Arvonta kolmivuotisen taipaleen kunniaksi! ♥

Hei kaikki rakkaat lukijat!

Blogini täyttää huhtikuun 16. päivä hurjat kolme vuotta ja sen kunniaksi aion järjestää pienimuotoisen arvonnan. ^^ Palkinto tulee sisältämään pientä kivaa Japanista sekä Blippon ystävällisesti tarjoamia ultrasöpöjä Kokeshi-tarroja! ♥

Luvassa on kolmenlaisia erilaisia tarroja yllä olevan kuvan mukaisesti, ja mikäli et usko onnettaren voimaan, löydät ne myös alla olevista linkeistä:

http://www.blippo.com/kokeshi-stickers-i-love-fuji.html

http://www.blippo.com/kokeshi-stickers-i-love-sushi.html

http://www.blippo.com/kokeshi-sticker-set.html

Muita palkintoja tulee olemaan mm. kännykkäkoru ja avaimenperä, kirjanmerkki, liina ja Naapurini Totoro- elokuva (avaamaton suomi-subeilla), mikä on tönöttänyt ylimääräisenä kappaleena hyllyssäni jo pidemmän aikaa.

Vähän valottui kuva huonosti, mutta ei anneta sen häiritä ;)

Nyt mietit luultavasti miten ihmeessä voit osallistua tähän mahtavaan pikku arvontaan ja vastaus on helppo:

1. Valitse mielestäsi kivoin (tai huonoin) postaukseni,
2. kommentoi sitä 13.4 mennessä (esim. miksi pidät/et pidä siitä postauksesta),
3. ja kerro mistä haluaisit jatkossa lukea tässä blogissa.

Simple as that! Muista myös laittaa mukaan nimesi/nimimerkkisi, millä haluat arvontaan osallistua, ja mielellään sähköpostiosoite mihin voin laittaa ilmoituksen mahdollisesta voitosta. Voittajan ilmoitan myös Matsukazen Facebook-sivuilla ja täällä blogissa, joten osoite ei ole välttämätön. :)

Arvonnan tulen suorittamaan pikimmiten osallistumisajan jälkeen, mutta tarkkaa aikaa en uskalla hektisen elämäntyylini takia luvata ;)

Onnea arvontaan!

♥ Johanna ♥

海遊館- retki vedenalaiseen maailmaan

Ensimmäinen reissuni Osakan suuntaan oli päivä Osakan akvaariossa eli kaiyûkanissa.

Lähdimme matkaan yhdessä Mian kanssa ja juna-asemalta ostimme Osaka kaiyû- lipun, millä pääsi itse akvaarioon ja kulkemaan koko päivän julkisilla liikennevälineillä Osakassa. Hintaa lipulla on aikuisille 3000 jeniä, mikä on vaivaiset 21€ nykyisellä kurssilla. Itseasiassa Mian tyttären Marien piti tulla poikansa kanssa meidän mukaamme, mutta sattuneista syistä menimmekin sitten vain kahdestaan. Junalla siis keskustaan päin, siellä vaihto metroon (chuô-linja) ja suunta kohti Osakako-pysäkkiä.

Osakako-pysäkiltä on noin 5 minuutin kävelymatka akvaariolle, mutta kyllä me Mian kanssa kulutettiin siihen enemmän aikaa kun puhuttiin kaiken näköistä ja kuviakin yritin napsia säännöllisesti. Akvaarion vieressä sijaitseva maailmanpyörä oli valitettavasti huollettavana, joten sen kokeileminen piti jättää seuraavaan kertaan.

Sää oli todella suotuisa ja ihan ensimmäiseksi metsästimmekin Mialle aurinkolaseja akvaarion yhteydessä olleesta "kauppakeskuksesta". Sieltä löytyi kyllä kaikkea muuta kuin aurinkolaseja ja mukaan tarttuikin poikaystävälle aivan mainio tuliainen, nimittäin kirkkaanpunainen fundoshi, tälläinen perinteinen japanilainen miesten alusvaate. Sain päättää itse minkä kuvion haluan kankaaseen painettavan ja selvähän se oli, että samuraihin sen oli liityttävä...

