tiistai 4. syyskuuta 2012

♪ Where the dreams come true... or not.

28.8 ja Tokyo Disneyland. Erinäisten junakokeilujen jälkeen saavuimme viimeinkin Maihaman asemalle, ja kuljimme ihmismassan mukana Disneylandin porteille. Jonoa ei ollut lähes ollenkaan, ja saimme ylikalliit lippumme (6200 jeniä!!!) ostettua helposti. Pieni kuvaussessio, ja astuimme sisään Disneyn ihmemaahan.


Heti ensimmäiseksi pääsimme hämmästelemään kuvausporukkaa, joka kuvasi jotain draamaa/elokuvaa tms. heti sisäänkäynnillä. Olihan se melko mielenkiintoista nähdä kuinka kolme tyttöä muuttuivat silmänräpäyksessä pirteiksi koulutytöiksi, jotka osoittelivat kaikkea innostuneena. Tytöt tosin tuntuivat todellisuudessa olevan todella tylsistyneitä, mikä ei kyllä näkynyt heidän näytellessään :)

Olimme varautuneet pitkiin jonoihin, ja niitä todellakin riitti. Kävimme kuitenkin upeassa 3D- showssa, missä Aku sekoili hieman Mikin taikahatun kanssa... 3D oli loistavasti toteutettu, ja välillä päälle tuli vettä, tai yllättäviä tuulenpuuskahduksia. Erityisen hauskaa oli kuulla Disney- hahmojen japanilaiset äänet, jotka olivat mielestäni erittäin hyvät. Ei tuntunut ollenkaan väärältä kuunnella japanilaista Aku Ankkaa tai Arielia.

Tokyo Disneyland on jaettu erilaisiin alueisiin, ja niitä lähdimme kiertelemään järjestyksessä. Ensimmäisten joukossa oli Toontown, mikä oli kokonaisuudessaan tosi vekkuli, täynnä hassuja taloja ja tienviittoja. Fantasylandissa päädyimme johonkin kamalaan sisätiloissa olevaan venejuttuun, jonka aikana joka puolella tanssi nukkeja, jotka lauloivat yhtä ja samaa laulua kaiken maailman kielillä. Älkää vain menkö siihen. Näen edelleen painajaisia kyseisestä laulusta.



Karuselli piti tietenkin testata, ja sen jälkeen olisimme menneet kummituskartanoon, mutta kuinkas kävikään? Paikka oli remontissa, joten jäi sitten kummitukset näkemättä. Pettymys oli valtava. Muutenkin paikka oli ollut vähän kuivahko, joten ketutuskäyrä alkoi nousta vaarallisiin lukemiin. Löysimme kuitenkin Westernlandistä hassun höyryjuna- laitteen, mikä kierteli pitkin maita ja mantuja esitellen viidakkoa, jossa asui amerikkalaisia intiaaneja... Mielenkiintoista. Loppuhuipennukseksi päädyimme miljoonia vuosia menneisyyteen, dinosaurusten keskelle. Kävimme tämän jälkeen syömässä kallista ruokaa, jonka jälkeen suuntasimme Adventurelandin Pirates of the Caribbean- veneilylle. Jono oli pitkä, mutta siedettävä. Ja venereissukin osoittautui hienoksi upeine aidon näköisine hahmoineen. Esimerkiksi Jack Sparrow ja Barbossa olivat ulkonäöltään ja eleiltään niin aitoja, ettei mitään rajaa. Reitti oli melko pitkä, jonka aikana nähtiin mm. Black Pearl, ja Barbossan johtama tulitus. Tulituksen aikana kuvitteelliset tykinkuulat jysähtelivät veteen ja saivat veden pärskymään ympärillämme uhkaavasti. Hienosti toteutettu koko kokonaisuus, täytyy myöntää.

Kiertelimme monessa paikkaa, enkä rupea tässä yksityiskohtaisesti kaikkea selittämään. Jossain vaiheessa kuitenkin pääsyimme jonottamaan Tomorrowlandissa Space Mountain- nimiseen sisävuoristorataan. Jonottaa jouduimme kauhistuttavat 1,5 tuntia, ja kun sitten viimein pääsimme kyseiseen laitteeseen... No ensinnäkin, koko jonotuksen ajan oli varoiteltu, että vuoristoradan aikana on pimeää ym. mutta meidän kyydin aikana oli täysin kirkasta, ja näimme koko rakennelman talon sisällä. Ja sitten vaunumme pysähtyi keskelle rataa. Hetken ihmeteltyämme kuului kuulutus, jossa sanottiin jotain mitä emme kunnolla ymmärtäneet. Ymmärsimme kuitenkin, että joutuisimme odottamaan n. 20 minuuttia. Vaunu oli erittäin ahdas, ja olin jo muutenkin joutunut sullomaan itseni istuimelle, eikä asentoni täten ollut mikään paras. 15 minuutin kuluttua paikalle saapui vihdoin kaksi työntekijää, jotka varmistivat että kaikki olivat kunnossa, ja käynnistivät laitteen uudestaan. Korvaukseksi tästä kaikesta saimme yhden lipun, jolla pääsi minne tahansa laitteeseen jonon ohi. Lyhyesti: Jonotimme 1,5 tuntia laitteeseen, joka ei toiminut, ja saimme yhden lipun korvaukseksi siitä. Maksoimme yli 60€, että pääsimme Disneylandiin, ja iltamme oli kulunut jonottaessamme kyseiseen laitteseen. Ketutuskäyrä kilahti maksimiin, ja suuntasimme samantien vaatimaan parempaa hyvitystä, turhaan.

Pettyneinä suuntasimme sitten suosituinpaan laitteeseen, ja kävelimme polleasti kolmen tunnin jonon ohi. Ketutus helpotti hieman, sillä laite osoittautui ihan hauskaksi. Kyseisen laitteen jälkeen istuimme katselemaan Electric Parade- paraatia, jonka olin pienestä pitäen halunnut nähdä. Paraatin muodosti siis kaikenlaiset erilaiset Disneyhahmoiset vekottimet, jotka oli valaistu upeilla valoilla. Valitettavasti kamerastani loppui jo alkumetreillä akku (joka osakseen lisäsi ketutusta), mutta onneksi kaverit saivat paljon kuvia :)

Paraatin jälkeen suuntasimme kotiin satojen muiden ihmisten tavoin, ja pääsimme kotiin hyvissä ajoin. Hieman harmitti kyllä päivän tapahtumat, mutta toisaalta olin myös tyytyväinen. Olin halunnut nähdä ja kokea Disneylandin, eikä päivä täysin katastrofi kuitenkaan ollut. Törkeän kallis hinta paikalla kuitenkin oli, joten en lämpimästi voi sitä suositella kenellekään. Minulle Disneyland oli jonkinlainen "Once in a lifetime"-kokemus, ja jos joku haluaa tulevaisuudessa sinne mennä, niin minä skippaan paikan suosiolla. Eri asia on sitten DisneySea, jota voin ehkä harkita.

Oli muuten yllättävää, kuinka jotkut japanilaiset näyttivät siltä kuin he kävisivät Disneylandissä joka päivä. Osan kassit olivat täynnä erilaisia Disney- pehmoleluja, ja muutenkin monet ostivat erilaisia Minni/Mikki- korvia ym. oheistavaraa. Niin tytöt, kuin pojatkin. Paraatin aikana kävi myös ilmi, että Minni ja Mikki ovat muutenkin japanilaisten lempihahmoja, sillä desibelit nousivat hurjiin lukemiin heidän ilmestyessä näkyviin. Itse olen vannoutunut Aku- fani, joten päästin sisäisen lapseni esiin huiskuttaessani ja huudellessani Akulle paraatin aikana :D

maanantai 3. syyskuuta 2012

津波注意- Be careful of tsunamis

27.8 aamu valkeni jälleen aurinkoisena ja kuumana, ja me suuntasimme jo aamuvarhaisella juna-asemalle. Nähtyämme aikaisemmin Kamakurassa meren, olimme päättäneet palata takaisin mikäli aikaa vain olisi. Ja sitähän sitten järjestettiin. Niinpä me matkasimme puolentoista tunnin matkan junalla päästäksemme uimaan.

