Ajatukset Japanissa (ja vähän muuallakin).

Pääsiäislomani alkoi eilen ja nyt vuorossa on työntäytteiset kolme viikkoa. Tässä vaiheessa on hyvä ettei meillä tunneta sellaista käsitettä kuin hiihtoloma, vaan saamme sitten näin kevään kynnyksellä vähän pidemmän loman.

Koulussa olemme päässeet jo pahimman yli. Jäljellä on enää yksi kanjikappale, jonka käymme sitten loman jälkeen läpi. Meidän piti ilmeisesti käydä läpi tämän lukukauden aikana enemmänkin kaunokirjallista tekstiä, mutta sattuneista syistä niitä ei sitten käytykään läpi. Käymme luultavasti läpi jotain kivoja pikkutekstejä, jotta tekeminen ei loppuisi kesken, ja "kerrytetämme sanavarastoa", kuten senseimme sanoi. Mielenkiinnolla vain odotan mitä sanastoa voi kertyä kirjallisuudesta, jossa on zombeja. Ihan oikeasti, taas zombeja? :D

Hain tänä vuonna myös Vaasan yliopistoon, tavoitteena päästä lukemaan englannin kieltä. Valintakoeaineistot tulivat muutama päivä sitten selville, ja nyt ahdistaa. Koulutusohjelmien uudistuksen vuoksi myös valintakoe on erilainen kuin aikaisemmin, mikä on suoraan sanottuna syvältä. Nyt ei ensinnäkään haeta enää lukemaan englanninkieltä, vaan koulutusohjelma on nimellä viestintä, nykysuomi ja englanninkieli, mikä tarkoittaa sitä, että valintakokeessa on kysymyksiä kaikista kolmesta alueesta. Ennen riitti että luettiin englanninkielinen kirja, ja valintakokeessa sitten vastattiin kysymyksiin koskien kyseistä kirjaa. Minun piti hakea jo viime vuonna, mutta en sitten ehtinyt. Kunpa olisin, sillä nyt harmittaa vietävästi. Lähinnä sen takia, että haluan vaihtoon Japaniin ja Vaasan yliopiston kautta se onnistuisi helposti, mutta pääsy koko yliopistoon tuntuu nyt lähinnä mahdottomalta. Valintakoe on 8.6, joten tässä on nyt pari kuukautta aikaa yrittää parhaansa ja lukea ahkerasti.

8.6 alkaa myös Desucon, johon olemme päättäneet lähteä yhdessä J:n ja M:n kanssa. Eeppisyyden nimissä päätimme että lähdemme matkaan autolla, ja yövymme teltassa koko reissun ajan. Valintakoepäivän takia emme tuskin ehdi itse tapahtumaan vielä ensimmäisenä päivänä, mutta seuraavat kaksi päivää olemme sitten menossa mukana. Tämä tulee olemaan ensimmäinen kerta meille kaikille Desuconissa, joten odotamme innolla reissua.

Desucon tulee olemaan mukava virstanpylväs odottelussa, sillä Japanin reissu lähestyy koko ajan. Aika ei ole vielä hidastunut odottelun takia, mutta kesästä voi tulla pitkä ja tuskallinen. Olen yrittänyt olla ajattelematta reissua liikaa, mutta se on yllättävän vaikeaa. Aina välillä ajatus karkaa Japaniin ja yritän miettiä mitä kaikkea kivaa haluisin tehdä ja ostaa siellä. Liikoja ei viitsi kuitenkaan etukäteen suunnitella, vaan mennään sitten päivä kerrallaan siellä reissussa.

Olen kahta peliä myös lähipäivinä kuolannut, enkä ole osannut päättää ostanko ne netistä, vai jaksanko odottaa että pääsen Japaniin ja ostan kyseiset pelit sieltä. Toinen on tietenkin Final Fantasy XIII-2 ja toinen Valkyria Chronicles 3. Jälkimmäistä ei ole tuotu Euroopan markkinoille, minkä vuoksi ostan sen luultavasti Japanista. Final Fantasy taas... En tiedä maltanko odotella elokuuhun asti, että saan sen käsiini!

Final Fantasy XIII-2 Serah

Senjou no valkyria 3 Unrecorded Chronicles

Pitänee tyytyä tällä hetkellä pelaamaan Valkyria Chronicles 2:sta, mikä sattuu olemaan vielä kesken... Vaikkakin loppu häämöttää jo uhkaavasti! Olenkin päättänyt, että pääsiäislomaani kuuluu työnteon lisäksi Valkyria, sekä Harry Potter and the Order of the Phoenix. Plus valintakoeaineisto. Huoh.

Yaoin synkkä puoli

Olen lähipäivinä lukenut muutaman yaoi-mangan Chitose Piyokolta. Rakastan hänen tyyliään piirtää, mutta juonet eivät ole mitään verrattuna esimerkiksi Akizuki Kou:n Ouchou haru no yoi no romanse:en tai Fusanosuke Inariya:n Hyakujitsu no bara:an. Chitosen mangoista suurin osa sijoittuu kouluelämään muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, ja pokkarit myös koostuvat useammista pikkutarinoista.

Akizuki Kou:n Ouchou haru no yoi no romanse

Chitose:n Zenryousei ginseigakuen monogatari

Chitose:n teoksia lukiessa aloin väistämättä miettiä aihetta, jota olen myös pohtinut koulussa esseen muodossa. Miten yaoi eroaa todellisuudesta ja käyttääkö se hyväksi homoseksuaaleja?
Olen useassakin yaoi-mangassa törmännyt tarinoihin, joissa kerrotaan kaveriporukasta jotka lopulta kaikki paljastuvat homoseksuaaleiksi. Anteeksi, korjaan. Ei homoseksuaaleiksi vaan "henkilöiksi jotka rakastavat jotain tiettyä miestä".

Joka tapauksessa, todellisuus on paljon yaoita karumpaa. Tälläkin hetkellä Japanissa on arviolta pari miljoonaa homoseksuaalia, joilla ei ole ketään kenen kanssa jutella avoimesti omasta itsestään. Kaiken kukkuraksi mangakat piirtävät yaoi-hahmot lähestulkoon aina naisellisen suloisiksi ja seksikkäiksi, mikä saa yksinäisen, tavallisen näköisen japanilaismiehen itsetunnon tippumaan alas kuin lehmän häntä.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä tämä japanilaismies saattaa olla töissä ja totuus mitä luultavammin veisi häneltä työpaikan, ystävät ja jopa perheen. Japanilainen yhteiskunta kun ei ole mikään ymmärtäväisin näissä asioissa, mikä on sinänsä typerää ottaen huomioon Japanin värikkään historian. Ennen muinoin ei ollut ollenkaan epätavallista, että miehellä oli nuori poika rakastajana, mutta saamme kiittää länsimaita japanilaisten aivopesusta Meiji-kauden jälkeen.

Myönnän avoimesti lukevani yaoita, ja tiedän etten todellakaan ole ainoa. Joskus on silti hyvä miettimällä miettiä, ettei kaikki välttämättä olekaan niin mustavalkoista kuin mangoissa. Olen jopa lukenut, että osa yaoin lukijoista ovat kuvitelleet japanilaisten suhtautuvan hyvin homoseksuaaleihin, koska yaoi antaa sellaisen käsityksen heille. Onneksi japanissa kuitenkin otetaan edistysaskeleita, ja homoseksuaalien asemaa yritetään parantaa. Se on kuitenkin iso urakka, eikä muutos tapahdu hetkessä. Japanilaiset kun saavat käsityksensä homoista enemmän tai vähemmän medista, mangasta ym. ja media sorsii tehokkaasti homoja antamalla katsojille turhan värikkään kuvan heistä. On vaikea arvioida auttaako, vai pahentaako, yaoi asiaa.

Fusanosuke:n Hyakujitsu no bara

Tämän kaiken takia en varsinaisesti pidä Chiyoko:n mangoista, sillä ne vääristävät todellisuutta turhankin paljon. Tälläiset yaoit ovat puhtaasti viihdettä, eikä niitä haluta tehdä turhan realistiseksi, ja vaikka maailmasta löytyy realististakin yaoita, niin suuren suosion saavuttaminen on epätodennäköistä. Yaoi on kuitenkin suunnattu naispuolisille lukijoille, jotka ilmeisesti nauttivat enemmän fiktiosta kuin realismista.

Itse odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Yaoin suosio tulee tuskin laskemaan hetkessä, mutta olen toiveikas Japanin homoseksuaalien suhteen. Vaikka tilanne ei vielä ole lähelläkään hyvää niin edistystä tapahtuu. Kaapista on tullut julkisesti ulos mm. naispoliitikko, joka ajaa nyt homoseksuaalien etuja eteenpäin. Nostan peukkua kyseisen naisen rohkeudelle, ja toivon todella että hänen työnsä tulee tuottamaan tulosta.

Koulua sekä iloisia asioita höystettynä sydämentykytyksillä.

Kiirettä on pitänyt niin koulun kuin työnkin puolesta, enkä sen vuoksi ole ehtinyt hetkeen päivittää blogia. Tänään kuitenkin minulla on pitkästä aikaa aikaa, joten istahdin alas, siemaisin hieman Pepsi Maxia, ja päätin pistää blogin ajan tasalle. Mitään kovin erikoista ei ole kylläkään tapahtunut, mutta ei anneta sen häiritä.

Koulussa olemme kääntäneet tekstejä mm. Yoshimoto Banana:lta, sekä Ogawa Yoko:lta; unohtamatta varsin vaikea selkoisia uutisartikkeleita ryöstöistä, kanjiuudistuksista sekä Futenma - ongelmista. Sen lisäksi käymme läpi joka viikko kasan kanjeja, jotka meidän oletetaan osaavan kevääseen mennessä. Kerrotaan nyt tähän väliin, että luokkamme koko on pienentynyt hälyttävästi vuoden aikana; syksyllä luokallani oli n. 14 henkilöä, joista tällä hetkellä säännöllisesti käy koulussa minun lisäkseni 4 oppilasta. Silloin tällöin paikalla olevia löytyy kaksi kappaletta. Tämä varoituksen sanaksi niille, jotka aikovat hakea opiskelemaan samaan kouluun tänä vuonna. Tarkoitukseni ei ole missään tapauksessa peloitella, mutta haluan vain muistuttaa, että täällä täytyy tehdä töitä jotta pärjää.

Parempaa tietoa voi koulusta käydä katsomassa täältä, mutta kirjoitan lyhyesti pienen esittelyn niille, jotka ovat kiinnostuneita tänne hakemaan.

Kyseessä on siis Vaasassa sijaitseva, Fria Kristliga Folkhögskolan:in tiloissa toimiva Tukholman yliopiston etäyksikkö. Koulua on yleensä kaksi kertaa viikossa ja ensimmäisenä vuonna tunnit käsittävät japanin peruskieliopin, sekä kirjoitusmerkkejä. Lisäksi on puhetunteja, sekä valinnaisia kursseja erilaisista aiheista kuten yhteiskunnasta, historiasta ja näyttämötaiteista. Näistä valinnaisista kursseista tulee suorittaa vähintään neljä, jotta voi siirtyä kolmannella vuodella kandidaattikurssille. Kandidaattikurssille päästäkseen tulee olla myös suoritettuna kaikki kokeet, mikä ei olekaan sitten niin helppo juttu.

Tunnit ovat lähes kokonaan suomeksi, mutta ensimmäisenä vuonna on joitakin ruotsinkielisiä luentoja. Kaikki kokeet ovat ruotsiksi, sillä kokeet tarkistetaan Tukholmassa. Kokeessa saa kuitenkin olla mukana sanakirja. Vastaukset voi kirjoittaa joko ruotsiksi tai englanniksi, joten jompi kumpi kieli tulee olla hallussa. Tavalliset kokeet saattavat vielä mennä pelkän sanakirjan avulla hyvin, mutta historian kokeen kirjoitelmaa tehdessä ei pelkästä sanakirjasta ole hyötyä. Itse en osaa ruotsia melkein ollenkaan ja olen pärjännyt hyvin tekemällä kaikki kokeet ym. kirjoitelmat englanniksi. Toki joskus koetaan luksusta, kun opettajamme tarkistaa henkilökohtaisesti työmme, ja silloin suomen kielen käyttö on sallittua.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, töitä riittää ja paljon. Älkää ihmeessä antako koulupäivien määrän hämätä. Suurin työ tehdään kotona, ja ellei motivaatiota ole tarpeeksi, niin ei synny myöskään tulosta.
Mutta tämä tästä koulusta tällä kertaa. Itse olen ainakin täällä tykännyt olla ja toivon todella että syksyllä aloittaa taas monta uutta tulevaa japanologia! ^_^

Kirjekaverin lähettämä lastenkirja.

Sain tänään jälleen kirjeen japanilaiselta kirjekaveriltani Teruyo:lta. Mukana tuli aivan ihastuttavia kuvia ume-puista kukkaloistossa! Sain myös yllä olevan kuvan lastenkirjan muutama viikko sitten samaiselta kirjekaverilta. Ikää nuorella kirjekaverillani on vasta 13 vuotta mutta hän on todella mukava ja meillä on monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita. 13- vuotiaaksi japanilaistytöksi hän osaa myös mielestäni todella hyvin englantia! :D Toki kirjoitamme myös japaniksi, mutta kun oma kielitaito ei vain ole vielä sitä tasoa, että voisi kirjoittaa kaiken japaniksi.

Kirja on kirjoitettu kokonaan hiraganoilla.

Ystäväni kävi myös matkalla Taiwanissa ja Etelä-Koreassa (hänen blogia voit lukea täällä), ja sain vallan ihastuttavat pikkutuliaiset. Jaejoong- kännykkäkorun ja nätissä rasiassa olleen kynän ja kirjanmerkin. Kännykkäkorulla on kyllä niin paljon kokoa etten edes yrittänyt laittaa sitä kännykkääni.

Jaejoong <3

 Kirjanmerkki on jo löytänyt paikkansa Harry Potterin välistä.

Iloisten asioiden lisäksi olin saada sydänkohtauksen viime viikolla kun sain sähköpostia koskien lentolippujani Tokioon. Matkatoimisto ilmoitti ystävällisesti, että lentoni on peruttu, ja vaihtoehtoisia lentoja voi kysellä suoraan lentoyhtiöltä. Perässä oli pelottavan näköinen venäläinen puhelinnumero.
Onneksi asia kuitenkin selvisi kun menin lentoyhtiön sivuille ja lähetin heille sähköpostia. Kävi ilmi, ettei mitään lentoa ollut peruttu, vaan paluulennon aikataulua on muutettu viidellä minuutilla. Kaikki on heidän mukaansa kunnossa eikä ole tarvetta tulostella edes uusia lappuja vaan vanhoilla mennään.

Että kiitos vaan matkatoimistolle ylimääräisistä sydämentykytyksistä. Nyt mielessä vain kummittelee mitä kaikkea voikaan vielä tapahtua viidessä kuukaudessa...

Anime ja sen aiheuttama giri-päänsärky.

Jälleen kerran katsoin anime-elokuvan ja itkin melkein silmät päästäni. Kyseessä oli elokuva nimeltään とある飛空士への追憶 (to aru hikuushi e no tsuioku), englanniksi Recollection of a Certain Pilot, joka on tehty Inumura Korokun fantasia light novelin pohjalta. Syynä kyyneltulvaani oli loppuratkaisu, mikä ei sinänsä yllättänyt ollenkaan; sehän oli vain tyypillinen loppu japanilaiselle animelle.Varoitan siis jo etukäteen: teksti tulee sisältämään juonipaljastuksia, jotta pystyn selittämään mitä tarkoitan kun puhun tyypillisestä lopusta japanilaiselle animelle.

Oletan että osalle lukijoista on tuttu sellainen käsite kuin giri ja ninjou. Giri on iso osa japanilaista kulttuuria, ja joskus sitä on länsimaalaisen hankala ymmärtää. Kyseessä on vastakkainasettelu, missä giri edustaa eräänlaista velvollisuutta, kun taas ninjou edustaa henkilön todellisia tunteita. Giri ja ninjou ovat siis eräänlaisia tunteita, joita koetaan sosiaalisissa tilanteissa. Pääasillisesti nämä sosiaaliset tilanteet voidaan jakaa ryhmiin: johtaja-alainen, vanhempi-lapsi, mies-vaimo, ystävät ja viholliset, sekä työkaverit.

Otetaan näistä ryhmistä esimerkiksi mies ja vaimo. Japanissa on käytössä edelleen järjestetyt avioliitot, vaikkakaan ne eivät ole enää kovin yleisiä. Kuvitellaan nyt kuitenkin, että ison yhtiön tuleva johtaja on rakastunut tulisesti naiseen, joka on täysin tavallisesta keskivertoperheestä. Mies kuitenkin menee naimisiin naisen kanssa, joka on hyvästä perheestä, koska hänen velvollisuutensa eli giri on naida nainen, josta on hyötyä yhtiölle. Tämä giri on siis jotain sellaista, mitä mies ei taatusti haluaisi tehdä, mutta ei voi muutakaan.

Toinen esimerkki minkä satuin bongaamaan netistä on myös hyvä; työssään erittäin hyvä mies saa työtarjouksen toiselta yritykseltä. Luvassa olisi mainetta ja mammonaa, mutta mies kieltäytyy tarjouksesta. Mies tuntee velvollisuutta nykyiselle työnantajalleen, eikä hän millään voi pettää tätä, vaikka hän kuinka haluaisi rikastua ja saada kuuluisuutta. Nämä todelliset tunteet ovat toissijaisia, ja kunnollinen japanilainen yrittää parhaansa mukaan olla toimimatta niiden mukaan. Tärkeämpää on se, että muilla on asiat hyvin, eikä omaa kärsimystä saisi ottaa huomioon.

   

Japanilainen kulttuuri on siis tiukasti sidoksissa tälläiseen moraaliseen käsitteeseen, ja on siis selvää, että se näkyy taiteissa, näytelmissä ym. taiteenlajeissa, populaarikulttuuria unohtamatta. Animessa uskoisin että yksi ensimmäisistä asioista, missä huomaa girin on ystävänpäivä-jaksot, joissa tytöt antavat suklaata pojille. En väitä että se näkyisi aina, mutta silloin tällöin näkee kuinka joku tytöistä antaa jollekin henkilölle giri-chokon. Velvollisuussuklaa, vaikka tytöllä ei tätä poikaa/miestä kohtaan mitään tunteita olisikaan.

Eilen katsomassani elokuvassa päähenkilönä on nuori pilotti Charles Karino, joka saa tehtäväkseen kuljettaa tulevan kuningatar Fana del Moralin kihlattunsa luo pääsaarelle 12.000 km päähän vihollisia kuhisevan meren yli. Tehtävä ei ole helppo, eikä ole myöskään helppoa, kun tapahtumat johtavat siihen, että prinsessa on valmis hylkäämään velvollisuutensa tulevana kuningattarena, ja karkaamaan pilotin kanssa kauan pois. "Onneksi" pilotilla on kuitenkin vahva velvollisuudentunto, ja hän saa prinsessan ymmärtämään, että tämän pitää mennä miehensä luo, ja olla välittämättä omista tunteistaan.

Nyt oletan, että kuvittelette elokuvan lopun olleen surullinen. Päinvastoin, kyseessä oli mielestäni melko tyypillinen ja onnellinen loppu, tai ainakin luultavasti japanilaisten mielestä. Kun päähenkilöt erosivat, he hymyilivät eikä surua nähty kuin sekunnin murto-osan verran lopussa. Prinsessa sai mahdollisuuden suurempaan hyvään valitsemalla velvollisuuden; hän pystyi kuningattarena auttamaan yhdistämään kaksi sotaisaa maata, ja pilotti puolestaan osoitti olevansa todellinen mies kannustamalla prinsessaa seuraamaan tämän giriä.

Pitävätköhän japanilaiset tälläistä miestyyppiä, jolla on vahva velvollisuudentunto jollakin tavalla viehättävänä, seksikkäänä? Koska sellaisia tuntuu olevan paljon. Elokuva oli muutenkin todella hyvä, mutta loppu pisti ajattelemaan juuri tätä giri-ninjou käsitettä, ja sitä kuinka vahvasti se todella näkyy joka puolella. Suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan tämän teoksen, ellet sitä vielä ole tehnyt.

Katsoin myös aiemmin tällä viikolla toisen anime-elokuvan nimeltään 星を追う子ども (hoshi o ou kodomo), ja siinäkin lopussa oli nähtävissä jonkinasteista giriä. 

Kuvittelenko vain kaiken, ja tiedänkö asiasta edes yhtään mitään? Joku viisaampi saisi tulla ja kertoa minulle enemmän tästä ilmiöstä.

Mitä mieltä te lukijat olette asiasta?