurissa, kielessä ja ihmisissä oli juuri sitä mihin olin alunperinkin ihastunut. Se oli niin erilaista, ja jotenkin niin kaunista. Olkoon sitten kyse Tokion betonimaisemasta, Nikkôn vuoristosta tai Kamakuran hiekkarannoista niin rakastan sitä isolla ärrällä. Niin hyviä, kuin huonojakin puolia. Japani ei pettänyt minua, vaan sai minut vakuuttuneeksi, että olen valinnut oikean suunnan elämässäni.
♥ 日本 ♥
Päivä kului lähinnä suuren ketutuksen vallassa, sillä en ollut valmis palaamaan vielä Suomeen. Kuukausi meni aivan liian nopeasti, ja olisin vain halunnut jäädä vielä muutamaksi viikoksi. Se ei tietenkään ollut mahdollista, mutta olihan jäämisestä kiva unelmoida. Yritimme vielä illalla etsiä herkullista melonijäätelöä, mitä olimme maistaneet kuun alussa, mutta emme löytäneet sitä mistään. :/ Se olisi ehkä hieman lieventänyt ketutusta, mutta eihän siitä sitten mitään tullut. Mukaan lähti kuitenkin viimeiset tuliaiset, ja hyviä japanilaisia naposteltavia.
Emme saaneet yöllä kunnolla unta, ja aamulla oli aikainen herätys. 31.8 oli saapunut, ja lähdön hetki käsillä. Matkalaukut olivat huomattavasti painavammat kuin tullessa (mikä on tietenkin luonnollista), ja olimme jo muutaman metrin jälkeen tuskissamme. Lämpötila oli sitä samaa vanhaa, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lähestyimme asemaa, ja pahimmat pelkomme kävivät toteen. Olimme jo edellisiltana todenneet, että olisimme liikenteessä pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta se valkokaulus- työntekijöiden määrä, joka asemaa lähestyi samaan aikaan meidän kanssa... Voin kertoa, että seuraava tunti oli yhtä helvettiä. Saimme itsemme miten kuten juniin väännettyä, mutta siellä ollessa tuli seisottua mitä ihmeellisimmissä asennoissa, ja yhdessä vaiheessa olin aivan kiinni japanilaisessa jätkässä, ja yritin siinä sitten olla hengittelemättä liikaa tämän naamalle. Kiitin Luojaa, että muistin harjata hampaat aamulla :D
Shinjukussa erosimme Päivistä, jonka oli tarkoitus suunnata bussilla Osakan suuntaan. Oli jotenkin outoa jättää kaveri taakseen, ja suunnata itse lentoasemalle. Toivon kuitenkin, että pääsisin katsomaan häntä keväällä ^_^ Täytyy katsoa nyt, sillä aloitan keväällä toisessa työpaikassa, enkä tiedä saanko sieltä vapaaksi kahta viikkoa maalis-, huhtikuun vaihteessa. Toivotaan parasta.
Pääsimme lentokentälle, ja lentokin lähti ajallaan kohti Moskovaa. Tällä kerta selvisin lennosta voimatta kertaakaan huonosti. Jalkatilaa oli edelleen ahtaanpuoleisesti, mutta selvisin sen suuremmitta ongelmitta. Tällä kertaa jaksoin jopa katsoa elokuvan lennon aikana. Kyseessä oli japanilainen elokuva Princess Toyotomi, ja siinä oli venäjänkieliset dubbaukset ja englanninkieliset tekstitykset :D Itse elokuva oli lähinnä hassu, sillä siinä Osaka oli olevinaan itsenäinen valtio salassa muilta Japanin kansalaisilta. Ihan mielenkiintoinen se oli omalla tavallaan, ja sainpahan ainakin aikaa kulutettua mukavasti.
Moskovassa meitä odottikin sitten 24 tunnin odottelu, mikä meni kuitenkin paremmin kuin tulomatkalla. Olimme hommanneet puhallettavat uimapatjat, jotka toimivat kätevästi sänkyinä asemalla. Tuli uni paremmin, vaikka kylmä yöllä oli edelleen. Ruokakin oli tietenkin asemalla törkykallista, mutta minkäs teit. Ainakin suunta oli kotia kohti. Lentomme Suomeen lähti myös ajallaan, ja vannon, että sää muuttui heti sateiseksi kun saavuimme Suomen ilmatilaan :D Loppumatka olikin melko mielenkiintoinen, sillä kone teki ihme heilahduksia laskeutuessamme. Lopulta maahan asti päästiin, vaikka aika rajusti kone maahan ensin tömähtikin. Japanin matka oli virallisesti ohi, ja vuorossa oli sadetta, kylmää ilmaa, ja kolmen tunnin bussimatka kotiin. Väsymyskin painoi, mutta jouduimme vielä hetken metsästämään laukkujamme, jotka olivat jostain syystä tulleet päivää aikaisemmin kuin me. Lopulta laukut löytyivät, ja suuntasin sateessa bussipysäkille. En tietenkään ollut Japaniin lähtiessä ajatellut, että tullessa ilmat olisivat huomattavasti viilentyneet, joten minulla ei ollut pitkiä housuja matkassa mukana. Puin kuitenkin jo Moskovan lentokentällä päälleni kigurumini, jonka olin ostanut aikaisemmin :D Oli siinä ihmisillä ihmettelemistä, kun matkustin koko matkan kotiin kissapuku ylläni...
Nyt olen ollut Suomessa jo viikon, mutta välillä tulee edelleen sellainen outo fiilis... Aivan kuin ei vielä kuitenkaan täysin olisi Suomessa. Kävin eilen Otto- automaatilla, ja minut valtasi kauhean outo ja ontto tunne, sillä automaatti ei puhunut. Samanlaista hiljaisuuden tunnetta olen kokonut mm. rullaportaissa, jotka lähes aina puhuivat Japanissa. Olin kuitenkin suhteessa hyvin lyhyen ajan Japanissa, joten mitään suurempia "shokkeja" ei ole tullut. Lähinnä juuri tuollaisia mainitsemiani pieniä asioita, joista tulee sellainen hassu fiilis :)
Näin loppuun on myönnettävä, että ennen reissua minulla oli pieni pelko. Pelkäsin, että Japani ei täyttäisi niitä odotuksia mitä minulla oli. Mikä olisikaan kauheampaa kuin todeta, että rakastamani maa ei olisikaan sitä mitä odotin? Se, että minulla oli niin paljon odotuksia stressasi minua mielettömästi. Päästessäni Japaniin tajusin kuitenkin, että pelkoni oli turhaa. Japani oli juuri sellainen kuin odotin. Se oli jopa enemmän. Koin, että se kaikki mitä rakastan Japanissa, sen kulttuurissa, kielessä ja ihmisissä oli juuri sitä mihin olin alunperinkin ihastunut. Se oli niin erilaista, ja jotenkin niin kaunista. Olkoon sitten kyse Tokion betonimaisemasta, Nikkôn vuoristosta tai Kamakuran hiekkarannoista niin rakastan sitä isolla ärrällä. Niin hyviä, kuin huonojakin puolia. Japani ei pettänyt minua, vaan sai minut vakuuttuneeksi, että olen valinnut oikean suunnan elämässäni.
 |
| Yksi parhaimmista matkakuvistani; maisemakuva vuoristosta :) |
♥ 日本 ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti