Ajaessani eilen kotiin töistä tajusin kirjoittaneeni blogiini melko vähän itsestäni. Useimmat tekstini ovat olleet enemmänkin asiapainotteisia kuin tunnepitoisia joten päätin että on aika kertoa kuinka minusta tuli "otaku".
Kauan kauan sitten (n. 11 vuotta sitten), olin vielä pikkutyttö. Pidin kovasti uudesta lastenohjelmasta Pokemon, tietämättä kuitenkaan että kyseessä oli japanilainen piirrossarja, anime. Joitakin vuosia myöhemmin löysin netistä söpöjä kuvia tytöstä (joka oli muuten Card Captor Sakura) ja halusin kopioida niitä paperille. Vuosia tämän jälkeen oli paljon juttua Henkien kätkemä-leffasta josta en saanut silmiäni irti vaikka paras ystäväni kuinka yritti parhaansa (hän ei pitänyt kyseisestä leffasta).
Sitten tuli aika jolloin lähdin maailmalle (Vammalaan) ja kohtasin uusia tuttavuuksia sekä... sarjakuvia. Nimittäin kämppäkaverilla oli hyllyt täynnä sarjakuvaa nimeltä Inuyasha. Tartuin yhteen näistä pokkareista ja luin ja luin... ja luin. Olin hyvin kiinnostunut Inuyashasta sillä tapahtumat sijoittuivat historialliseen Japaniin. Kulttuuri vaikutti hyvin erilaiselta ja muutenkin vain niin kiinnostavalta. Kuitenkaan en ollut vielä ymmärtänyt täysin minkä kanssa olin tekemisissä.
Kunnes saapui päivä jolloin astuin hyvän ystäväni J:n huoneeseen ja istuin kuuntelemaan hänen intoutunutta puhettaan jostain sarjasta joka oli kuulemma animea. Puoliksi kuuntelematta (anteeksi) katseeni harhaili pitkin huonetta ja kohdistui DVD-boxiin johon oli kirjoitettu "Inuyasha". Keskeyttäen ystäväni puheen, kysyin mahtoiko kyseessä olla sama Inuyasha kuin lukemani pokkarit, ja pyysin lupaa katsoa yhden jakson. Nähdessäni tämän jakson, kuullessani tämän jakson, sisäistäessäni tämän jakson, se vain iski minuun. Paluuta ei enää ollut. Seuraavina päivinä ja viikkoina imin itseeni tietoa Japanista, animesta, mangasta, peleistä... ihan kaikesta. Se oli käsittämätöntä aikaa kun tuntui että koko elämä mullistui kerta heitolla. :)
Ikää minulla oli tuolloin 16 vuotta enkä edes muista enää millaista on elää ilman mangaa, animea jne.
Aluksi katsoin kasoittain animea ja totesin kuinka japanin kieli oli todella lumoavaa. Halusin oppia sitä myös itse ja opiskelinkin melko ahkerasti mutta raja oppimiselle tuli valitettavan äkkiä. Oli hauska huomata kuinka animesta oppi yksittäisiä sanoja tai lausahduksia, melko nopeastikin. Jossain vaiheessa siirryin lukemaan mangaa enemmän ja luen sitä nykyäänkin paljon. Katson edelleen animea mutta en samalla mittapuulla kuin aikaisemmin.
Päälle vuosi sitten olin leikkaamassa työkaverini hiuksia ja keskustelimme paljon harrastuksestani ja japaninkielestä ylipäätänsä. Työkaverini oli sitä mieltä että minun pitäisi ehdottomasti alkaa opiskella tosissani japanin kieltä, mutta kuten kaikki tietävät, Helsingin yliopistoon ei ole helppo päästä. Olen käynyt vain ammattikoulun joten este tuntui ylitsepääsemättömältä. Kaikki tuo jäi kuitenkin hautumaan päähäni ja eräänä päivänä sitten päätin näpytellä googleen hakusanaksi "japanology". Selailin hakutuloksia ja päädyin pariin blogiin joissa mainittiin, että Vaasassa voi opiskella japanologiaa. Riemuni oli suuri ja hankin tietoa mahdollisimman paljon; vanhoilta opiskelijoilta ja koulun opettajalta. Ennen kuin huomasinkaan olin lähettänyt hakemuksen kouluun ja pitkän odotuksen jälkeen saapui kirje joka toivotti minut tervetulleeksi opiskelemaan. Vuosi koulussa on vierähtänyt ja tässä sitä ollaan.
Anime ja manga ovat toimineet ja kenties toimivat vieläkin jonkinlaisena pakotienä ympäröivästä maailmasta jonnekin missä maalliset murheet eivät paina. Elämässäni on sattunut ja tapahtunut mutta olen selvinnyt niistä ja ehkä osittain saan kiittää siitä rakasta harrastustani joka todellisuudessa ei ole enää vain harrastus. Pikemminkin se on jo elämäntapa, osa minua jota ei voi poistaa ikinä täysin.
Matkan varrella olen saanut myös kritiikkiä. Minua on pidetty outona tai muuten vaan "nörttinä". Olen jopa jossain määrin menettänyt muutaman ystävän parin viime vuoden aikana, mutta olen myös saanut ystäviä joilla on sama harrastus, ja mikä parasta, olen myös tutustuttanut muutaman ihmisen animen ja mangan ihmeelliseen maailmaan. Eikä sovi unohtaa että, ilman tätä kaikkea minulla ei olisi edes nykyistä poikaystävääni!
Tulevaisuudelta toivon työtä jossa voisin hyödyntää japaninkielen taitojani, tai ainakin tulevia taitoja :) Silloin voin sanoa asioiden olevan juuri niin kuin halusinkin!
