Odotin tietysti kuin kuuta nousevaa Villen saapumista. Menin häntä vastaan ja istuin jännittyneenä saapuvien lentojen penkeillä. Kun vihdoin näin hänet, en voi kuvailla sitä suunnatonta iloa minkä tunsin. Näin, että hän oli väsynyt, mutta muistan ikuisesti miten hänen ilmeensä kirkastui kun hän näki minut. Yksi parhaista hetkistä moneen aikaan.
Seuraavina päivinä tuli näytettyä Umedaa ja Kiotoa ja pakollinen animehetki maailmanpyörässä tuli myös kokeiltua. Kiotossa puolestaan kävimme Eiga-murassa, mistä olen kirjoittanut aikaisemmin postauksen. Pakollinen animehetki #2 kummitustalossa, mikä meni suunnilleen niin että roikuin Villen kainalossa ja hän vain nauroi koko ajan. Hmph.
Uudenvuoden aatto meni leppoisasti, illalla menimme Ibarakissa pieneen temppeliin yhdessä ystävien kanssa seuraamaan uudenvuoden vastaanottoa. Siinä sivussa hörpittiin hieman alkomahoolia ja tutkittiin mielenkiintoisia kojuja. Animehetki #3 kun pääsimme kalisuttamaan temppelin kelloja ja rukoilemaan rinnakkain onnea tulevalle vuodelle.
Yhtenä päivänä vuokranantajamme järjesti meille myös pienen kimonohetken ja Ville pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa perinteisiä japanilaisia vaatteita. Ulkona oli kylmä, mutta meillä oli silti hauskaa.
Yksi päivä meni Tennojin tutkimiseen. Kävimme ensin Shinsekaissa syömässä (tehtiin itse takoyakeja ja se oli tosi vaikeeta!!!), minkä jälkeen pyörittiin vähän ottamassa kuvia ja siirryttiin Tennojin eläintarhaan. Shinsekain sanotaan olevan iltaisin yksi Osakan vaarallisimpia alueita, mutta päivällä se oli ainakin tosi värikäs ja mielenkiintoinen paikka lukuisine kauppoineen ja ravintoloineen. Eläintarha nyt oli ihan perus, ei mikään huippuerikoinen. Lopuksi mentiin vielä käymään Japanin korkeimpaan pilvenpiirtäjään, Abeno Harukasiin, mistä oli kyllä melkoiset näkymät joka puolelle. Vähän tyyriimmän puoleinen kylläkin, eli toista kertaa tuskin tulee mentyä.
Ville pitää kovasti japanilaisista autoista, joten yhtenä aamuna menimme Shin-Osakaan, hyppäsimme luotijunaan ja suhahdimme Nagoyaan, missä sijaitsee Toyotan automuseo. Oli kiva nähdä toinen innoissaan ottamassa kuvan JOKA IKISESTÄ autosta mitä museosta löytyi. Museo sijaitsi vähän syrjemmässä Nagoyan keskustasta, mutta sinne pääsi helposti junalla. matkan viimeinen osuus mentiin itseasiassa täysin automatisoidulla junalla, mikä oli mielenkiintoinen kokemus.
Museolta suuntasimme Nagoyan linnalle, minkä olin aina halunnut nähdä. Alue oli tosi kiva ja maistelimme ensin nagoyalaista nuudelia, mikä on hieman erilaista verrattuna Osakaan. Kiertelimme aluetta ja kävimme myös linnan sisällä, missä oli paljon mielenkiintoista tietoa linnan historiasta. Ylhäältä oli myös kauniit maisemat ympäri Nagoyaa. Linnan alueella on kunnostustyöt kesken, mikä kannattaa ottaa huomioon mikäli suunnittelee reissua sinnepäin.
Tämän jälkeen kävimme vielä tutkimassa Nagoyan tiedemuseota, mutta kello oli jo niin paljon, että emme ehtineet tutkia koko paikkaa. Mielettömän iso ja mielenkiintoinen paikka, joten suosittelen. Lapsille tosi paljon aktiviteettejä, eli lapsiperheen unelma. Ehdimme tosin viimeiseen planetaario näytökseen, eli näin kävi toteen animehetki #4! Nagoyan planetaario on läpimitaltaan ilmeisesti maailman isoin planetaario, ainakin selostuksen mukaan. Mene ja tiedä, ei se niin kovin isolta omaan silmään näyttänyt.
Lopuksi piti vielä toteuttaa yksi Villen toive täällä Japanissa ja se oli auton vuokraaminen. Niinpä menimme Kobeen, vuokrasimme auton ja paahdoimme ajelemaan Awajijimaan, pieneen saareen mikä yhdistää pääsaaren Shikokuun. Tuli käytyä ihan saaren toisessa päässä ja ihailtua maisemaa Shikokun suuntaan ja syötyä pienessä paikallisessa ravintolassa, missä varmasti harvemmin ulkomaalaisia käy. Jännitti kyllä hirveästi se auton vuokraus, mutta se meni oikein hyvin. Myyjä oli tosi ystävällinen ja selitti hyvin, miten esimerkiksi tietullista pitää mennä läpi ja asetti meidän navigaattorin aluksi Awajijiman puolelle niin että pääsimme alkuun.
Ville oli täällä kaksi viikkoa ja tuo aika meni tajuttoman nopeasti. Huomasin, että saattaessani häntä kentälle tuntui ihan erilaiselta kuin sillon kun itse lähdin Suomesta. Silloin olin toki surullinen, mutta en itkenyt lainkaan; nyt tuntui että nieleskelin kyyneliä pois koko matkan kentälle. Kun hänen oli aika mennä turvatarkastusjonoon ei tulvalle tullut loppua... Sellaista julkista parkumista ei meikäläiseltä ole ikinä nähty eikä toivottavasti toiste tulla näkemään. Seuraavat kaksi päivää makasin sängyssä silmät turvoksissa Momo-chania (Ville voitti arcadesta mulle tuon nimisen jättihamsterin) halaillen, "fuck this shit" tunnelmissa. Mutta ei siellä sängyn pohjalla voinut kauaa olla kun piti Hokkaidolle lähteä ja siitä se elämänilo sitten pikkuhiljaa palaili. Enkyori (遠距離, kaukosuhteilu) on shittii, mutta minkäs teet. Ei tätä tarvi onneksi loppuelämää kestää.
♥ Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille ♥
 | ||||
| Meidän sydän Umeda Sky Buildingin katolla ♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti