Ueno Zoo päivä :)

Eilen oli vuorossa siis Uenon eläintarha, joka täyttää tänä vuonna 130 vuotta. Se onkin Tokion vanhin eläintarha, ja sieltä löytyy 464 eri eläinlajia edustettuna 14.3 hehtaarin kokoisella alueella. Uenon eläintarha löytyy Uenon puistosta, Taitôn kaupungin osasta.

Saavuimme pelipaikalle kolmen aikoihin, ja tajusimme eläintarhan portilla paikan menevän kiinni jo viideltä. Päätimme kuitenkin mennä katomaan paikkaa, koska sinne saakka olimme kuitenkin tulleet. Pääsymaksu oli 600 jeniä (n.6€), eli kyseessä ei ollut todellakaan kallis paikka. Esimerkiksi Korkeasaareen maksaa aikuiselta maitse 10€ ja vesitse 16€.

Koska aikaa oli rajoitetusti, päätimme käydä katsomassa meidän mielestämme mielenkiintoisimpia eläimiä, ja ehdimme näkemään kahden tunnin aikana lähes kaikki mitä halusimmekin. Viimeisen puolentunnin aikana osa eläimistä vietiin jo sisätiloihin, ja jotkin sisätilat suljettiin, joten ihan kaikkia emme ehtineet katsastaa.

Ehdimme kuitenkin nähdä pandat, jotka olivat iso syy eläintarhaan tuloomme. Pandathan ovat nykyään erittäin harvinaisia, ja niitä on luonnossa n. 1600 yksilöä, eläintarhoissa ja tutkimuslaitoksissa n. 200 yksilöä. Pandat olivat kyllä ylisöpöjä, jättikokoisia pehmoleluja, joita olisi halunnut vain rutistaa ja kovaa :D Siellä ne istuivat mutustelemassa bambua tyytyväisesti ja katselivat tylsistyneesti meitä turisteja, jotka napsivat kuvia hullun lailla.

Pandojen jälkeen kävimme ottamassa kuvia pagodasta, joka on ollut aikoinaan osa paikalla seissyttä Kan'ei-ji nimistä temppeliä. Pagodathan ovat tälläisiä monikerroksisia torneja, joita on rakennettu Aasiassa yleensä buddhalaisten temppeleiden yhteyteen.

Pagodan jäkeen suuntasimme katsomaan norsuja, leijonia ja tiikereitä, ja niitten jälkeen näimme gorilloja. Gorillat olivat kieltämättä aika pitkästyneen oloisia... Jatkoimme matkaa, ja päsimme vihdoin jääkarhujen luo. Tai oikeastaan jääkarhun, sillä yksi siellä vain seisoa tönötti läkähtymispisteessä. Hieman mietitytti miten raukkaparka jaksaa moisessa kuumuudessa, mutta oli sillä ainakin kylmää vettä missä uiskennella :) Jääkarhujen jälkeen näimme myös pingviinejä, jotka olivat kalanlemun ympäröimiä, ja kirahvin, joka oli kyllä melkoisen pitkä.

Mur.

Kiersimme viiteen asti ympäri eläintarhaa, ja poistuimme sitten lopulta toisesta uloskäynnistä ja lähdimme kiertämään Uenon puistoa. Siellä oli mm. melko iso lampi, missä saattoi mennä polku- ja soutuveneillä, ja löytyi sieltä myös myyntikojuja, missä oli kaikenlaista käytettyä tavaraa. Istuimme myös syömään jäätelöä, ja katselimme kuinka vieressä ollut pikkutyttö veteli itekseen parempiin suihin ison kasan kakigooria. Sitä minne se kaikki mahtui, jaksan edelleen ihmetellä.

Maisemat olivat kyllä aikamoisia, sillä toisella suunnalla kohosi korkeita taloja, vastakkaisella suunnalla puolestaan temppeleitä. Oli hieno istuutua hetkesi istumaan ja katsella maisemia hyvän jäätelön kera. Ilmakin sattui olemaan juuri hyvä, ei hiostanut tai ollut liian kuuma. En tiedä sitten alkaako tähän kuumuuteen vihdoinkin tottua, vai onko täällä oikeasti ollut vähän viileämpiä päiviä. :D

Lähdimme sitten Uenosta pois ja jäimme hetkeksi kiertelemään Ikebukuroa. Emme ole vielä hirveän myöhään olleet missään, joten halusimme hieman kävellä ja katsella meininkiä illemmalla. Kävimme karaokessa laulelemassa tunnin verran (siellä samassa kuin viimeksikin), ja maistamassa KFC:n (Kentucky Fried Chicken) antimia, mutta pettymys oli suuri. Hirveän kallista ja pahaa ruokaa, joten en suosittele sitä kenellekään. Hauskinta koko paikassa oli vieressä istuneet otakut, jotka alkoivat pelata jotain vaikeannäköistä korttipeliä, jota Päivi kertoi joskus pelanneensa :D

Paluumatkalla sitten huomasimme Book-Offin kyltin aivan kotiaseman vieressä, ja sinnehän oli sitten heti päästävä. Olin melko taivaassa huomatessani monta hyllyllistä mangaa hintaan 105 jeniä/kpl (Vähän päälle euro)... Kavereilla oli jälleen vaikeuksia saada meikäläistä lähtemään kotiin.

Siinä se päivä sitten meni, ja kyllä olinkin väsynyt kun pääsin guest houselle. Ensimmäistä kertaa olin ensimmäinen nukkumassa, saavutus sekin!

Minun taivaani: 秋葉原

Heräsimme tänään jälleen melko myöhään, ja pääsimme matkaan joskus kahden aikoihin. Poikkesimme syömässä Coco Ichibanya Curry House- nimisessä ravintolassa herkullista curryä. Itse otin annoksen missä oli possunlihaa, ja se oli erittäin herkullista! Tulisuusaste oli normaali, mutta seuraavalla kerralla taidan silti ottaa vielä vähemmän tulisen... Mausteisen ruuan ystävälle paikka on kyllä loistava, ja itse tulisuutta pystyy valitsemaan numeroasteikolla. Normaali oli muistaakseni 2, ja Maiju uskaltautui maistamaan 4:sta. Taisi olla jonkin verran tulista, kun vettäkin hieman silmistä tuli :D Ainakin oli hyvää, kuulemma.

豚しゃぶカレー (butashabu karee)

Sitten pääsimme lähtemään taivaaseen, joka tunnetaan nimellä Akihabara. Akihabarahan on tunnettu parhaiten "elektroniikka kaupunkina", ja sitä se tosiaan oli. Mitä ikinä sähköön liittyvää tarvitsetkaan, voit olla varma että se löytyy kyseisestä kaupunginosasta. Elektroniikan lisäksi paikka on tunnettu animen ja mangan ystävien paratiisina, sillä paikka on täynnä animea, mangaa sekä pelejä myyviä liikkeitä. Itse jumitin useammassakin liikkeessä hyvän aikaa, ja se tuntui myös kukkarossa. Mukaan lähti kasa mangaa (14kpl School Rumble setti ym. mukavaa), vähän tuliaisia, ja ihana pikkukukkaro kolikoille. Vertailin myös Final Fantasy XIII-2 hintoja eri liikkeissä, ja halvimman käytetyn pelin hinta oli 2280 jeniä. Peli on pakko saada, ja aionkin palata tutkimaan hintoja vielä tarkemmin lähiaikoina.

Akihabara on kyllä selkeästi suunnattu pojille, mutta kyllä sieltä tytöillekin kaikkea hienoa löytyy. Pitää vain rohkeasti ängetä sinne poikien (ja epämääräisten tyttöanime/manga tuotteiden) joukkoon, ja etsiä tuotteita tytöille. Lähes kaikista liikkeistä löytyi jotain mielenkiintoista jostakin kulmasta. Ärsyttävintä puolestaan oli se, että mitä hienoimpia kännykkäkuoria tuntuu löytyvän vain Iphonelle, tai Galaxy S:lle, mutta ei ollenkaan muille kännyköille! Onneksi kaiken maailman kännykkäkoristeita on sitten vaikka muille jakaa.

