Mian mies Marko on töissä ethnologisessa museossa Osakassa ja pääsin hänen mukaansa museolle yhtenä päivänä! Minpaku (museon tuttavallisempi nimitys) sijaitsee tarkemmin sanottuna Suita-shi nimisessä osassa Osakaa ja kappas vain, mahdollinen tuleva vaihtoyliopisto on samaisella suunnalla :) En käynyt koulua vielä tarkastamassa, mutta ehkä sitten ensi keväänä...
Lähdimme siis autolla liikenteeseen aamulla ja vaikka matkaa oli vaivaiset 25 kilometriä, vei sen ajaminen tunnin verran. Kertoo siis vähän siitä liikenteestä ja sen erilaisuudesta. Saavuttuamme perille sain oman hienon kaulaan ripustettavan kulkukortin, millä pääsin kulkemaan "vapaasti" pitkin museota. Pikkasen oli sellainen VIP olo :D Aluksi pääsin hämmästelemään Markon työhuoneen järjestäytynyttä (?) kaaosta. Voi pojat kun siellä oli kirja jos toinenkin! Sain Markolta lahjoituksenakin kolme kirjaa, pari karttaa sun muuta kivaa. Hänellä kun taitaa olla pieni ongelma niiden kirjojen kanssa; ensi vuonna eläkkeelle joutuessaan (Japanissa eläkkeelle joutuu, ei pääse ;), kirjat pitäisi siirtää kyseisestä työhuoneesta pois. Ja mikäli Mian puheita on todeksi ottaminen, kirjoilla ei ole mitään asiaa kotiin, ihan jo tilan puutteen vuoksi.
Mistä tulikin mieleen, että eläkkeestä ja tilanpuutteesta voisi joskus kirjoittaa vähän syvemmin täällä.
Jokatapauksessa oli erittäin mielenkiintoista päästä seuraamaan paikan päällä kuinka uutta näyttely tehtiin ja mitä asioita pitää ottaa huomioon ym. Erityisen kivaa oli kuunnella työntekijöiden puhetta ja yrittää ymmärtää mahdollisimman paljon. Yhden vanhemman työmiehen Osakan murre oli niin hauskaa kuunneltavaa, että olisin voinut jäädä lumoutuneena hänen seuraansa koko päiväksi. Näin en kuitenkaan tehnyt, vaan sain Markolta oikein yksityiskierroksen museossa ennen kuin hän vetäytyi työhuoneeseensa työn tekoon.
 |
| Iiiiks, se on oni! Tälläiset onit on tarkoitettu poltettavaksi. Ihan oikeasti siis. |
 |
| Viittomia eri kielillä. Tällä laitteella pystyi vertailemaan, miten viittomat eroaa eri kielissä. |
Siinä se päivä sitten vierähtikin ja pian lähdettiinkin paluumatkalle. Ikävä kyllä liikenne oli täysin ruuhkautunut jostain tuntemattomasta syystä (epäilimme onnettomuutta), emmekä ehtineet täysin sovittuun aikaan kotiin. Eipä sillä muuten olisi ollut väliä, mutta olimme menossa perinteiseen japanilaiseen ravintolaan juhlistamaan Mian siskon ja Markon siskon syntymäpäiviä... Pääsimme kuitenkin lopulta perille nauttimaan herkullisesta ruuasta. Siitä sitten myöhemmin lisää, sillä tarkoituksenani on tehdä erillinen ruoka postaus jossain välissä. Seuraavaan kertaan siis! Lisää kuvia kannattaa käydä tsekkaamassa: www.facebook.com/matsukazeblog
 |
| Talvikukka tsubaki, mikä kuuluu teekasvien heimoon. Suomessa tämä tunnetaan nimellä kamelia. |
 |
| Luumunkukka eli ume. |
♥ Johanna ♥
Hei! Haluaisin kysyä muutaman asian :) Kuinka hyvin Japanissa ollessasi pystyt juttelemaan ihmisten kanssa ihan japaniksi? Entä kuinka hyvin sinulta sujuu mangan ja kirjojen lukeminen japaniksi?
