29.8. päivät Japanissa olivat vähissä, ja mieli sen takia hieman painuksissa. Kuukausi meni tajutonta vauhtia, mutta olimme ehtineet hyvin kiertää haluamme paikat. Tarkoituksenamme oli jo pidemmän aikaa ollut mennä Harajukuun uudelleen, sillä meillä oli muutamia tavaroita, jotka halusimme ostaa. Niinpä siis suuntima Harajukuun Takeshitadoorille. Sitä ennen minä ja Päivi suuntasimme kuitenkin Shibuyaan. Tarkoituksenamme oli ostaa elokuvaliput 25.8 ilmestyneeseen Rurouni Kenshin- elokuvaan, ja saimmekin liput helposti. Varasimme liput kello neljän näytökseen, jonka jälkeen lähdimme etsimään Maijua Harajukusta.
Päästyämme Harajukuun, ja löydettyämme Maijun kävimme syömässä intialaisessa ravintolassa, ja voi jestas sitä tuijotuksen määrää mitä sain siellä kestää! Tarjoilija ja kokki tuijottelivat vuorotellen minua, ja tunsin oloni hieman epämukavaksi. Joo, en ole mikään suosittu japanilaisten keskuudessa, mutta intialaiset eivät tuntuneet tarpeekseen saavan :D Sääli sinänsä, ettei minuun iske oikein intilaismiehet >__< Mitä tulee ruokaan, niin se oli oikein hyvää, vaikkakin tulista. Curryannokseen sai valita riisin tai nan- leivän, ja me kaikki valitsimme leivän, mikä oli vasta paistettu ja todella herkullista. Maha tuli täyteen, ja saatoimme jatkaa matkaa. Tällä kertaa tiemme erkanivat, sillä kaikilla oli hieman erilaiset mieltymykset, ja totesimme, että on helpomaa kiertää paikkoja omassa rauhassa. Sovin tapaavani Päivin kanssa Takeshitadoorin alkupäässä kolmen jälkeen, josta sitten lähtisimme Shibuyaan elokuviin.
Kiertelin paljon koruliikkeitä, sillä halusin paljon erikoisia korvakoruja mukaani. Löysinkin muutamat ihan kivat, ja lopuksi löytyi myös uusi kukkaro, jota olin toivonut :) Kolmen jälkeen lähdimme Shibuyaan, ja saavuimme elokuvateatterille melko ajoissa. Ostimme hieman melonisoodaa ja karamellipopcornia, ja menimme valitsemillemme paikoille. Paikat osottautuivat ihan hyviksi, mutta ensimmäinen asia mikä salissa pisti silmään oli sen tasaisuus. Suomessa elokuvateattereissa penkit nousevat tasaisesti ylöspäin, niin että seläntakana istuvat olevat henkilöt istuvat hieman korkeammalla. Ainakaan tässä elokuvateatterissa niin ei ollut, vaan sali oli todella tasainen. Tämä oli siinä mielessä harmillista, että salin täyttyessä eteemme tulleista pojista toinen peitti screeniä niin, ettei Päivi nähnyt kunnolla. Onneksi kuitenkin vain vähän, eikä tuo ilmeisesti katselunautintoa paljon pilannut.
Sali oli myös yllättävän pieni, eikä porukkaa ollut paljon. Naisia oli melko paljon, mikä tosin johtui siitä, että keskiviikko on Japanissa naistenpäivä elokuvateattereissa. Tämä tarkoittaa sitä, että liput maksavat vain 1000 jeniä naisille, vaikka ne normaalisti maksavat 1500-1800 jeniä. Miehille ei ole vastaavaa päivää ollenkaan, joten kerrankin voi oikeasti iloita olevansa ♀.
