津波注意- Be careful of tsunamis

27.8 aamu valkeni jälleen aurinkoisena ja kuumana, ja me suuntasimme jo aamuvarhaisella juna-asemalle. Nähtyämme aikaisemmin Kamakurassa meren, olimme päättäneet palata takaisin mikäli aikaa vain olisi. Ja sitähän sitten järjestettiin. Niinpä me matkasimme puolentoista tunnin matkan junalla päästäksemme uimaan.

Pääsimme perille puolenpäivän aikaan, mutta Lady Luck ei ollut täysin meidän puolellamme. Okinawalla riehuneen taifuunin vuoksi aallot olivat valtavia, ja sen vuoksi uiminen kielletty. Emme antaneet tämän kuitenkaan häiritä, vaan leiriydyimme ja nautimme auringosta. Maksoimme 1500 yeniä suihkusta, pukukopeista ja oleskelutilasta, joten halpaa lystiä rantailu ei todellakaan ollut. Lisäksi pulitimme 1300 jeniä yhdestä aurinkovarjosta. Hintaan kuului kyllä 500 jenin pantti, jonka saimme takaisin lähtiessämme.

Rantailu oli kyllä mukavaa vaihtelua pitkiin kävelymatkoihin, mitä olimme koko kuukauden harrastaneet. Suoritin Elokuun arvonnan samalla reissulla, jonka jälkeen suuntasimme lähemmäksi vettä. Hengenpelastajat olivat todella tarkkoja siitä, ettei kukaan saanut mennä liian kauas veteen. Jos vettä oli polviinkin asti, niin sieltä ne jo juoksivat komentamaan kauemmaksi rannalle. Istuimme sitten suosiolla veden rajaan ja pyörimme siinä kuin pikkulapset aaltojen mukana. En ole eläessäni nähnyt niin isoja aaltoja, mitä Kamakurassa näin. Niillä oli aivan valtava voima, ja muutaman kerran pyörin hiekkaisessa vedessä täysin kontrolloimattomasti. Yhden kerran meri nielaisi aurinkolasinikin, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuin löytämään ne, kun meri vetäytyi tuoden seuraavaa aaltoa mukanaan. :D

Aallot oli oikeasti isompia miltä tässä kuvassa näyttävät!

Meinasihan meidän tavaroillekin käydä hieman huonosti... Merenkäynti tuntui yltyvän hieman päivän mittaan, ja aina välillä tuli valtavia aaltoja, jotka ylsivät pitkälle rannalla. Tuli juostua pieni sprintti, kun tajusin ison aallon lyövän jalkoihini ja jatkavan matkaa kohti tavaroitamme. Ehdin pelastaa osan tavaroista, mutta yksi vilteistä kastui komeasti. Siirsimme paikkaamme tämän jälkeen ylemmäs, jonka jälkeen aallot eivät enää häirinneet meitä ^_^

Kun aurinko alkoi pikkuhiljaa laskea, päätimme pakata tavaramme ja suunnata kotiin. Ranta meni kiinni kuuden aikoihin, ja lähtiessämme huomasimme, kuinka surffaajat suuntasivat pikkuhiljaa rannalle. Hengenpelastajatkin olivat varmasti tyytyväisiä lähtöömme, sillä kiellosta huolimatta olimme pulahtaneet pari kertaa veteen, ja saaneet pojat juoksemaan rannan toisesta päästä meitä kohti... Loppuajan olimme ilmeisesti jonkinlaisia silmätikkuja, sillä pojat lähtivät heti suuntaamme, jos menimme metrinkään liian lähelle vettä. Emme kuitenkaan voineet millään olla pulahtamatta, kun niin pitkän matkan päästä olimme tulleet.