Jihaa, vilinää ja vilskettä piisaa mutta jostain yritän repiä aikaa animelle, mangalle ja siihen että myös ehtisin niistä tänne kirjoittaa. Joskus kyllä ihmettelen miten tähän kaikelta opiskelultani pystyn.
Anyway, ehdin katsomaan School Rumblen toisen kauden melko hyvin ja täytyy kyllä sanoa että meikäläinen ei taida kuolla ikinä jos nauru pidentää ikää! :D
En kyllä tajua miten yksi anime voi piristää niin paljon päivää kuin tämä. En kyllä olisi uskonut. Kämppikselläkin taisi mennä jo hermot ainaiseen hirnumiseeni mutta ei voi mitään. School Rumble on kuin tehty keventämään tätä kiireistä elämänvaihetta. Hauskaa tässä oli myös se että animessa siirryttiin toiselle lukuvuodelle ja niin olen minäkin tässä välissä tehnyt, joten tämähän on kuin käsi kädessä menoa.
Vanhaa mutta samalla uutta
Harima on edelleen yksi lempihahmoistani. On kyllä niin mieletön tyyppi että ei mitään rajaa. Ei kai rakkauden tunnustaminen oikeasti voi olla niin älyttömän vaikeaa? Harimalle se tuntuu olevan! Mitä oudompien juonenkäänteiden takia hän ei tunnu saavan viestiään ikinä perille, varsinkaan kun Tenma on niin puupää kuin vain kukaan voi olla. Viime kauteen verrattuna tuntui että nyt keskityttiin yhä enemmän Hariman ympärille eikä esimerkiksi Karasumaa näkynyt ollenkaan niin paljon, mikä oli hieman harmillista sillä pidän Karasuman hahmosta hirveästi. Koska Karasumaa ei niin kovin näkynyt, Tenman ja Karasuman välisiä kohtauksia oli melko vähän mutta toisaalta ne tuntuivat olevan sitäkin parempia! Tenma vaan on niin hölmö Karasuman seurassa, eikä yhtään Harimaa parempi rakkauden tunnustuksissa!
 |
| Kyaa!! |
Pitää vielä mainita että ärsyttävimmän ääninäyttelijän tittelin vie Yoshidayaman esittäjä Makoto Tomita.
Toiseksi ärsyttävintä oli Lalan ääninäyttely. Ymmärrän kyllä että sen pitäisi varmasti olla humoristista mutta minuun ei koskaan ole oikein vedonnut huumori joka ehkä voitaisiin tulkita rasistiseksi. En kyllä ajattele näin tässä tapauksessa, varsinkaan ääninäyttelyn pohjalta, mutta aika rajamailla mentiin kun Lala sai kaiken lisäksi koripallotreeneissä lempinimen "gori" joka viittaa gorillaan. Onhan Lala kieltämättä hieman rajuksi tehty mutta rajansa kaikella. Ääninäyttelijänä oli muuten Yu Kobayashi. Ja siis olihan Lala jo ekalla kaudella, ja silloinkin yhtä ärsyttävä mutta nyt se tuntui vielä korostuvan kun häntä näkyi enemmän. Hahmona Lala on kyllä hauska ja oli hieno huomata että hänestäkin näytettiin hieman herkempi puoli. Myös Imadorin ja Lalan välisen suhteen kehittymistä oli hauska seurailla.
Verrattuna viime kauteen, paljasta pintaa näkyi runsaasti ja monessakaan jaksossa ei jätetä paljoa arvailujen varaan. Nishimoton isän pitämässä liikkeessä jätkät löytävät lukitun oven jonne päästyään heidän elämänsä muuttuu suuresti. Itse Nishimoton eroottisen videokokoelman kohtalo on hieman huolestuttava ja taikatyttö-jakson kulmat mitä mielenkiintoisempia. Eräässä jaksossa on puhetta tyttöjen painoista ja kokoajan kuvaruudun sivuilla lipuu alusvaate- tai uimapukukuvia kyseisistä tytöistä. Onneksi tämä oli vain hetkellistä ja muuten anime pysyi sopivana kummallekin sukupuolelle, vaikka virallinen genre taitaakin olla shounen.
 |
| Harimalla on jäänyt pöksyt auki... |
 |
| Taikatyttö-jakson kuvakulmia :D |
Draamaa ja liioittelua, niistä on School Rumble tehty!
Tämä tuli selväksi jo ensimmäisistä minuuteista sillä kakkoskausi alkoi mielenkiintoisissa historiallisissa tunnelmissa, missä School Rumblen oppilaat olivatkin yhtäkkiä veloissa olevia jonkinlaisen juomapaikan omistajia, samuraita tai pahoja velkojia jotka tuhoavat kaikki paikat. Onneksi paikalla oli myös Karasuma joka muistutti kaikkia että kyseessä on kuitenkin School Rumble.
