Sword of the Stranger - taistelua ja draamaa Sengoku-kaudella

Pidän Japanin historiasta kovasti; on lapsikeisareita, juonittelua ja samuroita ym. mielenkiintoista. Tällä kertaa katsoin anime-elokuvan, mikä sijoittuu Japanin historiassa Sengoku-kaudelle (yllätys, yllätys), ja kertoo isännättömästä samuraista (rounin) nimeltä Nanashi, sekä nuoresta pojasta nimeltä Kotarou, ja tämän koirasta Tobimarusta.

Ihastuttava kuvakulma.

Sword of the Stranger (ストレンヂア －無皇刃譚－) on valmistunut vuonna 2007, ja sen on tuottanut BONES, joka on tuottanut mm. Full Metal Alchemistin, Wolf's Rainin, ja monta muuta tunnettua animea. Elokuva on dubattu neljälle kielelle, ja se on voittanut Best Animated Feature - palkinnon Brasilian FANTASPOA ( International Fantastic Film Festival of Porto Alegre) tapahtumassa.

Ensimmäisenä elokuvassa kiinnitin huomiota ääniin; ne olivat upeaa kuultavaa. Ulvova tuuli sai sotilaat ja minutkin tutisemaan kylmästä. Visuaalisesti puolestaan leffa oli jotain uskomatonta; erilaisia kuvakulmia oli käytetty upeasti hyödyksi, ja taistelukohtaukset onnistuivat näyttämään intensiivisiltä, unohtamatta valtavaa veren määrää, mikä roiskui ympäriinsä. Taustat olivat yksinkertaisen kauniita pehmeine väreineen.

Vuoristomaisemaa

Laukataan kauas pois...

Kotarou on nuori poika, jolla on tulinen temperamentti. Hän on joutunut pakenemaan yhdessä koiransa kanssa, ja on matkalla Mangakun temppeliin Shiratoon. Perässään pojalla on kuitenkin joukko Mingejä (kiinalaisia), eikä matka ole todellakaan helppo.

Kotarou on aika paha suustaan, mutta sitäkin valloittavampi. Hän rakastaa yli kaiken koiraansa Tobimarua, ja on valmis tekemään mitä vain koiransa puolesta. Kotarousta, kuten muistakaan hahmoista, ei kuitenkaan kerrota yksityiskohtaisesti, vaan hahmo esittelyt ovat melko suppeat.

Kotarou kiukkuisena.

Kotarou ja Tobimaru.

Kukas tämä tyyppi oikein on?

Nanashi puolestaan on isännätön samurai, joka näyttää heti mistä puusta hänet on veistetty. Tälle tyypille ei parane ryttyillä. Kuten useimmilla cooleilla tyypeillä, myös Nanashilla on menneisyys, joka kummittelee hänen mieltään varsinkin öisin painajaisten muodossa. Hän kantaa mukanaan miekkaa, joka on kuitenkin solmittu tiukasti kiinni huotraan niin, ettei asetta voi käyttää.

Nanashin nimi on sinänsä mielenkiintoinen, sillä Nanashi tarkoittaa japaniksi nimetöntä. Miehellä ei siis ole kunnon nimeä, joten häntä kutsutaan yksinkertaisesti nimettömäksi. Nanashi tosin mainitsee elokuvan aikana muutaman "nimen", joita hänestä on myös käytetty aikoinaan.

Voiko enää komeemmaksi mennä?

Painajaiset vaivaavat.

Voittoisa tappelu.

Päähenkilöiden lisäksi pakkaa sekoittavat feodaaliherrojen suunnitelmat, Kiinan keisarin ilkeät juonet Kotaroun pään menoksi, sekä vähintäänkin outo "etelän barbaari", joka tuntuu etsivän vain tarpeeksi vahvaa vastustajaa itselleen. Verta ja hikeä lentää sen verran, että leffa ei todellakaan ole perheen pienemmille, eikä kyllä vanhemmillekaan jos sattuu herkän vatsan omistamaan, mutta itse olen sitä mieltä, että veri teki vain elokuvasta todellisemman. Sitä oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta sitä tasapainotti hyvä juoni ja rauhalliset kohtaukset. Kyse ei ole siis gore-leffasta, joka ei ole muuta kuin verta ja suolenpätkiä.

Huomionarvoista oli myös kiinan kielen runsas käyttö. Mingit puhuvat lähestulkoon kokonaan kiinaa keskenään, vaikka kyllähän sen kuulee että ääninäyttelijöinä on täysiverisiä japanilaisia. Se ei kuitenkaan ollut mielestäni liian häiritsevää.

Tämä elokuva on siis katselemisen arvoinen varsinkin jos olet anime tai jidaigeki-fani, mutta ehdoton jos olet kumpaakin.

建国記念日 - Kansakunnan perustamisen päivä

Tänään on Japanissa kansallinen vapaapäivä (kenkoku kinenbi), jota vietetään vuosittain 11. päivä helmikuuta.

Keisari Jimmu sotilaineen.

Aiemmin japanilaiset käyttivät lunisolaarista kalenteria, ja silloin juhlaa vietettii ensimmäisenä päivänä ensimmäistä kuuta, koska silloin Nihonshokin mukaan, keisari Jimmu nousi valtaistuimelle ja perusti kansakunnan. Japani siirtyi kuitenkin gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1873, jonka seuraksena hallitus päätti erinäisten sekaannuksien myötä siirtää juhlapäivän nykyiseen päiväänsä.

Alunperin päivää kutsuttiin nimellä 紀元節 (kigen-setsu). Ennen toista maailmansotaa Japanissa oli tapana juhlistaa päivää monilla eri tavoilla kouluissa ja työpaikoilla, ja sitä pidettiin aikoinaan yhtenä tärkeimpänä juhlapäivänä. Käytäntö kuitenkin lakkautettiin sodan aikana, mm. koska siihen liittyy shintolaisuutta ja sillä vahvistettiin keisarin asemaa.

Juhlapäivä palautettiin vuonna 1966, ja päivä sai silloin nykyisen nimensä. Nykyinen juhla on paljon hillitympi kuin edeltäjänsä, ja tapana onkin heilutella Japanin lippuja, joilla kunnioitetaan omaa kansalaisuutta. Monet myös käyttävän päivän pienimuotoiseen matkusteluun tai rentoutuvat vain kotona.

Japanilaisen ruoan ystävälle - Magokoro

Magokoro on melko uusi ravintola Vaasan keskustassa. Kävin siellä ensimmäisen kerran muutama päivä sitten yhdessä poikaystäväni kanssa ja söin lämpimän aterian. Hyvää oli. Verrattuna Vaasan aikaisempaan "japanilaiseen ravintolaan", Magokoro oli taivas! Parin päivän jälkeen palasin ystäväni kanssa testaamaan sushia ja se ei ollut pelkästään hyvää vaan suorastaan loistavaa. Tässä vaiheessa on pakko huomauttaa, etten ole vielä käynyt Japanissa testaamassa kyseisiä herkkuja, mutta näin suomalaiseen makuun Magokoron sushit olivat herkullisia! En ole kovin monessa paikkaa sushia syönyt, mutta oletan että hintakin on kohdallaan sillä 8 kpl makisushi-setti maksaa sisällöstä riippuen 5-8€. Itse otin 8 euron Rainbow rollin ja oli kyllä niin hyvää. Palvelu oli iloista ja ravintolakin viihtyisä. Ovat kuulemma sisustaneet paikan ihan itse, joten pisteet siitä heille.

Jos pitää jotain negatiivista keksiä niin ravintolan sijainti ei ole paras mahdollinen sellaisille henkilöille, jotka haluavat syödä ilman ihmisten katseita. Ravintolassa on lasiset isot ikkunat joiden takana ihmisiä menee edestakaisin, mutta minua tuo ei juurikaan haittaa. Kuten ystäväni tokaisi: "Mä olisin kateellinen meille jos kävelisin tästä ohi."

Ravintolan ulkoasua.

Innostuneena tuosta makuelämyksestä päätin haastatella Magokoron omistajia sähköpostin kautta blogiani varten. Kysymykseni esitin englanniksi mutta blogiani varten olen kääntänyt kaiken suomeksi.

-------------------------------------------------------------------------------------------

1. Ketkä ovat Magokoron takana?
- Kaksi 24-vuotiasta tyttöä Vietnamista. 

2. Koska ravintola on avattu?
- Ravintola on ollut auki marraskuusta 2011 lähtien.

3. Miksi juuri japanilainen ravintola?
- Rakastamme japanilaista ruokaa ja näimme markkinaraon japanilaiselle ravintolalle Vaasassa.

4. Kertoisitteko hieman ravintolan nimestä?
- Magokoro tarkoittaa "todellista sydäntä" ("true heart") ja nimi itsessään kertoo enemmän kuin sanat. Koska laitamme "todellisen sydämen" ruuanlaittoon, toivomme että asiakkaat voivat tuntea rakkautemme ja intohimomme jokaisessa suupalassa.

5. Kertoisitteko hieman menusta? Mitä kaikkea teiltä löytyy?
-  Nykyisessä menussa tarjoamme kolmea erilaista sushia: makisushia (sushirulla), nigirisushia (täyte riisinpäällä) ja temakisushia (kääritty sushi). Asiakkaille jotka eivät ole sushin ystäviä tarjoamme lämmintä ruokaa, esimerkiksi teriyakilihaa, friteerattua broileria hunaja-majoneesikastikkeessa ja munakoisoa misokeitolla.

