♥ Kioton ihmeitä ♥

Täällä ollessani olen käynyt jo kahteen otteeseen Kiotossa, minne on Kuzuhasta todella lyhyt matka junalla; suunnilleen puolessa tunnissa pääsee keskustaan asti. Tämä on sinänsä huvittavaa, sillä olen ollut täällä pian viikon ja vaikka periaatteessa oleskelen Osakassa, niin ihan Osakan keskustassa en ole vielä käynyt kertaakaan :D Muutama päivä sitten kävin kyllä kaiyuukanissa (akvaariossa), mutta sekin on keskustan sivussa meren rannalla. Siitä lisää sitten myöhemmin :)

Kiotoon menin molemmilla kerroilla yksin ja totesin, että yksin matkustelussa on ehdottomasti puolensa. Saa mennä ihan minne haluaa ja omassa tahdissa murehtimatta toisista. Hankaluutensa tuottaa tosin se, ettei ole ketään joka ottaisi kuvia tai kenelle ihastella kaikkea ääneen. ;) Molemmilla kerroilla selvisin elävänä, eikä ollut edes hankaluuksia. Japanissa junien käyttö on niin yksinkertaista kun olla ja voi, ja suuntavaistonikin on ihan hyvä nykyään :D Tarkoitukseni oli ensimmäisellä kerralla käydä bakumatsu-kauteen keskittyvässä Ryozen-museossa (ryozenrekishikan, 霊山歴史館), mutta se olikin kiinni, joten menin sinne sitten toisella Kioton reissullani. Museo käsittelee Bakumatsu aikaa Edo-kauden lopulla, ja siellä oli paljon juttua Shinsengumista. Mukaan tarttui myös kolme kirjaa aiheesta.

Museo

Olin myös onnekas reissullani, sillä molemmilla kerroilla näin maikoja ♥ On ne vaan niin henkeäsalpaavan ihastuttavia. Ensimmäiset nähtyäni oli ihan pakko pysähtyä hetkeksi hengähtämään ja tasoittaa hengitystä. Toisella kerralla näin myös maikoja, mutta kyllä ne ensimmäiset olivat vain mieleenpainuvimpia ^_^

Maikoja ♥

Museo sijaitsee Gionin suunnalla, joten voitte kuvitella ne pikkukadut ja puodit, maikot ja maisemat. Kaikki tuo on kävelymatkan päässä Gion-shijo-asemalta, minne on täältä Kuzuhasta ja Osakasta suora juna. Sanoinkin eilen Markolle, että Kuzuha on hieno paikka, koska täältä on todella hyvät yhteydet niin Osakaan kuin Kiotoonkin. Gion-shijo aseman läheisyydessä on paljon ihania pikkuliikkeitä, temppeleitä ja pyhäköitä ja historiallisesti mielenkiintoisia paikkoja. Aivan aseman vieressä virtaavan joen varrella Izumo no Okuni tanssi kansan sydämiin ja kabuki, japanilainen teatteri sai alkunsa. Läheisyydessä on myös paljon Shinsengumiin liittyviä paikkoja kuten Ikedaya, mikä on aivan aseman lähellä joen toisella puolella.

Joen toisella puolella on myös valtavasti erilaisia kauppoja mitä pidemmälle kohti Hankyû-linjan asemaa kulkee, ja maan alla menee vielä toinenkin reitti, mutta siellä liikkeitä on vain lähempänä asemia. Joen toiselta puolelta bongasin myös erään liikkeen pihassa matcha-kitkatteja, joita oli tietenkin pakko ostaa maistiaisiksi.

Kiotossa tuli herkuteltua muutenkin. Pikkukatuja kävellessä vastaan tuli taiyakia ja mitarashi dangoa, joita molempia oli pakko päästä maistamaan. Kummatkin sulivat suorastaan suussa! Taiyaki on kalanmuotoon paistettu makea leivoksen tapainen, minkä sisällä on rakastamaani ankoa (punapaputahnaa). Mitarashi dango on makeahkoja riisipalloja tikussa, päällä makeaa ja paksua soijakastiketta. Kuola valuu pelkästä ajatuksesta!

Mitarashi dango.

Toisella Kioton reissullani jäin jo muutamaa asemaa aikaisemmin pois ja vierailin Fushimi-Inari Taisha pyhäköllä, mikä on tunnettu lukuisista punaisista pienistä torii-porteistaan. Pyhäkkö on lyhyen kävelymatkan päässä fushimi-inari-pysäkiltä ja matkan varrella on jälleen paljon ihania pikku putiikkeja. Itse pyhäkköalue oli ihastuttava ja kettupatsaat upeita. Inari on hedelmällisyyden ja ennen kaikkea riisin jumala, ja hänen sanansaattajina pidetään valkoisia kettuja. Sen takia Inari-pyhäköillä näkee usein kettupatsaita sekä muita kettuaiheisia esineitä. Aikoinaan Inaria pidettiin seppien sekä kauppiaiden suojelina ja suurinosa ellei kaikki (?) pyhäkön pienet ja vähän isommatkin toriit ovatkin yritysten lahjoittamia.

千本鳥居 (senbondorii)

Mahtava paikka tuo pyhäkkö ja siellä tuli paljon käveltyä ja ihailtua ennen kuin jatkoin suosiolla matkaani Gion-shijon asemalle :) Vielä kerran on Kioton reissu tulossa, sillä Mia on luvannut lähteä keskiviikkona seurakseni Kinkaku-ji:in, eli kultaiseen temppeliin. En malta odottaa ♥

Lisää kuvia tulossa Matsukazen Facebook-sivuille, joten menkää sinne kyttäilemään lisää! Osa kuvista on tosiaan siellä vain näkyvissä ja joitakin kuvia laitan sinne hieman aikaisemmin kuin tänne :)

Johanna

♥ 奈良市 ♥

*haukotus*

Tänään on ollut jälleen pitkä päivä, mutta lupasin jo itselleni, että kirjottaisin hieman sunnuntaisesta Naran reissustamme tänne blogiin. Palaan yleensä tänne "omaan" huoneeseeni yhdeltätoista illalla ja pyrin pääseväni nukkumaan ennen yhtä, että jaksaa seuraavana päivänä touhuta. Jotkut eivät pidä tälläisestä juoksemisesta paikasta toiseen, mutta minä taas en osaa olla aloillani. Jos olen matkannut tuhansia kilometriä tänne niin pitää kyllä sen edestä sitten nähdä ja kokeakin!

Tosiaan, sunnuntaina maittavan aamupalan jälkeen hyppäsimme autoon ja kuskimme Marko otti suunnaksi Naran ( 奈良市 ). Nara on Japanin vanha pääkaupunki vuosilta 710-784 ja kyseinen aikakausikin on saanut tästä nimensä. Kuuluisan legendan mukaan Japanin ensimmäinen keisari Jinmu ratsasti peuralla Naraan ja vielä tänäkin päivänä kaupungissa nähtävät peurat ovat sen jälkeläisiä. Tiedä häntä, mutta peuroja riitti vaikka muille jakaa!

Ajeltuamme kauniissa maisemissa ohi teeviljelmien ja vuorien saavuimme vihdoin tuuliseen Naraan. Täältä Kuzuhasta on melko lyhyt matka sinne; autolla matkamme kesti noin tunnin verran. Suuntasimme suoraan kulkumme kuuluisaan Tôdai-ji:in (東大寺), eli mielettömän upeaan ja isoon temppeliin, minkä sisällä on valtavan kokoinen daibutsu (大仏), eli buddha. Sytytimme suitsukkeita ja ihastelimme temppeliä, mikä kylpi auringonvalossa. Sää oli todella suotuisa, sillä tuulikin laantui ja lämpötila nousi nopeasti. Muutama päivä sitten satanut lumi suli vauhdilla katoilta alas ja välillä saikin pelätä henkensä edestä, ettei saanut räystäiltä märkää lunta päällensä. Selvisimme kaikki kuitenkin hengissä ja tutustuimme tarkemmin daibutsuun. Oli se vain valtavan kokoinen, ei mitään verrattuna Kamakuran daibutsuun, mutta ihmekös tuo, sillä kyseessä on maailman suurin pronssinen Buddha-patsas.

Daibutsu

Itse temppeli on palanut monesti ja tämän hetkinen temppeli on rakennettu 1700-luvulla. Tôdai-jin paikalla on ollut kuitenkin temppeleitä jo 700-luvulta alkaen aina nykyhetkeen asti. Vuoteen 1998 se oli jopa maailman isoin puinen rakennus, vaikka se on ilmeisesti pienempi mitä edeltäjänsä.

Temppelin sisällä on myös kuuluisa tukipuu, mihin on tehty "ihmisen mentävä" reikä. Sanotaan, että tuottaa onnea ryömiä tuon kyseisen reiän läpi. Tiesin ettei minulla ole lantioni kanssa mitään sijaa tuolle onnelle, mutta pakkohan sitä oli yrittää. Kyllä siinä sai kaikki hyvät naurut kun länkkäri yritti punkea itseänsä puolet pienemmästä kolosta läpi Markon kiskoessa käsistä :D Niinhän siinä kävi, että lantio otti erävoiton, mutta tulipahan yritettyä.

Tôdai-ji.

Pienten tuliaisshoppailujen jälkeen matka jatkui ja pääsin vihdoin ja viimein näkemään peuroja! Olimme muutaman nähnyt jo Tôdai-jille kävellessä, mutta temppelin portille johtavalla päätiellä niitä oli valtavasti. Ne kulkivat aivan vierellä ja sai varoa, ettivät ne yrittäneet käsilaukkuun herkkujen toivossa. Napsin kuvia valtavasti ja pian Mia lykkäsi kouraani keksejä, joilla peuroja sai syöttää. Ja auta armias kun ne peurat tuntuivat jakautuvan kuin solut konsanaan, sillä pian ympärilläni ei näkynyt muuta kuin kiiluvia silmiä ja nälkäisiä suita :D

Peurojen herkutteluhetken jälkeen jatkoimme matkaa kohti toista temppeliä, mutta pysähdyimme Markon kanssa Naran kansallismuseossa (nara kokuritsu hakubutsukan, 奈良国立博物館) tutkimassa buddhalaisuutta ja erilaisia esineitä ja asioita. En valitettavasti saanut kuvia, sillä jossakin kohtaa oli ainakin, että kuvia ei saisi ottaa, joten en viitsinyt sitten räpsiä missään muualla paitsi yhdessä käytävässä, missä esiteltiin buddhan erilaisia käden asentoja ja niiden merkityksiä. Erittäin mielenkiintoista! Opiskelija-alennuksella hinta oli vain 250 jeniä, mikä ei ole todellakaan paha hinta.

Lopuksi kävimme Yakushi-ji:ssä, toisessa kuuluisassa temppelissä, jonka juuret johtavat jopa 600 luvulle, eli pidemmälle kuin Tôdai-jin. Tämäkin temppeli oli upea ja siihen kuuluu myös kaksi pagodaa, joista toinen olikin juuri remontissa. Tällä kertaa uskaltauduin pienten kannustusten saattelemana pestä kädet ja kolkutella jumalia kuuntelemaan toiveeni. Peukut nyt pystyyn, että viesti oli tarpeeksi selkeä. ;)

Tämän jälkeen lähdimmekin sitten kotiinpäin ja matkalla pysähdyimme syömään vähän kaiten-sushia, eli ravintolassa, missä sushit liikkuvat lautasilla hihnalla ja ruokailijat saavat siitä sitten napata syömistä tai tilata näytöltä mitä haluaa. Siitä voitte lukea lisää Facebookin sivuilta mikäli kiinnostaa heti kun saan kuvat sinne lisättyä. Nyt toivottelen hyvät yöt rakkaille lukijoille ja sujahdan sängyn pehmeyteen. Oyasuminasai, mina-sama!

♥　ヨハンナ　♥

♥ 大阪 ♥

Wow. Täällä sitä taas ollaan Nipponin ihmeellisessä maailmassa. Pitkä oli matka, mutta kyllä kannatti. Istuin kotimaassa neljä tuntia bussissa päästäkseni Helsinki-Vantaan lentoasemalle, mikä oli tungokseen asti täynnä. En ehtinyt levähtää kuin 20 minuuttia kun jo piti nousta koneeseen ja kestää yli 10 tunnin lento. Pohjois-Korean lentotila oli ilmeisesti suljettu ja sielläpäin jotain muutakin häslinkiä, joten kone joutui kiertämään suunniteltua pidempää reittiä. Uu jea. Ihan kuin paikat ei olisi huutanut hoosiannaa jo siitä normaalista 9 tunnista.

Nyt olen kuitenkin turvallisesti perillä jo toista päivää ja voin sanoa, että näihin kahteen päivään onkin sitten mahtunut vaikka mitä. Lauantai meni jetlagista toipumiseen ja kaikenlaiseen muuhun häslinkiin. Syötiin karee raisua (om nom) ja pääsin oikein japanilaiseen kylpyyn rentoutumaan. Mia ja Marko ovat olleet älyttömän ystävällisiä ja ihania, kuten Mian sisko Katja, joka on täällä samaan aikaan lomailemassa. On ollut ihana rupatella ja katsella siinä sivussa vähän olympialaisia + tietenkin herkutella kaikkea hyvää! ♥

Naapurustoa Kuzuhassa :)

Täällä Osakassa on tällä hetkellä aika samanlaisia lämpötiloja mitä Suomessa, vaikkakin tänään oli vähän lämpimämpi päivä. Aurinkokin paistoi niin ihanasti ja pari päivää sitten satanut lumi suli vauhdilla katoilta pois. Sisällä onkin sitten hieman viileämpää kuin Suomessa, sillä ikkunoissa on vain yhdet lasit, toisin kuin Suomessa missä taitaa olla kolminkertaiset. Täällä ei ole myöskään minkäänlaista keskuslämmitystä, mikä lämmittäisi koko taloa, vaan lämpöä tulee seinään asennetuista lämmittimistä, tai muista erillisistä liikutettavista pattereista. Täällä on myös alakerrassa lattialämmitys, mikä tekee gutaa kohmeisille varpaille. :D

Koska sisällä on niin viileää niin vaatetta pitää olla sisälläkin ihan kunnolla, ja petivaatteetkin on ihan oma juttunsa. Minun sängyssä on erillinen paksumpi lakana ja kaksi peittoa, joista toinen on tavallinen paksu peitto ja toinen aivan ihana pehmopeitto. Rakastuin siihen ensikosketuksella! ♥ Pakko ostaa niitä pari kotiin. Niin lämmin ja pehmeä, että melkein odotan pääseväni nukkumaan :D

Aivan upeeta on ollut myös se, miten voin kysellä ihan hassuja ja tyhmiä juttuja vapaasti ja oppia niistä. Olen tänään oppinut jo buddhalaisuudesta, historiasta, kanjeista, kielestä ja hedelmistä ja monesta muusta asiasta vaikka mitä. Jos haluatte esimerkiksi tietää miten hassaku, 八朔 (sitrushedelmä) kuoritaan ja syödään oikeaoppisesti niin voin auttaa ilomielin! :D

Mutta ihaninta on se, että oloni on kuin olisin kotona.

♥Johanna♥