Shoppailujen jälkeen pääsimmekin sitten itse asiaan, eli ihastelemaan kaikenlaisia mereneläviä; oli tietenkin erilaisia kaloja, mutta myös saukkoja, hylkeitä ja delfiinejä. Ja tietenkin akvaarion maskotti  jinbei-zame, eli valashai. Oli se vain komea, mutta ilmeisesti siellä on joskus ollut vielä isompi yksilö kuin tämä minkä minä näin.

Meillä meni ihan älyttömästi aikaa akvaariossa, sillä katselimme kuinka saukkoja ruokittiin ja delfiinejä esiteltiin, ja kuinka rauskut liitelivät vedessä haiden sun muiden Tyynenmeren tulirenkaan eläimistön kanssa. Suosittelen kyllä käymään täällä jos vain tilaisuuden saatte! :) Kierroksen lopussa sai myös koskettaa rauskuja ja haita, mikä oli todella jännittävää.

Akvaario kiertelyn jälkeen shoppailimme vielä vähän ja löysinkin yhden todella hienon liikkeen, missä myytiin kaikkea ninja- ja samuraisälää! Sieltä mukaan tarttui Shinsengumi-happi ja lippu, sekä muovinen miekka xD Loppu akvaarioreissu meni muutenkin vähän hullutteluksi... Mulla on ihan hassu täti tuolla Japanissa! Meillä oli niin hauskaa hupsutellessa ja kuvia otellessa. Maistoin myös ensimmäistä kertaa okonomiyakia, mikä oli minun mielestä ihan hyvää, vaikka olimmekin vähän järkyttyneitä palvelusta jota saimme. Okonomiyakikin oli ilmeisesti pakasteesta... (Sain kyllä maistaa parempaa okonomiyakia myöhemmin).

Asemalle kävellessämme vastaan pyöräili muuten sumopainija! Tunnistin koosta ja kampauksesta ;)

Paluumatkalla poikkesimme myös Osakan linnalla. Osakan linna valmistui 1598 Toyotomi Hideyoshin käskystä, mutta Hideyoshi itse kuoli samana vuonna ja linna siirtyi hänen poikansa haltuun. Linnaa on korjailtu paljon matkan varrella ja viimeisin restaurointi saatiin valmiiksi 1997. Ikää tällä pytingillä siis on jo 400 vuotta.

Valitettavasti linna oli jo kiinni, mutta kuuleman mukaan linnan sisäosa ei olekaan sinänsä mikään nähtävyys; se on laitettu kokonaan uusiksi ja jonkinlainen museo sieltä ilmeisesti löytyy, mutta ei sen kummempaa. Joten tyydyimme ihastelemaan linnaa ulkopuolelta ja hulluttelemaan entistä enemmän. Tuloksena oli juntti-samurai keskellä Osakan linnan pihaa, Shinsengumi-lippu liehuen ja muovimiekka heiluen. Leikki ikä on koko ikä?

Junttisamurai, V:n mukaan :D Ja mä kun luulin olevani komea kuin Hijikata konsanaan ;)

Visiitti Minpakuun ja kierros japanilaisessa puutarhassa näpit jäässä

Snif, täällä sitä taas ollaan kotona Suomessa ankeassa vesisateessa. Kaikki kiva loppuu aikanaan, mutta ei hätää; vielä riittää kertomista reissulta. Tässä vain sattuu olemaan melkoinen hässäkkä muuton ja koulun kanssa, joten päivitys tahti on vähän kärsinyt :3

Mian mies Marko on töissä ethnologisessa museossa Osakassa ja pääsin hänen mukaansa museolle yhtenä päivänä! Minpaku (museon tuttavallisempi nimitys) sijaitsee tarkemmin sanottuna Suita-shi nimisessä osassa Osakaa ja kappas vain, mahdollinen tuleva vaihtoyliopisto on samaisella suunnalla :) En käynyt koulua vielä tarkastamassa, mutta ehkä sitten ensi keväänä...

Lähdimme siis autolla liikenteeseen aamulla ja vaikka matkaa oli vaivaiset 25 kilometriä, vei sen ajaminen tunnin verran. Kertoo siis vähän siitä liikenteestä ja sen erilaisuudesta. Saavuttuamme perille sain oman hienon kaulaan ripustettavan kulkukortin, millä pääsin kulkemaan "vapaasti" pitkin museota. Pikkasen oli sellainen VIP olo :D Aluksi pääsin hämmästelemään Markon työhuoneen järjestäytynyttä (?) kaaosta. Voi pojat kun siellä oli kirja jos toinenkin! Sain Markolta lahjoituksenakin kolme kirjaa, pari karttaa sun muuta kivaa. Hänellä kun taitaa olla pieni ongelma niiden kirjojen kanssa; ensi vuonna eläkkeelle joutuessaan (Japanissa eläkkeelle joutuu, ei pääse ;), kirjat pitäisi siirtää kyseisestä työhuoneesta pois. Ja mikäli Mian puheita on todeksi ottaminen, kirjoilla ei ole mitään asiaa kotiin, ihan jo tilan puutteen vuoksi.

Mistä tulikin mieleen, että eläkkeestä ja tilanpuutteesta voisi joskus kirjoittaa vähän syvemmin täällä.

Jokatapauksessa oli erittäin mielenkiintoista päästä seuraamaan paikan päällä kuinka uutta näyttely tehtiin ja mitä asioita pitää ottaa huomioon ym. Erityisen kivaa oli kuunnella työntekijöiden puhetta ja yrittää ymmärtää mahdollisimman paljon. Yhden vanhemman työmiehen Osakan murre oli niin hauskaa kuunneltavaa, että olisin voinut jäädä lumoutuneena hänen seuraansa koko päiväksi. Näin en kuitenkaan tehnyt, vaan sain Markolta oikein yksityiskierroksen museossa ennen kuin hän vetäytyi työhuoneeseensa työn tekoon.

Iiiiks, se on oni! Tälläiset onit on tarkoitettu poltettavaksi. Ihan oikeasti siis.

Museossa on siis eri kulttuureista kaikenlaista esineistöä ja esimerkiksi maailman kielistä oli ihan oma osastonsa, missä oli kaikenlaisia hienoja interaktiivisia laitteita minkä kanssa saattoi "leikkiä". Siellä vierähti tovi jos toinenkin kirjoja lukiessa, äänitteitä kuunnellessa ja namiskoita painellessa. Sattuipa sieltä löytymään äänite sadusta, jota Mia puhui suomeksi :)

Viittomia eri kielillä. Tällä laitteella pystyi vertailemaan, miten viittomat eroaa eri kielissä.

Museon lähellä on myös japanilainen puutarha minne lähdin haahuilemaan museon läpikotaisin tutkittuani. Ilma oli kyseisenä päivänä hieman viileä, joten en kauaa ehtinyt puutarhaa tutkiskella kun olikin jo pakko istahtaa kahvilaan kupposelle kuumaa kaakaota. Sain kuitenkin kierreltyä loppujen lopuksi lähes läpikotaisin koko puutarhan ja onnistuin saamaan muutaman kivan kuvan umesta ja tsubakista.

Siinä se päivä sitten vierähtikin ja pian lähdettiinkin paluumatkalle. Ikävä kyllä liikenne oli täysin ruuhkautunut jostain tuntemattomasta syystä (epäilimme onnettomuutta), emmekä ehtineet täysin sovittuun aikaan kotiin. Eipä sillä muuten olisi ollut väliä, mutta olimme menossa perinteiseen japanilaiseen ravintolaan juhlistamaan Mian siskon ja Markon siskon syntymäpäiviä... Pääsimme kuitenkin lopulta perille nauttimaan herkullisesta ruuasta. Siitä sitten myöhemmin lisää, sillä tarkoituksenani on tehdä erillinen ruoka postaus jossain välissä. Seuraavaan kertaan siis! Lisää kuvia kannattaa käydä tsekkaamassa: www.facebook.com/matsukazeblog

Talvikukka tsubaki, mikä kuuluu teekasvien heimoon. Suomessa tämä tunnetaan nimellä kamelia.

Luumunkukka eli ume.

♥ Johanna ♥