Pääsimme perille puolenpäivän aikaan, mutta Lady Luck ei ollut täysin meidän puolellamme. Okinawalla riehuneen taifuunin vuoksi aallot olivat valtavia, ja sen vuoksi uiminen kielletty. Emme antaneet tämän kuitenkaan häiritä, vaan leiriydyimme ja nautimme auringosta. Maksoimme 1500 yeniä suihkusta, pukukopeista ja oleskelutilasta, joten halpaa lystiä rantailu ei todellakaan ollut. Lisäksi pulitimme 1300 jeniä yhdestä aurinkovarjosta. Hintaan kuului kyllä 500 jenin pantti, jonka saimme takaisin lähtiessämme.

Rantailu oli kyllä mukavaa vaihtelua pitkiin kävelymatkoihin, mitä olimme koko kuukauden harrastaneet. Suoritin Elokuun arvonnan samalla reissulla, jonka jälkeen suuntasimme lähemmäksi vettä. Hengenpelastajat olivat todella tarkkoja siitä, ettei kukaan saanut mennä liian kauas veteen. Jos vettä oli polviinkin asti, niin sieltä ne jo juoksivat komentamaan kauemmaksi rannalle. Istuimme sitten suosiolla veden rajaan ja pyörimme siinä kuin pikkulapset aaltojen mukana. En ole eläessäni nähnyt niin isoja aaltoja, mitä Kamakurassa näin. Niillä oli aivan valtava voima, ja muutaman kerran pyörin hiekkaisessa vedessä täysin kontrolloimattomasti. Yhden kerran meri nielaisi aurinkolasinikin, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuin löytämään ne, kun meri vetäytyi tuoden seuraavaa aaltoa mukanaan. :D

Aallot oli oikeasti isompia miltä tässä kuvassa näyttävät!
Meinasihan meidän tavaroillekin käydä hieman huonosti... Merenkäynti tuntui yltyvän hieman päivän mittaan, ja aina välillä tuli valtavia aaltoja, jotka ylsivät pitkälle rannalla. Tuli juostua pieni sprintti, kun tajusin ison aallon lyövän jalkoihini ja jatkavan matkaa kohti tavaroitamme. Ehdin pelastaa osan tavaroista, mutta yksi vilteistä kastui komeasti. Siirsimme paikkaamme tämän jälkeen ylemmäs, jonka jälkeen aallot eivät enää häirinneet meitä ^_^

Kun aurinko alkoi pikkuhiljaa laskea, päätimme pakata tavaramme ja suunnata kotiin. Ranta meni kiinni kuuden aikoihin, ja lähtiessämme huomasimme, kuinka surffaajat suuntasivat pikkuhiljaa rannalle. Hengenpelastajatkin olivat varmasti tyytyväisiä lähtöömme, sillä kiellosta huolimatta olimme pulahtaneet pari kertaa veteen, ja saaneet pojat juoksemaan rannan toisesta päästä meitä kohti... Loppuajan olimme ilmeisesti jonkinlaisia silmätikkuja, sillä pojat lähtivät heti suuntaamme, jos menimme metrinkään liian lähelle vettä. Emme kuitenkaan voineet millään olla pulahtamatta, kun niin pitkän matkan päästä olimme tulleet.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Koreatown ja Akiba

24.8 suuntasimme Shin-Ôkubon asemalle, ja sen lähettyvillä olevaan Koreatowniin. Kuten jo arvata saatoimmekin, paikka oli täynnä, ja siis aivan täynnä nuoria naisia, jotka raahasivat kassikaupalla fanitavaraa mukanaan. Ensimmäinen liike mihin pysähdyimme, oli tupaten täynnä, mutta löysin sieltä mukaani pari tuliaista, joten ei se ollut ollenkaan huono paikka. Paikasta löytyi lisäksi JYJ- pelikortit, mutta en raaskinut ostaa niitä, vaikka mieli kovasti teki.