VastaaPoistaItse olen joskus opiskellut japania itsenäisesti, mutta sitten jossakin vaiheessa tuli uskonpuute, että koko hommaan pystyisin. Mikä japanin opiskelussa on mielestäsi kaikista vaikeinta?
Hei ja kiitos kommentistasi!
PoistaOmaa kielitaitoa on aina niin vaikea arvioida. Minulla tuntuu riippuvan japanin kielen taito täysin tilanteesta. En puhu vielä mitenkään kovin sujuvaa japania ja esimerkiksi Markon ja Mian seurassa olin kovin arka käyttämään kieltä, vaikka tiesin että mitään syytä ei ollut. Yksin liikkuessani käytän kuitenkin Japanissa vallan japanin kieltä ja pärjään sillä hyvin, pystyn keskustelemaan ja ymmärrän puhetta. Välillä on tullut vähän hassuja kommunikaatio-ongelmia, mutta niistäkin on selvitty. ;)
Mitä tulee mangaan ja kirjoihin, niin se riippuu täysin minkälaisesta tekstistä on kyse ja kuinka paljon vaikeita kanjeja kirjoittaja on päättänyt käyttää. Mangaa tykkään lukea japaniksi, koska se on silloin minusta aidoimmillaan. Manga on tietysti siitäkin helppoa, että mukana on kuvat joista voi jo päätellä paljon. Kirjojakin olen lukenut (ja pitää lukea), mutta se on vielä melko haastavaa ja aikaa vievää. Kummassakin on se hyvä puoli, että aina tulee vastaan jotain uutta, joten lukemalla oppii valtavasti.
Missään tapauksessa ei pidä luovuttaa. Kielet on yksi niistä monista asioista mitä ei valitettavasti opi päivässä. Itsellä on jo takana 9 vuotta itsenäistä että koulussa opiskelua, enkä vieläkään loista taidoillani. Mutta hei, ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Kertaakaan en ole vielä tosissani ajatellut, etten ikinä kykene oppimaan kieltä. Varmasti pystyn, mutta se vaatii aikaa ja uskallusta :)
Ja sitten vaikeimpaan kysymykseen...
Mielestäni japanin kieli on peruskieliopiltaan helppo, mutta kun mennään vähän monimutkaisempiin kieliopillisiin seikkoihin niin itse olen kokenut osan hankalana ymmärtää. Toiset asiat olen ymmärtänyt ajallaan, mutta vieläkin tuskailen joidenkin asioiden kanssa. Aluksi myös kanjit tuntuivat mahdottomilta, mutta niissä on se hyvä puoli, että mitä enemmän niitä oppii, sitä helpommin niitä oppii :) Aluksi on myös vaikeaa saada suu auki ja uskaltaa käyttää kieltä, mutta oppimisen kannalta se on tärkeää.
Jos kieli vaan kiinnostaa niin ei muuta kuin itseä niskasta kiinni ja kirjat kouraan. Oletko myös katsonut jos lähipaikkakunnallasi järjestettäisiin opetusta kansalaisopistossa? :)
Kiitos hienosta pitkästä vastauksesta! (Ja anteeksi oma myöhäinen vastaukseni.)
PoistaItse aloin myös opiskella japania aluksi siksi koska halusin lukea mangaa japaniksi (ja doujinsheja), mutta tosiaan se opiskelu jäi kesken. Kana-merkit opin helposti, mutta kanjeissa pääsin vain vähän yli sadan kunnes niiden kanssa alkoi tulla enemmän ongelmia. Yksi asia joka myös aika lailla vaikeutti opiskelua oli se, että mulla oli kyllä ihan hyvä kanjioppikirja, mutta ei kielioppikirjaa, enkä oikein tiennyt että minkälainen olisi pitänyt hankkia, eikä minulla ole sellaista vielä tänäpäivänäkään. Siksi luin kielioppia erilaisilta japaninopiskelu nettisivuilta milloin englanniksi ja milloin suomeksi ja olin aivan sekaisin. :/
Kielioppisekoilujen lisäksi mun oli vaikea muistaa joidenkin kanjien kaikkia vetoja, joku jäi aina puuttumaan ja tuntui etten millään muistanut niitä vaikka kuinka tein toistoja. Mulla on kyllä oikeasti todella hyvä kielipää muissa kielissä, mutta japani oli jotenkin ihan eri juttu. Lisäksi totta kai sekoitin aina samantyyppisiä kanjeja keskenään.