Koko päivämme meni siis Akihabaraa kierrellessä. Monenlaisia liikkeitä tuli käytyä läpi, ja "eksyimme" jälleen purikuraan... Tuli muuten oikein hauskoja kuvia! Pelihalleja oli paljon, ja ne olivat aika isoja. Halleissa oli monta kerrosta, ja joka kerroksessa hieman erilaisia pelejä. Karaokepaikkoja oli, herkullisen näköisiä ruokapaikkoja... Harmitti hieman ettei ollut nälkä curryannoksen jäljiltä. Kaikista hassuin asia mitä tänään tapahtui, tapahtui ensimmäisessä liikkeessä johon menimme Akihabarassa. Tutkimme älyttömän söpöjä kissakukkaroita ym. ja totesin melko kovaan ääneen suomeksi: Vitsi, tää sopis mulle niin hyvin! Viereen hivuttautunut länsimaalainen jätkä totesi suomeksi: Joo, niin sopiskin, ja livahti karkuun hihitellen ystävänsä kanssa kuin pikkutytöt konsanaan :D Ei siinä mitään, täytyy myöntää pojat, että saitte hetkeksi meikäläisen hämilleen. Sitä ei keskellä Akihabaraa/Tokiota oleta kenenkään ympärillä puhuvan suomea.

Eikä karkuun olisi tarvinnut lähteä, ei me teitä syöty oltais.

Matka Totoron ja kumppaneiden luo.

Tänään vuorossa oli reissu Ghibli- museoon. Siispä suuntasimme Yamanote- linjan kautta Chuo-linjalle, ja siitä Mitakan asemalle, josta oli sitten 1,2 kilometrin kävelymatka museolle. Matka taittui "joen" vartta pitkin, vaikka mielestäni kyseinen joki muistutti enemmänkin pientä puroa. Matkalla näkyi myös hauskoja Totoro- kylttejä, joista meidän oli ihan pakko kaikkien saada kuva.

Saapuessamme museolle, meitä vastassa oli heti valtava Totoro ikkunan takana. Koska tiesimme ettei sisällä saa valokuvata, nappasimme ulkona riittävästi kuvia muistoksi. Museoon pitää siis varata liput etukäteen, ja meidän liput oli varattu 6.8 klo 14:00 alkaviksi. Pääsimme sisään jonottamatta juuri ennen kuin bussi toi täyden lastillisen muita museoon haluavia.

Olin kuullut museon olevan pieni, ja sitä se myös oli. Meillä ei kauaa mennyt kiertäessä koko paikan läpi. Ihmisiä oli tungokseksi asti, ja ahtaanpaikankammoisille en paikkaa suosittele missään nimessä. Ghibli- elokuvien faneille paikka oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen. Yhdessä huoneessa oli mm. hassu pyörivä laite, missä oli erilaisia Ghibli- hahmoja eri asennoissa. Kun laite alkoi pyöriä, hahmot näyttivät liikkuvan kuin animaatiossa. :D Samaisessa huoneessa oli myös "panoraamaboxeja" eri Ghibli- animaatioista, joista tunnistin vain Naapurini Totoron... >__<

Seuraavissa huoneissa oli hauskasti laitettu esiin piirrustuspöytiä, jotka olivat kirjojen, kynien ja kaiken mahdollisen ympäröimiä. Pitää nostaa hattua kyllä tyypeille, jotka animaatioita ym. väsäävät. Kirjojen joukossa näkyi esimerkiksi kuvallinen kasvikirja, mistä tyypit ovat sitten ottaneet mallia elokuvien kasveille. Esillä oli myös valokuvakansioita, missä oli valokuvia erilaisista taloista ja vastaavista, joita on käytetty apuna piirtämisessä. Sattuipa yhden pöydän päällä olemaan myös iso laatikko, jossa oli pienissä lokeroissa erilaisia kivilajeja piirtäjän avuksi.

Yksi huone oli täynnä hahmoluonnoksia monista elokuvista, ja tippa meinasi tulla linssiin nähdessäni yhden Tulikärpästen hauta- elokuvan kohtauksen luonnoksen. En käsitä miten jotkut pystyvät muutamilla lyijykynän vedoilla luomaan jotakin niin vaikuttavaa! Huoneessa oli myös mahdollisuus selata kansioista elokuvien luonnoksia kohtaus kohtaukselta.

Museossa oli tietenkin myös matkamuistomyymälä, ja tarttui sieltä mukaan pari tavaraa vaikka kallista olikin. Myymälässä oli myös aivan tajuttomasti porukkaa, ja ensimmäistä kertaa tunsin oloni ärtyneeksi moisen väenpaljouden vuoksi. Selvisin kuitenkin kunnialla myymälästä ulos ja pystyimme jatkamaan matkaa.

Saimme museoon tullessamme lippujen lisäksi pienen lipukkeen, millä pääsi katsomaan lyhytelokuvan museon pikkuteatteriin. Harmi vain, että onnistuin hukkaamaan oman lipukkeeni ensimmäisen puolen tunnin aikana. Onneksi kuitenkin saimme jälleen kokea japanilaisten ystävällisyyden, ja pääsin katsomaan elokuvaa Päivin lipun yhteydessä. :) Elokuva itsessään ei ollut mikään ihmeellinen; se kertoi pojasta, joka lähti niitylle leikkimään, ja joka joutui kisaamaan jäniksen kanssa kumpi heistä on vahvempi. No, lopputulos oli lopulta tasapeli, ja molemmat istuvat lopulta jänisrouvan tuvassa juomassa teetä ja syömässä keksejä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. ;)

Museossa ei ollut mitään selityksiä englanniksi, mikä oli todella harmi, sillä muutamat huoneet olivat erittäin tekstipainotteisia. Seinissä oli paljon selityksiä ja muita tekstejä, joita en itse yksinkertaisesti jaksanut alkaa lukea, sillä se olisi vienyt aikaa todella paljon. Maijulle tilanne oli vielä kehnompi, joten museolle iso miinus tästä syystä. Muuten paikka oli kyllä ihan kiva, eikä 1000 jenin pääsymaksu ole mielestäni paha hinta tälläisestä kokemuksesta.

Museon jälkeen päätimme kävellä viereisen puiston poikki toiselle asemalle, joka oli Mitakasta edellinen asema. Puisto (Inokashira koen) osottautui hienoksi ja mielenkiintoiseksi paikaksi. Nälkä kyllä vaivasi hieman tässä vaiheessa, ja itselläni oli hieman hoppu syömään... Näimme puistoretkellä jonkinlaisen joen/lammen (en oikein tie kumpi oli kyseessä), sekä Benzaiten- nimiselle jumalattarelle pyhitetyn pyhäkön.

Benzaiten- jumalattarelle pyhitetty pyhäkkö :)

Karppeja ♥

Kävimme puistoilun jälkeen (vihdoin ja viimein) syömässä, ja sitten suuntasimme jälleen Harajukuun. Tällä kertaa kävimme tarkemmin liikkeitä läpi, ja kolmen tunnin shoppailun jälkeen totesimme olevamme vasta puolessa välissä Takeshita Dooria... Päätimme jättää leikin sikseen ja istahdimme hetkeksi herkuttelemaan kakigoorilla ja crepeillä. Kakigoorista selitinkin jo aikaisemmassa bloggauksessa, mutta crepe onkin sitten uusi juttu. Kyseessä on yksinkertaisesti selitettynä lätty/lettu/ohukainen, minkä sisälle kääritään kaikkia herkkuja täytteeksi. Valinnanvaraa täytteiden suhteen on valtavasti. Itse otin suklaajäätelöllä, kermavaahdolla, mansikoilla ja mansikkakastikkeella täytetyn crepen, ja nannaa oli! Tämän herkuttelutuokion jälkeen suuntasimme kiltisti guest houselle, sillä jalat olivat jälleen melko tohjona päivän kävelyn jälkeen.

Sellainen päivä tänään. Väsy alkaa painaa, joten nyt toivotan kaikille hyvät yöt ja suuntaan itse höyhensaarille. おやすみなさい～