Ensimmäinen liike mikä tuli vastaan.
Siirryimme liikkestä toiseen, ja löysimme mitä ihmeellisimpiä asioita, joista suurinosa oli jotain aivan turhaa krääsää. Kaikkea oli kuitenkin hauska hipelöidä ja katsella, joten aika kului ihan mukavasti liikkeitä tutkiessa. Maiju tosin tylsistyi kuoliaaksi, mutta sille ei oikein voinut mitään :) Olimme kuitenkin sopineet jo aikaisemmin käyvämme kyseisessä paikassa.


Liikkeitä oli kyllä tosi paljon, ja jos vain ikinä eksytte Tokioon, ja satutte pitämään korealaisesta musiikista ym. vastaavasta, niin Koreatown on kyllä ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Siellä oli myös ravintoloita, ja ruokakauppoja, joista sai paljon kaikenlaista korealaista ruokaa. Emme kuitenkaan käyneet missään syömässä, mikä oli hieman harmi. Pysähdyimme kuitenkin erään liikkeen yläkerrassa olevaan kahvilaan, ja maistoin ensimmäistä kertaa korelaista vastinetta kakigoorille. Bingsu oli hyvin samanlaista kuin japanilainen kaimansa, mutta se sisälsi punapapua, ja mochipalloja, sekä jäätelöä. Valitsin mauksi vihreän teen, sillä olen korviani myöten rakastunut kyseiseen jäätelömakuun! ♥ Onneksi saan machajäätelöä Suomessa Magokoro- ravintolassa :)
Kahvilassa soi tietenkin k-pop, ja näytöillä pyöri samaan aikaan keikkavideo, jota tuijotin kuola valuen. Kyseisen keikkavideon olisi voinut ostaa kahvilasta n. 5€ hintaan, mutta jätin suosiolla ostamatta, toisin kuin eräs muu henkilö... :D

Om nom.
Meidän oli aluperin tarkoitus mennä Koreatownin jälkeen yhteen puutarhaan, mutta viivyimme Koreatownissa niin kauan, että ehti tulla pimeä. Päätimme siis jättää puutarhan jollekin toiselle päivälle, jos vain aikaa riittäisi.

25.8 puolestaan suuntasimme jälleen Akihabaraan. Kiertelimme vain kauppoja, ja eksyimme lopulta Don Quijoteen (kauppa, josta löytää lähes mitä vain), ja mukaan lähti aivan loistavat kigurumit! Kigurumi on siis puku, joka esittää jotain hahmoa, eläintä tms. Oma pukuni on Nyanpire- sarjasta tuttu musta kissa :) Näkyi kyseisessä liikkeessä myös mm. ilmalla täytettävä sohva, ja nauroimme Maijun kanssa, kuinka luksusta moinen olisi paluumatkalla Moskovan lentokentällä :D

Akihabara on kyllä aivan loistava paikka. Löysin valtavasta pelikaupasta mukaani lisää pelejäkin, joten olin enemmän kuin tyytyväinen kotimatkalla. Yhdessä liikkeessä oli poika pukeutuneena maid-asuun, ja toisessa liikkeessä mangahyllyillä oli pelkkiä poikia lukemassa ties minkälaista mangaa. Tällä kertaa emme kylläkään törmänneet liikkeissä keneenkään suomalaiseen, niin kuin viimekerralla.

Akihabarassa oli tie suljettuna, ja kaikki kävelivät tyytyväisesti keskellä tietä :D

Mukaan tarttuneet pelit :)