Sword of the Stranger - taistelua ja draamaa Sengoku-kaudella

Pidän Japanin historiasta kovasti; on lapsikeisareita, juonittelua ja samuroita ym. mielenkiintoista. Tällä kertaa katsoin anime-elokuvan, mikä sijoittuu Japanin historiassa Sengoku-kaudelle (yllätys, yllätys), ja kertoo isännättömästä samuraista (rounin) nimeltä Nanashi, sekä nuoresta pojasta nimeltä Kotarou, ja tämän koirasta Tobimarusta.

Ihastuttava kuvakulma.

Sword of the Stranger (ストレンヂア －無皇刃譚－) on valmistunut vuonna 2007, ja sen on tuottanut BONES, joka on tuottanut mm. Full Metal Alchemistin, Wolf's Rainin, ja monta muuta tunnettua animea. Elokuva on dubattu neljälle kielelle, ja se on voittanut Best Animated Feature - palkinnon Brasilian FANTASPOA ( International Fantastic Film Festival of Porto Alegre) tapahtumassa.

Ensimmäisenä elokuvassa kiinnitin huomiota ääniin; ne olivat upeaa kuultavaa. Ulvova tuuli sai sotilaat ja minutkin tutisemaan kylmästä. Visuaalisesti puolestaan leffa oli jotain uskomatonta; erilaisia kuvakulmia oli käytetty upeasti hyödyksi, ja taistelukohtaukset onnistuivat näyttämään intensiivisiltä, unohtamatta valtavaa veren määrää, mikä roiskui ympäriinsä. Taustat olivat yksinkertaisen kauniita pehmeine väreineen.

Vuoristomaisemaa

Laukataan kauas pois...

Kotarou on nuori poika, jolla on tulinen temperamentti. Hän on joutunut pakenemaan yhdessä koiransa kanssa, ja on matkalla Mangakun temppeliin Shiratoon. Perässään pojalla on kuitenkin joukko Mingejä (kiinalaisia), eikä matka ole todellakaan helppo.

Kotarou on aika paha suustaan, mutta sitäkin valloittavampi. Hän rakastaa yli kaiken koiraansa Tobimarua, ja on valmis tekemään mitä vain koiransa puolesta. Kotarousta, kuten muistakaan hahmoista, ei kuitenkaan kerrota yksityiskohtaisesti, vaan hahmo esittelyt ovat melko suppeat.

Kotarou kiukkuisena.

Kotarou ja Tobimaru.

Kukas tämä tyyppi oikein on?

Nanashi puolestaan on isännätön samurai, joka näyttää heti mistä puusta hänet on veistetty. Tälle tyypille ei parane ryttyillä. Kuten useimmilla cooleilla tyypeillä, myös Nanashilla on menneisyys, joka kummittelee hänen mieltään varsinkin öisin painajaisten muodossa. Hän kantaa mukanaan miekkaa, joka on kuitenkin solmittu tiukasti kiinni huotraan niin, ettei asetta voi käyttää.

Nanashin nimi on sinänsä mielenkiintoinen, sillä Nanashi tarkoittaa japaniksi nimetöntä. Miehellä ei siis ole kunnon nimeä, joten häntä kutsutaan yksinkertaisesti nimettömäksi. Nanashi tosin mainitsee elokuvan aikana muutaman "nimen", joita hänestä on myös käytetty aikoinaan.

Voiko enää komeemmaksi mennä?

Painajaiset vaivaavat.

Voittoisa tappelu.

Päähenkilöiden lisäksi pakkaa sekoittavat feodaaliherrojen suunnitelmat, Kiinan keisarin ilkeät juonet Kotaroun pään menoksi, sekä vähintäänkin outo "etelän barbaari", joka tuntuu etsivän vain tarpeeksi vahvaa vastustajaa itselleen. Verta ja hikeä lentää sen verran, että leffa ei todellakaan ole perheen pienemmille, eikä kyllä vanhemmillekaan jos sattuu herkän vatsan omistamaan, mutta itse olen sitä mieltä, että veri teki vain elokuvasta todellisemman. Sitä oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta sitä tasapainotti hyvä juoni ja rauhalliset kohtaukset. Kyse ei ole siis gore-leffasta, joka ei ole muuta kuin verta ja suolenpätkiä.

Huomionarvoista oli myös kiinan kielen runsas käyttö. Mingit puhuvat lähestulkoon kokonaan kiinaa keskenään, vaikka kyllähän sen kuulee että ääninäyttelijöinä on täysiverisiä japanilaisia. Se ei kuitenkaan ollut mielestäni liian häiritsevää.

Tämä elokuva on siis katselemisen arvoinen varsinkin jos olet anime tai jidaigeki-fani, mutta ehdoton jos olet kumpaakin.