♥ 奈良市 ♥

*haukotus*

Tänään on ollut jälleen pitkä päivä, mutta lupasin jo itselleni, että kirjottaisin hieman sunnuntaisesta Naran reissustamme tänne blogiin. Palaan yleensä tänne "omaan" huoneeseeni yhdeltätoista illalla ja pyrin pääseväni nukkumaan ennen yhtä, että jaksaa seuraavana päivänä touhuta. Jotkut eivät pidä tälläisestä juoksemisesta paikasta toiseen, mutta minä taas en osaa olla aloillani. Jos olen matkannut tuhansia kilometriä tänne niin pitää kyllä sen edestä sitten nähdä ja kokeakin!

Tosiaan, sunnuntaina maittavan aamupalan jälkeen hyppäsimme autoon ja kuskimme Marko otti suunnaksi Naran ( 奈良市 ). Nara on Japanin vanha pääkaupunki vuosilta 710-784 ja kyseinen aikakausikin on saanut tästä nimensä. Kuuluisan legendan mukaan Japanin ensimmäinen keisari Jinmu ratsasti peuralla Naraan ja vielä tänäkin päivänä kaupungissa nähtävät peurat ovat sen jälkeläisiä. Tiedä häntä, mutta peuroja riitti vaikka muille jakaa!

Ajeltuamme kauniissa maisemissa ohi teeviljelmien ja vuorien saavuimme vihdoin tuuliseen Naraan. Täältä Kuzuhasta on melko lyhyt matka sinne; autolla matkamme kesti noin tunnin verran. Suuntasimme suoraan kulkumme kuuluisaan Tôdai-ji:in (東大寺), eli mielettömän upeaan ja isoon temppeliin, minkä sisällä on valtavan kokoinen daibutsu (大仏), eli buddha. Sytytimme suitsukkeita ja ihastelimme temppeliä, mikä kylpi auringonvalossa. Sää oli todella suotuisa, sillä tuulikin laantui ja lämpötila nousi nopeasti. Muutama päivä sitten satanut lumi suli vauhdilla katoilta alas ja välillä saikin pelätä henkensä edestä, ettei saanut räystäiltä märkää lunta päällensä. Selvisimme kaikki kuitenkin hengissä ja tutustuimme tarkemmin daibutsuun. Oli se vain valtavan kokoinen, ei mitään verrattuna Kamakuran daibutsuun, mutta ihmekös tuo, sillä kyseessä on maailman suurin pronssinen Buddha-patsas.

Daibutsu

Itse temppeli on palanut monesti ja tämän hetkinen temppeli on rakennettu 1700-luvulla. Tôdai-jin paikalla on ollut kuitenkin temppeleitä jo 700-luvulta alkaen aina nykyhetkeen asti. Vuoteen 1998 se oli jopa maailman isoin puinen rakennus, vaikka se on ilmeisesti pienempi mitä edeltäjänsä.

Temppelin sisällä on myös kuuluisa tukipuu, mihin on tehty "ihmisen mentävä" reikä. Sanotaan, että tuottaa onnea ryömiä tuon kyseisen reiän läpi. Tiesin ettei minulla ole lantioni kanssa mitään sijaa tuolle onnelle, mutta pakkohan sitä oli yrittää. Kyllä siinä sai kaikki hyvät naurut kun länkkäri yritti punkea itseänsä puolet pienemmästä kolosta läpi Markon kiskoessa käsistä :D Niinhän siinä kävi, että lantio otti erävoiton, mutta tulipahan yritettyä.

Tôdai-ji.

Pienten tuliaisshoppailujen jälkeen matka jatkui ja pääsin vihdoin ja viimein näkemään peuroja! Olimme muutaman nähnyt jo Tôdai-jille kävellessä, mutta temppelin portille johtavalla päätiellä niitä oli valtavasti. Ne kulkivat aivan vierellä ja sai varoa, ettivät ne yrittäneet käsilaukkuun herkkujen toivossa. Napsin kuvia valtavasti ja pian Mia lykkäsi kouraani keksejä, joilla peuroja sai syöttää. Ja auta armias kun ne peurat tuntuivat jakautuvan kuin solut konsanaan, sillä pian ympärilläni ei näkynyt muuta kuin kiiluvia silmiä ja nälkäisiä suita :D

Peurojen herkutteluhetken jälkeen jatkoimme matkaa kohti toista temppeliä, mutta pysähdyimme Markon kanssa Naran kansallismuseossa (nara kokuritsu hakubutsukan, 奈良国立博物館) tutkimassa buddhalaisuutta ja erilaisia esineitä ja asioita. En valitettavasti saanut kuvia, sillä jossakin kohtaa oli ainakin, että kuvia ei saisi ottaa, joten en viitsinyt sitten räpsiä missään muualla paitsi yhdessä käytävässä, missä esiteltiin buddhan erilaisia käden asentoja ja niiden merkityksiä. Erittäin mielenkiintoista! Opiskelija-alennuksella hinta oli vain 250 jeniä, mikä ei ole todellakaan paha hinta.

Lopuksi kävimme Yakushi-ji:ssä, toisessa kuuluisassa temppelissä, jonka juuret johtavat jopa 600 luvulle, eli pidemmälle kuin Tôdai-jin. Tämäkin temppeli oli upea ja siihen kuuluu myös kaksi pagodaa, joista toinen olikin juuri remontissa. Tällä kertaa uskaltauduin pienten kannustusten saattelemana pestä kädet ja kolkutella jumalia kuuntelemaan toiveeni. Peukut nyt pystyyn, että viesti oli tarpeeksi selkeä. ;)

Tämän jälkeen lähdimmekin sitten kotiinpäin ja matkalla pysähdyimme syömään vähän kaiten-sushia, eli ravintolassa, missä sushit liikkuvat lautasilla hihnalla ja ruokailijat saavat siitä sitten napata syömistä tai tilata näytöltä mitä haluaa. Siitä voitte lukea lisää Facebookin sivuilta mikäli kiinnostaa heti kun saan kuvat sinne lisättyä. Nyt toivottelen hyvät yöt rakkaille lukijoille ja sujahdan sängyn pehmeyteen. Oyasuminasai, mina-sama!

♥　ヨハンナ　♥