Joskus joitakin vuosia sitten bongasin kansalaisopistosta japaninkurssin joka oli viikonloppuisin, mutta kävin silloin iltalukiota ja opiskelin jo kolmea kieltä yhtä aikaa, joten silloin päätin että japaninkurssi siihen päälle olisi ollut jo vähän liikaa. :/ Mutta haaveilen kyllä siitä että jonain päivänä pääsisin jonnekin vielä ihan kunnolla opiskelemaan japania. :)
Nykyään suurin osa kanjeista mitä opiskelin on jo ehtinyt unohtua (tai sitten muistan mitä ne tarkoittaa, mutten miten ne luetaan), mutta kanamerkit muistan vielä. :D Onneksi surffaan sen verran japaninkielisillä sivuilla, että kaikki oppimani ei ole päässyt unohtumaan.
Minusta on tosi hienoa että olet noin sitkeästi ja päättäväisesti jaksanut opiskella. :) Vielä yksi kysymys mulla olisi, että kuinka hyvin osaat Japanissa ollessasi näitä japanilaisten käyttäytymissääntöjä ja tapoja vai miten sen nyt sanoisi, että tuleeko sinulle koskaan sellaista tilannetta ettet tiedä miten toimia/teet jotain väärin/saat outoja katseita vai onko se niin että japanilaiset ei välitä niin paljon länsimaisten etikettivirheistä (jotain tällaista olen kuullut)?
Ymmärrän hyvin, että kieliopissakin menee helposti sekaisin mikäli ohjeita etsii eri paikoista. Minun taipaleeni alkoi myös itseopiskelulla ja silloin en myöskään löytänyt hyviä kirjoja avuksi. Yksi kirja mitä kannattaa harkita on Genki-sarjan kirjat, missä asiat on mielestäni esitetty selkeästi ja tehtävätkin ovat hyviä. http://genki.japantimes.co.jp/index_en
PoistaKieliopin sanakirjoista parhaat on mielestäni Japan Timesin The dictionary of basic japanese grammar, intermediate grammar ja advanced grammar. Hieman tyyriitä, mutta näistä kirjoista löytää vastauksen lähes kaikkeen. Tosin esim. basic japanese grammarista puuttuu joitakin mielestäni oleellisia asioita, mutta muuten nämä ovat loistavia kirjoja. http://www.amazon.com/A-Dictionary-Basic-Japanese-Grammar/dp/4789004546/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1394810268&sr=8-1&keywords=the+dictionary+of+basic+japanese+grammar
Kanjit ovat tosiaan se murheen kryyni ja jos se kirjoitus sattumalta sujuisikin niin sitten on vielä ne lukutavat. Puhumattakaan niistä samannäköisistä kanjeista: 体 ja 休 tai 侍,待,持,時,寺 ;) En tiedä miten olet kanjeja opiskellut, mutta kannattaa opiskella radikaalit, koska ne auttavat muistamaan monessa tilanteessa. Itse olen myös kehitellyt mitä ihmeellisimpiä muistisääntöjä, joita muut eivät edes tajua :D (Yhdestä esimerkistä voin sanoa sellaisen muistisäännön kuin: 待:ssa on radikaalina gyouninben [vasen osa kanjista] ja se muistuttaa kuin siinä olisi kaksi ihmistä jonossa odottamassa jotakin, eli 待つ matsu, odottaa.) Pitäisi itsekin kanjeja kertailla, ne kun livahtaa tuolta korvien kautta ulos vikkelään.