En ollut katsonut Rurouni Kenshiniä animena ennen elokuvaan menoa, mutta tiesin kyllä mitä sarjassa suunninpiirtein tapahtuu. Mielestäni oli hauskaa mennä kerrankin katsomaan elokuva ensin. Odotellessamme elokuvan alkua salissa soi rokahtava musiikki, jonka oletimme olevan elokuvan loppumusiikki tms. Musiikissa oli mielestäni hyvä meininki, vaikka sanoja ei ollutkaan. Sitten alkoivatkin jo pyöriä trailerit (ja huomasin, että Dragon Ballista on tulossa uusi animaatioelokuva! :O) Lopulta elokuva alkoi, ja loppu onkin sitten historiaa.
Olin aivan myyty. Alkuperäistä sarjaa kunnolla tuntematta pystyin silti nauttimaan elokuvasta täysin rinnoin. Asia erikseen oli se, ettei elokuvassa ollut tekstityksiä. Pysyin kuitenkin kärryillä koko elokuvan ajan, mitä nyt jotkut pitkät puhekohdat menivät hieman ohi. Se ei kuitenkaan haitannut ollenkaan, sillä suurinosa keskusteluista oli helposti ymmärrettävissä, ja onhan elokuvaa katsellessa melko helppo päätellä mitä oikein tapahtuu.
Kenshiniä näytteli Takeru Satou, joka on näytellyt useammassakin doramassa ja elokuvassa, ja hän veti roolinsa kyllä aivan loistavasti. En ole aikaisemmin hänen roolisuorituksiaan nähnyt, mutta Kenshininä hän oli kyllä ihastuttava. Muutkin näyttelijät olivat kyllä hyviä, ja elokuva oli ohjaukseltaankin mahtava. Taistelukohtaukset olivat mukaansa tempaavia, ja rauhalliset kohtaukset lumoavan kauniita. Erityisen paljon kiinnitin huomiota musiikkiin. Lopun taistelukohtauksissa soinut musiikki oli jotain aivan käsittämätöntä. Se oli niin hyvä, ja yhdistettynä taisteluun... Sanoin kuvaamatonta. Elokuvaa ajatellessa tuntuu positiiviset adjektiivit loppuvan kesken. :D
Elokuvasta näki selkeästi, että se oli tehty animesta, mutta ylilyötyjä tehosteita ei kuitenkaan näkynyt. Tietyt yksityiskohdat, ja kuvakulmat korostivat animesta tuttuja asioita, joita oli mm. Kenshinin miekan käyttö, ja itse miekka, sekä tietyt hiustyylit. Näin myöhemmin hieman animea katsottuani en koe, että elokuva olisi ollenkaan huonompi, vaan pikemminkin hieno esimerkki, kuinka animesarjoista voidaan tehdä myös hyviä elokuvasovituksia. Erikseen pitää vielä mainita Kenshinin puhetyyli, mikä oli tyypillistä samuraiden käyttämää japania. Näin japanin kielen opiskelijana tälläisiin kiinnitti paljon huomiota. Kenshinin puheesta mieleen jäi erityisesti degozaru- pääte, sekä kiitoksena käytetty katajikenai.
Elokuva loppui, ja elokuvanautintoni sai mahtavan päätöksen; lopputekstien lipuessa kankaalle yksikään ei tehnyt elettäkään poistuakseen salista. Ällistyneenä istuin nauliintuneena penkissä, ja katselin lopputekstejä. Ovet aukaistiin vasta tekstien mentyä, eikä valoja laitettu päälle missään vaiheessa. Suomessa suurinosa olisi lähtenyt aikoja sitten jo kotiin, mikä on aina todella ärsyttävää. Lopputekstit on mielestäni kiva katsoa, ja mielestäni jonkinlainen kohtelias ele myös elokuvan tekijöitä kohtaan. Ei niitä tekstejä sinne huvinvuoksi loppuun tungeta. Joissakin paikoissa olen Suomessa törmännyt myös siihen, että lopputekstejä ei edes näytetä! Joten kyllä, olin todella iloinen voidessani huoletta istua ja nauttia elokuvasta loppuun asti.
Lopuksi elokuvan traileri, missä soi ONE OK ROCK "The Beginning" (kyseessä on siis se biisi, mikä soi mm. elokuvaa odotellessa, sekä lopputekstien ajan), ja tuo ylistämäni taistelukohtauksissa esiintyvä musiikki.
P.S
Otsikon lausahdus viittaa yhteen hienoon kohtaukseen, missä Kenshin palauttaa erään esineen Kaorulle sanoen: "owasuremono degozaru", eli karkeasti käännettynä "unohtamasi esine/asia".
Päästyämme Harajukuun, ja löydettyämme Maijun kävimme syömässä intialaisessa ravintolassa, ja voi jestas sitä tuijotuksen määrää mitä sain siellä kestää! Tarjoilija ja kokki tuijottelivat vuorotellen minua, ja tunsin oloni hieman epämukavaksi. Joo, en ole mikään suosittu japanilaisten keskuudessa, mutta intialaiset eivät tuntuneet tarpeekseen saavan :D Sääli sinänsä, ettei minuun iske oikein intilaismiehet >__< Mitä tulee ruokaan, niin se oli oikein hyvää, vaikkakin tulista. Curryannokseen sai valita riisin tai nan- leivän, ja me kaikki valitsimme leivän, mikä oli vasta paistettu ja todella herkullista. Maha tuli täyteen, ja saatoimme jatkaa matkaa. Tällä kertaa tiemme erkanivat, sillä kaikilla oli hieman erilaiset mieltymykset, ja totesimme, että on helpomaa kiertää paikkoja omassa rauhassa. Sovin tapaavani Päivin kanssa Takeshitadoorin alkupäässä kolmen jälkeen, josta sitten lähtisimme Shibuyaan elokuviin.
Kiertelin paljon koruliikkeitä, sillä halusin paljon erikoisia korvakoruja mukaani. Löysinkin muutamat ihan kivat, ja lopuksi löytyi myös uusi kukkaro, jota olin toivonut :) Kolmen jälkeen lähdimme Shibuyaan, ja saavuimme elokuvateatterille melko ajoissa. Ostimme hieman melonisoodaa ja karamellipopcornia, ja menimme valitsemillemme paikoille. Paikat osottautuivat ihan hyviksi, mutta ensimmäinen asia mikä salissa pisti silmään oli sen tasaisuus. Suomessa elokuvateattereissa penkit nousevat tasaisesti ylöspäin, niin että seläntakana istuvat olevat henkilöt istuvat hieman korkeammalla. Ainakaan tässä elokuvateatterissa niin ei ollut, vaan sali oli todella tasainen. Tämä oli siinä mielessä harmillista, että salin täyttyessä eteemme tulleista pojista toinen peitti screeniä niin, ettei Päivi nähnyt kunnolla. Onneksi kuitenkin vain vähän, eikä tuo ilmeisesti katselunautintoa paljon pilannut.
Sali oli myös yllättävän pieni, eikä porukkaa ollut paljon. Naisia oli melko paljon, mikä tosin johtui siitä, että keskiviikko on Japanissa naistenpäivä elokuvateattereissa. Tämä tarkoittaa sitä, että liput maksavat vain 1000 jeniä naisille, vaikka ne normaalisti maksavat 1500-1800 jeniä. Miehille ei ole vastaavaa päivää ollenkaan, joten kerrankin voi oikeasti iloita olevansa ♀.
En ollut katsonut Rurouni Kenshiniä animena ennen elokuvaan menoa, mutta tiesin kyllä mitä sarjassa suunninpiirtein tapahtuu. Mielestäni oli hauskaa mennä kerrankin katsomaan elokuva ensin. Odotellessamme elokuvan alkua salissa soi rokahtava musiikki, jonka oletimme olevan elokuvan loppumusiikki tms. Musiikissa oli mielestäni hyvä meininki, vaikka sanoja ei ollutkaan. Sitten alkoivatkin jo pyöriä trailerit (ja huomasin, että Dragon Ballista on tulossa uusi animaatioelokuva! :O) Lopulta elokuva alkoi, ja loppu onkin sitten historiaa.
Olin aivan myyty. Alkuperäistä sarjaa kunnolla tuntematta pystyin silti nauttimaan elokuvasta täysin rinnoin. Asia erikseen oli se, ettei elokuvassa ollut tekstityksiä. Pysyin kuitenkin kärryillä koko elokuvan ajan, mitä nyt jotkut pitkät puhekohdat menivät hieman ohi. Se ei kuitenkaan haitannut ollenkaan, sillä suurinosa keskusteluista oli helposti ymmärrettävissä, ja onhan elokuvaa katsellessa melko helppo päätellä mitä oikein tapahtuu.
Kenshiniä näytteli Takeru Satou, joka on näytellyt useammassakin doramassa ja elokuvassa, ja hän veti roolinsa kyllä aivan loistavasti. En ole aikaisemmin hänen roolisuorituksiaan nähnyt, mutta Kenshininä hän oli kyllä ihastuttava. Muutkin näyttelijät olivat kyllä hyviä, ja elokuva oli ohjaukseltaankin mahtava. Taistelukohtaukset olivat mukaansa tempaavia, ja rauhalliset kohtaukset lumoavan kauniita. Erityisen paljon kiinnitin huomiota musiikkiin. Lopun taistelukohtauksissa soinut musiikki oli jotain aivan käsittämätöntä. Se oli niin hyvä, ja yhdistettynä taisteluun... Sanoin kuvaamatonta. Elokuvaa ajatellessa tuntuu positiiviset adjektiivit loppuvan kesken. :D
Elokuvasta näki selkeästi, että se oli tehty animesta, mutta ylilyötyjä tehosteita ei kuitenkaan näkynyt. Tietyt yksityiskohdat, ja kuvakulmat korostivat animesta tuttuja asioita, joita oli mm. Kenshinin miekan käyttö, ja itse miekka, sekä tietyt hiustyylit. Näin myöhemmin hieman animea katsottuani en koe, että elokuva olisi ollenkaan huonompi, vaan pikemminkin hieno esimerkki, kuinka animesarjoista voidaan tehdä myös hyviä elokuvasovituksia. Erikseen pitää vielä mainita Kenshinin puhetyyli, mikä oli tyypillistä samuraiden käyttämää japania. Näin japanin kielen opiskelijana tälläisiin kiinnitti paljon huomiota. Kenshinin puheesta mieleen jäi erityisesti degozaru- pääte, sekä kiitoksena käytetty katajikenai.
Elokuva loppui, ja elokuvanautintoni sai mahtavan päätöksen; lopputekstien lipuessa kankaalle yksikään ei tehnyt elettäkään poistuakseen salista. Ällistyneenä istuin nauliintuneena penkissä, ja katselin lopputekstejä. Ovet aukaistiin vasta tekstien mentyä, eikä valoja laitettu päälle missään vaiheessa. Suomessa suurinosa olisi lähtenyt aikoja sitten jo kotiin, mikä on aina todella ärsyttävää. Lopputekstit on mielestäni kiva katsoa, ja mielestäni jonkinlainen kohtelias ele myös elokuvan tekijöitä kohtaan. Ei niitä tekstejä sinne huvinvuoksi loppuun tungeta. Joissakin paikoissa olen Suomessa törmännyt myös siihen, että lopputekstejä ei edes näytetä! Joten kyllä, olin todella iloinen voidessani huoletta istua ja nauttia elokuvasta loppuun asti.
Lopuksi elokuvan traileri, missä soi ONE OK ROCK "The Beginning" (kyseessä on siis se biisi, mikä soi mm. elokuvaa odotellessa, sekä lopputekstien ajan), ja tuo ylistämäni taistelukohtauksissa esiintyvä musiikki.
P.S
Otsikon lausahdus viittaa yhteen hienoon kohtaukseen, missä Kenshin palauttaa erään esineen Kaorulle sanoen: "owasuremono degozaru", eli karkeasti käännettynä "unohtamasi esine/asia".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti