Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nyt on pakko tunnustaa, että olen pettänyt Playstationin. Olen nimittäin viime aikoina pelannut Xbox 360:llä Haloa V:n kanssa. Miten olenkaan saattanut? Vannoutuneena Playstation pelaajana olen tarttunut Xboxin kapulaan ja antanut avaruusoliolle selkään jo ensimmäisen Halon verran. Nyt on Halo 2 menossa. Ei hemmetti. Päätin, että asialle on tehtävä jotakin ja päätin tunnustaa syntini täällä. Mutta on tuo kakkonenkin läpi pelattava kun kerran aloitettukin on. Ja kolmaskin on jo postissa tulossa >__<  Se siitä synninpäästöstä.

Elikkäs pelatessa on aikaa nyt vierähdellyt, mutta ehdinpähän katsoa tammikuun puolella (vihdoin ja viimein) Miyazakin Laputa - linna taivaalla- elokuvan (天空の城ラピュタ, tenkuu no shiro rapyuta). Kyseinen elokuva on jo pidempään kerännyt pölyä dvd-hyllyssä; minä kun en tunnu koskaan löytävän aikaa millekään ylimääräiselle. Jokatapauksessa kyseessä oli upea elokuva, enkä yhtään ihmettele että sitä pidetään usein Miyazakin kaikkien aikojen parhaimpana animaationa. Kyseessä on studio Ghiblin ensimmäinen elokuva ja huomaa kyllä, miten tuttuja elementtejä on siirtynyt muihinkin Ghiblin elokuviin :)

Pohdimme jälkikäteen V:n kanssa yhdessä syitä sille miksi elokuva oli meidän molempien mieleen, mutta emme keksineet mitään järkevää syytä. Moni voisi sanoa, että elokuva on samanlainen kuin kaikki muutkin Ghiblin elokuvat. Ja niinhän se onkin, mutta sitten taas toisaalta... Vaikea selittää. Elokuvan tunnelma vain oli niin mahtava, ettei sitä kykene sanoin edes kuvailemaan.

Laputan robotti oli niin symppis!

Joka tapauksessa, sain tammikuussa suoritettua myös toisen operaation, nimittäin Rurouni Kenshin- animen loppuun katsomisen! Sen lisäksi katsoin yhden elokuvan ja kaksi OVA:a ja voi luoja tuota toista OVA:a... Sellaista kyynel vuodatusta ei olla nähty sitten vuosikausiin, eikä tulla toivottavasti näkemään enää vuosikymmeniin. Ei herranen aika. Sille porulle ei ollut tulla loppua. Pelkäsin jo, että V:kin ajattelee tulleeni hulluksi. Tai siis, kuka nyt itkee melkein silmänsä päästä animen takia? Ja tämän ikäisenä? Onhan sitä tullut aikaisemmin itkeä tirautettua, mutta tämä meni jo kyllä yli ymmärryksen. Sain tästä kyseisestä OVA:sta sellaiset traumat, etten ole kyennyt katsomaan uusinta OVA:a ollenkaan :D

*Snif*

Meinasi tässä yksi päivä tulla ilonkyyneleetkin silmään kun sain opettajaltani tiedon, että olin päässyt kanjikokeen läpi ja vielä arvosanalla B! Pisteitä tuli 92/100 ja ilmeeni oli suurinpiirtein tätä luokkaa sähköpostiviestiä lukiessani: O__O. Ei ollut siis turhaa kolmen viikon palkaton vapaa, unettomat yöt ja kanjitäytteiset vuorokaudet. Ja sama ruljanssi taas keväällä! :D Tässä vaiheessa on pakko hehkuttaa, että vaikka työni ei ole mitään hehkeintä niin siellä ollaan kuitenkin tosi ymmärtäväisiä ja joustavia kaikin puolin. Ihanaa, että pystyy yhdistämään opiskelun ja työn niin ettei opiskelu kärsi!

Ja kuten jotkut ovat jo ehkä huomanneetkin, päivitin hieman blogin ulkoasua vaihtelun vuoksi. Kansikuvan otin Tokiossa käydessämme keisarillisilla puutarhoilla. Vihdoinkin sain mäntyjä näkyviin, mihin blogin nimikin viittaa :)