Japanilaisten tavoille oppiminen veisi varmasti lopunelämääni, enkä siltikään osaisi kaikkea kunnolla. Toki perustietoa on, enkä ole mielestäni kovin pahasti missään tilanteessa mokannut. Eniten tuijostusta saan luultavasti ihan vain sen takia, että olen ulkomaalainen :D Japanilaiset ovat tosiaan armeliaampia ulkomaalaisia kohtaan, mutta siinäkin on pieni mutta; vaara vaanii silloin kun kieltä osaa ja kulttuuria tuntee. Silloin saatetaan olettaa, että osaat tietyt asiat ja hups, kun et osaakaan... Mutta minulle ei näin ole vielä (tiettävästi) käynyt. Jos olen epävarma miten toimia, seuraan usein mitä muut tekevät ja yritän toimia perässä. :)
Kumartamisesta on pakko mainita, että juuri kuulin hauskan tarinan siitä kuinka ulkomaalaiset vaihto-oppilaat olivat vastaanottamassa todistuksia ja Japanissahan ne vastaanotetaan kumartaen. Yksi japanilaisista joka oli seurannut toimitusta tekstasi myöhemmin yhdelle vaihto-oppilaista, kuinka hän vasta nyt ymmärsi, että vain japanilaiset osaavat todella kumartaa oikein. :D Joten ei siis paineita, vaikka jotain tekee hassusti; siitä voi ainakin ottaa opiksi.
Toivon todella, että saat kipinän opiskella jälleen ja saat mahdollisuuden opiskella japania jossakin. Olet kuitenkin jo päässyt aikoinasi jo hyvinkin pitkälle ja kielellä on tapana palautua mieleen nopeasti. Loistavaa on se, että käyt japaninkielisillä sivuilla ja sitä kautta olet kosketuksissa kieleen, etkä ole esimerkiksi unohtanut kana-merkkejä. ^^ がんばってね。
Vaikuttaa hyviltä nuo kirjat. :) Kiitos näistä kaikista vinkeistä! (Ja anteeksi taas myöhäinen vastaukseni.)
PoistaSe kanji-oppikirja joka mulla on, on semmonen punanen Basic Kanji Book (vol 1).
Radikaaleista ehdin lukea vain ihan vähän silloin yksin opiskellessani (ja olen unohtanut senkin vähän). Jos olisin päässyt pidemmälle niin niistä varmaan olisi ollut jotain hyötyä opiskelussani, mutta nyt muistan vain sen että olin radikaaleista luettuani suurena kysymysmerkkinä. :D
ありがとうございます！
Museoissa kuuluukin tutkia ja leikkiä, koskas ollaan muuten tekemässä paluuta Brittish Museumiin paljon ois kierreltävää ja katseltavaa viime kerran jälkeenkin.
VastaaPoistaPS. Miten niin tollaset onit kuuluis polttaa toltahan mä näytän aina aamusin kun en saa kaffetta ;DD minus nuo viikset tietty xD
Kyllä sinne jossain vaiheessa täytyy taas mennä ;)
PoistaJa nuo onit on tarkoitettu ihan oikeasti poltettavaksi, ei pelkästään mun mielestä! :D Ja sut nyt tiedetään, toi oni jää vallan kakkoseksi!
Moi! Me oltiin tuolla museossa suunnilleen samoihin aikoihin, ainakin kukista päätellen! Arvelinkin, että Minpakulla on tiiviit Suomi-yhteydet, kun esillä oli niin kattavasti mm. ruisleipää ja tuohitorvia. Niiden ansiosta sitä tunsi itsensä ihan tärkeäksi.
VastaaPoistaHei!
PoistaOlet kyllä oikeassa; jotenkin sitä ajatteli, että kyllä tämä Suomi ja suomalaisuuskin on ihan oma juttunsa! :)