6. Onko totta että jätitte tonnikalan pois ruoista?
- Pitää paikkansa. Tulimme tähän päätökseen luettuamme kuinka tonnikala on uhanalainen liikakalastuksen vuoksi. Olemme selittäneet asian asiakkaille ja he ovat onneksi tukeneet päätöstämme.

7. Entäpä juomapuoli? Mitä vaihtoehtoja teiltä löytyy?
- Juomiimme kuluu Coca-cola, kahta eri merkkiä japanilaista olutta (Iki ja Asahi) ja umeshu (luumuviini). Muutamassa kuukaudessa tulemme saamaan täyden juomamenun jossa on enemmän drinkkejä sekä sakea. 

8. Löytyykö menusta jotain allergikoille?
- Vaihtoehtoja löytyy ja autamme jokaista asiakasta löytämään jotain sopivaa.

9. Voiko teidät löytyy sosiaalisesta mediasta?
- Meidät löytää helposti Facebookista ja Twitteristä. Ravintolalla on myös oma nettisivu.

10. Mikä erottaa Magokoron muista ravintoloista?
- Ruokamme välittää "todellisen sydämen" ja uskomme sen saavan ihmiset tulemaan Magokoroon yhä uudelleen.

11. Haluaisetteko kertoa vielä jotain?
- Alamme tarjoamaan lounasta Maaliskuussa. Lounas on maanantaista perjantaihin klo. 11.00 - 14.00 ja tulee olemaan erilaista joka päivä. Pääasiallisesti lounas tulee sisältämään lämpimän ruoan, sushi setin sekä kahvia tai teetä.
Ystävänpäivänä meillä on erikoistarjous pariskunnille. Kaksi henkilöä tulee saamaan 50 eurolla:

- Spicy Roll (8kpl) & Crunchy Veggie Roll (8kpl)
- 2 kpl Hamachi (yellowtail)-nigiriä
- 2 kpl Sake (lohi)-nigiriä
- 3 kpl Ebi (katkarapu)-tempura & 3 kpl Veggie-tempura.
- 2 vihreä tee tiramisua
- 2 umeshu drinkkiä

Tarjous on voimassa vain etukäteen tilattuna.

 ------------------------------------------------------------------------------------------

Kiitoksia erittäin paljon Magokorolle haastattelusta ja luvasta käyttää kuvia blogissani!
Ihanaa että Vaasassa on vihdoinkin ravintola jonne voisi mennä vaikka päivittäin! :)

鬼は外、福は内！

Niin se vain on että Japanissa on tänään talven viimeinen päivä ja huomenna alkaa kevät. Toisin se on täällä pohjolassa jossa "nautimme" -20 asteen pakkasesta toppavaatteissa eikä keväästä tietoakaan.

節分 (setsubun) on siis tämän päivän nimi ja se edeltää 立春 (risshun) päivää, eli kevään ensimmäistä päivää. Setsubunina on tapana tehdä ns. kevätsiivous, jolloin talo siivotaan kunnolla, onia myöten! Ennen onin karkoitti perheen pää, mutta nykyään tuon homman hoitavat lapset, jotka viskovat papuja oni-maskia pitävää henkilöä kohti huutaen: 鬼は外、福は内! (oni wa soto, fuku wa uchi). Suomeksi tuo meinaisi että " Onit ulos ja onni sisälle". Toki papujen heittelyä harrastetaan myös pyhäköillä, joissa saattaa olla myös julkisuuden henkilöitä kutsuttuina.

Me myös askartelimme eilen koulussa omat maskit ja heitimme toisiamme pavuilla, tosin päivää aikaisemmin koska tunteja ei ollut tänään. Kyllä sai onit kovaa kyytiä niin etteivät varmasti uskalla astua kouluumme koko vuonna :)

Hurjan sekopäisen näköinen oni :D

Setsubunia juhlitaan hieman eri tavoilla eri puolilla Japania. Esimerkiksi Kansain alueella (Osaka ja Kioto ym.) on tapana syödä ehoumakia (恵方巻き) katsoen onnekkaaseen ilman suuntaan. Onnekkaimman suunnan pystyy tarkistamaan tietynlaisesta pyöreästä kalenterista.
Mitä ehoumakiin tulee, se on tavallista paksumpi ja siinä on seitsemää eri ainesosaa. Tämä siksi, että numero seitsemää pidetään onnekkaana. Sitä ei myöskään kuulu leikata paloiksi, koska sen uskotaan leikkaavan myös onnea. Suut pitää myös pitää supussa koko syömisen ajan.

恵方巻き

Minä aloitan nyt oman "kevätsiivoukseni", ja yritän häätää myös onit pihalle, vaikka papuja ei olekaan.
Oikein hyvää setsubunia kaikille!