Kauan kauan sitten (n. 11 vuotta sitten), olin vielä pikkutyttö. Pidin kovasti uudesta lastenohjelmasta Pokemon, tietämättä kuitenkaan että kyseessä oli japanilainen piirrossarja, anime. Joitakin vuosia myöhemmin löysin netistä söpöjä kuvia tytöstä (joka oli muuten Card Captor Sakura) ja halusin kopioida niitä paperille. Vuosia tämän jälkeen oli paljon juttua Henkien kätkemä-leffasta josta en saanut silmiäni irti vaikka paras ystäväni kuinka yritti parhaansa (hän ei pitänyt kyseisestä leffasta).
Sitten tuli aika jolloin lähdin maailmalle (Vammalaan) ja kohtasin uusia tuttavuuksia sekä... sarjakuvia. Nimittäin kämppäkaverilla oli hyllyt täynnä sarjakuvaa nimeltä Inuyasha. Tartuin yhteen näistä pokkareista ja luin ja luin... ja luin. Olin hyvin kiinnostunut Inuyashasta sillä tapahtumat sijoittuivat historialliseen Japaniin. Kulttuuri vaikutti hyvin erilaiselta ja muutenkin vain niin kiinnostavalta. Kuitenkaan en ollut vielä ymmärtänyt täysin minkä kanssa olin tekemisissä.
Kunnes saapui päivä jolloin astuin hyvän ystäväni J:n huoneeseen ja istuin kuuntelemaan hänen intoutunutta puhettaan jostain sarjasta joka oli kuulemma animea. Puoliksi kuuntelematta (anteeksi) katseeni harhaili pitkin huonetta ja kohdistui DVD-boxiin johon oli kirjoitettu "Inuyasha". Keskeyttäen ystäväni puheen, kysyin mahtoiko kyseessä olla sama Inuyasha kuin lukemani pokkarit, ja pyysin lupaa katsoa yhden jakson. Nähdessäni tämän jakson, kuullessani tämän jakson, sisäistäessäni tämän jakson, se vain iski minuun. Paluuta ei enää ollut. Seuraavina päivinä ja viikkoina imin itseeni tietoa Japanista, animesta, mangasta, peleistä... ihan kaikesta. Se oli käsittämätöntä aikaa kun tuntui että koko elämä mullistui kerta heitolla. :)
Ikää minulla oli tuolloin 16 vuotta enkä edes muista enää millaista on elää ilman mangaa, animea jne.
Aluksi katsoin kasoittain animea ja totesin kuinka japanin kieli oli todella lumoavaa. Halusin oppia sitä myös itse ja opiskelinkin melko ahkerasti mutta raja oppimiselle tuli valitettavan äkkiä. Oli hauska huomata kuinka animesta oppi yksittäisiä sanoja tai lausahduksia, melko nopeastikin. Jossain vaiheessa siirryin lukemaan mangaa enemmän ja luen sitä nykyäänkin paljon. Katson edelleen animea mutta en samalla mittapuulla kuin aikaisemmin.
Päälle vuosi sitten olin leikkaamassa työkaverini hiuksia ja keskustelimme paljon harrastuksestani ja japaninkielestä ylipäätänsä. Työkaverini oli sitä mieltä että minun pitäisi ehdottomasti alkaa opiskella tosissani japanin kieltä, mutta kuten kaikki tietävät, Helsingin yliopistoon ei ole helppo päästä. Olen käynyt vain ammattikoulun joten este tuntui ylitsepääsemättömältä. Kaikki tuo jäi kuitenkin hautumaan päähäni ja eräänä päivänä sitten päätin näpytellä googleen hakusanaksi "japanology". Selailin hakutuloksia ja päädyin pariin blogiin joissa mainittiin, että Vaasassa voi opiskella japanologiaa. Riemuni oli suuri ja hankin tietoa mahdollisimman paljon; vanhoilta opiskelijoilta ja koulun opettajalta. Ennen kuin huomasinkaan olin lähettänyt hakemuksen kouluun ja pitkän odotuksen jälkeen saapui kirje joka toivotti minut tervetulleeksi opiskelemaan. Vuosi koulussa on vierähtänyt ja tässä sitä ollaan.
Anime ja manga ovat toimineet ja kenties toimivat vieläkin jonkinlaisena pakotienä ympäröivästä maailmasta jonnekin missä maalliset murheet eivät paina. Elämässäni on sattunut ja tapahtunut mutta olen selvinnyt niistä ja ehkä osittain saan kiittää siitä rakasta harrastustani joka todellisuudessa ei ole enää vain harrastus. Pikemminkin se on jo elämäntapa, osa minua jota ei voi poistaa ikinä täysin.
Matkan varrella olen saanut myös kritiikkiä. Minua on pidetty outona tai muuten vaan "nörttinä". Olen jopa jossain määrin menettänyt muutaman ystävän parin viime vuoden aikana, mutta olen myös saanut ystäviä joilla on sama harrastus, ja mikä parasta, olen myös tutustuttanut muutaman ihmisen animen ja mangan ihmeelliseen maailmaan. Eikä sovi unohtaa että, ilman tätä kaikkea minulla ei olisi edes nykyistä poikaystävääni!
Tulevaisuudelta toivon työtä jossa voisin hyödyntää japaninkielen taitojani, tai ainakin tulevia taitoja :) Silloin voin sanoa asioiden olevan juuri niin kuin halusinkin!
Sniff ja näin ne salaisuudet paljastuu puoliks kuuntelit mua xDDDDD
VastaaPoista