Viime kaudesta tuttuun tapaan School Rumblessa parodisoidaan huimasti erilaisia vanhoja draamoja, elokuvia sekä animeita joista minulla ei ole hajuakaan. Parasta on kuitenkin se, että niistä voi nauttia silti täysin siemauksin. Jossain välissä käydään tiukkaa kamppailua 2c luokan oppilaista draaman kaltaisesti, välillä seurataan tiukkaa vääntöä koripalloilusta mangan tapaan ja nähdäänpä osa oppilaista jopa taikatyttö-taisteluissa! Pari jaksoa on melkein kokonaan kuin Battlefieldistä joka on höystetty loistavalla huumorilla ja ripauksella romantiikka. Myöskin Hariman ja Hanain ajoittaiset yhteenotot ovat aivan loistavia! Hanaita ei kyllä muuten kauheasti nähdä ja Yakumon ja Hanain välinen suhde on vähän heitetty taka-alalle, mikä on tietenkin harmillista.
Mutta sitten liioitteluun. Heti ensimmäisessä jaksossa nähdään vuoren kokoinen aniki jonka tosin samurai-Harima veistää palasiksi nopeasti. Eikä mangakustantamon johtajakaan mikään pieni kokoinen ole.
Ruuan maistamisen kuvailu on jotain niin huvittavaa etten ole vastaavaa hetkeen kokenut. Oli sitten kyse tytöistä jotka maistavat poikien ruokia ihastuksissaan tai pojat jotka maistavat tyttöjen ruokia kauhuissaan, liioittelu on vedetty överiksi sillä tavalla että se on oikeesti aivan loistavaa!
Itse pidän juuri tälläisestä liioittelusta, sellaisesta että ei jätä mitään arvailujen varaan. Jotkut komedia-animet yrittävät kovasti mutta siitä puuttuu se jokin. Mikä lienee todella School Rumblen salainen ainesosa?
Ei pelkkää hölmöilyä
Itse olin mielissäni siitä kuinka kakkoskaudella nähtiin Harima hyvin usein ilman aurinkolaseja! Jessus mutta jätkä on piirretty oikeasti aika kivan näköiseksi! Samoin pidin hirveästi jälleen Eristä joka ei oikein tunnu itsekään tietävän mistä tai kenestä pitää. Herkullisinta soppaa oli tietenkin Hariman, Tenman, Yakumon ja Erin sekasotku. Muutenkin sarjan aikana syntyi pareja jotka olivat hyvin mielenkiintoisia ja muitakin ihmissuhteita puitiin kiinnostavasti.
Vaikka School Rumble on hölmöä ja ylitseampuvaa, on pohjalla kuitenkin mielestäni mielenkiintoinen asetelma, ja sarjan aikana käsitellään erilaisia aiheita välillä melkeinpä vakavasti. Tälläisiin lukeutuu Tenman ja Yakumon sisarussuhde joka ei välttämättä olekaan ihan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Joidenkin jaksojen lopussa on juuri tämän kaltaisia pieniä sivutarinoita.
Huolimatta ajoittaisista vakavimmastikin kohtauksista School Rumble rynnistää loppuun asti hauskana ja päätä tyhjentävänä kokemuksena. Putkeen tätä ei missään nimessä kannata kattoa, vähän kerrallaan niin saa parhaimman katselukokemuksen.
HUOM!!! Useampikin jakso jatkuu vielä lopputekstien jälkeen joten älkää ihmeessä missatko niitä!! (Kuten minä tein >__<)
Ja sitten vielä...
Alkumusa ja loppumusat olivat ihan hyviä, itse pidin kuitenkin alusta huomattavasti enemmän. Alkumusiikin biisin nimi on "Sentimental Generation" ja sen esittää Ami Tokito. Loppumusiikkina oli kaksi eri biisiä. Jaksoissa 1-12 ja 14-16 kuultiin myöskin Ami Tokiton biisi "Kono namida ga arukara tsugi no ippo ni naru". Jaksossa 13 oli teemaan sopiva horror-loppumusa josta en osaa sanoa mitään, mutta jaksosta 17 eteenpäin biisinä oli "Futari wa wasurechau" jonka esittäjinä Ami Koshimizu ja Mamiko Noto eli Tenman ja Yakumon ääninäyttelijät. Erittäin tarttuva ja kiva biisi kyseessä. Youtubesta varmasti löytyy kyseiset biisit jos kiinnostaa enemmän.
Jaksoja oli kakkoskaudessa yhteensä 26 ja kaikki kestivät normaalin animejakson verran eli n. 20 minuuttia.
 |
| Asou on aika cool... |
 |
| Tenman varustukset vähän valahtelee :D |
 |
| Makuelämyksien kokemista |
 |
| Pojat valmiina astumaan oven taakse... |
 |
| Hanai vauhdissa :D |
 |
| Ee? Harima ja Yakumo? |
Seuraavaksi pitääkin katsoa tuo OVA jota en vielä ole ehtinyt katsomaan sekä kolmas tuotantokausi mutta kirjoittelen niistä sitten myöhemmin :)
Loppuun vielä erittäin hyvä snapshot jonka sanoma pitänee ottaa tosissaan! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti