Käytiin katsastamassa tämän vuoden Nipponbashi Street Festa ja hu huh, täytyy sanoa että porukkaa oli melkoisen paljon kuten kuvista näkyy. Päivä oli jälleen todella hieno ja tuollaisessa väkimäärässä pääsi tulemaan melkoisen kuuma. Tapahtuma järjestettiin Nipponbashin Den Den Townissa, mikä on Osakan vastine Akihabaralle - elektroniikkaa ja otakuja siis.
⊱ ────── {.⋅ ♫ ⋅.} ───── ⊰
⊱ ────── {.⋅ ♫ ⋅.} ───── ⊰
Tapahtumaan kuului paraati, joista postauksen kuvat on otettu. Paraati kulki pitkin Den Den Townin pääkatua ja yleisö oli kerääntynyt tämän paraatin ympärille. Pituutta tuolla matkalla oli varmaankin pari kilometriä.
⊱ ────── {.⋅ ♫ ⋅.} ───── ⊰
⊱ ────── {.⋅ ♫ ⋅.} ───── ⊰
Lopuksi yleisöllä oli mahdollista ottaa kuvia cossaajista, joita oli myös paraatiin osallistujien lisäksi ympäri Den Den Townia. Suurin osa yleisöstä oli miehiä ja heidänkin keski-ikä huikenteli varmasti 40 yläpuolella. Me emme jaksaneet paikalle pitkäksi aikaa jäädä, sillä kaupat olivat melkoisen täynnä ja muutenkin alkoi jo vähän ahdistaa, mutta kävimme matkan aikana uudelleen kyseisessä paikassa kun oli vähän rauhallisempaa. Meidän piti myös valmistautua seuraavan päivän reissuun - mistä kirjoitankin sitten seuraavassa postauksessa!
Meille tuli 10 vuotta seurustelua täyteen Villen kanssa 15.3, joten juhlistaaksemme sitä, varasimme Airbnb:n kautta videokuvaajan kuvaamaan meitä Tennojissa. Meillä kävi tuuri, sillä saimme varattua ajan lähelle merkkipäivää ja sää oli jälleen mitä mainioin. Varaus oli vasta päivemmällä, mutta suuntasimme hyvissä ajoin paikalle, sillä halusimme käydä tällä kertaa Tsutenkakussa - kaksi vuotta sitten kun tyydyimme molemmat vain katselemaan sitä maasta käsin.
Villen ramen
Mun paistettu riisi
通天閣 - eli tsutenkaku
Tennoji on alueena omanlaisensa, enkä ole tällä puolen Osakaa usein edes käynyt. Alue on kuitenkin erittäin suosittu turistien keskuudessa halpojen hostellien ja edullisen hintatason vuoksi. Tennojin alueella sijaitseekin yksi Osakan isoimmista slummialueista, mikä saattaa selittää hintatason (tai sitten toisinpäin?). Tennojista löytyy myös Japanin korkein pilvenpiirtäjä Abeno Harukas sekä eläintarha. Jälkimmäisissä tulikin käytyä pari vuotta sitten. Abeno Harukasiin oli aukaistu juuri uusi "nähtävyys", nimittäin Edge the Harukas, missä pilvenpiirtäjän katolla pystyy kulkemaan turvavaljaissa. Olisin toisaalta halunnut tähän, mutta tuli sitten jänistettyä - hintaakin tälle olisi tullut hieman liikaa.
Shinsekai on värikäs ja vanha alue Tennojissa, minkä juuret johtavat jo ajoille ennen toista maailmansotaa. Alue kehitettiin jo 1900- luvun alussa ja on saanut vaikutteita sekä Pariisista, että New Yorkin Coney Islandista. Tsutenkaku on puolestaan rakennettu ensimmäisen kerran 1912, mutta purettiin sota-aikana ja rakennettiin uudestaan sotien jälkeen 1956. Korkeudeltaan torni on 103 metrinen ja siinä on näköalatasanne 91 metrissä sekä hieman korkeammalla vuonna 2015 avattu uusi ulkoilmatasanne. Lyhyt videon pätkä Shinsekaista nähtävissä täällä.
Jouduimme jonottamaan noin puolisen tuntia, että pääsimme torniin ylös asti, mutta odotteli meni mukavasti rupatellessa ja sisäosia tutkiessa. Näkymät olivat melko hyvät, vaikka mistään korkeasta tornista ei olekaan kyse.
Ville otti myös videota ulkoilmatasanteelta ja kyseisen videon voit käydä katsomassa täällä.
Tsutenkakuilun jälkeen olikin vuorossa sitten hetki oman elämän sankarina ja elokuvatähtenä kun kuvasimme seikkailuamme Tennojissa. Kuvaaja oli todella kiva ja hän tiesi paljon eri paikoista ja jutuista. Videota kuvailessa kävimme muun muassa pelaamassa pallopeliä (jonka nimeä en nyt muista) sekä kävelemässä Tennoji- temppelillä.
Meillä meni itseasiassa tässä pelissä todella hyvin. Laitettiin peliin vain 100 jeniä, eli yksi kolikko millä sai 15 palloa, ja meidän peli meinasi jatkua loputtomiin. Annettiin kuvaajallekin osa palloista, että saataisin peli joskus loppumaan! Lopuksi sattui vielä toinen erikoinen juttu:
Lopuksi kuvaaja kertoi, että olimme onnekkaimpia pelaajia mitä hän on koskaan nähnyt. Että sellaista!
Tennoji- temppelin pagoda
Kilppareita!
Jalat olivat ihan soosina tämän päivän jälkeen, mutta oli se sen arvoista! Muutaman päivän jälkeen saimme viestin Yosukelta, että kuvaamamme video oli valmis:
Meni vähän pidemmälle tämä blogin päivittäminen kuin toivoin, mutta nyt sain virallisesti viimeisen koulujutun tehtyä, joten on aika käydä täällä läpi mitä ihmettä siellä Japanissa oikein tapahtuikaan.
Ensiksi tälläinen lyhyt postaus kuvineen ensimmäisistä päivistä ihanassa Japanissa ♥ Ilmathan siis suosivat meitä ihan huolella, sillä saapuessamme lämpöä oli n. 20 astetta! Oli se vaan niin ihanaa jättää talvinen Suomi taakse ja heittää kesävaatteet niskaan. Japanilaiset tosin kulkivat vielä tyytyväisesti talvivaatteissa.
Kuva kämpän ulkopuolelta
Näkymää parvekkeelta
Meillä molemmilla oli aika kova jet lag, joten ensimmäinen päivä meni aivan koomassa, mutta seuraavana päivänä jaksettiinkin sitten jo lähteä vähän tutkiskelemaan paikkoja. Käytiin maistelemassa heti sushia ja muutenkin tutkittiin mitä kaikkea kivaa meidän läheltä löytyykään. Siellä tuli vastaan pyöräkauppoja, kirppis ja hieno alkomahoolikauppa, mistä päätettiin ostaa myöhemmin mukaan juomista.
Käytiin myös Toyota rent-a-car paikassa kyselemässä autonvarauksesta, mutta vuokraus tyssäsi siihen, ettei kuskilla ja vuokraajalla, ts. Villellä ollut omalla nimellä luottokorttia. Yritin tarjota omaani ja sanoa, että käytämme sitä yhteisesti, mutta ei kelvannut heille. Ihmeteltiin tätä kovasti, sillä pari vuotta sitten vuokrasimme auton onnistuneesti Kobesta Toyotalta, ja siellä minun korttini kelpasi ongelmitta. Tähän vain sanottiin, että jokaisessa prefektuurissa on omat säännöt. Ihme touhua sanon minä. Kävimme sitten seuraavana päivänä Nissanin autovuokrauspaikassa ja sieltä saimme varattua auton nopeasti ja ilman minkäänlaisia ongelmia. Palvelu oli ensiluokkaista ja kaikki sopimukset ja ohjeistukset löytyivät myös englanniksi EIKÄ meiltä kummaltakaan vaadittu luottokorttia. Pitänee luottaa siis jatkossa Nissaniin enemmän näissä asioissa.
Jet lag paistaa kasvoilta :D
Kotiasema
Hankyu Kyoto- linja - matkalla sukuloimaan
Buffetista vähän raamenia
Myöhemmin samaisena päivänä lähdettiin sukuloimaan, sillä tuliaiset piti saada turvaan pakkaseen mahdollisimman nopeasti. Käytiin samalla syömässä buffetissa, mistä löytyy vähän kaikenlaista ruokaa. Tykästyttiin Villen kanssa tekemään meidän "omat raamenit" - toisin sanoen saatiin uittaa meidän nuudelit itse kuumassa vedessä. Paikka oli jo koristeltu keväisesti kirsikankukan oksilla, eikä siinä kauhean montaa päivää mennytkään kun saimme nauttia ihan oikeista kirsikankukista.
